Naapuri oli kysynyt lapseltani, onko hän poika vai tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahaa, tuleepa tästä mieleeni eräs monta vuotta sitten leikkipuistossa tapaamani lapsi, jolla oli sukupuolineutraali nimi, en viitsi sitä oikeaa sanoa, niin sanotaan vaikka Kuura. Lapsella oli polkkatukka ja kirjavat vaatteet. Joku toinen äiti kysyi, että onko Kuura tyttö vai poika? Äiti vastasi Kuura on lapsi.

Nyt Kuura on teini-ikäinen pikkuäijä, käy salilla, pukeutuu tyypillisiin poikien vaatteisiin ja höyryää mopoista. Se siitä sukupuolineutraalisuudesta.

Niin, mitä siitä? Jos lasta kasvatetaan ja kohdellaan sukupuolineutraalisti, niin eihän se tarkoita, että vanhemmat haluavat estää sukupuolen näkymisen (aikuisena). Kysymys on omasta valinnasta, siitä, ettei sukupuolta ylikorosteta lapsena.

Tässä ei ylikorosteta vaan kielletään. Ihmiset nyt kuitenkin ovat joko tyttöjä tai poikia, ja jos se on epävarmaa ulkonäön ja nimen perusteella (varsinkin kun ollaan tietoisesti pyritty häivyttämään sukupuoli), miksi sitten on niin paha asia kysyä, kumpi on kyseessä? Mitä jos naapurilla olisi vaikka omien lasten vanhoja leluja annettavana ja haluaa siksi kysyä, on lapsi tyttö vai poika. Ei sitä viitsi barbeja pojalle antaa, tai siis kysyä, haluaisiko lapsi ne.

Minusta on omituista, että lapsi itse ei osaa sanoa, onko hän tyttö vai poika. Hän ei taida tietää, koska kysyttäessä kertoo nimensä eikä sukupuoltaan. Vähän kuin jollain olisi lemmikki ja kaveri tulisi kylään ja kysyisi, onko tuo hamsteri vai marsu, ja lapsi sanoisi, että se on Matti, ja kieltäytyisi kertomasta, mistä eläimestä on kyse.

Ne, jotka häivyttävät sukupuolta, tekevät sitä juuri tämän takia: ettei muut ihmiset lapsen ympärillä olevat ala tunkea lasta ahtaaseen muottiin genitaalien vuoksi, esim. jättämällä barbiet tarjoamatta ja antamalla autoja. Miksei voi kysyä "tykkäätkö barbeista", miksi kysyä toisen sukupuolta ja yrittää sen perusteella olettaa ja puolesta päättää toisen mielenkiinnonkohteet?

Meillä on tyttö ja poika, eikä heiltä ole salattu biologista sukupuolta ja eivätkä ole tähän mennessä ilmaisseet kokevansa että olisivat muuta. Isompia ovat jo, ja melko steteotypisesti pukeutuvia, mikä on yhtä ok kuin ei-steteotypisesti. Mutta ihan selkeä ero oli pienenä tyttäreni kohtelussa ollut sen mukaan onko pinkit vai siniharmaat vermeet puistossa päällä, ja olen iloinen että välillä oli siniharmaat, sai rauhassa kiipeillä metriä korkeammalle ilman että joku huolestunut kansalainen alkoi toppuutella. Pinkissä haalarissa varottelijoita oli enemmän.

Onpa ilkeä naapuri. Hyiii

Vierailija kirjoitti:

No onko lapsi tyttö vai poika (vai muu, mikä?)?

Muu Muu!

onko ap:n lapsi muu!  

LOL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varmaan miettiä lapsen hiusmallia ja vaatetusta uusiksi, nimen vaihtaminen vie hiukan enemmän aikaa.

Ei ole sinun asiasi siitä huolehtia. Varmaan antaisit selkäänkin.

Sinulla taitaa olla isompiakin ongelmia kuin vain hiukset ja vaatteet.

