Lue keskustelun säännöt.
Olen väsynyt erityislapsiini ja elämään heidän kanssaan
03.06.2022 |
En voi missään avautua omalla nimellä koska haluan kuitenkin kunnioittaa lasteni yksityisyyttä. Aihe on minulle herkkä ja raskas, toi on että epäasialliset eivät nyt vaivaudu.
Lapset (2 kpl) ovat jo murrosiässä. He ovat periaatteessa fiksuja, urheilullisia ja sosiaalisia nuoria, mutta heillä on myös merkittäviä neuropsykiatrisia haasteita. On aggressiivisuutta, koulukieltäytymlstä, kaiken vastustamista, kodin tuhoamista ja minun arvostamattomuutta. Isästään olen eronnut (koska hän oli samanlainen, hänestä ei apua lasten kanssa ole). Tukea on haettu ja saatu, diagnoosit ja lääkkeet on ym. Mutta ei se kaikkea ratkaise.
Asun isossa omakotitalossa, olen päivätyössä asiantuntijana (etätyössä lasten vuoksi). Parisuhdekin on. Mutta Lapset ei auta talon kanssa, haasteita on joks päivä. Saan vai haukkuja niskaani. En jaksa enää hoitaa taloa ja jo isoja lapsia, jotka ei vaan muutu, kaikkea yksin. Mihin voisimme muuttaakaan? He vastustavat kaikkea, raivostuvat, eivät auta. Miten jaksaisin edes talon myynnin, muuton, lasten vastarinnan. Ja pidän talosta, ja taloudellisesti voin tässä olla. Jos lapsia ei olisi, pärjäisin tässä paremmin yksin.
Ei tähän mitään ratkaisua kai ole. Älkää pliis sanoko "hae apua". Ei ole olemassa apua joka meitä auttaisi.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Pelkään kuollakseni, että omista lapsistani tulisi "erityislapsia" (=jollain asteella kehitysvammaisia). En kestäisi sitä.
Olen seurannut kahden tuttavan elämää nepsylapsen kanssa. Toinen on ihan kunnolla kehitysvammainen down-lapsi. Iloinen on joo ja koko ajan kerrotaan kuinka sitä rakastetaan, mutta tosiasiassa elämä vaikuttaa olevan helvettiä.
Toinen (eri vanhemmat) lapsi on taas adhd tapaus, jota vain pitäisi ymmärtää ja ymmärtää vaikka on täysi hirviö.
Down on kehitysvammainen, adhd on ratkaissut monia maailman ongelmia, ja kehittänyt ratkaisuja joita muut eivät osanneet nähdä. Adhd ei ole sama kuin hirviö, hirviölapsi on vain huonosti kasvatettu. Adhd:ltä ei puutu empatiakykyä, vaan sitä voi olla vähän liikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yksi aggressiivinen ja toinen passiivinen nepsy. Normielämä on helvettiä, mutta olen jo tottunut. Suosittelen myös lääkitystä ja ainakaan meidän aggressivinen tapaus ei siedä pakottamista, joten täytyy olla ovela ja siedättää kaikki tulevat tapahtumat etukäteen.
Olen jo vuosia sitten luopunut ajatuksesta, että kaikki paikat pitäisi olla puts plank koko ajan. Ei tarvitse. Mun mies ei pysty auttaan, on myös autismin kirjolla. On erittäin vaativassa työssä ja tienaa tosi hyvin, joten kyllä näistä nuorista vielä onnistujia tulee. Tsemppiä ja jaksamista !Eli raha auttaa jaksamaan? Entä jos on tavallisessa työssä eikä tienaa edes keskituloisesti, mitä sitten tehdään?
Nyt sä missasit mun pointin. Tarkoitan, että osasta näistä lapsista voi tulla ihan mitä tahansa. Heillä on monella erityiskykyjä. Joku tuolla kommentoi, ettei heistä mitään tule. Olen toista mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, täällä kun noita kasvatusvinkkejä vilisee, että luuletteko ettei lapsia ole yritetty kasvattaa. Että ne sen takia saa raivareita, hillitsemättömiä, niin että rikkovat tavaroita.
