Ärsyttää oma introverttiys. 5h juhlissa ja ihan voimat pois.

Mä en juttele ja seurustele koko ajan. Ne ihmiset joiden juhlissa käyn, tuntevat minut ja se on ok. Olen aina ollut hiljainen introvertti. Monesti lähden esim puutarhaan kävelemään hetkeksi eikä kukaan tietääkseni ihmettele.

Pönötysjuhlat ovat ärsyttäviä. Väkisin täytyy ihmisten jauhaa diipadaapaa, vaikka kiinnostus on nolla. Onneksi nyt aikuisiällä kukaan ei ole varsinaisesti pakottamassa ja voi aina yrittää ottaa työvuoron kyseiselle päivälle.

Olen myös introvertti ja työskentelen haastavien mt-ongelmaisten kanssa. Eli työ on todella kuormittavaa ja joudun puhumaan ja olemaan skarppi jatkuvasti.

Olen vain oppinut ottamaan oman aikani. Työkaverit tietää että haluan olla välillä yksin joten voin vaikka mennä kahville ulos ihan yksin (tauoilla).

Väsähdän toki ihmisten seurassa mutta työminä on oppinut jo keinot jaksaa. Sosiaalisessa elämässäkin tuo näkyy, jaksan paremmin joten voisin kuvitella että tämäkin kyky elää ja kehittyy. Toki seura on monesti tosi valikoitua, jaksan joitain ihmisiä helpommin.

eikö kaikki naiset ole sosiaalisia? naisillahan on miljoona ystävää. miehet kai on noita juroja nurkassamököttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse jossain festareilla esim kaverin kanssa kahdestaan ollessa ärsyynnyn helposti, jos seuraan tulee jotain muita ihmisiä, niin en meinaa jaksaa tutustua jauhaa diipadaapaa. Kunpa olisin toisenlainen.

Minusta taas on mukava olla introvertti. Ei ole pakko jauhaa yhtään mitään, voi hyvin olla hiljaa ja olla oma itsensä.  Nykyään voi jopa sanoa, että olen tällainen introvertti, niin kuuntelen mieluummin, ja ihmiset tykkäävätkin puhua enemmän kuin kuunnella.

Sama. Sosiaalisuutta vaativa työ, vapaa-ajalla ei jaksaisi sosialisoida ja juhlat ja monen päivän sukuloinnit ja kyläilyt uuvuttavat.

Jos juhlakodissa on kissa tai koira paikalla niin meen hengaileen sen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Sama. Lapsien harrastuksissa joudun myös esim. myymään mokkapaloja useita kertoja kuukaudessa. Koen ne tosi raskaina ja mieluummin maksaisin rahalla kuin menisin vapaa-ajalla ihmisten joukkoon.

Ei sun ole pakko myydä mokkapaloja, jos et tahdo. Kokeile sanoa seuraavalla kerralla ei. Itse olen onnistunut välttämään kaiken tuollaisen vain olemalla hiljaa ja maksamalla jonkin sovitun summan tapahtuman hyväksi. Kukaan ei ole huudellut perään. Eli mitään pahaa ei tapahdu, jos sanot, että joku muu saa nyt leipoa ja myydä ne mokkapalat tai mitä ikinä myydäänkään.

Älä mene niihin kutsuihin, niin ne lakkaavat kutsumasta. Toimii oikein hyvin ja voit rauhassa lueskella hyvää kirjaa kotona. Ei ihmisten ole pakko mennä epämukavuusalueelle. Esimerkiksi ylioppilas arvostaa eniten sitä rahallista lahjaa, ei se ole niinkään sukulaisista kiinnostunut.

Kamera on hyvä apuväline siihen, että saa olla rauhassa. Eli kun menet huoneen nurkkaan, ja katselet juhlahumua kameran linssin läpi, saat olla rauhassa. Välillä vaihdat vain nurkkaa. Ei niitä kuvia oikeasti tarvitse paljon räpsiä.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Lapsien harrastuksissa joudun myös esim. myymään mokkapaloja useita kertoja kuukaudessa. Koen ne tosi raskaina ja mieluummin maksaisin rahalla kuin menisin vapaa-ajalla ihmisten joukkoon.

Kauheasti alkoi tehdä mieli mokkapaloja.

Kyllä, kaikki myyjäiset ja ihmisryysis on ihan kammottavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit lähtenyt aiemmin. 

Niin minä teen nykyään.

-toinen introvertti

Juu, kengät jalkaan ja kotiin. "Valitettavasti minun täytyy lähteä, on toinen tapaaminen", se käy aina!

Siis kuka muka lähtee juhlista sanomalla, että toinen tapaaminen.

Se on epäkohteliainta mitä juhlien järjestäjille voi milloinkaan sanoa.

Tarkoittaa sitä, että nämä juhlat on perseestä, eikä minua alunperiknkään haluttanut tulla tänne.