Väittäisin, että sinulla isommat ongelmat jos tämä nostaa tuollaisia tunteita.

Minä en missään asiayhteydessä koe tarvetta minkäänlaisen väkivallan käytölle, mistä syystä asia oli sinulle nyt tärkeä ja mainitsemisen arvoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahaa, tuleepa tästä mieleeni eräs monta vuotta sitten leikkipuistossa tapaamani lapsi, jolla oli sukupuolineutraali nimi, en viitsi sitä oikeaa sanoa, niin sanotaan vaikka Kuura. Lapsella oli polkkatukka ja kirjavat vaatteet. Joku toinen äiti kysyi, että onko Kuura tyttö vai poika? Äiti vastasi Kuura on lapsi.

Nyt Kuura on teini-ikäinen pikkuäijä, käy salilla, pukeutuu tyypillisiin poikien vaatteisiin ja höyryää mopoista. Se siitä sukupuolineutraalisuudesta.

Tarkoititko, että Kuura on tyttö?

No en tarkoittanut, vaan poika on, aina ollut ja nyt kun saa itse päättää esim. pukeutumisestaan, on hyvin tyypillinen mies.

Mielestäni sukupuolineutraalisuus on ok niin, että lapselle opetetaan, että kaikki voivat tehdä kaikkea, eikä mikään ole siitä kiinni, oletko mies vai nainen. Mutta jotkut vanhemmat ymmärtävät sen niin, että sukupuoli täytyy pitää kaikin keinoin salassa, eikä mikään saa viitata siihen, että lapsesta näkisi, onko hän tyttö vai poika. Se on vain naurettavaa, enkä näe mitä etua sellaisesta muka lapselle on.

Voi kamalaa. Kateltiin taannoin vanhoja kuvia äidin kanssa, ja siinä oli joku 4v. lapsi ilman paitaa, shortsit jalassa, lippis päässä ja lyhyt ysäri pottatukka. Äiti kysyi multa, että kuka poika toi oikein on? Naurahdin, koska ei tunnistanut omaa tytärtään :D pointti on se, että lasten sukupuolia ei välttämättä tunnista. Ei tarvitse loukkaantua niistä. Varsinkin vauvat on hyvin vaikeasti tunnistettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahaa, tuleepa tästä mieleeni eräs monta vuotta sitten leikkipuistossa tapaamani lapsi, jolla oli sukupuolineutraali nimi, en viitsi sitä oikeaa sanoa, niin sanotaan vaikka Kuura. Lapsella oli polkkatukka ja kirjavat vaatteet. Joku toinen äiti kysyi, että onko Kuura tyttö vai poika? Äiti vastasi Kuura on lapsi.

Nyt Kuura on teini-ikäinen pikkuäijä, käy salilla, pukeutuu tyypillisiin poikien vaatteisiin ja höyryää mopoista. Se siitä sukupuolineutraalisuudesta.

Niin, mitä siitä? Jos lasta kasvatetaan ja kohdellaan sukupuolineutraalisti, niin eihän se tarkoita, että vanhemmat haluavat estää sukupuolen näkymisen (aikuisena). Kysymys on omasta valinnasta, siitä, ettei sukupuolta ylikorosteta lapsena.

Tässä ei ylikorosteta vaan kielletään. Ihmiset nyt kuitenkin ovat joko tyttöjä tai poikia, ja jos se on epävarmaa ulkonäön ja nimen perusteella (varsinkin kun ollaan tietoisesti pyritty häivyttämään sukupuoli), miksi sitten on niin paha asia kysyä, kumpi on kyseessä? Mitä jos naapurilla olisi vaikka omien lasten vanhoja leluja annettavana ja haluaa siksi kysyä, on lapsi tyttö vai poika. Ei sitä viitsi barbeja pojalle antaa, tai siis kysyä, haluaisiko lapsi ne.

