Paljonko se oppikoulu maksoi nykyrahassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aina sanotaan ettei työläisillä ollut varaa laittaa lapsiaan kouluun. Itse pystyisin duunarina maksamaan n. 5 tuhannen euron vuosimaksut kun säästäisin kunnolla. Lainalla menisi ehkä enemmänkin, mutta sitten pitäisi olla täysin varma että nousu yhteiskunnan portailla on tiedossa lapselle sen koulun kautta.

Äiti oli vapaaoppilas eli maksuton. Perheen tulot olivat niin pienet, vain isä tienasi tavistyömiehenä. Äidin opettaja oli puoltanut hänen pääsyään.

Ei jaksanut kuitenkaan loppuun asti, kun 1950-luvulla luokkaerot olivat niin isot, että vapaaoppilaita katsottiin kieroon ja nimiteltiin. Hänelle se oli liikaa. Löysi muuta kautta tien ammattiin.

Olen kuullut tuon saman että vapaaoppilaita nöyryytettiin ja jopa opettajat syyllistyivät tähän. Köyhyyttä pidettiin häpeänä. Ei ihme että tuon mankelin läpimenneistä tuli aika kovapintaisia. 

Olen kuullut että lukuvuoden alussa vapaaoppilaiden piti hakea joku vapaaoppilaskaavake luokan edessä, jolloin kaikki saivat selville että kuka on vapaaoppilas ja kuka "parempi". En nyt muista missä muistelmissa tästä oli, mutta jäi mieleen kun siinä sanottiin miten opettaja hymyili pirullista hymyä kun teki sen. Tätä vapaaoppilasta sitten yritettiin alkaa kiusaamaan tästä syystä, mutta loppui kun veti turpiin samantien. 

Kirjoitin ylioppilaaksi 1973. En muista, mitä keskikoulun (oppikoulun ) lukukausimaksu oli, mutta tosiaankin matkat, kouluruoka, opiskelutarvikkeet piti itse maksaa. En tosiaankaan ollut hyvätuloisesta perheestä, mutta jostain ne rahat aina saatiin kasaan. Eikä oppikouluun meno ollut niinkään kiinni siitä, mikä oli perheen tulotaso, vaan oppikouluunhan pyrittiin pääsykokeiden avulla, eivätkä kaikki halukkaat päässeet eli siinä kohdassa jo jyvät erottuivat akanoista. Peruskoulu pilasi hyvän koulusysteemin. Nyt huonommin menestyvät hankaloittavat muiden opiskelua, koska on edettävä heidän ehdoillaan ja raahattava heitä perässään. Peruskoulu oli valtava moka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aina sanotaan ettei työläisillä ollut varaa laittaa lapsiaan kouluun. Itse pystyisin duunarina maksamaan n. 5 tuhannen euron vuosimaksut kun säästäisin kunnolla. Lainalla menisi ehkä enemmänkin, mutta sitten pitäisi olla täysin varma että nousu yhteiskunnan portailla on tiedossa lapselle sen koulun kautta.

Äiti oli vapaaoppilas eli maksuton. Perheen tulot olivat niin pienet, vain isä tienasi tavistyömiehenä. Äidin opettaja oli puoltanut hänen pääsyään.

Ei jaksanut kuitenkaan loppuun asti, kun 1950-luvulla luokkaerot olivat niin isot, että vapaaoppilaita katsottiin kieroon ja nimiteltiin. Hänelle se oli liikaa. Löysi muuta kautta tien ammattiin.

Olen kuullut tuon saman että vapaaoppilaita nöyryytettiin ja jopa opettajat syyllistyivät tähän. Köyhyyttä pidettiin häpeänä. Ei ihme että tuon mankelin läpimenneistä tuli aika kovapintaisia. 

Olen kuullut että lukuvuoden alussa vapaaoppilaiden piti hakea joku vapaaoppilaskaavake luokan edessä, jolloin kaikki saivat selville että kuka on vapaaoppilas ja kuka "parempi". En nyt muista missä muistelmissa tästä oli, mutta jäi mieleen kun siinä sanottiin miten opettaja hymyili pirullista hymyä kun teki sen. Tätä vapaaoppilasta sitten yritettiin alkaa kiusaamaan tästä syystä, mutta loppui kun veti turpiin samantien. 

