Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lupasin lapselle Korvakorut kun täyttää 10v. Ex mieheni sanoi EI
06.06.2022 |
Lupasin tytölle että saa korvakorut, siis reiät korviin kun täyttää 10. Ex-mieheni, lapsen isä siis, sanoo että ei käy. Saa kuulemma itse päättää ja hoitaa asian jos vielä 15 vuotiaana niin haluaa. Perusteeksi hän sanoo että on täysin tarpeetonta ottaa riskiä mistään mahdollisista komplikaatioista. 15-vuotiaana on tarpeeksi vanha päättämään ja arvioimaan asiaa ja ottamaan siitä itse vastuun.
Mitä mieltä muut?
Kommentit (221)
Komplikaatioita korviksista? No, ei taida kauhean usein sellaista käydä, aika jännä kun iso mies hermoilee sellaisesta.
Pikkutytöillä on ollut korvakoruja maailman sivu, eikä isät ole niistä kiinnostuneet. Ja helpompaa niitä mahdollisia komplikaatioita on kai hoivaiässä olevalta 10-vuotiaalta seurata, kuin 15-vuotiaalta itsenäistyvältä teiniltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävin 11vuotiaana laittamassa Kellossa&Kullassa korvikset ja nenäkorun. Kaikki ne tehtiin sillon 20vuotta sitten sillä korviskoneella, nykyään helpommin tehdään neulalla. Ei kukaan kysellyt oliko mulla lupa.
Jos lapsi haluaa, käytte hakemassa. Ei se maailma siihen kaadu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo aikuisten tyttärien äiti. Minusta on ollut hyvin hämmentävää lukea joitain kommentteja tässä ketjussa. Isän mielipide on "ulinaa" ja "vikinää" ja " ex on ex" , " äiti laittaa korut, sillä hyvä" jne.
Me tämän ikäpolven naisetolemme niiin kauan puhuneet sen puolesta, että vanhemmuus on yhteinen asia ja että kaikkien etu on, että isät osallistuvat lasten hoitoon ja luovat heihin toimivan suhteen. Etäiset isät ovat jo menneen talven lumia, niinhän? Ilokseni onkin nykyään paljon osallistuvia isiä. Onko tämä kaikki on hävinnyt joidenkin palstalaisten ajatusmaailmasta? Vai eikö se ole ollut osa omaa ajatusmaailmaa alunperinkään? Että lapsi on vain äidin lapsi? Ainakin eron jälkeen? Sääli, jos näin on.
Ymmärrän, jos isä on väkivaltainen alkoholisti tms. Silloin on syytä pitää etäisyyttä. Mutta ymmärtääkseni nyt oli kyse korvakoruihin liittyvästä mielipiteestä. Eikö isän vanhemmuus tässä tapauksessa ole sen arvoinen, että myös hänen mielipiteellään on jotain merkitystä? Tietämättä nyt hänestä sen enempää, mutta sitä tietoahan ei ole ollut myöskään näillä "miks pitäis isältä mitään kysyä" - kirjoittajilla.
Osallistuminen lapsen elämään ei ole sitä, että kieltää. Osallistuminen on sitä, että kannustaa, mahdollistaa, tukee ja ohjaa oikeaan. Pelkkä kieltäminen on passiivista vanhemmuutta.
Mehän emme nyt tiedä yksityiskohtia ts miten aktiivinen tai passiivinen tämä isä on. Ja voihan olla, että isän mielestä tulee kannustaa odottamaan rauhassa vielä vähän ja tähän mielestään oikeaan hän juuri haluaa ohjata. Eikä hän ole tässä mielipiteessään mitenkään yksin, kuten palstaltakin voi huomata. Ei kyse ole siitä, että kieltäisi vaikka ihan kokonaan karkit ja jäätelön tai mekot tms jotain outoa ja ekstreemiä, vaan mielipide on aika tavallinen ja sinänsä asiallinen, vaikka itse olisi eri mieltä.
Ja ihan riippumatta, mitä mieltä on korvakoruista - ei hyvä vanhemmuus ole aina kaikkeen myöntymistä. Kannustus taas on hyvä asia, mutta liittyy kai kouluun tai harrastuksiin, eikä esim korujen käyttöön. "Kannustan lastani käyttämään korvakoruja" kuulostaa tosi oudolta.
Niin kuulostaa sekin, että jo lapsi ne haluaa, sanotaan ilman järkevää syytä ei. Tottakai isänkin mielipide kysytään, eiköhän nämä ei lupaa tarvitse-lommentit liity siihen, että yhteishuoltajuus ja luvan kysyminen ei kyllä yllä korviksiin. Minulle ei olisi apna tullut pieneen mieleeni, että vastaus olisi ei kysyessäni (tai pikemminkin kertoessani, että tyttö näitä toivoi.)