Minusta on omituista, että lapsi itse ei osaa sanoa, onko hän tyttö vai poika. Hän ei taida tietää, koska kysyttäessä kertoo nimensä eikä sukupuoltaan. Vähän kuin jollain olisi lemmikki ja kaveri tulisi kylään ja kysyisi, onko tuo hamsteri vai marsu, ja lapsi sanoisi, että se on Matti, ja kieltäytyisi kertomasta, mistä eläimestä on kyse.

Ne, jotka häivyttävät sukupuolta, tekevät sitä juuri tämän takia: ettei muut ihmiset lapsen ympärillä olevat ala tunkea lasta ahtaaseen muottiin genitaalien vuoksi, esim. jättämällä barbiet tarjoamatta ja antamalla autoja. Miksei voi kysyä "tykkäätkö barbeista", miksi kysyä toisen sukupuolta ja yrittää sen perusteella olettaa ja puolesta päättää toisen mielenkiinnonkohteet?

Meillä on tyttö ja poika, eikä heiltä ole salattu biologista sukupuolta ja eivätkä ole tähän mennessä ilmaisseet kokevansa että olisivat muuta. Isompia ovat jo, ja melko steteotypisesti pukeutuvia, mikä on yhtä ok kuin ei-steteotypisesti. Mutta ihan selkeä ero oli pienenä tyttäreni kohtelussa ollut sen mukaan onko pinkit vai siniharmaat vermeet puistossa päällä, ja olen iloinen että välillä oli siniharmaat, sai rauhassa kiipeillä metriä korkeammalle ilman että joku huolestunut kansalainen alkoi toppuutella. Pinkissä haalarissa varottelijoita oli enemmän.

Sinun täytyy nyt tajuta, että kyseessä ei ole yleinen ilmiö. Tyttö ja poika akseli pätee suurimpaan osaa ihmisiä. Kukaan ei yritä aivopestä, eikä se kyllä onnistuisikaan. Lapsille voi tarjota eri leluja, mutta jos vaikkapa poika leikkii autoilla, niin hän leikkii. Ei ole mitään agendaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahaa, tuleepa tästä mieleeni eräs monta vuotta sitten leikkipuistossa tapaamani lapsi, jolla oli sukupuolineutraali nimi, en viitsi sitä oikeaa sanoa, niin sanotaan vaikka Kuura. Lapsella oli polkkatukka ja kirjavat vaatteet. Joku toinen äiti kysyi, että onko Kuura tyttö vai poika? Äiti vastasi Kuura on lapsi.

Nyt Kuura on teini-ikäinen pikkuäijä, käy salilla, pukeutuu tyypillisiin poikien vaatteisiin ja höyryää mopoista. Se siitä sukupuolineutraalisuudesta.

Tarkoititko, että Kuura on tyttö?

No en tarkoittanut, vaan poika on, aina ollut ja nyt kun saa itse päättää esim. pukeutumisestaan, on hyvin tyypillinen mies.

Mielestäni sukupuolineutraalisuus on ok niin, että lapselle opetetaan, että kaikki voivat tehdä kaikkea, eikä mikään ole siitä kiinni, oletko mies vai nainen. Mutta jotkut vanhemmat ymmärtävät sen niin, että sukupuoli täytyy pitää kaikin keinoin salassa, eikä mikään saa viitata siihen, että lapsesta näkisi, onko hän tyttö vai poika. Se on vain naurettavaa, enkä näe mitä etua sellaisesta muka lapselle on.

Missä nämä vanhemmat ovat? Ei ole mitään todisteita tällaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahaa, tuleepa tästä mieleeni eräs monta vuotta sitten leikkipuistossa tapaamani lapsi, jolla oli sukupuolineutraali nimi, en viitsi sitä oikeaa sanoa, niin sanotaan vaikka Kuura. Lapsella oli polkkatukka ja kirjavat vaatteet. Joku toinen äiti kysyi, että onko Kuura tyttö vai poika? Äiti vastasi Kuura on lapsi.