Noin se oli, luokanvalvojaopettaja teki ison numeron jakaessaan johtokunnan päätöksen vapaaoppilaspaikasta.

Tai rehtori tuli itse luokkaan. Vähän sama kuin kansakoulussa kunnan saappaiden jakaminen, ei siinäkään tahdikkuutta ollut.

Kirjailija Maikki Harjanne kuvasi hyvin sitä häpeää, kun koulussa luettiin ääneen, ketkä saavat sosiaalilautakunnan myöntämät monot tai kumisaappaat tai ketkä tänä vuonna vapaaoppilaspaikat.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin ylioppilaaksi 1973. En muista, mitä keskikoulun (oppikoulun ) lukukausimaksu oli, mutta tosiaankin matkat, kouluruoka, opiskelutarvikkeet piti itse maksaa. En tosiaankaan ollut hyvätuloisesta perheestä, mutta jostain ne rahat aina saatiin kasaan. Eikä oppikouluun meno ollut niinkään kiinni siitä, mikä oli perheen tulotaso, vaan oppikouluunhan pyrittiin pääsykokeiden avulla, eivätkä kaikki halukkaat päässeet eli siinä kohdassa jo jyvät erottuivat akanoista. Peruskoulu pilasi hyvän koulusysteemin. Nyt huonommin menestyvät hankaloittavat muiden opiskelua, koska on edettävä heidän ehdoillaan ja raahattava heitä perässään. Peruskoulu oli valtava moka.

Kyllä se oli koska varattomat hankalien matkojen päästä eivät lastaan laskeneet edes hakemaan oppikouluun. Itsellä oli 8,5 keskiarvo, paljon parempi kuin oppikouluun menijöillä. Luokkani paras oppilas, kaikki kai kymppejä, monilahjakas musikaalinen, taitava piirtäjä, kirjoittaja ei myöskään hakenut oppikouluun. Hänestä piti tulla maanviljelijä. Aikuisena tuli rakennusmestari, ei jäänyt keskikokoisen talon viljelijäksi. Iltakoulut olivat käytössä 60 - luvulla

Joillakin paikkakunnilla oli kunnallisia keskikouluja, joiden oppilailla oli suunnilleen samat edut kuin kansakoululaisilla. Isovanhempani olivat vähävaraisia, mutta kun tuo kunnallinen keskikoulu aloitti toimintansa, niin nuorempi enoni pääsi sinne. Kun lähes kaikki kaverit jäivät kansakouluun, niin ei enoni tuntenut oloaan oppikoulussa kotoisaksi. Oli vielä koltiaisikäinen, jolle urheilu ja kaverit olivat tärkeämpiä. Niinpä ensimmäisen luokan kevättodistuksessa oli ehdot ruotsista ja kehotus tehostaa opiskelua matematiikassa ja äidinkielessä. Poika palasi kansakouluun ja ihan hyvä ammattimies hänestä kehkeytyi. Päätä olisi ollut opiskella pitemmällekin, mutta sitä eivät vanhemmat ehkä ymmärtäneet tukea.

Minä olin toistakymmentä vuotta enoani nuorempi ja pyrin myös oppikouluun. Ja pääsin sekä menestyin kohtalaisesti. Yksi parhaista tukijoistani oli tuo mainittu enoni. Kun olin keskikoulun yläluokilla, aloitti lukio toimintansa. Sain hakeutua sinne, vaikka maksut kallistuivat. Kiitän isäpuoltani siitä, että minua kannustettiin lukioon. Hänen suvussaan oli jo koulutusperinnettä, ensin niin että perheen vanhin poika pääsi oppikouluun ja yliopistoon (se oli pojan kodin perintö), mutta minun kouluaikanani jo isäpuolen sisarusten lapset kävivät ainakin keskikoulun, nuoremmat myös lukion, maalaistalon lapsia lähes kaikki. 

