7-luokkalaisen keskiarvo 7.6, surettaa :(
Olisin jotenkin odottanut parempaa keskiarvoa. Jos 8- ja 9-luokilla ei parannusta tapahdu, niin eihän tuo poikaparka edes pääse lukioon täällä Tampereen alueella😞. Isosiskonsa KA oli 7-luokalla jo 9.3, ja nyt hän on Tampereen Lyseon lukion Eurooppa-linjalla keskiarvonaan 9.7.
Kommentit (77)
Lapseni sai 5 vuotta sitten suunnilleen saman keskiarvon ja olisi päässyt Tampereella kolmeen lukioon. Onpa muuttunut kummalliseksi.
Muutimme toiseen kaupunkiin ja tänne pääsi lukioon myös.
Se parhaiten nauraa, jolle on lusikalla annettu. (Toisesta ketjusta.)
Minäkin olen entinen alle kasin oppilas. Pikkupaikkakunnalla tiesi että sillä pääsee lukioon ja rupesinkin lukemaan vasta lukiossa. Suurempi haitta oli vanhemmat jotka eivät olleet mihinkään tyytyväisiä. Minua ei koskaan tuettu ja muistan sen koko loppuelämäni. T. DI
Mua surettaa kun jotkut vanhemmat vaativat lapseltansa hyvää koulumenestystä. Toki sitä hyvää varmasti kaikki toivoo, mutta että ollaan sitten pettyneitä lapseen jos ei tuokaan hyvää todistusta. Se ei ole mikään ihmisarvon mittari, vaikka ei koulussa pärjäisi ja lahjoja voi olla moneen muuhun asiaan.
Minulla oli tuota tasoa koko ylä asteen. Lukion kävin 4 vuodessa. Sitten Amis 2 vuotta. Sit töihin suoraan kesätöistä syksyllä. Lukio kannatti sen verran, että osaan ruotsia ja englantia. Osaan myös hahmottaa laajempia kokonaisuuksia. Kävin lukiossa lähinnä syömässä viimeisenä vuotena.
Kuule, jos lohduttaa, niin itsellä oli peruskoulussa juuri tuo 7,6 keskiarvo.
Silti kirjoitin ylioppilaaksi maakunnan lukiosta, C - keskiarvolla.
Kauppatieteestä valmistuin 4 vuodessa, KTM:ksi. 2006, 26 - vuotiaana.
Tämän jälkeen töitä ja yrittäjyyttä.
Voin sanoa, että keskiarvosta ei oo hommat kiinni.
Ratkaisevaa on itse elämä, näin jälkikäteen 4- kymppisenä sanoisin, että opetelkaa koodausta tms, ylipäätänsä sellaista, mitä voitte myös yhen miehen hommana, itsenäisesti ja paikkakunta riippumattomasti harjoittaa.
Kaikista tärkein on se, että on mahdollisimman riippumaton - riippumaton myös Suomesta.
Eikö äidin tehtävä ole nähdä, mikä lapsessa on hyvää? Tuossakin pojassa on paljon hyvää, ei pelkkä keskiarvo määritä häntä. Onko hänellä joku aine, missä on hyvä? Tai harrastus? Onko hän hyvä ihmisten kanssa - pitää heikompien puolia tai huomaa, kun joku kaipaa lohdutusta?
Onko hänelle sanottu, että hän on rakas ja tärkeä?
Minä en saanut kotoa kehuja, en vaikka keskiarvo oli sen 9,7 ja kuusi ällää. Äidin työkaverit sen sijaan onnittelivat äitiä minun hienosta todistuksestani! Äiti joutui sanomaan, ettei hän ole tehnyt mitään sen eteen. Työkaverit ehdottivat: "Olethan sentään lähettänyt tytön kouluun joka aamu." Äiti joutui tunnustamaan, ettei ollut tehnyt sitäkään vähää.
Kun näytin äidille allekirjoitusta varten todistustani, joka vilisi kymppejä ja ysejä, mutta historia meni huonommin, kun ei jaksanut kiinnostaa. Niin mitä sanoi äiti? "No, eikö sinua historia kiinnosta?" Koskaan en saanut tuntea, että olin suoriutunut hyvin tai että äiti olisi ollut minusta ylpeä.
