Miten vihaankaan tätä systeemiä että lähetetään viestejä

Joopa

Tykkään tekstiviesteistä.

Niiden kirjoittaminen vain oli niin paljon helpompaa ja nopeampaa vanhan mallisella näppäinpuhelimella. Onnistui vaikka silmät kiinni. Älypuhelimella kirjoittaminen on hidasta ja nappuloihin osuminen.

Kuka jaksaa aina olla niin sosiaalinen että jaksaa puhua puhelimessa tuosta vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja ne viestit täytyi laittaa juuri yöllä?

Jos minulle yöllä joku viestejä laittaisi menisi estoon samantien."

Ei kellonajalla ole mitään väliä. Viestit kirjoitetaan kun sopii. Jos ei sovi niin viestiketjut voi mykistää määräajaksi tai koko puhelin laitetaan "älä häiritse" tilaan jos nukut tms. Nykyään puhelimeen tulee monenlaisia ilmoituksia, sähköposteja ym muutenkin kellon ympäri jokatapauksessa.

Tuohan se vasta stressaavaa onkin.

Miksi se on stressaavaa? Mä olen kommentoija, joka kertoi viime yönä saamistaan viesteistä. Pisin viestien ketju yhdeltä kaveriltani koski asiaa, josta hän oli kovasti huolissaan. Oli ihan hyvä, että hän pystyi kirjoittamaan huolistaan aamuyöllä - eli purkamaan huoliaan ja ajatuksiaan asiasta - ja sai multa vastauksiakin heti aamulla eikä niin, että hän olisi voinut soittaa mulle vasta tänään illalla. Mulla ei ole Messengerissä äänet päällä, joten en herännyt siihen, että yöllä oli tullut paljon viestejä. Ymmärrän ihan hyvin, että yöt ovat pahimpia aikoja valvoa yksin, jos on surua, murhetta ja huolia. Ja silloin voi olla hyvinkin helpottavaa purkaa ajatuksiaan viestillä eikä odottaa seuraavaan iltaan asti soittaakseen. 

On tietenkin jotain asioita, joita voi yölläkin laittaa, en nyt ihan 100 % tarkoittanut. Aina asioissa on poikkeuksia.

Minulla aamu on sellaista omaa aikaa, haluan rauhassa juoda kahvit, lukea lehdet, se on ikäänkuin latautumista päivään.

Jos heti aamusta kun katson kännykkää siellä olisi kymmeniä viestejä odottamassa niin se vain jotenkin veisi sen oman rauhan. Astuisi se "päivämoodi" heti mielentilaan. Kyllä se häiritsisi rauhallista aamutunnelmaa.

Usein juuri kun soitetaan, niin ihmiset ymmärtävät, ettei aamulla soiteta kuin aivan pakolliset puhelut.

Viestien kanssa olisi hyvä olla sama "sääntö".

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa aina olla niin sosiaalinen että jaksaa puhua puhelimessa tuosta vaan.

Minä. Yleensä vastaan. Ja puhun. Ei ole yhtään vaikeata.

Eri asia jos on sairas tai joku rankka aika. Mutta normaalisti kyllä.

On ehkä siitä kiinni kun olen ollut ikäni työssä, jossa olen joutunut olemaan ja puhumaan ihmisten kanssa ja puhumaan myös puhelimessa.

On ikäänkuin rutiinia. Osaan kyllä sanoa, että puhutaan nopeasti tms. Jos on tarvetta. Siis muille kuin asiakkaille voin niin sanoa.

Vihaan puhelimessa puhumista.

Onneksi lähes kaiken voi nykyään hoitaa viestein tai sähköpostilla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä viestittelyn "helppous" on saanut juuri aikaan se, että monet ihmiset näpyttelevät näitä, monesti ihan turhia, viestejä alinomaa.

Tuntevat itsensä tärkeäksi, on mukavaa kun koko ajan sitten vastaavasti viestejä kilahtaa, kai nyt muutkin huomaavat kuin kysytty ja suosittu olen?

Helppoutta turhiin viesteihin juuri lisää tuo, että niitä voi lähettää ympäri vuorokauden kunhan joku tikusta asiaa-juttu pälkähtää päähän.

Huomaahan sen jo otsallaankin: koko ajan on ihmisillä kännykkä kädessä ja naputellaan tai selaillaan, addiktihan se nykyään on.

Turha väittää, että ne puhutut puhelut häiritsevät. Naurettava väite kun katsoo ympärilleen. Ihmisethän ovat puhelimensa orjia. Mutta puhua ei siihen älykkääseen laitteeseen voida, eikä vastata. Hullua.

