Vanhuksen leikkauksen jälkeinen sekavuus

Mieheni isä oli sekava leikkauksen jälkeen, mutta kotiutettiin väkisin.

Syynä oli nousseet tulehdusarvot. Oli kohta sitten sairaalassa viikon ja tokeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietityttää siis tuo että vielä kaksi päivää leikkauksen jälkeen potilas kykeni itse soittamaan, mutta nyt kun on vuodeosastolla ei pysty edes vastaamaan puhelimeen tai löytämään puhelintaan nenänsä edestä. Jos hänelle annetaan jotain vahvoja lääkkeitä esim. siksi, että pysyisi sängyssään eikä lähtisi hortoilemaan, niin voiko niistä lääkkeistä olla jotain pysyvää haittaa? Tuskin? Eihän sekään ole hyvä että lähtisi toikkaroiman jonnekin ja aiheuttaisi itselleen vammoja. Ap

Ehkä sinun olisi hyvä olla hänen edunvalvojansa (kirjallinen sopimus).

Sitä ei kyllä tehdä vanhukselle joka kärsii toimenpiteen jälkeisestä sekavuudesta.

Edunvalvoja on henkilö, joja osallistuu hoitoa koskevaan päätöksentekoon.

https://dvv.fi/hakemus-edunvalvojan-maaraamiseksi

Hoitoa koskevia päätöksiä voi tehdä ilman edunvalvontaakin jos siihen on potilaan suostumus. Suostumus yleensä kysytään potilaalta ennen isoja toimenpiteitä ja periaatteessa täytyisi kysyä aina kun asioidaan terveydenhuollossa (tosin se on enemmän periaate kuin nykyinen käytäntö).

Yleensä leikkauksen jälkeinen sekavuus paranee kun kirurgi lopettaa tabujen nappailun.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti asioista voi puhua ilman, että olisi edunvalvoja. Mutta tietoa ei välttämättä anneta... puhumattakaan siitä, että omilla toiveilla olisi välttämättä merkitystä hoitoon.

https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/potilaan-asema-ja-oikeudet-oikeu…

Vaikea ottaa kantaa asiaan. Onko hän sinulle niin läheinen ,että saisit olla hänen luonaan nyt pitkiäkin päivi. Ota selvää ,mitä lääkkeitä hän saa. Jos olet lähiomainen , niin sinulle kerrotaan. Korosta myös sitä, minkälainen henkilö hän on normaalisti. Eihän ne siellä sairaalassa tiedä onko aikaisemmin ollut sekavuuksia.

Ei se riitä, että kerran mainitset , ja ihmettelet jollekin hoitsulle. Sinun pitää heti tänään keskustella asiasta juurta jaksaen lääkärin kanssa.

Eri ihmiset reagoivat lääkkeisiin hyvin eri tavalla. Esim mieheni on äärettömän herkkä eri lääkkeiden vaikutuksille ja ite olen aivan pökkelö , ei tule mistään mitään haittoja.

Nyt tomeraksi ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä. Potilas on tänään ollut parempi eikä enää puhunut höpöjä :). Joku tuossa yllä kirjoittikin miten kurja tilanne on kun normaalisti täysjärkinen vanhus puhuu ihan mitä sattuu eikä tunnista omaisiaan. Tuli mieleen ettei varmasti olisi huono juttu jos huolissaan oleville omaisille olisi jakaa joku lappunen jossa kerrotaan tästä. En löytänyt mainintaa sekavuusvaarasta sairaalan nettiohjeista leikkauspotilaille. Ap

Potilas ohjeet yleisesti halutaan pitää mahdollisimman lyhyinä, jo sekin vuoksi että etukäteen ei kannata ihan kaikkea murehtia. Eikä hyvä kuntoisen vanhuksen omaisille edes anneta ohjeita ellei sitten tämä potilas sitä itse halua tehdä.

Ei etukäteen vaan sitten kun menevät leikkauksen jälkeen hoitajille kummastelemaan miksei ennen täysillä käynyt Martti enää tunnista vaimoaan... Toki jos hoitajat haluaa mieluimmin selittää jokaiselle erikseen, kai jokainen tapaus on myös erilainen.