Yhteishuoltajuuteen kuuluvat asiat eivät aina ole betoniin valettuja.Itse sanoisin, että kyllä tämä asia kuuluu yhteishuoltajuuteen ja vähintään omapäinen toiminta saa näyttämään huonolta, jos lapsen asioita viranomaisessa puidaan. T. Juristi
Jaa-a... Paras kaverini otti tuon ikäisenä, mutta eihän hän jaksanut niitä kunnolla varoa ja huoltaa, tulehtuivat ja mätivät... Itse otin lukiossa ja muistan miten pitkän aikaa olivat kipeät ja hankalat, itkua vääntäen laittelin koruja kuukausikaupalla... En pienelle lapselle antaisi lävistyskoruja.
Nämä on sellaisia asioita ettei mennä lupaamaan yksipuolisesti vaan keskustellaan asiasta myös toisen vanhemman kanssa tai ex puolison kanssa. Yksin ei mennä mitään lupaamaan omiin nimiin. Luulisi olevan täysin selvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a... Paras kaverini otti tuon ikäisenä, mutta eihän hän jaksanut niitä kunnolla varoa ja huoltaa, tulehtuivat ja mätivät... Itse otin lukiossa ja muistan miten pitkän aikaa olivat kipeät ja hankalat, itkua vääntäen laittelin koruja kuukausikaupalla... En pienelle lapselle antaisi lävistyskoruja.
Mitä tuo nyt tarkoittaa, että itkua vääntäen laittelit koruja kuukausikaupalla?
Korut laitetaan korviin. Sen jälkeen niitä pari viikkoa pyyhkäistään aamuin illoin puhdistusaineella. Ei niihin muuten kosketa ennen kuin kunnolla ovat parantuneet. Mielellään kuukausi pidetään harjoituskoruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata lupailla tarkistamatta toiselta huoltajalta, sun mokahan tää on ja syy lapsen pettymyksestä on sun.
Muutenkin, vastuuntuntoinen vanhempi veisi lapsensa oikealle lävistäjälle ja se onnistuu vasta 16-18 vuoden iässä.Hear, hear. Vain kouluttamattomat wt:t eivät tajua, että lävistäjä on näissä asioissa ainoa oikea osoite.
Oma lapseni oli kyllä alle 16, kun käytiin ottamassa reiät. Taisi olla 14-14,5v. Mutta yhdessä käytiin, en tietenkään laittanut lasta sinne yksin.
Lävistäjä ei ymmärtänyt yhtään mitään reikien symmetrisestä sijoittamisesta. Oli yllätys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a... Paras kaverini otti tuon ikäisenä, mutta eihän hän jaksanut niitä kunnolla varoa ja huoltaa, tulehtuivat ja mätivät... Itse otin lukiossa ja muistan miten pitkän aikaa olivat kipeät ja hankalat, itkua vääntäen laittelin koruja kuukausikaupalla... En pienelle lapselle antaisi lävistyskoruja.
Mitä tuo nyt tarkoittaa, että itkua vääntäen laittelit koruja kuukausikaupalla?
Korut laitetaan korviin. Sen jälkeen niitä pari viikkoa pyyhkäistään aamuin illoin puhdistusaineella. Ei niihin muuten kosketa ennen kuin kunnolla ovat parantuneet. Mielellään kuukausi pidetään harjoituskoruja.
No, jouduin laittamaan uudet reiät aikuisena. Kuukausi harkkareita. Ei ongelmia. Otin pois. Ja herramunvereni miten hankalaa oli saada korut korviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kamalaa korviksissa on? Mä sain 4 vuotiaana reiät korviin ja ei sitä ysärillä kauhisteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a... Paras kaverini otti tuon ikäisenä, mutta eihän hän jaksanut niitä kunnolla varoa ja huoltaa, tulehtuivat ja mätivät... Itse otin lukiossa ja muistan miten pitkän aikaa olivat kipeät ja hankalat, itkua vääntäen laittelin koruja kuukausikaupalla... En pienelle lapselle antaisi lävistyskoruja.
Mitä tuo nyt tarkoittaa, että itkua vääntäen laittelit koruja kuukausikaupalla?
Korut laitetaan korviin. Sen jälkeen niitä pari viikkoa pyyhkäistään aamuin illoin puhdistusaineella. Ei niihin muuten kosketa ennen kuin kunnolla ovat parantuneet. Mielellään kuukausi pidetään harjoituskoruja.
No, jouduin laittamaan uudet reiät aikuisena. Kuukausi harkkareita. Ei ongelmia. Otin pois. Ja herramunvereni miten hankalaa oli saada korut korviin.