Jos ihmiset soittaisivat niin sitä "asiaa" olisi varmaan paljon vähemmän. Kaikkien aikaa säästyisi, kuten ennenvanhaan, kun ihmiset soittaisivat, vastaisivat tai soittaisivat takaisin sitten kun ehtisivät ja puhuisivat asiat kerralla selviksi. Tietenkin voisi sitten puhelun jälkeen laittaa tarkentavan viestin, jos joku unohtui. Mutta kuitenkin ne tärkeimmät pääkohdat ovat tulleet puhuttua jo puhelimessa.

Viesti " palaveri huomenna". No mihin aikaan? Viesti " klo 13". No missä? Mistä asiasta? Jne. Loputonta viestittelyä jos viestit ovat liian niukkoja. Puhelimessa voi kaikki kysyä samalla kertaa ja vielä tarkentaa asioita.

Ei puhelimessa puhuminen aina tarkoita jaarittelua. Ihan aikuinen ihminen ymmärtää, että asiapuhelut ovat asiapuheluita.

Päinvastoin tuntuu, että mitä lapsellisempi tai tärkeilynhaluisempi ihminen on, niin sitä hanakammin niitä viestejä pukkaa.

Minusta olisi todella rasitavaa alkaa aamulla purkaa puhelimesta kymmeniä klo 23 jälkeen tulleita yöviestejä.

Yörauha on kaikilla, viestit häiritsee.

Kenelläkään ei ole tosiaan niin tärkeää asiaa yöllä. Miten ennen oikein mahdettiin pärjätä.

Rakkausviestit ovat eri asia, mutta ei niitäkään koko yötä tarvitse lähetellä.

Olen osittain samaa mieltä kanssasi. Puhelut olivat ihan jees aikana, kun oli vielä lankapuhelimet. Jos et ollut kotona tai ei huvittanut puhua puhelimessa, et vastannut. Öisin ei soiteltu, ellei ollut jokin hätä. Kenenkään työpaikoille ei soiteltu, jos kyse ei ollut työasiasta. Ystävistä ja kavereista, joilla oli pieniä lapsia, tiedettiin hyvin, mihin aikaan päivästä voi soittaa. Ei soitettu just ruoka-aikaan eikä silloin, kun lapsia laitetaan iltapesulle. Oli aika hyvin tiedossa, mihin kellonaikaan kenelläkin ystävistä oli parhaiten aikaa jutella. Ja koska puhelut näkyivät puhelinlaskussa, ei soiteltu kertoakseen, mitä kissa teki tänään. 

Päinvastoin kuin silloin, nykyisin oletetaan ihmisten olevan aina tavoitettavissa. Koska on kännykät. Viestittely on lisääntynyt, koska se on helpompaa, nopeampaa ja halvempaa. Ja hyvin suuri osa viesteistä on tosiaan sellaisia, ettei niihin oikeastaan tarvitse erityisemmin vastata mitään. Pelkkä "ok" tai joku hymiö riittää. 

Mua ei haittaa, että saan paljon viestejä. Välillä myös öisin. En koe stressaavana, vaikka aamulla olisi paljonkin viestejä odottamassa. Luen kun ehdin ja vastaan kun ehdin. Sehän viestien idea just on. Aivan sama kuin loman tai viikonlopun jälkeen palaat töihin ja katsot, mitä on tullut sähköpostiin. Teet nopean vilkaisun ja sitten lähdet vastaamaan viesteihin tärkeysjärjestyksessä. Jotkut asiat eivät ehkä ole enää edes ajankohtaisia, joten niihin ei tarvitse vastata lainkaan. Sama koskee kavereilta saatuja viestejä. Esim mun siskoni saattaa laittaa illalla viestin ja kysyä, olenko vielä lähdössä koiran kanssa ulos (sisko siis lähtisi mukaan). Jos luen viestin vasta aamulla, ei mun siskoni siihen enää odota vastausta. Ilta ja koiran iltalenkki meni jo. Mutta ei hän soita mulle, koska tietää, että mä saatan olla jo nukkumassa. Ei halua herättää mua tuon asian kysymiseen. 

Itse vihaan sitä, että työpaikan sisäinen viestintä tapahtuu Whatsappissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja ne viestit täytyi laittaa juuri yöllä?

Jos minulle yöllä joku viestejä laittaisi menisi estoon samantien."

Ei kellonajalla ole mitään väliä. Viestit kirjoitetaan kun sopii. Jos ei sovi niin viestiketjut voi mykistää määräajaksi tai koko puhelin laitetaan "älä häiritse" tilaan jos nukut tms. Nykyään puhelimeen tulee monenlaisia ilmoituksia, sähköposteja ym muutenkin kellon ympäri jokatapauksessa.

