Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä kohtaa menetit kunnioituksesi vanhempiisi?
03.06.2022 |
Itselläni se tapahtui, kun minut oikeuteen törkeillä valheilla haastanut (ja siellä hävinnyt) expuoliso kelpaa yhä vanhempieni kahvipöytään. Itse oikeusprosessista isäni sanoi: "Asioista pitää sopia." Ja äitini: "Me valitsemme ketä tapaamme,"
Heipat sitten vaan.
Kommentit (28)
Silloin kun olin ala-asteella ja yläasteella oleva jo aikuisen kokoinen isoveljeni sai ruokapöydässä nousta ylös, käydä lyömässä minua ja kaataa keittolautasen syliini, ja vanhempani siinä vieressä vain katselivat hiljaa muualle. Myöhemmin kun puhuin tästä ystävälleni, niin äiti aukaisi yhtäkkiä huoneeni oven ja käski minut ulkopuolelle, ja sanoi vihaisesti että likapyykki pestään kotona eikä levitellä kaikkien nähtäväksi.
Kyllä se viimeistään silloin karisi se kunnioitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole menettänyt. Kunnioitus vaan kasvaa
Kun tajusin että jokainen saa ihan itse valita mitä ratkaisuja tekee missäkin vaiheessa elämää, myös minä ja vanhempani.
Esim. sen sijaan että makselisin ongelmaisen ihmisen velkoja, en maksa. Kyllä, ihminen suuttuu, tottakai hän huutaa, syyllistää, väittää että seuraamukset ovat MINUN syytäni. Mutta enhän MINÄ ole ketään estänyt hankkimasta työpaikkaa, en ole estänyt säästämästä rahaa, en ole pakottanut jättämään koulua kesken, pettämään hyvää puolisoa jne. Elämä on valintoja, ja minä valitsen hyviä asioita edistääkseni omaa elämääni. Ja siitäkös minua vihataan.
Tänään. Ei tajuttu että minäkin olen vain ihminen
Siinä vaiheessa kun toinen ryyppäsi ja toinen juoksi vieraissa. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Toinen on jo kuollut ja toista vihaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Miksi he haluavat tavata miestä, varsinkin jos oli oikeusjuttu? Mitä ihmettä, kuulostaa ihan nurinkuriselta. Joillakin ei mene kunnioitus vanhempia ja muita ihmisiä kohtaan, mutta luottamus menee, jopa jo lapsena - jos vanhempi teki pahaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole menettänyt. Kunnioitus vaan kasvaa
Samoin. Minulla on ollut aina hyvät välit molempiin vanhempiin ja olen omaksunut heiltä monia asioita kuten terveiden elämätapojen arvostamisen, järkevän taloudenhoidon ja halun kehittää itseään. Heidän ansiostaan olen voinut tehdä elämässäni hyvin paljon semmoisia asioita mistä olen ollut itse kiinnostunut.
He myös kohtelivat minua ja veljeäni aina tasaveroisesti eikä meille ole ollut veljeni kanssa mitään pikkumaisia kiistoja vanhempieni kuoleman jälkeen. He kuuluivat siihen vanhaan monogamiseen koulukuntaan, jossa mennään kerran nuorena naimisiin ja ollaan yhdessä loppuun asti.
Alue: Aihe vapaa
Siinä vaiheessa, kun ymmärsin isän alkoholismin, fyysisen ja henkisen väkivaltaisuuden, isän uskon omaan ylivertaisuuteensa ja kyvyttömyyteen myöntää virheitään. Pääosin kohdistunut äitiini. Olemme edelleen jonkinlaisissa väleissä.