Lue keskustelun säännöt.
Olen väsynyt erityislapsiini ja elämään heidän kanssaan
03.06.2022 |
En voi missään avautua omalla nimellä koska haluan kuitenkin kunnioittaa lasteni yksityisyyttä. Aihe on minulle herkkä ja raskas, toi on että epäasialliset eivät nyt vaivaudu.
Lapset (2 kpl) ovat jo murrosiässä. He ovat periaatteessa fiksuja, urheilullisia ja sosiaalisia nuoria, mutta heillä on myös merkittäviä neuropsykiatrisia haasteita. On aggressiivisuutta, koulukieltäytymlstä, kaiken vastustamista, kodin tuhoamista ja minun arvostamattomuutta. Isästään olen eronnut (koska hän oli samanlainen, hänestä ei apua lasten kanssa ole). Tukea on haettu ja saatu, diagnoosit ja lääkkeet on ym. Mutta ei se kaikkea ratkaise.
Asun isossa omakotitalossa, olen päivätyössä asiantuntijana (etätyössä lasten vuoksi). Parisuhdekin on. Mutta Lapset ei auta talon kanssa, haasteita on joks päivä. Saan vai haukkuja niskaani. En jaksa enää hoitaa taloa ja jo isoja lapsia, jotka ei vaan muutu, kaikkea yksin. Mihin voisimme muuttaakaan? He vastustavat kaikkea, raivostuvat, eivät auta. Miten jaksaisin edes talon myynnin, muuton, lasten vastarinnan. Ja pidän talosta, ja taloudellisesti voin tässä olla. Jos lapsia ei olisi, pärjäisin tässä paremmin yksin.
Ei tähän mitään ratkaisua kai ole. Älkää pliis sanoko "hae apua". Ei ole olemassa apua joka meitä auttaisi.
Kommentit (121)
Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät jaa mitään intohimoisesti? Jos suuttuvat, eivät sano suoraan vaan mököttävät tai kostavat. Jos ilahtuvat, eivät sano suoraan, kasvoilla näyttäytyy korkeintaan mairea hymyntapainen eikä silmissä ole eloa. Heillä on taipumusta manipuloida - KAIKKI tapahtuu aina epäsuorasti, kuin jossain omassa maailmassa, ainakin ulkopuolisesta se siltä näyttää. Kyllä he sitten valittaa kuitenkin osaavat, haukkua muita. He eivät koskaan kiitä eivätkä koskaan pahoittele. Vika ei ole koskaan heissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotitöihin, yhteisiin askareisiin vaatiminen on julmaa? Ja hengenvedon jälkeen haukutaan auktoriteetin puutteesta. Kannanottoja riittää, varsinkin joko lapsettomilta tai nepsyttömiltä. Sitä kun ei ulkopuolisena vain voi tietää, millaista perhe-elämä voi olla, kun kotona on yksilöitä jotka aistivat, kuormittuvat ja reagoivat eri tavoin kuin valtaväestö.
Olet ap varmasti lähes kaikkesi antanut, mutta mitä entä hätäpalaveri? Visualisoit (pienet) lapsilta odotettavat asiat ja kerrot tyynen rauhallisesti, että nykymeno ei jatku näin, tai tehdään uudelleensijoittelua asumisen kanssa. Faktat faktoina, tyynen rauhallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Sä tarviit huomattavasti tiukemman otteen lapsiisi. Kuulostaa, ettei sulla ole yhtään auktoriteettia. Suomalaiset yh:t monesti unohtaa sen, että heidän täytyy olla sekä "isä että äiti". Eli sekä hoivaaja että pomo.
Väärin. Johan on selvää, että ap:n harjoittama väkivalta johtaa perheessä vain aggressiivisuuden lisääntymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tää vaikuttaa niin marttyyrivanhemmalta kuin vain voi. Ei ne lapset haukkumista ole itse keksineet, miten olet ap puhunut lasten isästä lapsillesi...ikinä mitään haukkunut ole? Hyvällä saat aikaan hyvää, pahalla pahaa. Katso peiliin.
Ja kyllä, olen erityislapsen vanhempi.
Olet ehkä kiltin ja hitaan keva-lapsen vanhempi. Aggressiivinen nepsy on aivan eri asia. Älä tule pätemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää vaikuttaa niin marttyyrivanhemmalta kuin vain voi. Ei ne lapset haukkumista ole itse keksineet, miten olet ap puhunut lasten isästä lapsillesi...ikinä mitään haukkunut ole? Hyvällä saat aikaan hyvää, pahalla pahaa. Katso peiliin.
Ja kyllä, olen erityislapsen vanhempi.
Mä ja puolisoni ei kiroilla. Mun lapset osaa kiroilla. Ovat oppineet kavereilta. Ei kaikkia huonoja tapoja vanhemmilta opita.
