Onko teillä sellaisia kavereita/ystäviä, joidenka seurassa olet lähinnä vain kuuntelevana osapuolena?

Kaveri oli tyyppiä drama queen.

mutta ei ne niin kovin hyviä kavereita ole. Tuttavia pikemminkin.

En jaksa koko ajan kuunnella yksityiskohtaisia juttuja hänen elämästään ja kun alan kertomaan jotain omastani, tulee vastaukseksi vain " hmmmm" tai " niiin" tai pelkkä hymy ja nyökkäys, ei siis kunnon keskustelua. Jossain vaiheessa aloin kyllästymään ja lopetin yhteydenpidon, en jaksanut enää edes vastata hänen soittoihinsa. Nykyään sitten meilaillaan, siinä saa ainakin itsekin " äänensä" kuuluviin.



Eri asia on sitten se, jos ystävällä olisi rankka vaihe ja tarvitsisi nimenomaan kuuntelijaa, sitä teenkin ihan mielelläni koska pidän itseäni empaattisena ihmisenä.

ystävyys oli alussa enemmän molempisuuntainen, mutta jossain vaiheessa tilanne muuttui. huomasin että ystävä tuijottaa kaukaisuuteen kun puhun itselleni tärkeistä asioista, ja saattoi monta kertaa lyhyessä ajassa havahtua ajatuksistaan " ai anteeks, kerro vaan mitä sä olit sanomassa, mä en oikein kuunnellut!" . päättelin sitten ettei häntä kiinnosta ja lakkasin puhumasta omista asioistani.



en tiedä onko ystävä huomannut tilannetta (joka ollut nyt tällainen ehkä 5 vuotta). hän kyllä luulee tuntevansa minut hyvin, mutta minä ajattelen toisin. monesti hän puhuu minulle minusta ihan soopaa (siis tyyliin " ethän sä ennen ole noin tehnyt!" , " sähän tietysti äänestät sitä ja sitä!" , " etkös säkin ole usein ajatellut näin?" yms.). huomaan että hän luulee minun ajattelevan monesta asiasta niinkuin hän ajattelee, mikä tietysti on luonnollista koska juttelemme aina vain hänen ajatuksistaan ja hänen asioistaan.

mä kyllä lopetin sen ystävyyden jo.