Sukulaiset, jotka odottavat, että heihin otetaan yhteyttä - eivät kuitenkaan itse koskaan soita/ käy kylässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä he ovat sanoneet, kun olet ottanut asian puheeksi?

Koetan keräillä rohkeutta ottaa asiaa esille. Etenkin mummo on aika topakka täti, joten vastaanotto ei välttämättä ole sitä, mitä itse toivoisin. Ap

Voit miettiä jo valmiiksi mitä sanot jos lähtee lapasesta. Esim. Että hän ei ole asiallinen etkä kaipaa negatiivisia ihmissuhteita elämääsi missään muodossa. Sitten vaan hanaa kiinni pikku hiljaa. Luurin voi lyödä korvaan jos ääni kellossa ei muutu, seuraavalla kerralla avata puhelimen mutta ei itse sano mitään, jne. Ei me täällä kenenkään sylkykuppeina olla. Jos ei osaa asiallista vuorovaikutusta niin sitten voi asioida ihan vaan keskenään tai "saman henkisten" kanssa

Vierailija kirjoitti:

Katson tämän ja korotan vielä sillä, että kun otan yhteyttä, asioistani löytyy aina jotain 'huolenaihetta' ja niistä sitten juoruillaan. Apua ei tietenkään tule, vaikka päivitellään elämäntilannetta. Se juoruilu on se apu.

Ja yllättäen menee vielä kauemmin ennenkuin taas soitan.

Jep. Tästä kun sanoin joskus, niin "se on normaalia". Joo, ja joissain piireissä hakkaaminen ja r aiskaaminen on normaalia. Toisissa ei. Birds of a feather flock together

Vierailija kirjoitti:

Ainakin meillä sanotaan varsin suoraan, että nuori sukupolvi on kovin kiireinen. Sitten enemmän ja vähemmän suoraan vihjailevasti sanotaan ettei heillä ole aikaa vastata puheluihin tai muihin yhteydenottoihin.

Joten nuori sukupolvi ottaa yhteyttä silloin kun katsovat sen aiheelliseksi. Nuori sukupolvi ei kuitenkaan itse ole näin sanonut tai vihjannut, mutta heidän vanhemmat toimivat viestinvälittäjinä. Ei edes kiitä itse rahalahjasta vaan he pyytävät vanhempiaan välittämään kiitokset.

Ette taida olla kovin hyvää seuraa sitten. Lapset yleensä väistävät joitakin hahmoja kuten eläimetkin

Vierailija kirjoitti:

Äitinä, mummona voin kertoa että olen hyvin varovainen ottaessani yhteyttä. Niin paljon olen kuullut: nyt ei aikaa ja mikä sulla on hätänä. Ja pitää mennä nyt

Miniöiltä ihan suoraa palautetta, ei sitä nut tarvitse aina soitella. Rientänyt kyllä aina avuksi kun lasten/ kotieläinten vahtia tarvisee tai hoidon kaipaajat meille.

Aah, marttyyrimummo on varovainen ja rientää apuun. Ettekö itse näe tällaisessa asenteessa mitään ongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Äitinä, mummona voin kertoa että olen hyvin varovainen ottaessani yhteyttä. Niin paljon olen kuullut: nyt ei aikaa ja mikä sulla on hätänä. Ja pitää mennä nyt

Miniöiltä ihan suoraa palautetta, ei sitä nut tarvitse aina soitella. Rientänyt kyllä aina avuksi kun lasten/ kotieläinten vahtia tarvisee tai hoidon kaipaajat meille.

"rientänyt kyllä aina avuksi"... Yäk.

Vierailija kirjoitti:

Te ette taida oikein ymmärtää käytöstavoista tai vanhenemisesta.

Tottakai lapset ja lapsenlapset pitävät yhteyttä vanhempiin sukulaisiinsa. Se on iloinen velvollisuus, kun on ollut oikeus olla heidän huolenpidossaan. Saanut hoitoa, ruokaa, rakkautta ja ehkä lahjojakin. Eikö teillä ole mitään tunne suhdetta lähimpiin sukulaisiinne?

Miten voitte ollanoin välinpitämättömiä. Vanhukset saattavat tarvita apuakin.

Aa eli lapsi jää tietämättään jotakin velkaa "vahtimisesta". Eikö se olekaan sukulaisille ilo tavata lapsenlapsia? Jos ei, niin pidetään jatkossa lapset ihan itsellämme vaan sitten, niin eivät jää teille velkaakaan

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä tuollainen johtuu? Itselleni tuntuu todella oudolle etten pitäisi itsekin yhteyttä omiin lapsiini kun muuttavat kotoa pois omilleen erityisesti kun ei ole mitään ns. "syytä" olla vastavuoroinen yhteydenpidossa. Olisi mukava kuulla ihmisiltä, jotka toimivat näin miten selittävät tämän itselleen. 

Ehkä he eivät pidä sinusta? Lapsella voi olla oma identiteetti, elämä ja kiinnostuksenkohteet. Varsinkin jos vanhempi on ollut väkivaltainen, lapsi mielellään ottaa etäisyyttä ja ehkä sitten joskus kolmenkympin korvilla antaa palautetta lapsenhakkauksista ja muista "kasvatusmetodeistanne"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin meillä sanotaan varsin suoraan, että nuori sukupolvi on kovin kiireinen. Sitten enemmän ja vähemmän suoraan vihjailevasti sanotaan ettei heillä ole aikaa vastata puheluihin tai muihin yhteydenottoihin.

Joten nuori sukupolvi ottaa yhteyttä silloin kun katsovat sen aiheelliseksi. Nuori sukupolvi ei kuitenkaan itse ole näin sanonut tai vihjannut, mutta heidän vanhemmat toimivat viestinvälittäjinä. Ei edes kiitä itse rahalahjasta vaan he pyytävät vanhempiaan välittämään kiitokset.

 

Uskomatonta millainen polvi Suomessa on kasvanut. Ilmiö on kyllä tuttu itsellenikin. Arveluttaa soittaa omalle lapselle, koska hän on usein kiireinen ja taattaa tehdä ylipitkää työpäivää. Toinen seikka on, että en haluaisi jatkuvia pettymyksiä, kun joku ei ehdi jutella kanssani. Soitan vain harvoin sukulaisille. Usein käy niin, että puheluun ei vastata ja silloin on v

Lapset elävät omia elämiään ja kehittävät yhteiskuntaa. Koita sinäkin pysyä ruodussa ja kiitollisena, niin saat ehkä soittaa heille jatkossakin. Tiedän tapauksia, jotka ovat vaihtaneet puhelinnumeronsa kusipäisiä sukulaisia paetakseen

Itse harvemmin soittelen sukulaisille. Poikkeuksena isovanhemmat, joilla tiedän aina olevan aikaa vastata. En itse ole töissä ja muut sukulaiset ovat aika kiireisiä. Harvemmin ehtivät puhua, jos soitan, niin on jotenkin luontevampaa, että he soittavat kun on aikaa.