Pää hajoo, kun lapset on niin äänekkäitä!!!

Niin, en ymmärrä, miten kukaan pystyy tällaisen älämölön jatkuvassa altistuksessa olemaan mikään stooalainen rauha tyyssija. Joissain tilanteissa kyllä rehellisesti kuvattuna homma ajautuu siihen, ettei itsekään kykene enää muuhun kuin huutamaan kurkku suorana, että "LOPETTAKAA!!" En tajua, miksi ne 5-10 ensimmäistä rauhallisesti kehotettua ja ilmaistua ohjausyritystä ei tuota mitään tulosta, vaan valitettavan usein menee kuppi nurin, kun ei vaan yksinkertaisesti enää keinot riitä. Ja niitä keinojahan tässä nyt vähän niinkuin haeskelen...

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ymmärrä, miten kukaan pystyy tällaisen älämölön jatkuvassa altistuksessa olemaan mikään stooalainen rauha tyyssija. Joissain tilanteissa kyllä rehellisesti kuvattuna homma ajautuu siihen, ettei itsekään kykene enää muuhun kuin huutamaan kurkku suorana, että "LOPETTAKAA!!" En tajua, miksi ne 5-10 ensimmäistä rauhallisesti kehotettua ja ilmaistua ohjausyritystä ei tuota mitään tulosta, vaan valitettavan usein menee kuppi nurin, kun ei vaan yksinkertaisesti enää keinot riitä. Ja niitä keinojahan tässä nyt vähän niinkuin haeskelen...

Kuten jo sanottua: Kehotus ei tehoa, jos siitä ei seuraa mitään. Ei jankutus auta mitään, pitää toimia. Meillä on käytössä kolmiportainen systeemi. Ensin sanotaan, että tuo ei ole ok. Sitten annetaan varoitus, mitä tapahtuu jos homma ei lopu. Kolmannella toimitaan. Jos vain jankuttaa, lapset oppivat, että ei tarvitse totella, kun mitään ei kutenkaan seuraa, vaikka jättää tottelematta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ymmärrä, miten kukaan pystyy tällaisen älämölön jatkuvassa altistuksessa olemaan mikään stooalainen rauha tyyssija. Joissain tilanteissa kyllä rehellisesti kuvattuna homma ajautuu siihen, ettei itsekään kykene enää muuhun kuin huutamaan kurkku suorana, että "LOPETTAKAA!!" En tajua, miksi ne 5-10 ensimmäistä rauhallisesti kehotettua ja ilmaistua ohjausyritystä ei tuota mitään tulosta, vaan valitettavan usein menee kuppi nurin, kun ei vaan yksinkertaisesti enää keinot riitä. Ja niitä keinojahan tässä nyt vähän niinkuin haeskelen...

Kuten jo sanottua: Kehotus ei tehoa, jos siitä ei seuraa mitään. Ei jankutus auta mitään, pitää toimia. Meillä on käytössä kolmiportainen systeemi. Ensin sanotaan, että tuo ei ole ok. Sitten annetaan varoitus, mitä tapahtuu jos homma ei lopu. Kolmannella toimitaan. Jos vain jankuttaa, lapset oppivat, että ei tarvitse totella, kun mitään ei kutenkaan seuraa, vaikka jättää tottelematta. 

Minä nyt tuossa aikaisemminkin jo yritin kertoa, että kyllä, myös meillä toimitaan näin. Mölyämiseen puututaan ja tekemiset lopetetaan, jos ei lopu. Ohjataan rauhallisempiin puuhiin. 15min ja tilanne on taas sama. Puheäänen tasosta muistutetaan puhumalla itse normaalilla äänellä, huutavat vastaan. Huutavat ja ärjyvät toisilleen. Kielletään. Laitetaan erilleen. Keskustellaan, miksi ei saa karjua. Mennään siis väliin selvittelemään. Saada homma taas sujumaan. 5min ja uudestaan olisi tarve setviä kanssakäymistä. Mitä tässä nyt sitten vielä uupuu? Kaikki vinkit otetaan nyt vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ymmärrä, miten kukaan pystyy tällaisen älämölön jatkuvassa altistuksessa olemaan mikään stooalainen rauha tyyssija. Joissain tilanteissa kyllä rehellisesti kuvattuna homma ajautuu siihen, ettei itsekään kykene enää muuhun kuin huutamaan kurkku suorana, että "LOPETTAKAA!!" En tajua, miksi ne 5-10 ensimmäistä rauhallisesti kehotettua ja ilmaistua ohjausyritystä ei tuota mitään tulosta, vaan valitettavan usein menee kuppi nurin, kun ei vaan yksinkertaisesti enää keinot riitä. Ja niitä keinojahan tässä nyt vähän niinkuin haeskelen...

