Kaksi vai kolme lasta?? Toivon asiallisia vastauksia
Voitteko toimia järjen äänenä meille kiitos💙🙏🤍
Helsingin keskustassa asunto 75m2
Talviasuttava mökki
Ei tukiverkkoja paitsi varhaiskasvatus
Ei perintöjä tulossa
Olemme väsyneitä
Kaksi tervettä lasta jo löytyy 3 ja 1v
Ikää 40+ eli jos kolmatta miettii, niin heti.
Asunnon vaihto isompaan olisi mahdollista vasta kun olen ehtinyt olla töissä noin vuoden. Olemme molemmat hyvissä töissä.
Mies on enemmän kahden lapsen kannalla, sanoo että meneekö taloudellisesti ja väsymyksen kannalta liian tiukaksi kolmen kanssa, ei tyrmää kuitenkaan.
Isovanhemmat meillä kuolleet ja hengissä
Olevat eivät auta. Sisaruksia meillä molemmilla 2 mutta eivät myöskään auta tai hoida lapsia. Minä kaipaan enemmän isoa perhettä, kuvitelmana että olen läheinen lasteni kanssa ja autan heitä kun ovat aikuisia, toisin kuin omat vanhempani eivät auttaneet minua ja eivät ole läsnä. Ovat pintapuolisia isovanhempia.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei seuloissa näy ja kaksi aikaisempaa lastakin on vielä niin pieniä, että ongelmat ei välttämättä näy vielä mitenkään.
Tämä! Kaverilla kolme lasta pienillä ikäeroilla. Kävi sitten niin, että suunnilleen eskari-ikäisenä kaikilla lapsilla havaittiin vuorollaan nepsyongelmaa. Oli aika rankkaa menoa heillä.
En huokaisisi helpotuksesta ennen kuin näkee, miten eskarissa ja koulussa alkaa mennä. Siihen asti ongelmat saattaa helposti pysyä piilossa.
Kaksi, koska kahden kanssa pärjää yksi aikuinen vielä yksin. Kun on ikää voi toinen vanhempi kuolla tai vaikka lähteä toimiston Lissun matkaan hyläten perheen. Ja kyllä näitä tapahtuu.
Jos sitä kolmatta mietitte, niin kaksosten mahdollisuus kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon. Kaksosten saaminen ei ole mitenkään erityisen harvinaista, vaikkei kummankaan suvussa kaksosia olisikaan. Jos saisitte kaksoset, jaksaisitteko/selviäisittekö neljän pienen kanssa? Entä jos jompikumpi kaksosista ei olisikaan terve, tai kumpikaan ei olisi?
Teidän systeemi romahtaa, jos kolmas on erityislapsi. Se voi romahtaa jo siihen, että nuorin ei nuku öisin ja pitää 2 muuta hereillä.
Teillä on jo kaksi omaa, ilmeisesti tervettä lasta. Se on onni, jota ei kaikille suoda.
Olette suht iäkkäitä, joten tulette viettämään lapsiperhe-elämää liki kuusikymppisiksi joka tapauksessa. Teillä on nyt elämä tasapainossa ja vanhempina teillä on vastuu huolehtia siitä, että tämä tasapaino säilyy. Ja tietysti olisi hyvä pystyä nauttimaan lasten lapsuudesta. Ei kai elämän pitäisi olla vanhemmalle mitään päivittäistä selviytymistaistelua, jossa nenän saa pidettyä napin napin pinnalla.
Itse sain kaksi lasta pienellä ikäerolla hiukan alle kolmikymppisenä. Pikkulapsiaika oli välillä ihan hemmetin rankkaa, mutta silti vaikempia olivat teinivuodet. Itse koin ne siis ollessani reilu nelikymppinen. Miten olisin jaksanut ne 10 vuotta vanhempana ja sillä erolla, että lapsia olisi ollut kolme? En rehellisesti sanottuna tiedä. Ja vastaan näin, vaikka meidän lapset oli ihan tavallisia ja vailla mitään diagnooseja. Silti lasten teinivuosiin mahtui kaikenlaista temppua ja keskustelua käytäväksi ja iso määrä huolta. Silloin ajattelin, että onneksi ei koskaan enää!
Älä halua elämältä niin paljoa! Ole tyytyväinen siihen, että on kaksi tervettä lasta. Nyt jo väsynyt? Mitä jos se kolmas lapsi on haastava niikuin ilmeisesti nykyään pitää sanoa? Älä leiki kohtalolla vaan ole onnellinen. Rahaa riittää koulutukseen, harrastuksiin, matkoihin ihan toisella lailla, autossa on paremmin tilaa kun on vain kaksi. Ruokakulut pienemmät myös. Ja sinulla on vain kaksi kättä ja kaksi polvea. Aikaa riittää jokaiselle lapselle enemmän.
Se jonkun mainitsema lastenlasten haluaminen - ja sen takia monen lapsen tekeminen - on nyt ihan vihoviimeinen asia!
Kunhan kuopus kasvaa ja väsymyksenne kaikkoaa, nautit elämästä taas, eikä asunnon vaihto ole ainakaan pian edessä.
Mieti myös sitä, miten tärkeä liittosi ja miehesi ovat sinulle. Jos hän on kahden lapsen kannalla, häntä ei innosta siis uusi pikkuvauva-aika yhtään. Eikä hänkään halua ikuisesti olla väsynyt.
Kaikkea hyvää!