Kissa seuraa perässä ja naukuu

Kaverin ottaminen ei välttämättä ratkaise ongelmaa. Itselläni ollut useampi kissa, ja leikatut narttukissat olivat molemmat sellaisia, että ne eivät sietäneet kaveria ollenkaan.

Jos otetaan pelkkä sisäkissa mikä ei saa vapaana ulkoilla, sille pitää olla paljon aktiviteettia ja ihmisen on vaikea toteuttaa sitä aktiiviselle kissalle.

Enkä tarkoita, että kissa kaupungissa pitäisi laskea ulos eli kissan paikka kaupungissa ei sovi kaikille kissoille.

Meillä kolme kissaa ja kaikki luonteeltaan täysin erilaisia.

Yksi seuraa ja juttelee jatkuvasti, toinen onnellinen unelmoiva rauhallisuus ja kolmas täystuho energiapakkaus, jonka kanssa menisi hermot mikäli ei pääsisi ulos välillä vapaana.

Asutaan maalla ja ulkoilevat suht vapaasti omalla pihalla ja kesät ovat helppoja, kun energia kuluu ulkona, mutta talvella kun eivät ulkoile minkään vertaa ovat melko vaativiakin.

Rodut vaikuttaa myös luonteeseen hyvin paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen kissa? Onko leikattu?

Vähän päälle 1v. On leikattu.

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta, ja meillä se tarkoittaa rttä huomiota kaivataan. Vähän aikaa silitystä ja sitten avaa oven niin se menee tyytyväisenä ulos. Onko minkärotuinen kissa?

Maatiainen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on juuri se syy miksi useiden eläinsuojeluyhdisyksen vaatimuksena on, että kissa luovutetaan vain toisen kissan kaveriksi.

Yksi sinnikkäimmistä harhaluuloista on, että kissa on itsenäinen yksineläjä. Todellisuudessa lajitoverin seura on kissalle hyvin tärkeää ja lisää kissan hyvinvointia huomattavasti.

On tässä ollutkin huono omatunto kun otin vain yhden kissan. Ehkä mies vielä heltyy toiselle kissalle. Koiran mies mieluummin ottaisi, mutta vähän epäilen, ettei koiran koulutus oikein luonnistu juuri nyt kummaltakaan.

Kissa ei alkuun tykännyt muuten ulkoilusta ja nykyäänkin pinkoo herkästi sisälle jos tulee tuntemattomia tai auto vastaan. Ei siis ole ihan ulkokissa luonteeltaan. Jos rauhassa saa ulkoilla niin viihtyy.

Pitikin tulla pehmentämään tuota omaa kirjoitustani, josta saattoi jäädä vähän syyllistävä klangi. Vastauksien perusteella kissa on saanut teiltä tosi hyvän kodin, vaikka kaveri puuttuukin.

Ja sen verran täytyy vielä sanoa, että kaverikaan ei välttämättä auta asiaan. Minulla on täällä vuoden ikäinen kissa, joka on vieroitettu emostaan liian aikaisin. Vaikka sillä on täällä useampi kaveri, niin silti se kulkee minun perässä, haluaa olla sylissä ja naukuu perään. 

Mun Kissa maukuu, kun haluaa ruokaa tai haluaa nukkumaan. Kulkee siis iltaisin mun perässä ja huomauttelee, että olisi jo aika kömpiä sänkyyn. Hauska tapaus:)

Ei se kaverin puutteesta johdu. Jos otat toisen niin sulla saattaa olla kaksi kissaa, jotka näykkivät sinua jalasta.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin ottaminen ei välttämättä ratkaise ongelmaa. Itselläni ollut useampi kissa, ja leikatut narttukissat olivat molemmat sellaisia, että ne eivät sietäneet kaveria ollenkaan.

Tuo myös pelottaa toisen kissan ottamisessa, että jos ei tulekaan toimeen ja sitten sille toiselle kissalle se on kauhea kokemus ja alku elämään, jos pentu otetaan. Kyseessä on nimenomaan leikattu narttu. Mitä on muita kissoja nähnyt ulkona, niin on tullut joku "välikohtaus" aina, harvoin kyllä oma kissa on ollut hyökkäävä osapuoli. Mutta häntä puuhkana toljottanut. Koiria se on tykännyt haistella.

