Lue keskustelun säännöt.
Lupasin lapselle Korvakorut kun täyttää 10v. Ex mieheni sanoi EI
06.06.2022 |
Lupasin tytölle että saa korvakorut, siis reiät korviin kun täyttää 10. Ex-mieheni, lapsen isä siis, sanoo että ei käy. Saa kuulemma itse päättää ja hoitaa asian jos vielä 15 vuotiaana niin haluaa. Perusteeksi hän sanoo että on täysin tarpeetonta ottaa riskiä mistään mahdollisista komplikaatioista. 15-vuotiaana on tarpeeksi vanha päättämään ja arvioimaan asiaa ja ottamaan siitä itse vastuun.
Mitä mieltä muut?
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sä meet omin päin lupaileen tollasta? Puhuisit lapsen isän kanssa ensin asiasta ja tekisitte päätöksen. Sitte vasta asia tiedoksi lapselle.
No ei tollasesta asiasta tarvitse keskustella. Lapsi pyytää, äiti lupaa, reiät korviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän tytär puhui nelivuotiaasta asti korviksista, mutta ei uskaltanut ottaa. 8-vuotislahjaksi toivoi, sai ja nyt kaksi vuotta myöhemmin on edelleen ihan innoissaan ja käyttää viikkorahansa korviksiin. Pienellä asialla saa paljon iloa esiteinille.
On sinulla sitten fiksu lapsi, tirsk.
Mitäs tuumaat jos isä vuoden päästä sun tietämättä lupaa tytölle tatskan. Sit sä valitat täällä et hui, hui....meni lupaamaan sun tietämättä tatuoinnin. Vai ootko wt joka fanittaa niitä, mitä nuirempana, se oarempi ja mitä enemmän, sen mahtavampaa.
Hoh hoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tytär puhui nelivuotiaasta asti korviksista, mutta ei uskaltanut ottaa. 8-vuotislahjaksi toivoi, sai ja nyt kaksi vuotta myöhemmin on edelleen ihan innoissaan ja käyttää viikkorahansa korviksiin. Pienellä asialla saa paljon iloa esiteinille.
Satisfyerillä saisi enemmän iloa ilman että pitää rikkoa omaa kehoa
Hän ei ole rikkonut kehoaan. Äläpä jaksa. Satisfyerin saa sit kun sellaista tarvitsee, eipä vielä 10-vuotiaana ole pyytänyt. Mitkä ihme lessujen kokoontumisajot täällä on? Korvikset on kehon rikkomista 😅
Vierailija kirjoitti:
Meidän tytär puhui nelivuotiaasta asti korviksista, mutta ei uskaltanut ottaa. 8-vuotislahjaksi toivoi, sai ja nyt kaksi vuotta myöhemmin on edelleen ihan innoissaan ja käyttää viikkorahansa korviksiin. Pienellä asialla saa paljon iloa esiteinille.
Kiva, mutta kun teidän perheen tilanteella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa! Ja se asia on:
miten toimitaan erotilanteessa toisen vanhemman kanssa niin, että sopu säilyy eikä lapsi joudu kiistakapulaksi? Asia ei ole korvakorut tai niiden ikäraja tai se, onko.jollain prinsessalla korvikset tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tuumaat jos isä vuoden päästä sun tietämättä lupaa tytölle tatskan. Sit sä valitat täällä et hui, hui....meni lupaamaan sun tietämättä tatuoinnin. Vai ootko wt joka fanittaa niitä, mitä nuirempana, se oarempi ja mitä enemmän, sen mahtavampaa.
Hoh hoijaa.
Tatuointi on eri asia, koska sitä ei tehdä alaikäiselle vaikka vanhempi kuinka antaisi luvan.
Vierailija kirjoitti:
Isä oikeessa, ei tartte kymmenen vanha korvisteikiä. On vasta lapsi, jolla on muuta kivaa ikätason mukaan.
Itse otin reiät korviin noin 10-vuotiaana. Ne olivat silloin tosi kiva juttu, mulla oli söpöjä eläinaiheisia korvakoruja, joita oli kiva vaihdella. Kyllästyin reikiin 17-vuotiaana, silloin oli elämässä kaikenlaista muuta kivaa. Reiät kasvoivat umpeen alle puolessa vuodessa, oikein läheltä katsomalla voi erottaa, että joskus on reiät ollut.
Korvakorujen pitäminen jonain pikkutytöiltä kielletyltä naisten juttuna kuulostaa minusta melko pervolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tytär puhui nelivuotiaasta asti korviksista, mutta ei uskaltanut ottaa. 8-vuotislahjaksi toivoi, sai ja nyt kaksi vuotta myöhemmin on edelleen ihan innoissaan ja käyttää viikkorahansa korviksiin. Pienellä asialla saa paljon iloa esiteinille.