Nyt Kuura on teini-ikäinen pikkuäijä, käy salilla, pukeutuu tyypillisiin poikien vaatteisiin ja höyryää mopoista. Se siitä sukupuolineutraalisuudesta.

Niin, mitä siitä? Jos lasta kasvatetaan ja kohdellaan sukupuolineutraalisti, niin eihän se tarkoita, että vanhemmat haluavat estää sukupuolen näkymisen (aikuisena). Kysymys on omasta valinnasta, siitä, ettei sukupuolta ylikorosteta lapsena.

Tässä ei ylikorosteta vaan kielletään. Ihmiset nyt kuitenkin ovat joko tyttöjä tai poikia, ja jos se on epävarmaa ulkonäön ja nimen perusteella (varsinkin kun ollaan tietoisesti pyritty häivyttämään sukupuoli), miksi sitten on niin paha asia kysyä, kumpi on kyseessä? Mitä jos naapurilla olisi vaikka omien lasten vanhoja leluja annettavana ja haluaa siksi kysyä, on lapsi tyttö vai poika. Ei sitä viitsi barbeja pojalle antaa, tai siis kysyä, haluaisiko lapsi ne.

Minusta on omituista, että lapsi itse ei osaa sanoa, onko hän tyttö vai poika. Hän ei taida tietää, koska kysyttäessä kertoo nimensä eikä sukupuoltaan. Vähän kuin jollain olisi lemmikki ja kaveri tulisi kylään ja kysyisi, onko tuo hamsteri vai marsu, ja lapsi sanoisi, että se on Matti, ja kieltäytyisi kertomasta, mistä eläimestä on kyse.

Ne, jotka häivyttävät sukupuolta, tekevät sitä juuri tämän takia: ettei muut ihmiset lapsen ympärillä olevat ala tunkea lasta ahtaaseen muottiin genitaalien vuoksi, esim. jättämällä barbiet tarjoamatta ja antamalla autoja. Miksei voi kysyä "tykkäätkö barbeista", miksi kysyä toisen sukupuolta ja yrittää sen perusteella olettaa ja puolesta päättää toisen mielenkiinnonkohteet?

Meillä on tyttö ja poika, eikä heiltä ole salattu biologista sukupuolta ja eivätkä ole tähän mennessä ilmaisseet kokevansa että olisivat muuta. Isompia ovat jo, ja melko steteotypisesti pukeutuvia, mikä on yhtä ok kuin ei-steteotypisesti. Mutta ihan selkeä ero oli pienenä tyttäreni kohtelussa ollut sen mukaan onko pinkit vai siniharmaat vermeet puistossa päällä, ja olen iloinen että välillä oli siniharmaat, sai rauhassa kiipeillä metriä korkeammalle ilman että joku huolestunut kansalainen alkoi toppuutella. Pinkissä haalarissa varottelijoita oli enemmän.

Sinun täytyy nyt tajuta, että kyseessä ei ole yleinen ilmiö. Tyttö ja poika akseli pätee suurimpaan osaa ihmisiä. Kukaan ei yritä aivopestä, eikä se kyllä onnistuisikaan. Lapsille voi tarjota eri leluja, mutta jos vaikkapa poika leikkii autoilla, niin hän leikkii. Ei ole mitään agendaa.

Mikä ei ole yleinen ilmiö? Se, että yritetään vähentää sukupuolen näkyvyyttä lapsen ensisijaisena arvioitavana piirteenä vai se että lapsia ohjataan sukupuolen mukaisesti erilaiseen toimintaan riippumatta lapsen yksilöllisistä mielenkiinnon kohteista tai vahvuuksista ja että lapsen kanssa vuorovaikutetaan eri tavalla (oletetusta) sukupuolesta riippuen? Jälkimmäinen nimittäin todellakin on yleinen ilmiö, ei ehkä tietoinen tai tahallinen mutta toistuvin tutkimuksin todettu. Ensimmäinen on onneksi yleistymässä, jos se toisi vähän tilaa vähemmän lokeroivalle tavalle kohdata ihmisiä. Vaikka kenenkään sukupuoli ei olisikaan kielletty, väärä tai varsinaisesti salailun aihe.