Näinpä. Meilläkään ei kotona kiroiltu yhtään, oltiin siitä tosi tarkkoja. Oma nepsy-lapsi oppi kiroilemaan ekan luokan syksyllä, eikä lopeta. Nyt on ihan se ja sama kiroileeko joku aikuinen kotona, lapsi on se joka kiroilee eniten. Ja oppi sen tosiaan koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotitöihin, yhteisiin askareisiin vaatiminen on julmaa? Ja hengenvedon jälkeen haukutaan auktoriteetin puutteesta. Kannanottoja riittää, varsinkin joko lapsettomilta tai nepsyttömiltä. Sitä kun ei ulkopuolisena vain voi tietää, millaista perhe-elämä voi olla, kun kotona on yksilöitä jotka aistivat, kuormittuvat ja reagoivat eri tavoin kuin valtaväestö.
Olet ap varmasti lähes kaikkesi antanut, mutta mitä entä hätäpalaveri? Visualisoit (pienet) lapsilta odotettavat asiat ja kerrot tyynen rauhallisesti, että nykymeno ei jatku näin, tai tehdään uudelleensijoittelua asumisen kanssa. Faktat faktoina, tyynen rauhallisesti.
Julmasta en tiedä, mutta väkivaltaa, kun sitä ei osata tehdä oikein. Kodin ehdollistaminen on väkivaltaa.
Nepsy? Sitä suurempi syy pidättäytyä väkivallasta.
Ota siivooja, edes kahden viikon välein tai kerran kuussa. Kotitalousvähennyksen jälkeen ei tule kalliiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää vaikuttaa niin marttyyrivanhemmalta kuin vain voi. Ei ne lapset haukkumista ole itse keksineet, miten olet ap puhunut lasten isästä lapsillesi...ikinä mitään haukkunut ole? Hyvällä saat aikaan hyvää, pahalla pahaa. Katso peiliin.
Ja kyllä, olen erityislapsen vanhempi.
Olet ehkä kiltin ja hitaan keva-lapsen vanhempi. Aggressiivinen nepsy on aivan eri asia. Älä tule pätemään.
Sivusta: ei nepsy välttämättä ole aggressiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Kotitöihin, yhteisiin askareisiin vaatiminen on julmaa? Ja hengenvedon jälkeen haukutaan auktoriteetin puutteesta. Kannanottoja riittää, varsinkin joko lapsettomilta tai nepsyttömiltä. Sitä kun ei ulkopuolisena vain voi tietää, millaista perhe-elämä voi olla, kun kotona on yksilöitä jotka aistivat, kuormittuvat ja reagoivat eri tavoin kuin valtaväestö.
Olet ap varmasti lähes kaikkesi antanut, mutta mitä entä hätäpalaveri? Visualisoit (pienet) lapsilta odotettavat asiat ja kerrot tyynen rauhallisesti, että nykymeno ei jatku näin, tai tehdään uudelleensijoittelua asumisen kanssa. Faktat faktoina, tyynen rauhallisesti.
Huoltajan vastuuta ei voi karistaa tekemällä velvollisuudesta ehdollista. Se on se oxymoroni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on AP oikeus rakastaa myös itseäsi. Sulla on työ, talo ja parisuhde, elämää on elättäväksi. Jos lapset ovat aggressiivisia ja rikkovat paikkoja, niin eikö tuohon pitäisi jo saada ulkopuolista apua? Äitikin voi häipyä jos on liian rankkaa, ei se ole vain isän oikeus.
Mitäs jos tekisit itse lastensuojeluilmoituksen. Sitä kautta voisi alkaa apua löytymään. Kuormittava on tuo tilanne sinulle. Äidinkään ei tarvitse venyä loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin sanoa että olen kokeillut sitäkin että en vaadi heiltä juuri yhtään mitään, ja suorastaan siloitellut elämää heidän edestä, kuten tämä yksi kommentoija vaikuttaa ehdottavan.
Se johti entistä suurempiin ongelmiin nimenomaan koulussa, koska eivät pysty ottamaan sielläkään minkäänlaista vastuuta ja opettajat ovat keinottomia. Toinen lähestulkoon lopetti koulunkäynnin.
Ap
Onneksi lapsilla on sentään kiroilu, johon voivat turvautua, kun perusoikeudet alkaavat olla uhattuina ja huoltaja uhkaa luistaa vastuustaan, turvautumalla uhrin syyttämiseen. Uhrista tehdään syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa että olen kokeillut sitäkin että en vaadi heiltä juuri yhtään mitään, ja suorastaan siloitellut elämää heidän edestä, kuten tämä yksi kommentoija vaikuttaa ehdottavan.
Se johti entistä suurempiin ongelmiin nimenomaan koulussa, koska eivät pysty ottamaan sielläkään minkäänlaista vastuuta ja opettajat ovat keinottomia. Toinen lähestulkoon lopetti koulunkäynnin.
Ap
Hoh hoijaa.
Ap, onko lapsilla mielialalääkitys? Risperidon, Risperdal tai joku? Raivarit ja tavaroiden hajoittaminen eivät ole normaalia kotielämää, mutta ymmärrän omakohtaisesti, että raja normaaliin hämärtyy kun tätä elää päivästä toiseen.