Tuskinpa se siitä johtuu.
Adhd-lapsen (oletan nyt edelleen että kyseessä vaikea adhd) tunne-elämä ja syy-seuraamus-oppiminen ovat jäljessä ikätasoa, kun käytös on mitä on. Ei pääse oppimaan, kun aivot eivät tasaannu oppimistilanteeseen. Impulssikontrolli"alue" sijaitsee otsalohkossa ja sen alueen rakenne periytyy. Adhd myöskin periytyy, etenkin isältä pojalle, ihan yhtä selvästi kuin pituuskasvu.
Kasvatuskeinot valuu kuin vesi hanhen selästä, kun henkilöllä ei ole impulssikontrollia nimeksikään ja keskittymiskyky olematon. Näihin liittyen lapsille helposti kehittyy käytöshäiriöitä. Sellaista lasta on järjettömän vaikea opettaa.
Ap kertoi jo että lasten isä on ihan samanlainen ja hänestä ei apua siksi ole.
Niinpä. Lapset on saaneet tällaiset palikat ja sen kanssa pitäisi pärjätä. Ennen ei pärjättykään ja tällaiset valitettavasti syrjäytyivät ihan järjestään. Nykyään on lääkkeitä, onneksi.
nro 57
Puolet tuossa on melkein asiaa ja vähintään puolet ei. Ei ennenkään kaikki adhd:ksi epäillyt syrjäytyneet. Adhd:ta on ollut ihan myös yliopistoprofessoreilla ja vaikka millä neroilla, kuin niillä vankilakundeillakin.
Ei adhd myöskään tarkoita tuollaisia henkisiä kehityshäiriöitä, mitä tuossa kuvaat, vaan on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö. Toki henkisesti kehitysvammaisellakin voi olla adhd, mutta eivät kulje mitenkään käsi kädessä.
Aloittajalle sanon, että tee oikeasti itsestäsi se lastensuojeluilmoitus, kuten tuossa jo aiemmin joku neuvoi. Ja yrittäkää oikeasti päästä vaikka tuetulle lomalle, missä sinunkaan ei tarvitse keskittyä niihin arkiasioihin ja voitte pitää hetken hauskaa yhdessä, vaikka teinien mielialat vaihtelevatkin kuin viipperät.
Tsemppiä. Itse tiedän vaikka mitä kauhukakaroita, joista on kasvanut ihan kunnon ihmisiä. Aikuisenakin voi mennä hommat pieleen, mutta ei sekään lopullista ole. Kyllä toivoa on, varsinkin sinulla, kun lapset ovat nuoria vasta.
Joo, ei kaikki, mutta yhä_nykyään_jopa 70% adhd-aikuisista on työttömänä. Yhä nykyään. Vaikka on muka kaikki tieto ja keinot. Se on edelleen todella iso riski syrjäytymiselle.
Hannu Lauerma, tämän hetken tunnetuimpia psykiatreja (vankilapsykiatri) on sanonut ihan viime vuosina, että vankilat ovat täynnä hoitamattomia adhd-poikia.
Se on nykyaikaa.
Se ei ole vain hassunhauskaa vilkkautta, se on muutakin. Pahimmillaan vammauttava, ei kykene opintoihin tai töihin. En kuvannut henkisiä kehityshäiriötä, vaan sellaista lasta, jolla on oikeasti vaikea adhd. Ei mitään vikaa kognitiivissa taidoissa, vain se adhd. Sellainen on meidän lapsi.
Ja on myös lievää adhd:ta, jotkut ei tarvi koskaan lääkitystä, ainoastaan enemmän ohjausta, ja aikuiseksi ehdittyään ovat ihan kuten muutkin.