80-luvulla olin hoikka, oikeastaan laiha rock/punktyylinen murrosikäinen (ja tyttö, jos se tässä oleellista on). Kerran tulin kotiini, kun joku eläkeikäinen, tai ainakin lähes, mies oli postilaatikollamme jakamassa mainoksia. Lähestyessäni hän tiuskaisi, että kumpi sinä oikein olet - tyttö vai poika? Kun en vastannut, vaan ohitin hänet vähän pitkään katsoen, sai mies jonkun p*skaraivarin ja alkoi huutaen toistaa kysymystään uudelleen ja uudelleen. Sinne jäi mies tielle huutamaan, kun suljin oven perässäni.

Ihmettelin tuota jo silloin, mutta en olisi uskonut, että tällaista saattaa tapahtua vieläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Hahaa, tuleepa tästä mieleeni eräs monta vuotta sitten leikkipuistossa tapaamani lapsi, jolla oli sukupuolineutraali nimi, en viitsi sitä oikeaa sanoa, niin sanotaan vaikka Kuura. Lapsella oli polkkatukka ja kirjavat vaatteet. Joku toinen äiti kysyi, että onko Kuura tyttö vai poika? Äiti vastasi Kuura on lapsi.

Nyt Kuura on teini-ikäinen pikkuäijä, käy salilla, pukeutuu tyypillisiin poikien vaatteisiin ja höyryää mopoista. Se siitä sukupuolineutraalisuudesta.

Eihän se sitä estä, vaan nimenomaan antaa mahdollisuuden löytää itsensä sellaisena kuin on. Ei pakoteta muottiin vaan lapsi hakee itse identiteetin. Toisaalta kyllä ympäristö on vielä vahva muokkaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahaa, tuleepa tästä mieleeni eräs monta vuotta sitten leikkipuistossa tapaamani lapsi, jolla oli sukupuolineutraali nimi, en viitsi sitä oikeaa sanoa, niin sanotaan vaikka Kuura. Lapsella oli polkkatukka ja kirjavat vaatteet. Joku toinen äiti kysyi, että onko Kuura tyttö vai poika? Äiti vastasi Kuura on lapsi.

Nyt Kuura on teini-ikäinen pikkuäijä, käy salilla, pukeutuu tyypillisiin poikien vaatteisiin ja höyryää mopoista. Se siitä sukupuolineutraalisuudesta.

Niin, mitä siitä? Jos lasta kasvatetaan ja kohdellaan sukupuolineutraalisti, niin eihän se tarkoita, että vanhemmat haluavat estää sukupuolen näkymisen (aikuisena). Kysymys on omasta valinnasta, siitä, ettei sukupuolta ylikorosteta lapsena.

Tässä ei ylikorosteta vaan kielletään. Ihmiset nyt kuitenkin ovat joko tyttöjä tai poikia, ja jos se on epävarmaa ulkonäön ja nimen perusteella (varsinkin kun ollaan tietoisesti pyritty häivyttämään sukupuoli), miksi sitten on niin paha asia kysyä, kumpi on kyseessä? Mitä jos naapurilla olisi vaikka omien lasten vanhoja leluja annettavana ja haluaa siksi kysyä, on lapsi tyttö vai poika. Ei sitä viitsi barbeja pojalle antaa, tai siis kysyä, haluaisiko lapsi ne.

Minusta on omituista, että lapsi itse ei osaa sanoa, onko hän tyttö vai poika. Hän ei taida tietää, koska kysyttäessä kertoo nimensä eikä sukupuoltaan. Vähän kuin jollain olisi lemmikki ja kaveri tulisi kylään ja kysyisi, onko tuo hamsteri vai marsu, ja lapsi sanoisi, että se on Matti, ja kieltäytyisi kertomasta, mistä eläimestä on kyse.