Usein muistan, että perheet vetosivat siihen, ettei ole varaa laittaa lapsia oppikouluun. Varmaan niinkin, mutta asenne oppineita kohtaan oli myös usein nuiva, puhuttiin herranketkuista ja valkokaulusköyhälistöstä, joka ei enää osaa tehdä työtä, joksi laskettiin raaka fyysinen työ. Toisaalta monet lahjakkaat pystyivät opiskelemaan aikuisina iltakouluissa ja jatkamaan aina akateemisille urille asti, jos vain halua riitti. Sellaista sinnikkyyttä ei ehkä nykyään ole niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin ylioppilaaksi 1973. En muista, mitä keskikoulun (oppikoulun ) lukukausimaksu oli, mutta tosiaankin matkat, kouluruoka, opiskelutarvikkeet piti itse maksaa. En tosiaankaan ollut hyvätuloisesta perheestä, mutta jostain ne rahat aina saatiin kasaan. Eikä oppikouluun meno ollut niinkään kiinni siitä, mikä oli perheen tulotaso, vaan oppikouluunhan pyrittiin pääsykokeiden avulla, eivätkä kaikki halukkaat päässeet eli siinä kohdassa jo jyvät erottuivat akanoista. Peruskoulu pilasi hyvän koulusysteemin. Nyt huonommin menestyvät hankaloittavat muiden opiskelua, koska on edettävä heidän ehdoillaan ja raahattava heitä perässään. Peruskoulu oli valtava moka.

Huomaan että et tajua peruskoulusta mitään, vanhus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aina sanotaan ettei työläisillä ollut varaa laittaa lapsiaan kouluun. Itse pystyisin duunarina maksamaan n. 5 tuhannen euron vuosimaksut kun säästäisin kunnolla. Lainalla menisi ehkä enemmänkin, mutta sitten pitäisi olla täysin varma että nousu yhteiskunnan portailla on tiedossa lapselle sen koulun kautta.

Kyllä minun duunariukki ja kotiäitimummi laittoivat molemmat lapsensa oppikouluun ja ylioppilaiksi.

Siihen aikaan oli helpompaa, jos oli 2 lasta. Äitini perheessä esim. elätettäviä oli 11, kun luetaan mukaan tyttärien aviottomat lapsetkin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kyllä kiinnostaisi.

Asuin kunnassa, missä oli paljon lapsia. Kunnalliseen oppikouluun sai pyrkiä kansakoulun neljänneltä luokalta ja viidenneltä luokalta, siis 10 ja 11- vuotiaana. Itse sai päättää pyrkikö, ei mun vanhemmat siihen juuri ottaneet kantaa. Opettajalta sai alkupisteet ensin ja pääsykokeissa oli matematiikan laskuja ja äidinkieltä.

Pääsin viidenneltä luokalta ja oppikoulu oli 35 km: n päässä kotoani. Ei ollut mitään koulukyytejä 60-luvulla ja ison tien varteen matkaa oli vajaa 4 km josta kulki bussi aamulla n 8 aikoihin , ehti yhdeksäksi kouluun.

Näin ollen ns pitkänmatkalaiset lapset asuimme asuntolassa , missä saimme aamupalan , tietysti päivällä kouluruuan , 16.30 toisen lämpimän ruuan ja vielä iltapalan .

Kaikki oli ilmaista ,asuminen ruuat, koulukirjat jne. Asuimme kuuden hengen huoneissa, oli ihan mukavaa. Järjesja siisteys oli loistava. Me asuntolan koululaiset pidimme huoneemme puhtaana ja oli siivousvuorot , kuten pitkiän käytävän pesu iltaisin , kenkähuoneen siivous , suihkuhuoneen ja wc: den pesu, ruokasalissa auttaminen jne.

Kohdalle nämä askareet sattuivat harvoin koska meitä oli niin paljon. Vuorot jaettiin. Ei todellakaan rasittanut ketään.

Klo 10.0 oli hiljaisuus . Hikarit saattoivat mennä lukemaan asuntolan yleisiin tiloihin, mm isoon saunan pukuhoneisiin, mankelihuoneisiin jne. Lauantaina klo 14.00 lähti bussi kotiin ja jätti tien varteen ,josta kävelin sen vajaa 4 kilsaa kotiin. 5 v meni kivasti. Ei ollut ikävää kotiin, joillakin kyl oli.