Mutta koska olen huomannut, että jos ei alleviivaa niitä haasteita, niin ei oteta tosissaan ja jää kokonaan ilman tukea. Siksi otan esiin nuo pahimmat skenaariot. Vähän kuin viitekehyksenä, minkä kanssa (pahimmillaan) ollaan tekemisissä.
Kirjo on laaja, kuten kaikissa nepsyjutuissa.
Sama
Voisiko väliaikainen avohuollon sijoitus tulla kyseeseen?
Minun lapseni sairastui kaksisuuntaiseen ja oli sairausvaiheissa väkivaltainen ja hyvin uhmakas. Hän oli aikoinaan haastavimpina aikoina sijoituksessa. Tämä oli ihan ehdottoman hyvä ratkaisu. Kun sairaus oli tasapainossa, hänen kanssa meni oikein hyvin kotona.
Joku kysyi tukiperheistä. En ole ap, mutta niiden saaminen perustuu perheiden vapaaehtoisuuteen, eli koko systeemi on yksityisten ihmisten hyväntahtoisuuden varassa. Sitä voi sitten miettiä, kuinka helppoa on saada vaikkapa väkivaltaiselle nepsylle tukiperhe...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, täällä kun noita kasvatusvinkkejä vilisee, että luuletteko ettei lapsia ole yritetty kasvattaa. Että ne sen takia saa raivareita, hillitsemättömiä, niin että rikkovat tavaroita.
Tuskinpa se siitä johtuu.
Adhd-lapsen (oletan nyt edelleen että kyseessä vaikea adhd) tunne-elämä ja syy-seuraamus-oppiminen ovat jäljessä ikätasoa, kun käytös on mitä on. Ei pääse oppimaan, kun aivot eivät tasaannu oppimistilanteeseen. Impulssikontrolli"alue" sijaitsee otsalohkossa ja sen alueen rakenne periytyy. Adhd myöskin periytyy, etenkin isältä pojalle, ihan yhtä selvästi kuin pituuskasvu.
Kasvatuskeinot valuu kuin vesi hanhen selästä, kun henkilöllä ei ole impulssikontrollia nimeksikään ja keskittymiskyky olematon. Näihin liittyen lapsille helposti kehittyy käytöshäiriöitä. Sellaista lasta on järjettömän vaikea opettaa.
Ap kertoi jo että lasten isä on ihan samanlainen ja hänestä ei apua siksi ole.
Niinpä. Lapset on saaneet tällaiset palikat ja sen kanssa pitäisi pärjätä. Ennen ei pärjättykään ja tällaiset valitettavasti syrjäytyivät ihan järjestään. Nykyään on lääkkeitä, onneksi.
nro 57
Puolet tuossa on melkein asiaa ja vähintään puolet ei. Ei ennenkään kaikki adhd:ksi epäillyt syrjäytyneet. Adhd:ta on ollut ihan myös yliopistoprofessoreilla ja vaikka millä neroilla, kuin niillä vankilakundeillakin.
Ei adhd myöskään tarkoita tuollaisia henkisiä kehityshäiriöitä, mitä tuossa kuvaat, vaan on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö. Toki henkisesti kehitysvammaisellakin voi olla adhd, mutta eivät kulje mitenkään käsi kädessä.
Aloittajalle sanon, että tee oikeasti itsestäsi se lastensuojeluilmoitus, kuten tuossa jo aiemmin joku neuvoi. Ja yrittäkää oikeasti päästä vaikka tuetulle lomalle, missä sinunkaan ei tarvitse keskittyä niihin arkiasioihin ja voitte pitää hetken hauskaa yhdessä, vaikka teinien mielialat vaihtelevatkin kuin viipperät.
Tsemppiä. Itse tiedän vaikka mitä kauhukakaroita, joista on kasvanut ihan kunnon ihmisiä. Aikuisenakin voi mennä hommat pieleen, mutta ei sekään lopullista ole. Kyllä toivoa on, varsinkin sinulla, kun lapset ovat nuoria vasta.