Puolet adhd-lapsista tarvitsee adhd-lääkkeen lisäksi myös mielialaa tasaavan lääkkeen. Me ei osattu kysyä, vasta kun vaihtui ties kuinka mones lääkäri, hän ehdotti tätä. Raivarit on vihdoin jääneet pois. Vihdoin.
Jos ei teillä ole, soita lääkäriin (lastenpsykiatrinen, tai mikä teidän hoitotaho onkaan) heti tänään. Kyllä te tarvitsette apua. Ja jos lääkitseminen hirvittää, mieti siltä kannalta, että on sillä lapsellakin varmasti ihan hirveän paha olla, kun se noin purkautuu ulos. Kannattaa ehdottomasti kysyä jos ei teillä vielä tätä apua ole. Jo lapsenkin vuoksi.
Jos impulsiivisuus jatkuu, se johtaa aikuisena kahnauksiin poliisin kanssa. Sitä ei me kukaan haluta.
Sen jälkeen, oletko lasten omaishoitaja? Ilmeisesti vaativat jatkuvaa valvontaa ja apua. Hae omaishoitajuutta, niin olet oikeutettu omaishoitajan vapaisiin. Tosin se on vaihtelevaa, miten sen sitten saa, mutta kysele miten kunnassasi on onnistuttu vapaat antamaan ja lähdet sitten hakemaan.
MLL hoitajiakin jos heillä on erityisosaamista voit kysyä, vaikka kaksi hoitajaa per kerta, niin pääset joskus tauolle.
Jos lasun apua miettii, se apu pitää aloittaa, ennen kuin lapset ovat 18. Sen jälkeen eivät auta.
Mutta ihan ensimmäisenä raivarit haltuun ja mielialalääke.
Tsemppiä, ja skippaa tietämättömien ilkeät kommentit. Meitä on muitakin jotka elävät tuota arkea ja ymmärretään.
Kun palvelukset ovat kunnioittamista tärkeämpiä, paikat hajoilee. Paha poikii pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen uhkaillut heitä lastenkodilla tai isälleen muutolla.
Ap
Onneksi olkoon vain tuosta. Nyt ei tule vastausta jota haluaisit, mutta saat sen silti. Minä olen nimittäin itse saanut lapsuudenkodissa tuollaisia uhkauksia ja se jätti pysyvät jäljet. Yhä näin keski-ikäisenä koen että en ole minkään arvoinen ja minut voitaisiin vaan hylätä tuosta noin vaan. Olin teininä kiltti lapsi, mutta oireilin koulukiusaamista ja perheväkivaltaa niin että jäi koulunkäynti retuperälle kun keskityin vaan suremiseen. Ja vanhempien reaktio oli että minut voitaisiin hei muuten hylätä ja dumpata johonkin koulukotiin.
Toivon sydämeni pohjasta, että sinun lapsesi ovat vahvempia ja eivät saa tuosta osumaa psyykkeeseen, koska arvottomuuden tunne on todella kipeä asia. Mitä jos menisitte psykoterapeutille hakemaan työvälineitä, ennenkuin satutat perhettäsi enempää?
Nepsylapsen (monta diagnoosia lapsellani) äitinä sanoisin, että lääkitykset on syytä tarkistaa ovatko kuitenkaan ajan tasalla, jos vielä isommalla lapsella tulee oven hajottamista suhteellisen pienestä kiukusta.
Ehkä teillä on ADHD-lääkkeet, mutta ei lääkettä aggressiivisuuden hoitoon? Toki voi olla että on, mutta siltä varalta ettei ole, niin kannattaa kyllä hoitotaholta sitä mahdollisuutta tiedustella.
Voimia ja jaksamista. Sanot, että ei saisi neuvoa pyytämään apua, mutta kyllä esim. siivouspalvelu ja mahdollisesti jokin nepsyvalmentaja voisi teidän tilannetta helpottaa. Nyt sinusta tuntuu toivottomalta, koska olet yksin epätoivoisessa tilanteessa. Silloin on kynnys hakea apua ja kuvittelee, että kaikki mahdollinen apu on jo haettu. Olen ollut myös sellaisessa tilanteessa ja siksi uskallan vielä sanoa sinulle, että kyllä apua on mahdollista saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää vaikuttaa niin marttyyrivanhemmalta kuin vain voi. Ei ne lapset haukkumista ole itse keksineet, miten olet ap puhunut lasten isästä lapsillesi...ikinä mitään haukkunut ole? Hyvällä saat aikaan hyvää, pahalla pahaa. Katso peiliin.
Ja kyllä, olen erityislapsen vanhempi.
Olet ehkä kiltin ja hitaan keva-lapsen vanhempi. Aggressiivinen nepsy on aivan eri asia. Älä tule pätemään.
Sivusta: ei nepsy välttämättä ole aggressiivinen.
No aloituksen lapsistahan on kyse, kyllä minusta kävi ihan selvästi ilmi että ovat aggressiivia.
On ihmisiä, jotka eivät kykene voimakkaisiin tunteenilmaisuihin. Joskus nämä ihmiset provosoivat muita ilmaisemaan, mitä eivät itse kykene. Se on aika kieroa.