Ne, jotka häivyttävät sukupuolta, tekevät sitä juuri tämän takia: ettei muut ihmiset lapsen ympärillä olevat ala tunkea lasta ahtaaseen muottiin genitaalien vuoksi, esim. jättämällä barbiet tarjoamatta ja antamalla autoja. Miksei voi kysyä "tykkäätkö barbeista", miksi kysyä toisen sukupuolta ja yrittää sen perusteella olettaa ja puolesta päättää toisen mielenkiinnonkohteet?

Meillä on tyttö ja poika, eikä heiltä ole salattu biologista sukupuolta ja eivätkä ole tähän mennessä ilmaisseet kokevansa että olisivat muuta. Isompia ovat jo, ja melko steteotypisesti pukeutuvia, mikä on yhtä ok kuin ei-steteotypisesti. Mutta ihan selkeä ero oli pienenä tyttäreni kohtelussa ollut sen mukaan onko pinkit vai siniharmaat vermeet puistossa päällä, ja olen iloinen että välillä oli siniharmaat, sai rauhassa kiipeillä metriä korkeammalle ilman että joku huolestunut kansalainen alkoi toppuutella. Pinkissä haalarissa varottelijoita oli enemmän.

Sinun täytyy nyt tajuta, että kyseessä ei ole yleinen ilmiö. Tyttö ja poika akseli pätee suurimpaan osaa ihmisiä. Kukaan ei yritä aivopestä, eikä se kyllä onnistuisikaan. Lapsille voi tarjota eri leluja, mutta jos vaikkapa poika leikkii autoilla, niin hän leikkii. Ei ole mitään agendaa.

Mikä ei ole yleinen ilmiö? Se, että yritetään vähentää sukupuolen näkyvyyttä lapsen ensisijaisena arvioitavana piirteenä vai se että lapsia ohjataan sukupuolen mukaisesti erilaiseen toimintaan riippumatta lapsen yksilöllisistä mielenkiinnon kohteista tai vahvuuksista ja että lapsen kanssa vuorovaikutetaan eri tavalla (oletetusta) sukupuolesta riippuen? Jälkimmäinen nimittäin todellakin on yleinen ilmiö, ei ehkä tietoinen tai tahallinen mutta toistuvin tutkimuksin todettu. Ensimmäinen on onneksi yleistymässä, jos se toisi vähän tilaa vähemmän lokeroivalle tavalle kohdata ihmisiä. Vaikka kenenkään sukupuoli ei olisikaan kielletty, väärä tai varsinaisesti salailun aihe.

Missäs nämä tutkimukset ovat? Kyllä meillä edelleen täällä suurimmaksi osaksi on miehiä naisia. Sekä poikia ja tyttöjä. Ei nyt oikein pidä vettä tuo väitteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahaa, tuleepa tästä mieleeni eräs monta vuotta sitten leikkipuistossa tapaamani lapsi, jolla oli sukupuolineutraali nimi, en viitsi sitä oikeaa sanoa, niin sanotaan vaikka Kuura. Lapsella oli polkkatukka ja kirjavat vaatteet. Joku toinen äiti kysyi, että onko Kuura tyttö vai poika? Äiti vastasi Kuura on lapsi.

Nyt Kuura on teini-ikäinen pikkuäijä, käy salilla, pukeutuu tyypillisiin poikien vaatteisiin ja höyryää mopoista. Se siitä sukupuolineutraalisuudesta.

Niin, mitä siitä? Jos lasta kasvatetaan ja kohdellaan sukupuolineutraalisti, niin eihän se tarkoita, että vanhemmat haluavat estää sukupuolen näkymisen (aikuisena). Kysymys on omasta valinnasta, siitä, ettei sukupuolta ylikorosteta lapsena.