Joo, ei kaikki, mutta yhä_nykyään_jopa 70% adhd-aikuisista on työttömänä. Yhä nykyään. Vaikka on muka kaikki tieto ja keinot. Se on edelleen todella iso riski syrjäytymiselle.
Hannu Lauerma, tämän hetken tunnetuimpia psykiatreja (vankilapsykiatri) on sanonut ihan viime vuosina, että vankilat ovat täynnä hoitamattomia adhd-poikia.
Se on nykyaikaa.
Se ei ole vain hassunhauskaa vilkkautta, se on muutakin. Pahimmillaan vammauttava, ei kykene opintoihin tai töihin. En kuvannut henkisiä kehityshäiriötä, vaan sellaista lasta, jolla on oikeasti vaikea adhd. Ei mitään vikaa kognitiivissa taidoissa, vain se adhd. Sellainen on meidän lapsi.
Ja on myös lievää adhd:ta, jotkut ei tarvi koskaan lääkitystä, ainoastaan enemmän ohjausta, ja aikuiseksi ehdittyään ovat ihan kuten muutkin.
Mutta koska olen huomannut, että jos ei alleviivaa niitä haasteita, niin ei oteta tosissaan ja jää kokonaan ilman tukea. Siksi otan esiin nuo pahimmat skenaariot. Vähän kuin viitekehyksenä, minkä kanssa (pahimmillaan) ollaan tekemisissä.
Kirjo on laaja, kuten kaikissa nepsyjutuissa.
Sama
Kun vähän viitsii käyttää aivojaan, niin huomaa ihan auttamatta melko pian miksi adhd päätyy vankilaan, tai miksi heitä on työttömänä. Ei näin ennen muinoin ollut, näin on vasta nyt. Adhd on synnynnäinen, joten mitenkään ei ole mahdollista se että ennen ei ollut adhd:ta.
Vierailija kirjoitti:
Syntyivätkö lapset erityislapsina (jollakin tavalla vammautuneina) vai onko nykytilanne kasvatuksen tai pikemminkin sen puutteen tulos?
ADD, ADHD ja autisminkirjon ongelmat tulevat ilmi lapsen kasvaessa, eivät heti syntymän jälkeen.
Joskus näitä diagnossidaan vieläkin vielä esim. lukiossa.
Minun 16v tyttärelläni todettiin lukion ensimmäisellä luokalla lukivaikeus, ADD ja asperger- piirteitä.
Kuopuksellamme diagnosoitiin asperger ja lukivsikeus 13v(no, lukivaikeus-dg tuli vuotta aiemmin).
Kahdella vanhemmalla sisaruksella on kehitysvamma/autismi.
Yhdellä ei ole mitään nepsy-diagnoosia.
Kaikki ovat ns. terveinä syntyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntyivätkö lapset erityislapsina (jollakin tavalla vammautuneina) vai onko nykytilanne kasvatuksen tai pikemminkin sen puutteen tulos?
ADD, ADHD ja autisminkirjon ongelmat tulevat ilmi lapsen kasvaessa, eivät heti syntymän jälkeen.
Joskus näitä diagnossidaan vieläkin vielä esim. lukiossa.
Minun 16v tyttärelläni todettiin lukion ensimmäisellä luokalla lukivaikeus, ADD ja asperger- piirteitä.
Kuopuksellamme diagnosoitiin asperger ja lukivsikeus 13v(no, lukivaikeus-dg tuli vuotta aiemmin).Kahdella vanhemmalla sisaruksella on kehitysvamma/autismi.
Yhdellä ei ole mitään nepsy-diagnoosia.
Kaikki ovat ns. terveinä syntyneet.
Minulla on vain yksi lapsi, ja hän on adhd. Nyttemmin aikuinen jo. Kyllä hänestä huomasti keskittymisvaikeudet ja nukahtamisvaikeudet jo ihan vauvana. Ei pystynyt syödä rintaa kuin rauhallisessa hämärässä paikassa jossa ei ollut kuin minä ja hän. Ei pystynyt nukahtamaan, mutta tosiaalta nukahti täysin yllättäen johonkin. Hntä piti liikuttaa jatkuvasti, ja kun hän oppi itse liikkumaan (tämä muuten tapahtui ikävtovereita huomattavasti nuorempana) niin hän liikkui koko ajan.