Satisfyerillä saisi enemmän iloa ilman että pitää rikkoa omaa kehoa
Pervot tosiaan näemmä liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tytär puhui nelivuotiaasta asti korviksista, mutta ei uskaltanut ottaa. 8-vuotislahjaksi toivoi, sai ja nyt kaksi vuotta myöhemmin on edelleen ihan innoissaan ja käyttää viikkorahansa korviksiin. Pienellä asialla saa paljon iloa esiteinille.
Kiva, mutta kun teidän perheen tilanteella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa! Ja se asia on:
miten toimitaan erotilanteessa toisen vanhemman kanssa niin, että sopu säilyy eikä lapsi joudu kiistakapulaksi? Asia ei ole korvakorut tai niiden ikäraja tai se, onko.jollain prinsessalla korvikset tms.
No jos mulla olisi noin niuho ex, että korvakorut rikkoisi suhteensa lapseen ja aiheuttaisi kiistoja mun kanssa, siinähän sit valittaisi. Vain sairas ihminen kiistelee korvakoruista. Eipä tytär menisi isälleen tuon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isä jotenin yliuskonnolinen vai mikä mättää? En nyt yhtään ymmärrä, mikä korviksissa nuorella on vikana..
Reiät korviin on askel aikuisten maailmaan. Kymmenenvuotias on vielä lapsi. Korviksia voi mielestäni vielä odottaa muutaman vuoden.
Minä sain 6v vanhana reiät korviin, ei se minusta aikuista tehnyt. Ihan samalla tavalla touhusin lasten juttuja kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoltaja päättää. Jos teillä on yhteishuoltajuus, pitää olla isän lupa.
No ei tarvitse. Kukaan ei kysy reikiä hakiessa, että onko sulla toisenkin lupa.
Ei kysy, mutta isä on kieltänyt ja voi tehdä asiasta ilmoituksen lastenvalvojalle.
Mitä sä ajattelit et se lastenvalvoja tällä tiedolla tekee, ihan vaan lastenvalvojana kyselen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain aikoinani 80-luvulla korvakorut. Olin silloin 12v. Sitä edelsi 4 vuoden kova mankuminen. Tuohon aikaan ne olivat ehkä harvinaisemmat ja äitini mielestä rumat ja lähes syntiä. En tiedä mikä laupeuden puuska hälle tuli kun 6. luokan päättäjäisten jälkeen sain ottaa. Olin niin onnellinen ja käytän edelleen joka päivä korviksia. Ei kai siinä mitään pahaa ole jos 10v saa korvikset, Etelä-Euroopassa laittavat ihan pienillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tytär puhui nelivuotiaasta asti korviksista, mutta ei uskaltanut ottaa. 8-vuotislahjaksi toivoi, sai ja nyt kaksi vuotta myöhemmin on edelleen ihan innoissaan ja käyttää viikkorahansa korviksiin. Pienellä asialla saa paljon iloa esiteinille.
Satisfyerillä saisi enemmän iloa ilman että pitää rikkoa omaa kehoa
Vaikka ei sillee aiheeseen liity, niin satisfyerien käyttäjistä osa kokee tunnottomuutta ja orgasmittomuutta. On niin tuju laite ettei muu enää tyydytä. Ei ole hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettet vaan nyt koita äitinä ostaa kivan mutsin asemaa lupailemalla tollasta. Keksikää yhdessä jotain muuta tekemistä, hömpötykset unohtuu.
Vai oikein komplikaatioita. :D
Joo, saattaa korvat mädäntyä ja tippua päästä.
Melkonen dille äijä.
Joo minut kasvatettiin noin. Vastuuton isä, eroperhe. Ja tätä "kompensoitiin" tarpeettomalla kontrollilla.
Isä haluaa vaan kiusata. Korvikset on mukava juttu. Ei yhtään vaarallista tai kamalaa. Mitä se kuulostaa niin monelle olevan. Jos ei tykkääkään enää isompana, niin ottaa pois ja ne menee umpeen thats it! Ihme meuhkaamista taas. Ite sain ekan kerran ala-asteella, tulehtui jopa. Otin pois, parani, meni hetki, otin uudestaan ja kerrasta viisatuneena hoidin ne kunnolla. Ja edelleen korvikset ovat minusta parasta!
Neljä vuotiaana sai meidän lapsi korviin korut. Kymmenvuotias tekee reiät itse, jos kovasti tekee korviksia mieli.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin naisesta lasun enkä enää veisi lasta hänelle. Voitaisiin sitten oikeudessa katsoa kumpi oli oikeassa. Siihen asti lapsi pysyisi luonani. Ehkä sallisin valvottuja tapaamisia
Onneksi sinulla ei ole vaimoa tai lapsia?
Mitäs sä meet omin päin lupaileen tollasta? Puhuisit lapsen isän kanssa ensin asiasta ja tekisitte päätöksen. Sitte vasta asia tiedoksi lapselle.