Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaksi vai kolme lasta?? Toivon asiallisia vastauksia
31.05.2022 |
Voitteko toimia järjen äänenä meille kiitos💙🙏🤍
Helsingin keskustassa asunto 75m2
Talviasuttava mökki
Ei tukiverkkoja paitsi varhaiskasvatus
Ei perintöjä tulossa
Olemme väsyneitä
Kaksi tervettä lasta jo löytyy 3 ja 1v
Ikää 40+ eli jos kolmatta miettii, niin heti.
Asunnon vaihto isompaan olisi mahdollista vasta kun olen ehtinyt olla töissä noin vuoden. Olemme molemmat hyvissä töissä.
Mies on enemmän kahden lapsen kannalla, sanoo että meneekö taloudellisesti ja väsymyksen kannalta liian tiukaksi kolmen kanssa, ei tyrmää kuitenkaan.
Isovanhemmat meillä kuolleet ja hengissä
Olevat eivät auta. Sisaruksia meillä molemmilla 2 mutta eivät myöskään auta tai hoida lapsia. Minä kaipaan enemmän isoa perhettä, kuvitelmana että olen läheinen lasteni kanssa ja autan heitä kun ovat aikuisia, toisin kuin omat vanhempani eivät auttaneet minua ja eivät ole läsnä. Ovat pintapuolisia isovanhempia.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti jaksatko, jos
-lapsi syntyykin sairaana tai vammaisena
-osoittautuu autistiksi tai adhd:ksi
-saatkin kaksoset tai kolmoset
-miehelle tulee hetkellinen mielenhäiriö ja hän karkaa toisen naisen perään, vammautuu tai kuoleeNo eihän kukaan jaksa tälläistä, toope
Kuka vastaa tälläiseen että joo, kiva ja ihanaa, jaksan.
No, lapsia kannattaa hankkia vain sen verran kuin jaksaa hoitaa, etenkin kun on tukiverkoton kuten ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ette ole molemmat sen kolmannen lapsen kannalla, sanon, että ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Ihan rehellisesti. Haluat auttaa lapsiasi, kun he ovat aikuisia. Jos tämä koskee myös lastenlasten hoitoa, niin kannattaa huomioida, että jos sinunkin lapsesi aloittavat lastenteon lähempänä 40-vuotiaina, niin sinä olet silloin 80. Et välttämättä pysty antamaan hoitoapua, mutta toisaalta rahallinenkin apu auttaa, jos rahasta ei ole eläkkeelläkään puutetta.
Kuka odottaa hoitoapua 80-vuotiaalta? Kyllä ne hoitokuviot on järjestettävissä muullakintavoin kuin isovanhempiin turvautumalla. Omat vanhempani olivatalle 60v kun ensimmäinen lastenlapsi syntyi mutta eipä paljon hoitoapua odotettu sieltä 700 km päästä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan rehellisesti. Haluat auttaa lapsiasi, kun he ovat aikuisia. Jos tämä koskee myös lastenlasten hoitoa, niin kannattaa huomioida, että jos sinunkin lapsesi aloittavat lastenteon lähempänä 40-vuotiaina, niin sinä olet silloin 80. Et välttämättä pysty antamaan hoitoapua, mutta toisaalta rahallinenkin apu auttaa, jos rahasta ei ole eläkkeelläkään puutetta.
Kuka odottaa hoitoapua 80-vuotiaalta? Kyllä ne hoitokuviot on järjestettävissä muullakintavoin kuin isovanhempiin turvautumalla. Omat vanhempani olivatalle 60v kun ensimmäinen lastenlapsi syntyi mutta eipä paljon hoitoapua odotettu sieltä 700 km päästä :D
Ihan ap itse aloituksessa sanoi haluavansa auttaa lapsiaan, koska hän ei itse ole apuja saanut, ja siihen huomautin vaan realiteetteja ikään liittyen. Kyse ei ollut siitä, mitä hänen lapsensa aikuisena haluavat tai eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. On iso riski että tulee esim kehitysvammainen lapsi ja sitten vasta pulassa olette.
Nauttikaa nyt teidän kahdesta, he ovat parhaassa iässä
Riski on kyllä ihan minimaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on helppo tehdä lapsia, kun hoitopaikoista maksetaan max 20 % kustannuksista, on vapaita, lapsilisät yms.
Tee sinäkin, niin ei tarvitse kadehtia. Voi narinari näitä.
Lapseton vanhapiika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmannen kannalla. Teillä vaikuttaa asiat olevan niin hyvin, että kyllä tuohon kuvioon kolmas mahtuu hyvin. Pikkulapdiaika voi olla uuvuttava, mutta loppujen lopuksi lyhyt.
Peruspilarina meillä on koti hyvällä alueella, mökki (lomat siellä) ja hyvät koulutukset ja vakituiset ammatit, päiväkoti lähellä.
Mietin vain jos toinen sairastuu, silloin romahtaa.