Mun sukulaisista ne, joilla on jossain vaiheessa ollut leikkauksen jälkeistä sekavuutta, ovat sittemmin saaneet muistisairauden, vaikka leikkauksen jälkeen olisikin ensin palautunut omaksi itsekseen. Mutta tämä voi toki olla täyttä sattumaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä. Potilas on tänään ollut parempi eikä enää puhunut höpöjä :). Joku tuossa yllä kirjoittikin miten kurja tilanne on kun normaalisti täysjärkinen vanhus puhuu ihan mitä sattuu eikä tunnista omaisiaan. Tuli mieleen ettei varmasti olisi huono juttu jos huolissaan oleville omaisille olisi jakaa joku lappunen jossa kerrotaan tästä. En löytänyt mainintaa sekavuusvaarasta sairaalan nettiohjeista leikkauspotilaille. Ap

Potilas ohjeet yleisesti halutaan pitää mahdollisimman lyhyinä, jo sekin vuoksi että etukäteen ei kannata ihan kaikkea murehtia. Eikä hyvä kuntoisen vanhuksen omaisille edes anneta ohjeita ellei sitten tämä potilas sitä itse halua tehdä.

Ei etukäteen vaan sitten kun menevät leikkauksen jälkeen hoitajille kummastelemaan miksei ennen täysillä käynyt Martti enää tunnista vaimoaan... Toki jos hoitajat haluaa mieluimmin selittää jokaiselle erikseen, kai jokainen tapaus on myös erilainen.

Niin juuri siksi että jokainen tapaus on hiukan erilainen niin hoitaja ei kyllä automaattisesti osaa siihen vastata. Eikä hoitaja myöskään vastaa siitä hoidosta joten voi hyvin olla että hänellä ei myöskään ole valtuuksia siihen vastata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietityttää siis tuo että vielä kaksi päivää leikkauksen jälkeen potilas kykeni itse soittamaan, mutta nyt kun on vuodeosastolla ei pysty edes vastaamaan puhelimeen tai löytämään puhelintaan nenänsä edestä. Jos hänelle annetaan jotain vahvoja lääkkeitä esim. siksi, että pysyisi sängyssään eikä lähtisi hortoilemaan, niin voiko niistä lääkkeistä olla jotain pysyvää haittaa? Tuskin? Eihän sekään ole hyvä että lähtisi toikkaroiman jonnekin ja aiheuttaisi itselleen vammoja. Ap

Ehkä sinun olisi hyvä olla hänen edunvalvojansa (kirjallinen sopimus).

Sitä ei kyllä tehdä vanhukselle joka kärsii toimenpiteen jälkeisestä sekavuudesta.

Edunvalvoja on henkilö, joja osallistuu hoitoa koskevaan päätöksentekoon.

https://dvv.fi/hakemus-edunvalvojan-maaraamiseksi

Hoitoa koskevia päätöksiä voi tehdä ilman edunvalvontaakin jos siihen on potilaan suostumus. Suostumus yleensä kysytään potilaalta ennen isoja toimenpiteitä ja periaatteessa täytyisi kysyä aina kun asioidaan terveydenhuollossa (tosin se on enemmän periaate kuin nykyinen käytäntö).

Se on vain muotoseikka se potilaan suostumus. Aika tiukkaan täytyy kysyä ja tietää mitä kysyy. Lääkityksestä pitää tentata joka päivä, vapaaehtoisesti sitä ei kerrota. Virtsatestistä täytyy kysyä. Eikä kannata luottaa kun sanotaan että on tehty, kannattaa kysyä testin tulos vaikka sanotaan että rutiinisti tehdään. Ei uskoisi jos ei tietäisi.

Omaisten kannattaisi pysyä tilanteen tasalla ja huolehtia läheisistään, vaikka ovatkin jo vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietityttää siis tuo että vielä kaksi päivää leikkauksen jälkeen potilas kykeni itse soittamaan, mutta nyt kun on vuodeosastolla ei pysty edes vastaamaan puhelimeen tai löytämään puhelintaan nenänsä edestä. Jos hänelle annetaan jotain vahvoja lääkkeitä esim. siksi, että pysyisi sängyssään eikä lähtisi hortoilemaan, niin voiko niistä lääkkeistä olla jotain pysyvää haittaa? Tuskin? Eihän sekään ole hyvä että lähtisi toikkaroiman jonnekin ja aiheuttaisi itselleen vammoja. Ap

Ehkä sinun olisi hyvä olla hänen edunvalvojansa (kirjallinen sopimus).

Sitä ei kyllä tehdä vanhukselle joka kärsii toimenpiteen jälkeisestä sekavuudesta.

