Lue keskustelun säännöt.
Sukulaiset, jotka odottavat, että heihin otetaan yhteyttä - eivät kuitenkaan itse koskaan soita/ käy kylässä
30.05.2022 |
Onko teillä muilla tällaisia sukulaisia, jotka odottavat, että heihin otetaan yhteyttä, mutta he eivät itse ole aloitteellisia soittamaan/ käymään tms. Ja kirsikkana kakun päällä, kun viimein soitat, saat kuulla, kuinka ei ole taas pitkiin aikoihin kuulunut.
Itselläni isovanhemmat ovat tällaisia. Huomaan, kuinka nykyään jopa ahdistaa soittaa heille, kun tällöin saa kuulla tämän iänikuisen "kun et ole soitellut" jaarittelun. He eivät kuitenkaan itse soittele kuulumisia, vaan pallo on jatkuvasti minun päädyssäni. Kyllä ihmissuhteiden tulisi olla vastavuoroisia, vaikka isovanhemmat iäkkäämpiä olisivatkin.
Kommentit (29)
On mulla näitä myös. Olen joskus vastannut tähän eipä ole kuulunut -päivittelyyn, että hekin voivat soittaa mulle päin. Siitä on seurannut hämmentynyt hiljaisuus, ikään kuin ajatus olisi täysin outo uus.
En tiedä millä perusteella se määräytyy, että kellä on velvollisuus ottaa yhteyttä, ja kellä velvollisuus passiivisena odottaa yhteydenottoa. Jos joku tietää, kuulisin mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä he ovat sanoneet, kun olet ottanut asian puheeksi?
Voi kyllä!! Ja paras kaverini on samanlainen. Miten he eivät itse tajua? Joka ainoa puhelu hämmästellään että ei olla pitkään aikaan kuultu voi voi voi. Yleensä sanon vain no niin ja kysyn mitä kuuluu. En mene tuohon ällistelyyn mukaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä he ovat sanoneet, kun olet ottanut asian puheeksi?
Koetan keräillä rohkeutta ottaa asiaa esille. Etenkin mummo on aika topakka täti, joten vastaanotto ei välttämättä ole sitä, mitä itse toivoisin. Ap
Heh, sama homma täällä. Vanhemmat eivät ota yhteyttä vaan odottavat, että minä soitan. Ja sitten kun soitan sanovat ettei ole kuulunut vähän aikaa. Ovat iloisia puhelusta. Eivät myöskään pyydä kylään vaan itse pitää kysyä, että saisiko tulla käymään ja yleensä heille sopii ja ovat iloisia vierailusta. Kun pyydän heitä omaan kotiini on se aina vähän hankalaa ja käyvät vain max. kerran vuodessa. Asuvat 2,5h ajomatkan päässä ja minulla on vierashuone, jossa voivat yöpyä, kotonani on rauhallista, kukaan ei hypi silmille tmv.. Kai se oma sänky kelpaa ainoastaan.
Olen yhteydessä ja vierailen heillä omien lasteni vuoksi, jotta saavat tutustua isovanhempiensa. Toki itsellekin on mukava vierailla heillä ja vaihtaa kuulumisia vaikka joka kerta käy mielessä miten yksipuolista se on yhteydenpidon suhteen. En tiedä miten käy kun lapset kasvavat, jaksanko enää soitella ja vierailla. Uskoakseni ainakin vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, sama homma täällä. Vanhemmat eivät ota yhteyttä vaan odottavat, että minä soitan. Ja sitten kun soitan sanovat ettei ole kuulunut vähän aikaa. Ovat iloisia puhelusta. Eivät myöskään pyydä kylään vaan itse pitää kysyä, että saisiko tulla käymään ja yleensä heille sopii ja ovat iloisia vierailusta. Kun pyydän heitä omaan kotiini on se aina vähän hankalaa ja käyvät vain max. kerran vuodessa. Asuvat 2,5h ajomatkan päässä ja minulla on vierashuone, jossa voivat yöpyä, kotonani on rauhallista, kukaan ei hypi silmille tmv.. Kai se oma sänky kelpaa ainoastaan.