Juhlien järjestäjät ovat kuitenkin nähneet suuren vaivan, että kaikki onnistuisi ja kutsuneet tietyt sinne tietyt ihmiset kanssaan juhlimaan.

Ei totisesti ole tämän päivän palstamammoilla käytöstapoja-

Tänäänkin on ylioppilasjuhlia, missä toiset kiertää useammatkin päivän mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Kamera on hyvä apuväline siihen, että saa olla rauhassa. Eli kun menet huoneen nurkkaan, ja katselet juhlahumua kameran linssin läpi, saat olla rauhassa. Välillä vaihdat vain nurkkaa. Ei niitä kuvia oikeasti tarvitse paljon räpsiä.

Mutta tollanen esittäminen on yhtä rasittavaa kuin vaan jutella ihmisille. Se kaikki on väsyttävää. Olen aina kadehtinut aidosti seurallisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos juhlakodissa on kissa tai koira paikalla niin meen hengaileen sen kanssa. 

Jos on introvertti myös suhteessa eläimiin, tuo ei toimi. 

Mutta jos eläinten kanssa jaksaa olla, niin hyvä idea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamera on hyvä apuväline siihen, että saa olla rauhassa. Eli kun menet huoneen nurkkaan, ja katselet juhlahumua kameran linssin läpi, saat olla rauhassa. Välillä vaihdat vain nurkkaa. Ei niitä kuvia oikeasti tarvitse paljon räpsiä.

Mutta tollanen esittäminen on yhtä rasittavaa kuin vaan jutella ihmisille. Se kaikki on väsyttävää. Olen aina kadehtinut aidosti seurallisia ihmisiä.

Lakkaa kadehtimasta, ja ole rehellisesti oma itsesi, seinäruusuna kaikissa juhlissa. 

Ja kun lähdet juhlista, älä muistele niitä ihmisten kohtaamisia, mitä he sanoivat ja mitä sinä sanoit heille, vaan nauti siitä, että saat olla itseksesi.

Kuka ja miten on suomalaiset lytatty tuollaisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit lähtenyt aiemmin. 

Niin minä teen nykyään.

-toinen introvertti

Juu, kengät jalkaan ja kotiin. "Valitettavasti minun täytyy lähteä, on toinen tapaaminen", se käy aina!

Siis kuka muka lähtee juhlista sanomalla, että toinen tapaaminen.

Se on epäkohteliainta mitä juhlien järjestäjille voi milloinkaan sanoa.

Tarkoittaa sitä, että nämä juhlat on perseestä, eikä minua alunperiknkään haluttanut tulla tänne.

Juhlien järjestäjät ovat kuitenkin nähneet suuren vaivan, että kaikki onnistuisi ja kutsuneet tietyt sinne tietyt ihmiset kanssaan juhlimaan.

Ei totisesti ole tämän päivän palstamammoilla käytöstapoja-

Tänäänkin on ylioppilasjuhlia, missä toiset kiertää useammatkin päivän mittaan.

Anna niiden kiertää, joilla pää kestää sen. Ei kaikissa juhlissa tarvitse käydä.

Itse päätin jo pari viikkoa sitten, että en mene mihinkään YO-juhliin. Sen verran ollut kevään aikana "kissanristiäisiä", että juhlakiintiöni on nyt vähäksi aikaa täynnä.

Hyvin sanottu edellä: Ei ihmisten ole pakko mennä epämukavuusalueelle.

Itse luulin olevani introvertti, mutta olenkin niin vilkas, että hyppelehtivä olemukseni haastaa muut ja heistä heijastuu minuun se, miten he kokevat minut. Tämä vuorovaikutus lopulta masentaa minut ja käperryn sisäänpäin ja eloisuuteni katoaa. Omat kokemukseni ovat aina tuntuneet toisista oudoilta, kun olen niitä jakanut. Mitään muutosta ei vuosikymmenten kuluessa ole asiaan tullut. Itsekään en ole halunnut muuttua muuksi. Olen ekstrovertti tai mikälievertti sitten vain lähipiirissä, jossa voin olla rennosti se, mikä olen. En mene toisten ihmeteltäväksi, olen toisille iloksi mieluiten keittiöpiikana. Thats it.

En ole edes yhdenkään työpäivän jälkeen (asiakaspalvelua!) ollut niin uupunut kuin omien lakkiaisteni jälkeen :D Juhlat kestivät monta tuntia ja itse vielä juhlakaluna... vieraat lähinnä vanhempia sukulaisia ja naapureita ja mitä lie perhetuttuja, enemmän siis vanhempieni kuin minun tuttuja. Välttelen pönötysjuhlia niin paljon kuin voin olematta todella epäkohtelias. Rennommat bileet kelpaa kyllä.

Kohtahanne kuolee piikkiin, eiku siis koronaa...

Introvertit jäänee jäljelle, kun osataan ajatella itsenäisesti.