Edunvalvoja on henkilö, joja osallistuu hoitoa koskevaan päätöksentekoon.

https://dvv.fi/hakemus-edunvalvojan-maaraamiseksi

Hoitoa koskevia päätöksiä voi tehdä ilman edunvalvontaakin jos siihen on potilaan suostumus. Suostumus yleensä kysytään potilaalta ennen isoja toimenpiteitä ja periaatteessa täytyisi kysyä aina kun asioidaan terveydenhuollossa (tosin se on enemmän periaate kuin nykyinen käytäntö).

Se on vain muotoseikka se potilaan suostumus. Aika tiukkaan täytyy kysyä ja tietää mitä kysyy. Lääkityksestä pitää tentata joka päivä, vapaaehtoisesti sitä ei kerrota. Virtsatestistä täytyy kysyä. Eikä kannata luottaa kun sanotaan että on tehty, kannattaa kysyä testin tulos vaikka sanotaan että rutiinisti tehdään. Ei uskoisi jos ei tietäisi.

Omaisten kannattaisi pysyä tilanteen tasalla ja huolehtia läheisistään, vaikka ovatkin jo vanhoja.

Tietenkin omaisen voinnista kannattaa olla perillä, samoin siitä mitä lääkkeitä hänellä menee. Suostumus ei ole pelkkä muotoseikka jos ja kun potilas perää oikeuksiaan ja itsemäärämisoikeuttaan, vaikka sitä itsemääräämisoikeutta välillä rikotaankin surutta.

Opiaatteja syötetään nykyään aina leikkauskipuun, oli potilaan lähtökunto ja tilanne mikä hyvänsä. Esim itselle tyrkytettiin sektion jälkeen ja samalla olisi pitänyt imetystä käynnistää. 😳 Opiaatit eivät sovi kaikille, varsinkin jos on kyse hauraasta vanhuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietityttää siis tuo että vielä kaksi päivää leikkauksen jälkeen potilas kykeni itse soittamaan, mutta nyt kun on vuodeosastolla ei pysty edes vastaamaan puhelimeen tai löytämään puhelintaan nenänsä edestä. Jos hänelle annetaan jotain vahvoja lääkkeitä esim. siksi, että pysyisi sängyssään eikä lähtisi hortoilemaan, niin voiko niistä lääkkeistä olla jotain pysyvää haittaa? Tuskin? Eihän sekään ole hyvä että lähtisi toikkaroiman jonnekin ja aiheuttaisi itselleen vammoja. Ap

Ehkä sinun olisi hyvä olla hänen edunvalvojansa (kirjallinen sopimus).

Sitä ei kyllä tehdä vanhukselle joka kärsii toimenpiteen jälkeisestä sekavuudesta.

Edunvalvoja on henkilö, joja osallistuu hoitoa koskevaan päätöksentekoon.

https://dvv.fi/hakemus-edunvalvojan-maaraamiseksi

Hoitoa koskevia päätöksiä voi tehdä ilman edunvalvontaakin jos siihen on potilaan suostumus. Suostumus yleensä kysytään potilaalta ennen isoja toimenpiteitä ja periaatteessa täytyisi kysyä aina kun asioidaan terveydenhuollossa (tosin se on enemmän periaate kuin nykyinen käytäntö).

Se on vain muotoseikka se potilaan suostumus. Aika tiukkaan täytyy kysyä ja tietää mitä kysyy. Lääkityksestä pitää tentata joka päivä, vapaaehtoisesti sitä ei kerrota. Virtsatestistä täytyy kysyä. Eikä kannata luottaa kun sanotaan että on tehty, kannattaa kysyä testin tulos vaikka sanotaan että rutiinisti tehdään. Ei uskoisi jos ei tietäisi.

Omaisten kannattaisi pysyä tilanteen tasalla ja huolehtia läheisistään, vaikka ovatkin jo vanhoja.

Tietenkin omaisen voinnista kannattaa olla perillä, samoin siitä mitä lääkkeitä hänellä menee. Suostumus ei ole pelkkä muotoseikka jos ja kun potilas perää oikeuksiaan ja itsemäärämisoikeuttaan, vaikka sitä itsemääräämisoikeutta välillä rikotaankin surutta.