Olen yhteydessä ja vierailen heillä omien lasteni vuoksi, jotta saavat tutustua isovanhempiensa. Toki itsellekin on mukava vierailla heillä ja vaihtaa kuulumisia vaikka joka kerta käy mielessä miten yksipuolista se on yhteydenpidon suhteen. En tiedä miten käy kun lapset kasvavat, jaksanko enää soitella ja vierailla. Uskoakseni ainakin vähenee.
Säkin oot missannut sen kokouksen missä päätettiin että on sinun velvollisuus pitää yhteyttä. Ja muistio meni roskapostikansioon.
Ainakin meillä sanotaan varsin suoraan, että nuori sukupolvi on kovin kiireinen. Sitten enemmän ja vähemmän suoraan vihjailevasti sanotaan ettei heillä ole aikaa vastata puheluihin tai muihin yhteydenottoihin.
Joten nuori sukupolvi ottaa yhteyttä silloin kun katsovat sen aiheelliseksi. Nuori sukupolvi ei kuitenkaan itse ole näin sanonut tai vihjannut, mutta heidän vanhemmat toimivat viestinvälittäjinä. Ei edes kiitä itse rahalahjasta vaan he pyytävät vanhempiaan välittämään kiitokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitinä, mummona voin kertoa että olen hyvin varovainen ottaessani yhteyttä. Niin paljon olen kuullut: nyt ei aikaa ja mikä sulla on hätänä. Ja pitää mennä nyt
Miniöiltä ihan suoraa palautetta, ei sitä nut tarvitse aina soitella. Rientänyt kyllä aina avuksi kun lasten/ kotieläinten vahtia tarvisee tai hoidon kaipaajat meille.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin meillä sanotaan varsin suoraan, että nuori sukupolvi on kovin kiireinen. Sitten enemmän ja vähemmän suoraan vihjailevasti sanotaan ettei heillä ole aikaa vastata puheluihin tai muihin yhteydenottoihin.
Joten nuori sukupolvi ottaa yhteyttä silloin kun katsovat sen aiheelliseksi. Nuori sukupolvi ei kuitenkaan itse ole näin sanonut tai vihjannut, mutta heidän vanhemmat toimivat viestinvälittäjinä. Ei edes kiitä itse rahalahjasta vaan he pyytävät vanhempiaan välittämään kiitokset.
Omat isovanhempani eivät anna lainkaan lahjoja, koska en ole pitänyt aktiivisesti yhteyttä. En sairauden vuoksi soittanut heille yhtenä jouluna, joten suuttuivat eivätkä tämän jälkeen ole enää soittaneet esim. syntymäpäivänäni. Totta puhuen on jopa helpompaa, kun on tällainen hiljaiselo; ei tarvitse olla jatkuvasti varpaillaan heidän suhteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ette taida oikein ymmärtää käytöstavoista tai vanhenemisesta.
Tottakai lapset ja lapsenlapset pitävät yhteyttä vanhempiin sukulaisiinsa. Se on iloinen velvollisuus, kun on ollut oikeus olla heidän huolenpidossaan. Saanut hoitoa, ruokaa, rakkautta ja ehkä lahjojakin. Eikö teillä ole mitään tunne suhdetta lähimpiin sukulaisiinne?
Miten voitte ollanoin välinpitämättömiä. Vanhukset saattavat tarvita apuakin.
Minä taas olen aina yksipuolisesti se, joka menee käymään kylässä. Sitten alkaa heti kysely ja narina ei kai sun nyt vielä pidä lähteä, voi et ehdi kuin kääntymässä käydä, taas ei nähdä pitkään aikaan.. tämä siis alkoi vanhemmiltani kun olivat vielä alle 60v, autollisia ihmisiä mutta eivät tietenkään voi koskaan tulla minun luokseni kylään kun on niin pitkä matka sinne suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te ette taida oikein ymmärtää käytöstavoista tai vanhenemisesta.