Vierailija kirjoitti:

 Pitikin tulla pehmentämään tuota omaa kirjoitustani, josta saattoi jäädä vähän syyllistävä klangi. Vastauksien perusteella kissa on saanut teiltä tosi hyvän kodin, vaikka kaveri puuttuukin.

Ja sen verran täytyy vielä sanoa, että kaverikaan ei välttämättä auta asiaan. Minulla on täällä vuoden ikäinen kissa, joka on vieroitettu emostaan liian aikaisin. Vaikka sillä on täällä useampi kaveri, niin silti se kulkee minun perässä, haluaa olla sylissä ja naukuu perään. 

Ei tuo mitään, olen hyvin tietoinen tuosta, että eläinsuojeluyhdistykset ei luovuta varsinkaan pentuja yksin eläjiksi. Tämän kissan pentueestakaan ei muuten ollut jäljellä kuin tämä 1 kissa, joten ainakaan pentuekaveria ei olisi ollut tarjolla. Pentuekavereiden kanssa kissat taitaa tulla parhaiten toimeen, uusi kissa on aina vähän riski.

Kyllä viimeistään kun oma asunto ostetaan, niin otetaan joku eläinkaveri. Jos tulee ongelmia niin ainakin on lääniä, missä voivat erillään viettää aikaa. Nyt asutaan vuokralla kerrostalossa.

Pääsääntöisesti kissa tarvitsee kaverin. Vastuulliset esyt ei ikinä luovuta pentua ainoaksi kissaksi, ja sille on syynsä.

Meillä on nyt kolme kissaa. Alunperin tarkoituksena oli ottaa yksi kissa, sitten tajuttiin, että se kissa tarvitsee kyllä seuraa, ja otettiin kissasisarukset. Sen jälkeen meille muutti vielä naapurista yksi kissa, joka ei suostunut menemään enää takaisin kotiinsa. Tuijottelee välillä sinne pihalle, muttei mene sinne.

Mut sitten toinen kissoista, narttu, kuoli, ja tää jäljelle jäänyt veli meinasi kuolla ikävään. Se oli aivan hirveää. Hankittiin sitten kissanpentu, ja alun taisteluiden jälkeen ovatkin kavereita, pentu on kovasti isoveljensä perään ja tekee perässä kaikki, mitä ihana isoveli tekee. Mutta kyllä se pentu helpotti tuon ison kissan surua ihan selvästi.

Nää kissat ulkoilee vapaasti päivisin, illalla otetaan sisälle yöksi, ja päivällä pääsevät aina halutessaan sisälle/ulos. Ja vaikka ulkoilevat vapaasti, niin silti käytän ne pari kertaa päivässä lenkillä koiran kanssa, aamulenkki (käyvät näyttävästi pissalla) ja iltalenkki, jolloin lähinnä katselevat maisemia. Jos nää jää väliin, niin ovat aika lailla levottomia. Siis käytän noita lenkillä kaksi kertaa PÄIVÄSSÄ, säällä kuin säällä. Talvella/sadekeleillä eivät ulkoile muuten kuin noi lenkit, kun haluavat lämmitellä kuivissa sisätiloissa ;-D

En voisi kuvitella, että yksikään näistä kissoista olisi tyytyväinen kerran päivässä ulkoiluun, saati sitten noin viisi kertaa viikossa ulkoiluun.

Ja kissat EIVÄT ole yksineläjiä, se on tullut huomattua jo moneen kertaan, jopa tuo naapurin mörökölli hakeutuu ihmisseuraan, ja hengailee tuon pennun kanssa.

"Ja kissat EIVÄT ole yksineläjiä, se on tullut huomattua jo moneen kertaan, jopa tuo naapurin mörökölli hakeutuu ihmisseuraan, ja hengailee tuon pennun kanssa."....

Ei ne villikissat kyllä missään parveissa elele vaan ihan itsekseen tallaavat. Ainoa on paikoissa joissa niitä ruokitaan ja kanta on suuri, oppivat sietämään toisiaa.