Tuohan se vasta stressaavaa onkin.

Miksi se on stressaavaa? Mä olen kommentoija, joka kertoi viime yönä saamistaan viesteistä. Pisin viestien ketju yhdeltä kaveriltani koski asiaa, josta hän oli kovasti huolissaan. Oli ihan hyvä, että hän pystyi kirjoittamaan huolistaan aamuyöllä - eli purkamaan huoliaan ja ajatuksiaan asiasta - ja sai multa vastauksiakin heti aamulla eikä niin, että hän olisi voinut soittaa mulle vasta tänään illalla. Mulla ei ole Messengerissä äänet päällä, joten en herännyt siihen, että yöllä oli tullut paljon viestejä. Ymmärrän ihan hyvin, että yöt ovat pahimpia aikoja valvoa yksin, jos on surua, murhetta ja huolia. Ja silloin voi olla hyvinkin helpottavaa purkaa ajatuksiaan viestillä eikä odottaa seuraavaan iltaan asti soittaakseen. 

On tietenkin jotain asioita, joita voi yölläkin laittaa, en nyt ihan 100 % tarkoittanut. Aina asioissa on poikkeuksia.

Minulla aamu on sellaista omaa aikaa, haluan rauhassa juoda kahvit, lukea lehdet, se on ikäänkuin latautumista päivään.

Jos heti aamusta kun katson kännykkää siellä olisi kymmeniä viestejä odottamassa niin se vain jotenkin veisi sen oman rauhan. Astuisi se "päivämoodi" heti mielentilaan. Kyllä se häiritsisi rauhallista aamutunnelmaa.

Usein juuri kun soitetaan, niin ihmiset ymmärtävät, ettei aamulla soiteta kuin aivan pakolliset puhelut.

Viestien kanssa olisi hyvä olla sama "sääntö".

Ymmärrän, mitä tarkoitat :) Mä en aamulla ensimmäiseksi katso kännykästä, onko tullut viestejä. Nousen ylös, lähden koiran kanssa aamulenkille (en koskaan ota edes kännykkää mukaan lenkille), keitän kahvia ja jos haluaisin lukea lehdenkin, tekisin sen ensin. Luen useimmiten viestit vasta tietokoneelta eli kun olen aloittamassa työpäivän. Jotkut viestit ovat sellaisia, että niihin vastaaminen veisi aikaa ja pitäisi paneutua asiaan ensin paremmin, joten sellaisiin saatan vastata vasta lounastauolla tai työpäivän jälkeen. Jotkut taas ovat sellaisia, ettei niihin tarvitse vastata lainkaan. Siis lähettäjäkään ei odota saavansa vastausta. Ja jotkut viestit taas sellaisia, joihin itse haluan vastata mahdollisimman nopeasti (esim tuon mun kaverini yöllä laittamat viestit). 

Mä vähän luulen, että mä en stressaannu viesteistä juuri siksi, että mulla saattaa olla kännykkä koko viikonlopunkin hukassa. Tai no ei enää, kun tyttäreni osti mulle sellaisen rannekkeen, jolla voin paikallistaa kännykkäni. Ei tartte enää laittaa hänelle viestiä, että viittitkö soittaa mulle, en löydä puhelinta mistään :D Ja vaikka mä läppärin näytöltä näenkin, että mulla on Messengerissä viestiä, mä luen ne viestit vasta sitten, kun se mulle itselleni sopii. En ahdistu siitä, että niitä viestejä on. Toisaalta mä myöskin tiedän, ettei viestin saaminen tarkoita, että jollain mun läheiselläni olisi jokin hätä. Mun vanhempani, lapseni, siskoni ja siskoni lapset kyllä soittavat, jos on tapahtunut jotain sellaista, mihin mun pitäisi reagoida välittömästi. Olipa yö tai päivä, olinpa miten hankalassa paikassa tahansa, niin jos näen jonkun edellä mainitsemistani ihmisistä soittavan, vastaan aina. Hekin laittavat viestiä, jos asialla ei ole kiire. Niinpä tiedän, että kun he soittavat, asia ei voi odottaa minuuttiakaan. 

Käsittelin hektisessä työssäni asioita, missä sain monimutkaisia, useita yksityiskohtia sisältäviä toimeksiantoja, jotka sitten hoidin, joskus kiireellä piti olla valmista.

Lähes aina työpyynnöistä puuttui monta oleellista kohtaa , jotta olisin voinut asian hoitaa, ja jouduin kysymään tarkempia tietoja. Aivan älytöntä veivaamista sähköpostilla tai tekstareilla, jos kysyin kolmea asiaa, vastasivat vain yhteen. Taas uusi viesti, johon sai odottaa vastausta vaikka kuinka kauan. Asiat junnasivat eivätkä edenneet.