Lastensuojeluun yhteys ja pyydä sijoitusta, sieltä kautta tukiasuntoon aikanaan. Saavat jälkihuollon 25 ikävuoteen asti niin opiskelutkin on ilmaisia eikä tarvitse ottaa lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluun yhteys ja pyydä sijoitusta, sieltä kautta tukiasuntoon aikanaan. Saavat jälkihuollon 25 ikävuoteen asti niin opiskelutkin on ilmaisia eikä tarvitse ottaa lainaa.
Ja ap pääsee kuin koira veräjästä? Ihmisen pitää huolehtia omista lapsistaan.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntyivätkö lapset erityislapsina (jollakin tavalla vammautuneina) vai onko nykytilanne kasvatuksen tai pikemminkin sen puutteen tulos?
ADD, ADHD ja autisminkirjon ongelmat tulevat ilmi lapsen kasvaessa, eivät heti syntymän jälkeen.
Joskus näitä diagnossidaan vieläkin vielä esim. lukiossa.
Minun 16v tyttärelläni todettiin lukion ensimmäisellä luokalla lukivaikeus, ADD ja asperger- piirteitä.
Kuopuksellamme diagnosoitiin asperger ja lukivsikeus 13v(no, lukivaikeus-dg tuli vuotta aiemmin).Kahdella vanhemmalla sisaruksella on kehitysvamma/autismi.
Yhdellä ei ole mitään nepsy-diagnoosia.
Kaikki ovat ns. terveinä syntyneet.
Vanhimman lapsen kohdalla huomasin häikkää 8kk iässä. Terveydenhuolto väitti että on terve. Minä epäilin autismia. Meni 16 vuotta että sai diagnoosin laaja-alaisesta oppimishäiriöstä ja kehitysviivästymästä kun meidän terveydenhuolto ei halunnut tehdä mitään testejä eikä uskoa huoliani. Hänellä on selkeästi adhd mitä nyt lääkitsee päihteillä. Toinen lapsista oli 17v5kk kun sai asperger diagnoosin. Minulla ei ole vieläkään diagnoosia. Tätä on tämä suomen terveydenhuolto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluun yhteys ja pyydä sijoitusta, sieltä kautta tukiasuntoon aikanaan. Saavat jälkihuollon 25 ikävuoteen asti niin opiskelutkin on ilmaisia eikä tarvitse ottaa lainaa.
Ja ap pääsee kuin koira veräjästä? Ihmisen pitää huolehtia omista lapsistaan.
Lapsi ei ole rangaistus ja toisekseen on myös hyvää vanhemmuutta kun toteaa että ei enää pysty tarjoamaan sitä mitä lapsi tarvitsee. Sinun kaltaiset ihmiset saa paljon vahinkoa aikaiseksi kun on iso ego eikä järkeä suotu tuon taivaallista.
Te oikein kehuskelette omilla ja lapsienne "diagnooseilla"? Näin on nykynappulat - mitä vain huomion vuoksi.
Katsokaa! Kuunnelkaa!! Kiinnittäkää huomiota!!!