Tässä ei ylikorosteta vaan kielletään. Ihmiset nyt kuitenkin ovat joko tyttöjä tai poikia, ja jos se on epävarmaa ulkonäön ja nimen perusteella (varsinkin kun ollaan tietoisesti pyritty häivyttämään sukupuoli), miksi sitten on niin paha asia kysyä, kumpi on kyseessä? Mitä jos naapurilla olisi vaikka omien lasten vanhoja leluja annettavana ja haluaa siksi kysyä, on lapsi tyttö vai poika. Ei sitä viitsi barbeja pojalle antaa, tai siis kysyä, haluaisiko lapsi ne.

Minusta on omituista, että lapsi itse ei osaa sanoa, onko hän tyttö vai poika. Hän ei taida tietää, koska kysyttäessä kertoo nimensä eikä sukupuoltaan. Vähän kuin jollain olisi lemmikki ja kaveri tulisi kylään ja kysyisi, onko tuo hamsteri vai marsu, ja lapsi sanoisi, että se on Matti, ja kieltäytyisi kertomasta, mistä eläimestä on kyse.

Ne, jotka häivyttävät sukupuolta, tekevät sitä juuri tämän takia: ettei muut ihmiset lapsen ympärillä olevat ala tunkea lasta ahtaaseen muottiin genitaalien vuoksi, esim. jättämällä barbiet tarjoamatta ja antamalla autoja. Miksei voi kysyä "tykkäätkö barbeista", miksi kysyä toisen sukupuolta ja yrittää sen perusteella olettaa ja puolesta päättää toisen mielenkiinnonkohteet?

Meillä on tyttö ja poika, eikä heiltä ole salattu biologista sukupuolta ja eivätkä ole tähän mennessä ilmaisseet kokevansa että olisivat muuta. Isompia ovat jo, ja melko steteotypisesti pukeutuvia, mikä on yhtä ok kuin ei-steteotypisesti. Mutta ihan selkeä ero oli pienenä tyttäreni kohtelussa ollut sen mukaan onko pinkit vai siniharmaat vermeet puistossa päällä, ja olen iloinen että välillä oli siniharmaat, sai rauhassa kiipeillä metriä korkeammalle ilman että joku huolestunut kansalainen alkoi toppuutella. Pinkissä haalarissa varottelijoita oli enemmän.

Sinun täytyy nyt tajuta, että kyseessä ei ole yleinen ilmiö. Tyttö ja poika akseli pätee suurimpaan osaa ihmisiä. Kukaan ei yritä aivopestä, eikä se kyllä onnistuisikaan. Lapsille voi tarjota eri leluja, mutta jos vaikkapa poika leikkii autoilla, niin hän leikkii. Ei ole mitään agendaa.

Mikä ei ole yleinen ilmiö? Se, että yritetään vähentää sukupuolen näkyvyyttä lapsen ensisijaisena arvioitavana piirteenä vai se että lapsia ohjataan sukupuolen mukaisesti erilaiseen toimintaan riippumatta lapsen yksilöllisistä mielenkiinnon kohteista tai vahvuuksista ja että lapsen kanssa vuorovaikutetaan eri tavalla (oletetusta) sukupuolesta riippuen? Jälkimmäinen nimittäin todellakin on yleinen ilmiö, ei ehkä tietoinen tai tahallinen mutta toistuvin tutkimuksin todettu. Ensimmäinen on onneksi yleistymässä, jos se toisi vähän tilaa vähemmän lokeroivalle tavalle kohdata ihmisiä. Vaikka kenenkään sukupuoli ei olisikaan kielletty, väärä tai varsinaisesti salailun aihe.

Missä tämä näkyy lapsissa? Mitä heitä ohjataan tekemään ja mitä heidän pitäisi tehdä?