Tottakai lapset ja lapsenlapset pitävät yhteyttä vanhempiin sukulaisiinsa. Se on iloinen velvollisuus, kun on ollut oikeus olla heidän huolenpidossaan. Saanut hoitoa, ruokaa, rakkautta ja ehkä lahjojakin. Eikö teillä ole mitään tunne suhdetta lähimpiin sukulaisiinne?
Miten voitte ollanoin välinpitämättömiä. Vanhukset saattavat tarvita apuakin.
Olihan tämä vitsi?
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen aina yksipuolisesti se, joka menee käymään kylässä. Sitten alkaa heti kysely ja narina ei kai sun nyt vielä pidä lähteä, voi et ehdi kuin kääntymässä käydä, taas ei nähdä pitkään aikaan.. tämä siis alkoi vanhemmiltani kun olivat vielä alle 60v, autollisia ihmisiä mutta eivät tietenkään voi koskaan tulla minun luokseni kylään kun on niin pitkä matka sinne suuntaan.
Ilahduttavaa kuitenkin, että he haluavat olla seurassasi. Ehkä sinun kannattaisi kertoa nämä ajatuksesi myös vanhemmillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vuosien varrella hiukan testaillut tämän aiheen tiimoilta. Yhteenvetona voisi sanoa että jos itselle syntyy halua soitaa vaikkapa parin viikon välein ja jätän soittamatta, sitä vastavuoroista puhelua saa odottaa puolesta vuodesta vuoteen, jos sitä ylipäätään tullakseen.
Joo, tuollaisia ihmisiä kutsun tekopyhiksi päin naamaa. Sukulaisuus ei ole oleellista.
Mutta mistä tuollainen johtuu? Itselleni tuntuu todella oudolle etten pitäisi itsekin yhteyttä omiin lapsiini kun muuttavat kotoa pois omilleen erityisesti kun ei ole mitään ns. "syytä" olla vastavuoroinen yhteydenpidossa. Olisi mukava kuulla ihmisiltä, jotka toimivat näin miten selittävät tämän itselleen.
Ehkä heillä on paljon muutakin ajateltavaa elämässään eivätkä keskity pelkästään odottamaan passiivisesti jonkun tietyn sukulaisen puheluita.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin meillä sanotaan varsin suoraan, että nuori sukupolvi on kovin kiireinen. Sitten enemmän ja vähemmän suoraan vihjailevasti sanotaan ettei heillä ole aikaa vastata puheluihin tai muihin yhteydenottoihin.
Joten nuori sukupolvi ottaa yhteyttä silloin kun katsovat sen aiheelliseksi. Nuori sukupolvi ei kuitenkaan itse ole näin sanonut tai vihjannut, mutta heidän vanhemmat toimivat viestinvälittäjinä. Ei edes kiitä itse rahalahjasta vaan he pyytävät vanhempiaan välittämään kiitokset.
Uskomatonta millainen polvi Suomessa on kasvanut. Ilmiö on kyllä tuttu itsellenikin. Arveluttaa soittaa omalle lapselle, koska hän on usein kiireinen ja taattaa tehdä ylipitkää työpäivää. Toinen seikka on, että en haluaisi jatkuvia pettymyksiä, kun joku ei ehdi jutella kanssani. Soitan vain harvoin sukulaisille. Usein käy niin, että puheluun ei vastata ja silloin on vaikea tietää onko kyseessä haluttomuus puhua minun kanssani vain onko henkilöllä tärkeää tekemistä juuri sillä hetkellä.
Joo. Älä kuule isästäsi mitään moneen vuoteen. Sitten kun soittaa, uhriutuu siitä että minä en ole soittanut
Tällaiset kusipäät kannattaa työntää kohti tuhkaluukkua. Ehkä estää kokonaan
Katson tämän ja korotan vielä sillä, että kun otan yhteyttä, asioistani löytyy aina jotain 'huolenaihetta' ja niistä sitten juoruillaan. Apua ei tietenkään tule, vaikka päivitellään elämäntilannetta. Se juoruilu on se apu.
Ja yllättäen menee vielä kauemmin ennenkuin taas soitan.