Luokat oli isoja 40 oppilaan luokkia. Joka vuosi oli kaksi 40 oppilaan luokkaa . Se ei haitannut oppimista. Meistä on tullut politikkoja,ministerereitä ,juristeja ,lääkäreitä jne ,,, eli hyvin toimeentulevia ja menestyneitä kansalaisia.

Lukio oli samalla paikkakunnalla ja siltä sitten lähdettiin satojen km:n päähän yliopistoon tai muuhun ammattioppilaitokseen opiskelemaan. Hyvä homma😁

Huonommat ei päässet tähän ilmaiseen kunnalliseen keskikouluun( oppikouluun) . Heitä varten oli yksityinen maksullinen oppilaitos, en tiedä mitä maksoi.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin ylioppilaaksi 1973. En muista, mitä keskikoulun (oppikoulun ) lukukausimaksu oli, mutta tosiaankin matkat, kouluruoka, opiskelutarvikkeet piti itse maksaa. En tosiaankaan ollut hyvätuloisesta perheestä, mutta jostain ne rahat aina saatiin kasaan. Eikä oppikouluun meno ollut niinkään kiinni siitä, mikä oli perheen tulotaso, vaan oppikouluunhan pyrittiin pääsykokeiden avulla, eivätkä kaikki halukkaat päässeet eli siinä kohdassa jo jyvät erottuivat akanoista. Peruskoulu pilasi hyvän koulusysteemin. Nyt huonommin menestyvät hankaloittavat muiden opiskelua, koska on edettävä heidän ehdoillaan ja raahattava heitä perässään. Peruskoulu oli valtava moka.

Nyt et ole rehellinen . Veikkaanpa että sinunkin luokaltasi sinua etevämpiä ei ollut siellä pääsykokeissa.

Vaatiiko itsetuntosi tosiaan väittää että vain tyhmät jäivät kansakouluun?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin ylioppilaaksi 1973. En muista, mitä keskikoulun (oppikoulun ) lukukausimaksu oli, mutta tosiaankin matkat, kouluruoka, opiskelutarvikkeet piti itse maksaa. En tosiaankaan ollut hyvätuloisesta perheestä, mutta jostain ne rahat aina saatiin kasaan. Eikä oppikouluun meno ollut niinkään kiinni siitä, mikä oli perheen tulotaso, vaan oppikouluunhan pyrittiin pääsykokeiden avulla, eivätkä kaikki halukkaat päässeet eli siinä kohdassa jo jyvät erottuivat akanoista. Peruskoulu pilasi hyvän koulusysteemin. Nyt huonommin menestyvät hankaloittavat muiden opiskelua, koska on edettävä heidän ehdoillaan ja raahattava heitä perässään. Peruskoulu oli valtava moka.

Peruskoulun tulo oli hieno asia ja nosti suomalaiset menestyväksi kansaksi. Mutta vielä 80-luvulla oli tasokurssit, eivätkä ne suppeakurssilaiset päässeet joka aineessa häiritsemään muiden opetusta. Lukioon pääsemiseksi tarvittiin vähintään keskikurssit, amikseen riitti suppea. Suppeakurssilaisetkin kai oppivat edes jotain, kun vaatimukset olivat matalammalla.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin ylioppilaaksi 1973. En muista, mitä keskikoulun (oppikoulun ) lukukausimaksu oli, mutta tosiaankin matkat, kouluruoka, opiskelutarvikkeet piti itse maksaa. En tosiaankaan ollut hyvätuloisesta perheestä, mutta jostain ne rahat aina saatiin kasaan. Eikä oppikouluun meno ollut niinkään kiinni siitä, mikä oli perheen tulotaso, vaan oppikouluunhan pyrittiin pääsykokeiden avulla, eivätkä kaikki halukkaat päässeet eli siinä kohdassa jo jyvät erottuivat akanoista. Peruskoulu pilasi hyvän koulusysteemin. Nyt huonommin menestyvät hankaloittavat muiden opiskelua, koska on edettävä heidän ehdoillaan ja raahattava heitä perässään. Peruskoulu oli valtava moka.