Useimmiten ihmiset kyllä tietävät/ huomaavat että on tyttö tai poika mutta täytyy mennä kiusallaan kysymään asiasta. Joistain lapsista huomaa jo pienenä että kuuluvat seks.vähemmistöön joten he katsovat asiakseen tuoda sen esille.

Kyllähän sitä joskus ihmettelee, kumpi lapsi on. Ehkä en kysyisi ääneen, mutta ei se epäselvyyttä poista. Totuus on kuitenkin se, ettei lapsesta tiedä, onko tämä tyttö tai poika.

kun lapsi on kertonut nimensä, toivottavasti on ollut sellainen nimi ettei sukupuolta pysty päättelemään, kuten panda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahaa, tuleepa tästä mieleeni eräs monta vuotta sitten leikkipuistossa tapaamani lapsi, jolla oli sukupuolineutraali nimi, en viitsi sitä oikeaa sanoa, niin sanotaan vaikka Kuura. Lapsella oli polkkatukka ja kirjavat vaatteet. Joku toinen äiti kysyi, että onko Kuura tyttö vai poika? Äiti vastasi Kuura on lapsi.

Nyt Kuura on teini-ikäinen pikkuäijä, käy salilla, pukeutuu tyypillisiin poikien vaatteisiin ja höyryää mopoista. Se siitä sukupuolineutraalisuudesta.

Niin, mitä siitä? Jos lasta kasvatetaan ja kohdellaan sukupuolineutraalisti, niin eihän se tarkoita, että vanhemmat haluavat estää sukupuolen näkymisen (aikuisena). Kysymys on omasta valinnasta, siitä, ettei sukupuolta ylikorosteta lapsena.

Samaa olin tulossa kommentoimaan. Sukupuolineutraaliuteen tuskin kukaan pyrki , vaan enneminkin kasvatuksessa sukupuolisensitiivisyyteen. Eli mitään perinteisiä sukupuolirooleja ei tuputeta, vaan lapsi saa valita mielenkiinnon kohteet itse. Toisista kasvaa tyttömäisiä prinsessahepeneisiin pukeutujia aikuisena, vaikka tytölle ei lapsuudessaan olisi ikinä ehdollistettu, että tällainen sinun kuuluu olla, vaan se valinta tulee lapselta itseltään. Siinä ei ole mitään väärää, että Kuurasta kasvoi äijämäinen äijä ! Se oli Kuuran oma valinta, eli mitä ihmettä tuo Kuuran äidin mollaaja naureskelee?

Miten sukupuolirooleja tuputetaan tytöksi/pojaksi kutsuttaessa? Eikö se vahvista sukupuolirooleja, jos prinsessaleikkejä leikkivää lasta ei voi kutsua pojaksi eli pojat ei leiki prinsessaleikkiä? Lapset ei elä missään kuplassa, joten kyllä ne tuollaisen jossain vaiheessa tajuaa. Loogisempaahan olisi kutsua lasta biologisen sukupuolen mukaan pojaksi/tytöksi ja antaa sen lapsen leikkiä mitä hän ikinä haluaa. Niin hän oppii, että vaikka häntä tai toista lasta kutsuttaisiin sukupuolittuneella termillä, hän voi silti leikkiä millä haluaa.

Onneksi omat lapset ei ole tuollaisia muu muu näköisiä.

Herran jumala meilläkin pojalle laitettiin letit päiväkodissa kerran. Oikein ranskalaiset sellaiset. Olin ihan et, ette olis viittiny. Itseasiassa olisikohan joku jopa ragennut tuosta? En sanonut mitään, mutta en tykännyt. Mun mielestä suvaitsevaisuus kasvatukseen ei kuulu ehdottaminen tytöksi pukeutumista tai muuta laittautumista.Tuossa päiväkodissa puettiin myös pojat prinsessamekkoihin. Huh onneksi ei enää päiväkotiaikoja.

En ymmärrä, miksi pitäisi loukkaantua, ellei toinen näe, onko tyttä vai poika. Miksei sitä saisi kysyä?