Mitä te työkyvyttömät teette päivittäin?

minulla ajatukset pyörii miten saisin rahaa. mietin mille alalle kouluttautuisin jotta saisi palkasta sivuun sen verran että pääsis pois suomesta.

Yöunet huonot, niiden kanssa taistelu vie suuren osan vuorokaudesta. Nukkumaan 22-24, unta pari tuntia lääkkeillä ja sitten herään. Valvon noin 03-07. Joskus kuuntelen podcasteja, joskus youtubea(myös opetusvideoita) tai opiskelen nettiluennoilta. Uni tulee taas 07-12. Sittenpä pää onkin niin sekaisin että pitää pari tuntia juoda kahvia(kyljellään, en pysty istumaan). Sitten jotain touhua, esim. iäkkäiden ja sairaiden sukulaisten asioiden hoitoa kuten lääkärillä ja muilla asioilla käyttäminen, ruoan heille laittaminen tai heillä siivoaminen, tässä menee yleensä kolmisen tuntia. Sitten olenkin jo niin kipeä ja huonovointinen että äkkiä suihkuun ja petiin. Sitten taas opiskelen sängyssä jotain.

Jos minulla ei ole velvollisuuksia niin omaa aikaani käytän liikuntaan ja opiskeluun tai ruoanlaittoon ja siivoukseen.

Jos minulla olisi enemmän voimavaroja, haluaisin pitää blogia, kirppistä ja opettaa muutaman tunnin viikossa. Ja opiskella lisää.

Viime yön valvoin kun jännitin labraa(löytyykö suoni) ja olin nälissäni, aamupäivällä kävin labroissa ja sen jälkeen pyykkäämässä vanhukselle ja kaupassa. Nyt pääsin kotiin, söin hieman ja nyt levähtelen, josko tulisi nokoset. Tämä päivä oli raskas mutta toiveissa olisi voida opiskella hieman. Ja illalla klo 20 on ulkomailta lajini opettajan zoom-tunti, sen kun jaksaisi. Kipulääkettä pitäisi ottaa mutta en vaan pääse sängystä enää ylös.

Yritän tehdä joka päivä jotain, jos vain kivut ja väsymys jne eivät ole liian pahana. Käyn toiminta- ja fysioterapiassa sekä neuropsykologilla. Harrastan voimieni mukaan ja teen vapaaehtoistyötä.

tällä on ollut kiirettä,pakko lumityöt yötä päivää.Niin paljon kaikkee ees ehdi tehdä.Mulla on työkyv.pääsyy homeiset työpaikat eli älä syytä sä mikään työkyv.oo.Olen keuhkot meni..sain vaikean astman,lisäksi muita trenppoja kivut järkyt..Ei oo mikään töihin enää,sokeakin lähes.

Herään,juon kahvit, käyn lenkillä, siivoan, luen tai koitan. En pysty keskittymään lukemiseen niinkuin ennen ja mm. muistini on huonontunut ihan neuropsykan testeillä todettuna. Katselen sarjaa, hoidan kissojani, käyn kaupassa. Selaan puhelinta tai nettiä aina välillä. Aika yksinäinen olen nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoilen, käyn kaupoissa, katson telkkaria ja Netflixiä, olen netissä, käyn kuntosalilla, käyn vanhemmillani, kuntoilen kotona, saunon, joskus syön ja juon kahvit kaupungilla.

Eli olet täysin terve

Olen nukkunut korkeintaan 4 tuntia yössä viimeiset 3 vuotta, mutta teen 40 tuntia viikossa työtä.

Olen ollut kuntoutustuella tai eläkkeellä n. 15 vuotta. Voisi kuvailla, että päiväni sisältävät sopivassa määrin aktiivista tekemistä ja laiskottelua. Välillä voimat on vähissä, välillä taas olo hiukan energisempi. Nukun paljon, kahvia kuluu välillä, jotta jaksaa puuhailla. Kodin siivouskin menee yleensä huone kerrallaan.

Päivät vietän pääasiassa lukuharrastuksen parissa. Tämä on mielestäni ollut hyödyllinen, kun diagnooseina liuta mielialahäiriöitä. Kirja oli kaverini jo nuoruudessa, nykyisin taitaa olla netti. Netistä löytyy paljon kaikenlaista; podcastejä, musiikkia ja liikuntaohjeita itse pääasiassa sieltä haen.

Nuoruudessa aloitettu joogaharrastus on kulkenut vuosia mukanani. Vaikka joskus ollut vuosiakin tauolla, niin aina olen palanut sen pariin. Aloitin lempeästä hathajoogasta ja nyt lempparina fyysinen voimajooga.

Istun lukiessani paljon, joka ei ole terveellistä. Ihanne olisi kävelymaton käyttö lukiessa, mutta sellaista minulla ei ole. Muutenkin vietän paljon aikaa sisätiloissa, joten yritän olla passiivisuuteni vuoksi ketoruokavaliolla.

Aika kuluu välillä kuin siivillä, kaikkea kiinnostavaa ei ehdi tai jaksa tehdä, lukea tai kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makaan sängyssä ja joskus surffaan vauvapalstalla. Masentunut.

Onko sinua yritetty kuntouttaa tai saatko mitään apua tilaasi?

Ei ole yritetty kuntouttaa. Puolen vuoden jonotuksen jälkeen sain ajan sairaanhoitajalle psykiatrian poliklinikalla.

Jos erikoissairaanhoitoon pääseminen ei ole kuntoutusyritys niin mikä se sitten on? Anna paikka jollekin toiselle, joka on jonottanut vielä kauemmin ja joka ottaa nuo todellisina yrityksinä.