Täyttä pötyä. Tietenkin köyhiä karsiutui, kun oli lukukausimaksut. Eikö oppikoulussa opetettu logiikaa? Millä logiikalla pääsykokeilla olisi mitään tekemistä sen kanssa, että varattomuus oli monelle este oppikouluun pääsylle?

Omassa tuttavapiirissäni on paljon vanhempaa väkeä, jota edelleen harmittaa se, ettei heillä ollut mahdollisuutta käydä oppikoulua perheen vähävaraisuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin paikkakunnilla oli kunnallisia keskikouluja, joiden oppilailla oli suunnilleen samat edut kuin kansakoululaisilla. Isovanhempani olivat vähävaraisia, mutta kun tuo kunnallinen keskikoulu aloitti toimintansa, niin nuorempi enoni pääsi sinne. Kun lähes kaikki kaverit jäivät kansakouluun, niin ei enoni tuntenut oloaan oppikoulussa kotoisaksi. Oli vielä koltiaisikäinen, jolle urheilu ja kaverit olivat tärkeämpiä. Niinpä ensimmäisen luokan kevättodistuksessa oli ehdot ruotsista ja kehotus tehostaa opiskelua matematiikassa ja äidinkielessä. Poika palasi kansakouluun ja ihan hyvä ammattimies hänestä kehkeytyi. Päätä olisi ollut opiskella pitemmällekin, mutta sitä eivät vanhemmat ehkä ymmärtäneet tukea.

Minä olin toistakymmentä vuotta enoani nuorempi ja pyrin myös oppikouluun. Ja pääsin sekä menestyin kohtalaisesti. Yksi parhaista tukijoistani oli tuo mainittu enoni. Kun olin keskikoulun yläluokilla, aloitti lukio toimintansa. Sain hakeutua sinne, vaikka maksut kallistuivat. Kiitän isäpuoltani siitä, että minua kannustettiin lukioon. Hänen suvussaan oli jo koulutusperinnettä, ensin niin että perheen vanhin poika pääsi oppikouluun ja yliopistoon (se oli pojan kodin perintö), mutta minun kouluaikanani jo isäpuolen sisarusten lapset kävivät ainakin keskikoulun, nuoremmat myös lukion, maalaistalon lapsia lähes kaikki. 

Usein muistan, että perheet vetosivat siihen, ettei ole varaa laittaa lapsia oppikouluun. Varmaan niinkin, mutta asenne oppineita kohtaan oli myös usein nuiva, puhuttiin herranketkuista ja valkokaulusköyhälistöstä, joka ei enää osaa tehdä työtä, joksi laskettiin raaka fyysinen työ. Toisaalta monet lahjakkaat pystyivät opiskelemaan aikuisina iltakouluissa ja jatkamaan aina akateemisille urille asti, jos vain halua riitti. Sellaista sinnikkyyttä ei ehkä nykyään ole niin paljon.

Usko tai älä, alemmissa sosiaaliluokissa on edelleen sama juttu. Mieluummin lapsi heti ammattikouluun opiskelemaan "oikeaa" työtä kuin lukioon. Tiedän yhden tytön, jolla oli lähes 9 keskiarvo, mutta amikseen meni ja ihan varmasti vanhempien asenteen vuoksi. Ihmettelen että opokaan ei tähän puuttunut.

Finlexin mukaan lukuvuoden 1917-1918 lukukausimaksu oli 20 markkaa, nykyrahassa 6,78 euroa.

Sahatyömiehen keskimääräinen palkka oli tuohon aikaan noin markan päivässä, metallimiehen noin 4,70 markkaa ja saman alan naistyöntekijän palkka 2,60 markkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kyllä kiinnostaisi.

Asuin kunnassa, missä oli paljon lapsia. Kunnalliseen oppikouluun sai pyrkiä kansakoulun neljänneltä luokalta ja viidenneltä luokalta, siis 10 ja 11- vuotiaana. Itse sai päättää pyrkikö, ei mun vanhemmat siihen juuri ottaneet kantaa. Opettajalta sai alkupisteet ensin ja pääsykokeissa oli matematiikan laskuja ja äidinkieltä.

Pääsin viidenneltä luokalta ja oppikoulu oli 35 km: n päässä kotoani. Ei ollut mitään koulukyytejä 60-luvulla ja ison tien varteen matkaa oli vajaa 4 km josta kulki bussi aamulla n 8 aikoihin , ehti yhdeksäksi kouluun.