Minulla ja meillä on vaikka mitkä muotidiagnoosit!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mulla on adhd enkä ikinä lapsena ollut väkivaltainen, hajottanut paikkoja, raivonnut hulluna tms. Nuo menee enemmän autismin/kehitysvamman/huonon vanhemmuuden piiriin. Adhd-lapset on enemmän sellaisia, että saattavat puhua kälättää paljon ja keksiä kaikkea typerää ja vähän testailla rajoja. Me esim. kaverin kanssa leikittiin kaikkia tyhmiä extreme-leikkejä, lähdettiin huitelemaan pihapiiristä ties minne. Olin koko ajan äänessä ja vähän myös pomotin muita lapsia. Ideoita piisasi vaikka muille jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla on adhd enkä ikinä lapsena ollut väkivaltainen, hajottanut paikkoja, raivonnut hulluna tms. Nuo menee enemmän autismin/kehitysvamman/huonon vanhemmuuden piiriin. Adhd-lapset on enemmän sellaisia, että saattavat puhua kälättää paljon ja keksiä kaikkea typerää ja vähän testailla rajoja. Me esim. kaverin kanssa leikittiin kaikkia tyhmiä extreme-leikkejä, lähdettiin huitelemaan pihapiiristä ties minne. Olin koko ajan äänessä ja vähän myös pomotin muita lapsia. Ideoita piisasi vaikka muille jakaa.
Vaikka sinä olet päässyt helpolla, ei kaikki pääse. Meille lastenpsykiatri sanoi, että puolet adhd-lapsista tarvitsee jotain lääkitystä mielialavaihteluihin. PUOLET. Ilman mitään autistmi tms lisädiagnooseja.
Laitat lapset lastenkotiin me tehtiin niin, kun teini alkoi hyppiä silmille ja meinasi yltyä käsirysyksi. Oli sama juttu 16v ei suostunut lähtemään kouluun ja kiukutteli kun käskytin heräämään. Ollut tosi vaikea teini-ikä. Melkein paukutin nuorukaista siinä suutuspäissäni turpaan mutta hillitsin itseni. Otin yhteyttä lastensuojeluun ja sanoin, että poika ei jää enää minun kattoni alle asumaan. Oppiipahan jätkä laitoksessa, että se kodin "herätys" aamupalapöytään olis ehkä sittenki parempi.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että jopa katkaisisin välit kun ovat täysi-ikäisiä. Voin jo kuvitella että muuten minusta tulee äiti jonka aikuiset lapset häiriköivät elämää, tiedän että heitäkin on.
Olen uhkaillut heitä lastenkodilla tai isälleen muutolla. Ei se kovin rakentavaa ole, mutta kuka tällaista jaksaa? Sain eilen ison halkokuorman pihaan ja kun pyysin lapsia auttamaan puiden kantamisessa, sai toinen moisesta pyynnöstä sellaisen kohtauksen että rikkoi taas yhden oven. Seitsemäs ovi vajaan vuoden sisään.
Jos tämä olisi parisuhde, jokainen kehottaisi lähtemään asap. Mutta olen äiti. Ja kaikesta huolimatta rakastan heitä :( toivon ihmettä. Toivon että joku päivä he tajuavat. Että kun jaksan yrittää ja rakastaa, se kantaisi hedelmää. En vaan tiedä kauan enää jaksan siihen muutokseen uskoa.
Ap
Älä murehdi tulevaa, vaan yritä pitää pää tässä päivässä.
Ap ota yhteyttä sosiaalitoimeen ja pyydä apua, esim. tukiperhettä. Ei kukaan jaksa loputtomiin ilman lepoa ja omaa aikaa, vaikka rakastaakin läheisiään.
Minä en ikinä anna anteeksi isälleni, että hän heitti minut kadulle.
Olin lukiossa, kaikki kouluaineet melkein 10. En ollut koskaan tupakoinut enkä juonut alkoholia.
Isä ei vain pitänyt minusta. Olin kotona hiljainen hiiri, en uskaltanut suutani avata, heti lyötiin päähän. Kuljin seiniä pitkin, että minua ei lyötäisi.
Lapsia ei pitäisi tehdä ollenkaan, jos ei rakasta heitä. Lasten pitää saada käydä koulut loppuun kotoa käsin. Heitä pitää rakastaa ja tukea ehdoitta. Lapset ovat lahja.
Miksi teit vielä toisen lapsen, jos ensimmäisenkin kanssa haasteita.
Ihme, ettet tehnyt vielä kolmatta lasta.