Mieluiten siis soitin ja sain samalla kertaa koko kuvion selväksi ja ehdotettua ratkaisuja samalla. Olin kummajainen koko firmassa, kun käytin puhelinta soittamiseen ja puhumiseen. Monet nuoremmat työntekijät eivät ikinä soittaneet.

Vierailija kirjoitti:

Siis joku haluaa sinulta jonkun puhelinnumeron, ja sinä mieluummin soittaisit hänelle, jolloin hänen pitäisi kuitenkin kirjoittaa numero sanelustasi. Sen sijasta, että yksinkertaisesti lähettäisit numeron hänelle. No kyllä tuo sinun tapasi on tarpeettoman monimutkainen.

Hän voi soittaa numerotiedusteluun ja kysyä sieltä.

Mä en ainakaan anna puhelinnumeroa pyydettäessä. Voin toki välittää viestin että henkilö x haluaa olla sinuun yhteydessä jne.

Ihan sama kyseleekö asiaa soittamalla vai viestitse.

Jos numero on salainen, niin sillekin on syynsä. Jokainen itse päättää kenelle haluaa yhteystietonsa kertoa. Ei niitä toisen henkilön yhteystietoja kuulu jaella kaverilta kaverille eikä serkulta sisarelle tuosta noin vaan

Vierailija kirjoitti:

Älä lähde tuohon viestittelyyn ollenkaan mukaan. Se on aivan turhaa itsensä tärkeäksi tekemistä ja erikoisuudentavoittelua ja ennen kaikkea toisten ajan tuhlausta, jos pitää näpytellä jotain idioottimaisia viestejä. Asia, johon näpyttelemällä menee helposti tunti, voidaan hoitaa viiden minuutin puhelulla.

M i t e n?

Mua on alkanut nyppiä kaiken kaikkiaan oletus, että pitäisi olla joka hetkin tavoitettavissa. Puhelinta olen alkanut pitää päivisinkin äänettömällä. Olen alkanut suhtautua Whatsapp-viesteihinkin kuin sähköpostiin; luen ja vastaan silloin kun minulla on aikaa. Sekin on alkanut ärsyttää ihmisiä, että "etkö muka puoleen vuorokauteen ole puhelintasi katsonut". Olen, ja olen nähnyt, että minulle on viestiä, mutta tuskin mitään päivänpolttavaa. Enhän minä sähköpostejakaan katso joka päivä välttämättä. Messengerin ja muut somet olen jo poistanutkin, kävi jotenkin niin raskaaksi se jatkuva "tarjolla" olo. Nyt on hyvä, seesteisempää.

Vierailija kirjoitti:

Käsittelin hektisessä työssäni asioita, missä sain monimutkaisia, useita yksityiskohtia sisältäviä toimeksiantoja, jotka sitten hoidin, joskus kiireellä piti olla valmista.

Lähes aina työpyynnöistä puuttui monta oleellista kohtaa , jotta olisin voinut asian hoitaa, ja jouduin kysymään tarkempia tietoja. Aivan älytöntä veivaamista sähköpostilla tai tekstareilla, jos kysyin kolmea asiaa, vastasivat vain yhteen. Taas uusi viesti, johon sai odottaa vastausta vaikka kuinka kauan. Asiat junnasivat eivätkä edenneet.

Mieluiten siis soitin ja sain samalla kertaa koko kuvion selväksi ja ehdotettua ratkaisuja samalla. Olin kummajainen koko firmassa, kun käytin puhelinta soittamiseen ja puhumiseen. Monet nuoremmat työntekijät eivät ikinä soittaneet.

Mulle tuli mieleen, että nuoremmat työntekijät saattavat olla epävarmempia ja sen vuoksi haluavat mustaa valkoisella eli sähköpostin, mitä on annettu vastaukseksi.

Omassa työssäni on joskus akuutteja tilanteita, jolloin soitan. Mutta silloin mulla on tiedossa, kenelle soitan ja tämä henkilö on myös valmis vastaamaan puheluun eli on sen saman ongelman parissa itsekin eikä esimerkiksi jossain palaverissa. Suurin osa hommista on kuitenkin sellaisia, että sähköpostin jakelussa on useita ihmisiä useammasta firmasta eikä mulla on aavistustakaan, kuka heistä osaa minkäkin asian. Tai osaako kukaan ja jos ei osaa, kuka sitten osaa. Sen vuoksi on helpompaa laittaa kysymykset meilillä ja ne vastaavat, joiden osaamisaluetta kysymykseni koskevat. Tai välittävät kysymykset sellaiselle, joka osaa. 