Mietin myös pystyvätkö harrastamaan jos kolme.
Mietin myös pystyvätkö lapset asumaan yhdessä lastenhuoneessa (kaunis, iso huone) pikkulapsiaikana alle 5v. Kun asunnon vaihto mahdollista vasta kun olisin kolmannen jälkeen ollut vuoden töissä
Ap
En lähtisi enää. Tossa on monta kohtaa, miksi ei. Joskus se on vaan hyväksyttävä, että ei enää lapsia ja keskityttävä elämän elämiseen sellaisenaan tai nykyisen kehittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit oikeasti halunnut isomman perheen et olis odottanut melkein 40 vuotiaaksi lasten hankkimista. Anna olla ja kätä kahteen.
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi enää. Tossa on monta kohtaa, miksi ei. Joskus se on vaan hyväksyttävä, että ei enää lapsia ja keskityttävä elämän elämiseen sellaisenaan tai nykyisen kehittämiseen.
Ei tässä sinusta ole kyse. Tai siitä mitä sinä tekisit. Hohhoijaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit oikeasti halunnut isomman perheen et olis odottanut melkein 40 vuotiaaksi lasten hankkimista. Anna olla ja kätä kahteen.
Ap halusi lapsilleen hyvän isän, ja hän löytyi 30+. Sitten uraan kuuluva periodi siirsi raskautta.
Me annettiin kolmannelle mahdollisuus tulla, kun tilanne oli tämä:
- Asuttiin vuokralla 72 m2 kolmiossa
- Molemmat töissä, ei velkaa, minulla oma yritys ja etätyömahdollisuus
- Molempien isovanhemmat hengissä, asuivat kahden tunnin ajomatkan päässä, mutta tulivat toisinaan auttamaan, esim. miehen äiti ollut meillä kahden pienemmän synnytysten ajan.
- Päätettiin että mies pitää kolmannen kanssa vanhempainvapaan, minä vain varsinaiset äitiyslomakuukaudet, jatkoin osapäiväisesti töitä (etänä) kun vauva oli 4 kk
Mulle oli ihan ehdoton tuo, että vauva-aika elettiin toisin, en olisi jaksanut kolmatta vauva-aikaa perinteisellä äitiysloma- ja kotihoitomallilla. Sen lisäksi että mies piti vanhempainvapaan, muutettiin siksi ajaksi Espanjaan. Laitettiin kamat varastoon ja sanottiin vuokrakämppä irti, ei siis ollut kahden asunnon kuluja päällekkäin. Välillä jälkeenpäin ihmettelen miten saatiin kaikki järkättyä, mutta niin vain tehtiin. Nyt siitä on jo kymmenen vuotta aikaa.
Teille kehottaisin väsymykseen miettimään - jos päädytte kolmannen yritykseen - miten voisitte järjestää vauva-ajan jotenkin toisin, ettei se lisäisi väsymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi enää. Tossa on monta kohtaa, miksi ei. Joskus se on vaan hyväksyttävä, että ei enää lapsia ja keskityttävä elämän elämiseen sellaisenaan tai nykyisen kehittämiseen.
Ei tässä sinusta ole kyse. Tai siitä mitä sinä tekisit. Hohhoijaa
Olipa typerä kommentti
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. On iso riski että tulee esim kehitysvammainen lapsi ja sitten vasta pulassa olette.
Nauttikaa nyt teidän kahdesta, he ovat parhaassa iässä
Ei ole isoa riskiä. NIPT ja sikiöseulonnat on keksitty
Kaikki ei seuloissa näy ja kaksi aikaisempaa lastakin on vielä niin pieniä, että ongelmat ei välttämättä näy vielä mitenkään.
Kumpaa katuisit enemmän 10-20 vuoden päästä? Tosin sinä et yksin sitä voi päättää, kyllä miehesikin siihen kolmanteen olisi sitten suostuttava jos aiotte yhdessä pysyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit oikeasti halunnut isomman perheen et olis odottanut melkein 40 vuotiaaksi lasten hankkimista. Anna olla ja kätä kahteen.
Ap halusi lapsilleen hyvän isän, ja hän löytyi 30+. Sitten uraan kuuluva periodi siirsi raskautta.
Joopa joo.. Ne prioriteetit on selvät.
Kuka muuten puhuu itsestään kolmannessa persoonassa?
Hiton pieni asunto ja väsymystä sekä kaksi muuta lasta. Voi jeesus, kaikkea pohditte.
Alue: Aihe vapaa
No ette tee yhtään enempää!!! Jos mieskin on jo esittänyt toiveen että nuo riittävät, niin miksi et kunnioita häntä. Ja ehkä yksikin olisi riittänyt. Itse en kokenut minkäänlaista väsymystä lasten ollessa pieniä, mutta ei siltikään tullut mieleeni hankkia kahta enempää. Halusin että minulla on voimia heille ja parisuhteelle!