Näin ollen ns pitkänmatkalaiset lapset asuimme asuntolassa , missä saimme aamupalan , tietysti päivällä kouluruuan , 16.30 toisen lämpimän ruuan ja vielä iltapalan .

Kaikki oli ilmaista ,asuminen ruuat, koulukirjat jne. Asuimme kuuden hengen huoneissa, oli ihan mukavaa. Järjesja siisteys oli loistava. Me asuntolan koululaiset pidimme huoneemme puhtaana ja oli siivousvuorot , kuten pitkiän käytävän pesu iltaisin , kenkähuoneen siivous , suihkuhuoneen ja wc: den pesu, ruokasalissa auttaminen jne.

Kohdalle nämä askareet sattuivat harvoin koska meitä oli niin paljon. Vuorot jaettiin. Ei todellakaan rasittanut ketään.

Klo 10.0 oli hiljaisuus . Hikarit saattoivat mennä lukemaan asuntolan yleisiin tiloihin, mm isoon saunan pukuhoneisiin, mankelihuoneisiin jne. Lauantaina klo 14.00 lähti bussi kotiin ja jätti tien varteen ,josta kävelin sen vajaa 4 kilsaa kotiin. 5 v meni kivasti. Ei ollut ikävää kotiin, joillakin kyl oli.

Luokat oli isoja 40 oppilaan luokkia. Joka vuosi oli kaksi 40 oppilaan luokkaa . Se ei haitannut oppimista. Meistä on tullut politikkoja,ministerereitä ,juristeja ,lääkäreitä jne ,,, eli hyvin toimeentulevia ja menestyneitä kansalaisia.

Lukio oli samalla paikkakunnalla ja siltä sitten lähdettiin satojen km:n päähän yliopistoon tai muuhun ammattioppilaitokseen opiskelemaan. Hyvä homma😁

Huonommat ei päässet tähän ilmaiseen kunnalliseen keskikouluun( oppikouluun) . Heitä varten oli yksityinen maksullinen oppilaitos, en tiedä mitä maksoi.

Muistelmasi eivät nyt koske oppikouluaikaa, joka oli kovasti maksullista.

Olet käynyt koulusi peruskoulun tuloaikoihin jolloin noita kunnallisia keskikouluja alkoi tulla. Onneksi kohta tuli peruskoumu perässä.

No jos vertaa Sauli Niinistöä ja Mauno Koivistoa niin ei liene kellekään epäselvää, kumpi noista joutui enemmän uhraamaan sen lakkinsa eteen. Enkä nyt puhu mistään sodasta, vaan sosiaalisesta todellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kyllä kiinnostaisi.

Asuin kunnassa, missä oli paljon lapsia. Kunnalliseen oppikouluun sai pyrkiä kansakoulun neljänneltä luokalta ja viidenneltä luokalta, siis 10 ja 11- vuotiaana. Itse sai päättää pyrkikö, ei mun vanhemmat siihen juuri ottaneet kantaa. Opettajalta sai alkupisteet ensin ja pääsykokeissa oli matematiikan laskuja ja äidinkieltä.

Pääsin viidenneltä luokalta ja oppikoulu oli 35 km: n päässä kotoani. Ei ollut mitään koulukyytejä 60-luvulla ja ison tien varteen matkaa oli vajaa 4 km josta kulki bussi aamulla n 8 aikoihin , ehti yhdeksäksi kouluun.

Näin ollen ns pitkänmatkalaiset lapset asuimme asuntolassa , missä saimme aamupalan , tietysti päivällä kouluruuan , 16.30 toisen lämpimän ruuan ja vielä iltapalan .

Kaikki oli ilmaista ,asuminen ruuat, koulukirjat jne. Asuimme kuuden hengen huoneissa, oli ihan mukavaa. Järjesja siisteys oli loistava. Me asuntolan koululaiset pidimme huoneemme puhtaana ja oli siivousvuorot , kuten pitkiän käytävän pesu iltaisin , kenkähuoneen siivous , suihkuhuoneen ja wc: den pesu, ruokasalissa auttaminen jne.