Aika usein kaipaan aikaa, kun erilaisiin työpalavereihin osallistuivat ihmiset, jotka tiesivät asioista oikeasti. Nykyisin tuntuu, että palavereissa on eniten ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan osaa vastata yhteenkään konkreettiseen kysymykseen. Sama asia tulee sitten esille seuraavassakin palaverissa eikä kukaan ole muistanut kysyä sellaiselta, joka olisi osannut vastata. Lisäksi palavereissa on osallistujia kuin Vilkkilässä kissoja, mutta kenelläkään ei sellaisia "natsoja", että voisivat päättää yhtään mitään. Turhauttavaa ja tehotonta. Tämä meni nyt vähän ohi alkuperäisen aiheen..sorry.

Vierailija kirjoitti:

Käsittelin hektisessä työssäni asioita, missä sain monimutkaisia, useita yksityiskohtia sisältäviä toimeksiantoja, jotka sitten hoidin, joskus kiireellä piti olla valmista.

Lähes aina työpyynnöistä puuttui monta oleellista kohtaa , jotta olisin voinut asian hoitaa, ja jouduin kysymään tarkempia tietoja. Aivan älytöntä veivaamista sähköpostilla tai tekstareilla, jos kysyin kolmea asiaa, vastasivat vain yhteen. Taas uusi viesti, johon sai odottaa vastausta vaikka kuinka kauan. Asiat junnasivat eivätkä edenneet.

Mieluiten siis soitin ja sain samalla kertaa koko kuvion selväksi ja ehdotettua ratkaisuja samalla. Olin kummajainen koko firmassa, kun käytin puhelinta soittamiseen ja puhumiseen. Monet nuoremmat työntekijät eivät ikinä soittaneet.

No tietenkin sellaiset asiat, jotka edellyttävät vastavuoroista keskustelua, on helpointa hoitaa ääneen puhumalla, eikä kukaan ole ikinä ollut tästä eri mieltä.

Aloittaja haluaa välittää puhelinnumeron sanelemalla, joka on aika eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis joku haluaa sinulta jonkun puhelinnumeron, ja sinä mieluummin soittaisit hänelle, jolloin hänen pitäisi kuitenkin kirjoittaa numero sanelustasi. Sen sijasta, että yksinkertaisesti lähettäisit numeron hänelle. No kyllä tuo sinun tapasi on tarpeettoman monimutkainen.

Hän voi soittaa numerotiedusteluun ja kysyä sieltä.

Mä en ainakaan anna puhelinnumeroa pyydettäessä. Voin toki välittää viestin että henkilö x haluaa olla sinuun yhteydessä jne.

Ihan sama kyseleekö asiaa soittamalla vai viestitse.

Jos numero on salainen, niin sillekin on syynsä. Jokainen itse päättää kenelle haluaa yhteystietonsa kertoa. Ei niitä toisen henkilön yhteystietoja kuulu jaella kaverilta kaverille eikä serkulta sisarelle tuosta noin vaan

No voi luoja, miten tämä liittyy mihinkään? Tässä nyt oli kyse siitä, mikä on kätevin tapa välittää haluttu informaatio. Lähtökohtaisesti silloin on oletuksena, että se informaatio on lupa välittää ja sen välittämiselle on tarve.

Noista takaisinsoitoista tuli mieleeni, että mä en ainakaan soita takaisin tuntemattomiin numeroihin. Siis tarkoitan numeroita, joita mun kännykässäni ei ole yhteystiedoissa. 

En tykkää soittaa kuin sellaisille ihmisille, joiden kanssa on luontevaa puhua ja joiden kanssa puhumisen voi lopettaa helposti, jos tarve vaatii. Muuten minulta kuluu paljon energiaa siihen, että yritän jutustella vaivaantuneesti pitkiä aikoja.

Olisit soittanut tänne palstalle niin ei olisi tarvinnut kirjoittaa, kun niin sitä vihaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestittely on mun mielestä kätevää, koska viestin voi lukea ja vasta siihen sitten, kun ehtii. Soittaminen on paikallaan vain hätätilanteita tai erittäin kiireellisiä tilanteita varten. 

Voi tätä nykyajan yksisilmäistä uusavuttomuutta. Kyllä siihen soittoonkin voit jättää vastaamatta jos kerran on niin kiire ettei ennätä. Soitat takaisin päin kun ennätät. 

En soittele takaisin päin, ellei ole tullut viestiä, mistä oli kyse. Sukulaiset soittavat muuten vaan jaaritellakseen.