Mitä hankalaa siinä on? Itse sain korvakorut 8 - vuotiaana ja siitä on aikaa 35 vuotta. Koskaan ei ole mitään muuta ongelmaa ollut paitsi silloin teininä, kun piti väkisin käyttää jotain markettirihkamaa korvissa ja reiät vähän tulehtui. Puhdistus ja jalometalli korviin niin parani päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a... Paras kaverini otti tuon ikäisenä, mutta eihän hän jaksanut niitä kunnolla varoa ja huoltaa, tulehtuivat ja mätivät... Itse otin lukiossa ja muistan miten pitkän aikaa olivat kipeät ja hankalat, itkua vääntäen laittelin koruja kuukausikaupalla... En pienelle lapselle antaisi lävistyskoruja.
Mitä tuo nyt tarkoittaa, että itkua vääntäen laittelit koruja kuukausikaupalla?
Korut laitetaan korviin. Sen jälkeen niitä pari viikkoa pyyhkäistään aamuin illoin puhdistusaineella. Ei niihin muuten kosketa ennen kuin kunnolla ovat parantuneet. Mielellään kuukausi pidetään harjoituskoruja.
Itse asiassa se suositus on puoli vuotta lapsilla. Ja vuosi yötä päivää. Meidän tytölle laitettiin lääkärillä korvikset, en menisi lapsen kanssa mihinkään kauppakeskuksen walk iniin, ne saattaa olla vaikka mitä tilpehöörimyyjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a... Paras kaverini otti tuon ikäisenä, mutta eihän hän jaksanut niitä kunnolla varoa ja huoltaa, tulehtuivat ja mätivät... Itse otin lukiossa ja muistan miten pitkän aikaa olivat kipeät ja hankalat, itkua vääntäen laittelin koruja kuukausikaupalla... En pienelle lapselle antaisi lävistyskoruja.
Mitä tuo nyt tarkoittaa, että itkua vääntäen laittelit koruja kuukausikaupalla?
Korut laitetaan korviin. Sen jälkeen niitä pari viikkoa pyyhkäistään aamuin illoin puhdistusaineella. Ei niihin muuten kosketa ennen kuin kunnolla ovat parantuneet. Mielellään kuukausi pidetään harjoituskoruja.
Juu, oli harkkarit. Korvat olivat turvonneet ja kipeät, nukkua pystyi vain selällään. Kun harkkarit aikanaan otettiin pois, kipu oli edelleen paha aina, kun yritin laittaa koruja korviin. Pakko oli panna, koska vuorokausikin ilman, niin alkoivat kasvaa umpeen. Tätä umpeen kasvamista nopealla syklillä tapahtui parisen vuotta. Inhosin sen ajan koko asiaa, mutta en viitsinyt luopuakaan koruista. Nyt keski-iässä on toki ollut jo kauan kauan huoletonta aikaa reikien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omineen ei mennä lupaamaan kirjoitti:
Nämä on sellaisia asioita ettei mennä lupaamaan yksipuolisesti vaan keskustellaan asiasta myös toisen vanhemman kanssa tai ex puolison kanssa. Yksin ei mennä mitään lupaamaan omiin nimiin. Luulisi olevan täysin selvä asia.
Mikä korviksista tekee asian, jota aikuinen ei osaisi päättää ihan itse? Neuvotteletko sä kaikista lapsen vaatteista, koruista ja yleensäkin ostoksista miehesi kanssa?
Kyllä äiti osaa ihan itse vastata tyttärelleen joo tai ei. Toki sille toiselle kerrotaan asiasta. *Lupasin tytölle lahjaksi korvikset.* *Okei, kiva.*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a... Paras kaverini otti tuon ikäisenä, mutta eihän hän jaksanut niitä kunnolla varoa ja huoltaa, tulehtuivat ja mätivät... Itse otin lukiossa ja muistan miten pitkän aikaa olivat kipeät ja hankalat, itkua vääntäen laittelin koruja kuukausikaupalla... En pienelle lapselle antaisi lävistyskoruja.
Mitä tuo nyt tarkoittaa, että itkua vääntäen laittelit koruja kuukausikaupalla?
Korut laitetaan korviin. Sen jälkeen niitä pari viikkoa pyyhkäistään aamuin illoin puhdistusaineella. Ei niihin muuten kosketa ennen kuin kunnolla ovat parantuneet. Mielellään kuukausi pidetään harjoituskoruja.
Juu, oli harkkarit. Korvat olivat turvonneet ja kipeät, nukkua pystyi vain selällään. Kun harkkarit aikanaan otettiin pois, kipu oli edelleen paha aina, kun yritin laittaa koruja korviin. Pakko oli panna, koska vuorokausikin ilman, niin alkoivat kasvaa umpeen. Tätä umpeen kasvamista nopealla syklillä tapahtui parisen vuotta. Inhosin sen ajan koko asiaa, mutta en viitsinyt luopuakaan koruista. Nyt keski-iässä on toki ollut jo kauan kauan huoletonta aikaa reikien suhteen.