Kohdalle nämä askareet sattuivat harvoin koska meitä oli niin paljon. Vuorot jaettiin. Ei todellakaan rasittanut ketään.

Klo 10.0 oli hiljaisuus . Hikarit saattoivat mennä lukemaan asuntolan yleisiin tiloihin, mm isoon saunan pukuhoneisiin, mankelihuoneisiin jne. Lauantaina klo 14.00 lähti bussi kotiin ja jätti tien varteen ,josta kävelin sen vajaa 4 kilsaa kotiin. 5 v meni kivasti. Ei ollut ikävää kotiin, joillakin kyl oli.

Luokat oli isoja 40 oppilaan luokkia. Joka vuosi oli kaksi 40 oppilaan luokkaa . Se ei haitannut oppimista. Meistä on tullut politikkoja,ministerereitä ,juristeja ,lääkäreitä jne ,,, eli hyvin toimeentulevia ja menestyneitä kansalaisia.

Lukio oli samalla paikkakunnalla ja siltä sitten lähdettiin satojen km:n päähän yliopistoon tai muuhun ammattioppilaitokseen opiskelemaan. Hyvä homma😁

Huonommat ei päässet tähän ilmaiseen kunnalliseen keskikouluun( oppikouluun) . Heitä varten oli yksityinen maksullinen oppilaitos, en tiedä mitä maksoi.

Harmi kun noista kaikista kokemuksistasi huolimatta vaikutat olevan hyvin omahyväinen ja epäsympaattinen. Harmi. Pidät itseäsi erinomaisena, mutta samalla pyrit alentamaan muita. 

Tällainen havainto näin ei-ylioppilaana. Mitäs siihen sanot?

Lukukausimaksut varmasti vaihtelivat kouluttain. Mutta kuten täällä on jo sanottu, ne olivat vain pieni osa kustannuksista. Maalla monessa paikassa ei ollut oppikoulua sopivassa paikassa, vaan oppikouluun meno vaati sitä, että lapsen piti 11-vuotiaana muuttaa viikoksi toiselle paikkakunnalle.

Esim. äitini asui kaksi ensimmäistä vuotta maksua vastaan eräässä perheessä, jossa asui kaksi muutakin oppikoulua käyvää tyttöä (kaikki tietenkin samassa huoneessa). Äidin veli asui toisessa perheessä. Tämä tuli kansakoulunopettajaisovanhemmilleni niin kalliiksi, että he sen vuoksi hakeutuivat töihin koulupaikkakunnalle ja muuttivat sinne. Kansakoulunopettajina heillä oli siihen mahdollisuus. Entisen kotikylän maanviljelijäperheillä tätä mahdollisuutta ei ollut.

Täytyy myös muistaa, että siihen aikaan useimmissa maanviljelijäperheissä tulot olivat todella pienet. Useimmille ei jäänyt mitään ylimääräistä, joilla olisi kustantanut lapsen koulunkäyntiä ainakaan silloin, jos koulu oli toisella paikkakunnalla. Kotona myös tarvittiin lasten työvoimaa. Vielä minulla oli 1980-luvun alussa lukiossa vuotta ylemmällä luokalla poika, joka joka ikinen kouluaamu ennen kouluun lähtöä lypsi perheen lehmät.

Täällä vähän "halveksitaan" tyhminä kansakouluun jääneitä.

Tilannehan oli se, jos aloituspaikkoja oli vaikka 80. Sisään olisi pisteiden mukaan päässyt 120 mutta oppilaat otettiin pistejärjestyksessä. 40 jäi ulos vaikka pisteitä oli tarpeeksi.

Siksi vielä 60- luvun alussa kotikaupungissani kauppiaat yms. Perustivat yksityisen oppikoulun entisten lisäksi että heidän lapsensa pääsivät oppikouluun, he, joilla pisteitä riittävästi mutta ei aloituspaikkoja.

Oppikoulussa maksoi myös kirjat ja kouluruoka, ei pelkkä lukukausimaksu.

Varsinkin suurissa perheissä kustannus oli suuri, kun oppikouluun mentäessä lapsi oli vasta 10-11 -vuotias ja perheessä saattoi olla useita oppikouluikäisiä.