Kuten jo sanottua: Kehotus ei tehoa, jos siitä ei seuraa mitään. Ei jankutus auta mitään, pitää toimia. Meillä on käytössä kolmiportainen systeemi. Ensin sanotaan, että tuo ei ole ok. Sitten annetaan varoitus, mitä tapahtuu jos homma ei lopu. Kolmannella toimitaan. Jos vain jankuttaa, lapset oppivat, että ei tarvitse totella, kun mitään ei kutenkaan seuraa, vaikka jättää tottelematta. 

Minä nyt tuossa aikaisemminkin jo yritin kertoa, että kyllä, myös meillä toimitaan näin. Mölyämiseen puututaan ja tekemiset lopetetaan, jos ei lopu. Ohjataan rauhallisempiin puuhiin. 15min ja tilanne on taas sama. Puheäänen tasosta muistutetaan puhumalla itse normaalilla äänellä, huutavat vastaan. Huutavat ja ärjyvät toisilleen. Kielletään. Laitetaan erilleen. Keskustellaan, miksi ei saa karjua. Mennään siis väliin selvittelemään. Saada homma taas sujumaan. 5min ja uudestaan olisi tarve setviä kanssakäymistä. Mitä tässä nyt sitten vielä uupuu? Kaikki vinkit otetaan nyt vastaan.

Kerroit, että käsket 5-10 kertaa. Se on ihan liikaa. Rangaistuksen pitää tulla paljon aiemmin, jotta lapset oikeasti oppivat, mikä on ok ja mikä ei. Sillä se melutasokin laantuu, kun pistetään rajat kunnolla eikä vain nalkuteta. Nalkutus yleensä vain yllyttää mellastamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ymmärrä, miten kukaan pystyy tällaisen älämölön jatkuvassa altistuksessa olemaan mikään stooalainen rauha tyyssija. Joissain tilanteissa kyllä rehellisesti kuvattuna homma ajautuu siihen, ettei itsekään kykene enää muuhun kuin huutamaan kurkku suorana, että "LOPETTAKAA!!" En tajua, miksi ne 5-10 ensimmäistä rauhallisesti kehotettua ja ilmaistua ohjausyritystä ei tuota mitään tulosta, vaan valitettavan usein menee kuppi nurin, kun ei vaan yksinkertaisesti enää keinot riitä. Ja niitä keinojahan tässä nyt vähän niinkuin haeskelen...

Kuten jo sanottua: Kehotus ei tehoa, jos siitä ei seuraa mitään. Ei jankutus auta mitään, pitää toimia. Meillä on käytössä kolmiportainen systeemi. Ensin sanotaan, että tuo ei ole ok. Sitten annetaan varoitus, mitä tapahtuu jos homma ei lopu. Kolmannella toimitaan. Jos vain jankuttaa, lapset oppivat, että ei tarvitse totella, kun mitään ei kutenkaan seuraa, vaikka jättää tottelematta. 

Minä nyt tuossa aikaisemminkin jo yritin kertoa, että kyllä, myös meillä toimitaan näin. Mölyämiseen puututaan ja tekemiset lopetetaan, jos ei lopu. Ohjataan rauhallisempiin puuhiin. 15min ja tilanne on taas sama. Puheäänen tasosta muistutetaan puhumalla itse normaalilla äänellä, huutavat vastaan. Huutavat ja ärjyvät toisilleen. Kielletään. Laitetaan erilleen. Keskustellaan, miksi ei saa karjua. Mennään siis väliin selvittelemään. Saada homma taas sujumaan. 5min ja uudestaan olisi tarve setviä kanssakäymistä. Mitä tässä nyt sitten vielä uupuu? Kaikki vinkit otetaan nyt vastaan.

Kerroit, että käsket 5-10 kertaa. Se on ihan liikaa. Rangaistuksen pitää tulla paljon aiemmin, jotta lapset oikeasti oppivat, mikä on ok ja mikä ei. Sillä se melutasokin laantuu, kun pistetään rajat kunnolla eikä vain nalkuteta. Nalkutus yleensä vain yllyttää mellastamaan. 

Ei, vaan tuo 5-10 kertaa tarkoittaa rauhallisesti tilanteisiin puuttuen ja mallittaen, sen jälkeen räjähtää ite, kun ei mikään muutu. Kyllä heti toimitaan, kun käytös on ei toivottua ja yritetään se samantien saada loppumaan ohjaavilla toimilla.

Ja voin kertoa, kokemusta on, että rangaistukset vain pahentavat tätä ei toivottua käytöstä!