Missähän sä olet käynyt? Tuo on merkki tulehduksesta, joka on tullut jo laitettaessa. Noin käy kyllä erittäin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a... Paras kaverini otti tuon ikäisenä, mutta eihän hän jaksanut niitä kunnolla varoa ja huoltaa, tulehtuivat ja mätivät... Itse otin lukiossa ja muistan miten pitkän aikaa olivat kipeät ja hankalat, itkua vääntäen laittelin koruja kuukausikaupalla... En pienelle lapselle antaisi lävistyskoruja.
Mitä tuo nyt tarkoittaa, että itkua vääntäen laittelit koruja kuukausikaupalla?
Korut laitetaan korviin. Sen jälkeen niitä pari viikkoa pyyhkäistään aamuin illoin puhdistusaineella. Ei niihin muuten kosketa ennen kuin kunnolla ovat parantuneet. Mielellään kuukausi pidetään harjoituskoruja.
Itse asiassa se suositus on puoli vuotta lapsilla. Ja vuosi yötä päivää. Meidän tytölle laitettiin lääkärillä korvikset, en menisi lapsen kanssa mihinkään kauppakeskuksen walk iniin, ne saattaa olla vaikka mitä tilpehöörimyyjiä.
Lääkärillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a... Paras kaverini otti tuon ikäisenä, mutta eihän hän jaksanut niitä kunnolla varoa ja huoltaa, tulehtuivat ja mätivät... Itse otin lukiossa ja muistan miten pitkän aikaa olivat kipeät ja hankalat, itkua vääntäen laittelin koruja kuukausikaupalla... En pienelle lapselle antaisi lävistyskoruja.
Mitä tuo nyt tarkoittaa, että itkua vääntäen laittelit koruja kuukausikaupalla?
Korut laitetaan korviin. Sen jälkeen niitä pari viikkoa pyyhkäistään aamuin illoin puhdistusaineella. Ei niihin muuten kosketa ennen kuin kunnolla ovat parantuneet. Mielellään kuukausi pidetään harjoituskoruja.
Itse asiassa se suositus on puoli vuotta lapsilla. Ja vuosi yötä päivää. Meidän tytölle laitettiin lääkärillä korvikset, en menisi lapsen kanssa mihinkään kauppakeskuksen walk iniin, ne saattaa olla vaikka mitä tilpehöörimyyjiä.
Lääkärillä?
Juu, lääkärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit lupaamaan? Kyllä molemmilla huoltajilla on tässä sanottavansa, olisit keskustellut isän kanssaan ennen kuin lupasit.
Kuka ajattelee, että toinen huoltaja kieltää tollasen asian? Pitääkö huoltajalta saada lupa napapaitaan ja meikkeihinkin? Voi luoja
Kyllä pitää, jos toinen huoltaja on kieltänyt.
No kumman huoltajan sana sitten painaa eniten? Sen joka lupaa vai sen joka kieltää? Ja millä perusteella? Kerokaa! Kunnolliset perusteet, ei mitään typerää.
Jos toinen antaa luvan ja toinen kieltää vain käyttääkseen valtaa, ei ole kovinkaan tervettä. Ei lastakaan ajatellen, ja näinhän se yleensä on. Lapsi kiusanteon välineenä.
Se joka lupaa korvikset, vie ne ottamaan, se joka kieltää, ei vie. Yksinkertaista😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit lupaamaan? Kyllä molemmilla huoltajilla on tässä sanottavansa, olisit keskustellut isän kanssaan ennen kuin lupasit.
Kuka ajattelee, että toinen huoltaja kieltää tollasen asian? Pitääkö huoltajalta saada lupa napapaitaan ja meikkeihinkin? Voi luoja
Kyllä lapsen mahdollisesti seksuaalisesti provosoivasta vaatetuksesta täytyy huoltajien periaatteessa kantaa huolta ja tehdä oma rajanvetonsa. Lävistyksistä, tatuoinneista ja meikeistä myös.
Niinpä, jos 8v. olisi jatkuvasti napapaidassa ja sotamaalauksessa, niin ehkä olisi ihan hyvä, jos toinen huoltaja siihen puuttuisi.
Alue: Aihe vapaa
Niin kuulostaa sekin, että jo lapsi ne haluaa, sanotaan ilman järkevää syytä ei. Tottakai isänkin mielipide kysytään, eiköhän nämä ei lupaa tarvitse-lommentit liity siihen, että yhteishuoltajuus ja luvan kysyminen ei kyllä yllä korviksiin. Minulle ei olisi apna tullut pieneen mieleeni, että vastaus olisi ei kysyessäni (tai pikemminkin kertoessani, että tyttö näitä toivoi.)