Älä sinä ap ole lapsellesi tuollainen äiti! Lapsesi ansaitsee parempaa!
Vierailija kirjoitti:
Lapseni sai 5 vuotta sitten suunnilleen saman keskiarvon ja olisi päässyt Tampereella kolmeen lukioon. Onpa muuttunut kummalliseksi.
Muutimme toiseen kaupunkiin ja tänne pääsi lukioon myös.
Viime vuonna olisi pääsyt vain steineriin ja samskolaan.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen entinen alle kasin oppilas. Pikkupaikkakunnalla tiesi että sillä pääsee lukioon ja rupesinkin lukemaan vasta lukiossa. Suurempi haitta oli vanhemmat jotka eivät olleet mihinkään tyytyväisiä. Minua ei koskaan tuettu ja muistan sen koko loppuelämäni. T. DI
Näin kuuden ällän ylioppilaana ja ikiteekkarina nostan sulle hattua, kun oot valmistunu! Hienosti oot pärjänny ja dementia syököön vanhempiesi aivot ennenaikaisesti, kun eivät sinua tukeneet ja kannustaneet!
Peruskoulun jälkeen todistusta ei ole kysytty missään työpaikassa. Se, että oli hankkinut ammatin ja osasi sen, oli työnantajien mielestä erittäin kiinnostavaa.
Meillä meni lapsi lukioon alle kasi keskiarvolla rimaa hipoen ja sai sitten M:n paperit.
Kaksi vuotta aikaa korottaa numeroita, teini-ikä on aina nuorelle jonkinlainen kriisi, ei se ole ihme jos numerot alkaa silloin laskea.
7 keskiarvolla pääsee kyllä lukioon, jos välttämättä haluaa.
Seiska on arvosteluasteikko on puolivälissä eli sen yläpuolella olevat keskiarvot voidaan laskea jo ihan hyviksi.
Jättää lukion välistä ja menee amikseen, siirä suoraan töihin. Tai tekee kaksoistutkinnon, amiksen ja lukion. Tai sitten tekee amiksen ja saa sillä hakuoikeuden amk/yliopistoon. Tai menee amiksen jälkeen amk ja sieltä maisteriopintoihin. Tai sitten oppipoikapestin kautta kellosepäksi tms.
Joka tapauksessa älä turhaan murehdi. Kyllä meille kaikille joku paikka löytyy, jos niin haluaa.
Itsehän vedin perseilynä yläasteen ja siitä kuitenkin ihmeen kaupalla lukioon, jonka jätin laiskana kesken. Menin amikseen, opiskelin tutkinnon. Amiksen jälkeen menin yliopistoon. Jätin senkin kesken ja suoritin lopulta AMK-tutkinnon. Tein niitä hommia muutaman vuoden ja opiskelin ammattitutkinnon. Nyt teen kivaa oman näköistä hommaa hyvällä liksalla, kaikesta hankitusta osaamisesta ja koulutuksesta on ollut hyötyä työelämässä. Polkuja on erilaisia. Tärkeintä on usko (ja läheisten usko) itseensä.
Kiva kun poika vasta seiskalla ja nyt jo tuomitaan. Tässä on vielä pari. vuotta aikaa ennen lukiota.
Amispuolelta saa nykyään tietyiltä aloilta jo 3000e alkupalkan.
Minkäs poika sille mahtaa että sai geeninsä postimieheltä.
Niinpä lukiosta M-papereilla ja olet kaupan kassa.
Meillä ei poika maanitteluista huolimatta halunnut lukioon, vaikka keskiarvo oli 9,2. Surettaa kyllä.ä, mut oma on tiensä.
Tiedän henkilön, joka oli kaverini luokalla. Hän valmistui samaan aikaan ylioppilaaksi huonoilla papereilla ja luokalle jääneenä kuin siskonsa 6 ällän ylioppilas.
Kaverini kertoi, että tuon huonon ja hyvän yhteisissä yo-juhlissa oli noloa, kun parempi sai kaiken huomion. Häntä ylistettiin. Toinen noloili nurkissa.