Voi sen noinkin sanoa. Välillä. Siksi omaisten kannattaa pysyä tilanteen tasalla ja huolehtia läheisistään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietityttää siis tuo että vielä kaksi päivää leikkauksen jälkeen potilas kykeni itse soittamaan, mutta nyt kun on vuodeosastolla ei pysty edes vastaamaan puhelimeen tai löytämään puhelintaan nenänsä edestä. Jos hänelle annetaan jotain vahvoja lääkkeitä esim. siksi, että pysyisi sängyssään eikä lähtisi hortoilemaan, niin voiko niistä lääkkeistä olla jotain pysyvää haittaa? Tuskin? Eihän sekään ole hyvä että lähtisi toikkaroiman jonnekin ja aiheuttaisi itselleen vammoja. Ap

Ehkä sinun olisi hyvä olla hänen edunvalvojansa (kirjallinen sopimus).

Sitä ei kyllä tehdä vanhukselle joka kärsii toimenpiteen jälkeisestä sekavuudesta.

Edunvalvoja on henkilö, joja osallistuu hoitoa koskevaan päätöksentekoon.

https://dvv.fi/hakemus-edunvalvojan-maaraamiseksi

Hoitoa koskevia päätöksiä voi tehdä ilman edunvalvontaakin jos siihen on potilaan suostumus. Suostumus yleensä kysytään potilaalta ennen isoja toimenpiteitä ja periaatteessa täytyisi kysyä aina kun asioidaan terveydenhuollossa (tosin se on enemmän periaate kuin nykyinen käytäntö).

Se on vain muotoseikka se potilaan suostumus. Aika tiukkaan täytyy kysyä ja tietää mitä kysyy. Lääkityksestä pitää tentata joka päivä, vapaaehtoisesti sitä ei kerrota. Virtsatestistä täytyy kysyä. Eikä kannata luottaa kun sanotaan että on tehty, kannattaa kysyä testin tulos vaikka sanotaan että rutiinisti tehdään. Ei uskoisi jos ei tietäisi.

Omaisten kannattaisi pysyä tilanteen tasalla ja huolehtia läheisistään, vaikka ovatkin jo vanhoja.

Tietenkin omaisen voinnista kannattaa olla perillä, samoin siitä mitä lääkkeitä hänellä menee. Suostumus ei ole pelkkä muotoseikka jos ja kun potilas perää oikeuksiaan ja itsemäärämisoikeuttaan, vaikka sitä itsemääräämisoikeutta välillä rikotaankin surutta.

Voi sen noinkin sanoa. Välillä. Siksi omaisten kannattaa pysyä tilanteen tasalla ja huolehtia läheisistään

Onko tuo todella jollekin niin epäselvää että sitä täytyy erityisesti korostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietityttää siis tuo että vielä kaksi päivää leikkauksen jälkeen potilas kykeni itse soittamaan, mutta nyt kun on vuodeosastolla ei pysty edes vastaamaan puhelimeen tai löytämään puhelintaan nenänsä edestä. Jos hänelle annetaan jotain vahvoja lääkkeitä esim. siksi, että pysyisi sängyssään eikä lähtisi hortoilemaan, niin voiko niistä lääkkeistä olla jotain pysyvää haittaa? Tuskin? Eihän sekään ole hyvä että lähtisi toikkaroiman jonnekin ja aiheuttaisi itselleen vammoja. Ap

Ehkä sinun olisi hyvä olla hänen edunvalvojansa (kirjallinen sopimus).

Sitä ei kyllä tehdä vanhukselle joka kärsii toimenpiteen jälkeisestä sekavuudesta.

Edunvalvoja on henkilö, joja osallistuu hoitoa koskevaan päätöksentekoon.

https://dvv.fi/hakemus-edunvalvojan-maaraamiseksi

Hoitoa koskevia päätöksiä voi tehdä ilman edunvalvontaakin jos siihen on potilaan suostumus. Suostumus yleensä kysytään potilaalta ennen isoja toimenpiteitä ja periaatteessa täytyisi kysyä aina kun asioidaan terveydenhuollossa (tosin se on enemmän periaate kuin nykyinen käytäntö).

Se on vain muotoseikka se potilaan suostumus. Aika tiukkaan täytyy kysyä ja tietää mitä kysyy. Lääkityksestä pitää tentata joka päivä, vapaaehtoisesti sitä ei kerrota. Virtsatestistä täytyy kysyä. Eikä kannata luottaa kun sanotaan että on tehty, kannattaa kysyä testin tulos vaikka sanotaan että rutiinisti tehdään. Ei uskoisi jos ei tietäisi.

Omaisten kannattaisi pysyä tilanteen tasalla ja huolehtia läheisistään, vaikka ovatkin jo vanhoja.

TÄMÄ, juuri noin täytyy toimia nykypäivänä!