Et taida tietää, millaista psykiatrinen "hoito" on nykyään Suomessa. Sitä ei ole. Terkkuja työkyvyttömyyseläkkeeltä. En saanut apua ajoissa ja tarpeeksi, joten romutuin pysyvästi, kiitos julkisen psykiatrian. Eläkkeen saatuani heittivät pihalle. Sairaus ei silti loppunut eläkepäätökseen enkä selviä omillani. Tipuin vain priorisoinnissa hännille, koska en ole enää työelämässä tai opiskelija. Vähät rahat käytetään heihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään esimerkiksi nousin 4.30, koira ulos. Sitten selailin nettiä ja siivoilin kunnes oli aika herättää perhe. Kun perhe lähti omiin hommiinsa, kävin koiran kanssa juoksulenkillä. Sitten ruokakauppaan reissu, kotona siivoukset loppuun. Kunhan pyykkikone lopettaa, koiran kanssa taas ulos. Myöhemmin sitten iltaruokahommia jne. Keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö taustalla, yritän liikunnalla ja säännöllisellä päivärytmillä kuntouttaa itseäni.

Mulla on vaikea masennus, ja mä palaisin loppuun tommoisesta elämästäsi.

Mulla on kipujen takia vaikea masennus mutta touhuan niin paljon kuin vain ehdin, ainoa keino unohtaa kivut hetkeksi vaikka sitten lyökin päälle entistä pahempina. En uskalla pysähtyä, pelkään etten pääse sängystä enää ylös (tai no - en voi olla edes sängyssä kipujen takia)

46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään esimerkiksi nousin 4.30, koira ulos. Sitten selailin nettiä ja siivoilin kunnes oli aika herättää perhe. Kun perhe lähti omiin hommiinsa, kävin koiran kanssa juoksulenkillä. Sitten ruokakauppaan reissu, kotona siivoukset loppuun. Kunhan pyykkikone lopettaa, koiran kanssa taas ulos. Myöhemmin sitten iltaruokahommia jne. Keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö taustalla, yritän liikunnalla ja säännöllisellä päivärytmillä kuntouttaa itseäni.

Kuulostat täysin työkykyiseltä. Taitaa lorvikatarri vaivata?

Hohhoi. Se on hyvä, että osaat päätellä toisen työkyvyn asteen yhden viestin perusteella. Se, että jaksaa ulkoiluttaa koiran, urheilla, siivota, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa, ei tarkoita, että sen lisäksi kykenisi töihin. Nuo muut asiat kun olisi silti hoidettava sen työn lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Tänään esimerkiksi nousin 4.30, koira ulos. Sitten selailin nettiä ja siivoilin kunnes oli aika herättää perhe. Kun perhe lähti omiin hommiinsa, kävin koiran kanssa juoksulenkillä. Sitten ruokakauppaan reissu, kotona siivoukset loppuun. Kunhan pyykkikone lopettaa, koiran kanssa taas ulos. Myöhemmin sitten iltaruokahommia jne. Keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö taustalla, yritän liikunnalla ja säännöllisellä päivärytmillä kuntouttaa itseäni.

Provo pakko olla.

Vierailija kirjoitti:

Tänään esimerkiksi nousin 4.30, koira ulos. Sitten selailin nettiä ja siivoilin kunnes oli aika herättää perhe. Kun perhe lähti omiin hommiinsa, kävin koiran kanssa juoksulenkillä. Sitten ruokakauppaan reissu, kotona siivoukset loppuun. Kunhan pyykkikone lopettaa, koiran kanssa taas ulos. Myöhemmin sitten iltaruokahommia jne. Keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö taustalla, yritän liikunnalla ja säännöllisellä päivärytmillä kuntouttaa itseäni.

Kuulostaa ihan hirveän raskaalle elämälle. Minulle riittää yksi tai kaksi pakollista tapaamista viikossa ja sen jälkeen olen vuodelevossa päivän pari, pahimmillaan rasituksesta voi nousta jopa kuume.  Minulla on traumatausta ja uuvun todella nopeasti. Mitään ihmisiä en jaksa vain juuri ja juuri lapseni. Onneksi sekin käy isällään niin saan levätä sillä aikaa. Sekin on tosin jo lähes aikuinen, mutta kun en siedä ainuttakaan elävää sielua samassa asunnossa kun jo uuvun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoilen, käyn kaupoissa, katson telkkaria ja Netflixiä, olen netissä, käyn kuntosalilla, käyn vanhemmillani, kuntoilen kotona, saunon, joskus syön ja juon kahvit kaupungilla.

Eli olet täysin terve

Öööö, mitä? Teen itse kaikkia noita, paitsi salille en sos. tilanteiden pelon vuoksi uskalla. Enkä tosiaan ole terve. Välillä on päiviä, etten kykene poistuman kotoa ilman rauhoittavia - tai edes niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En tee päivisin mitään vaan nukun. Valvon ahdistuneena aamuun asti lukien psykologista kirjallisuutta netistä ja yritän ymmärtää ja kuntouttaa itseäni. Unta en kuitenkaan saa. Avustan lapset kouluun klo 7 jälkeen ja menen nukkumaan. Nukun koko päivän. Herään illalla tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, tiskaamaan jne. Sitten onkin aika jo aloittaa ahdistuksen täyteinen yö. En käy ulkona, ei ole enää olemassa ehjiä vaatteita, en uskalla mennä kauppaan.

Olen virallisesti maisterivaiheen opiskelija, mutten ole saanut suorituksia kasaan enää pariin vuoteen. Elän puolisoni palkalla. Mulla ei myöskään ole mitään diagnosoituja sairauksia, mutta vakava traumatausta. En jaksa enkä halua hakea siihen enää apua, edelliset yritykset eivät tuottaneet tulosta. Kun olen kertonut lapsuudestani ja nuoruudestani, näen, etteivät terapeutitkaan kestä sitä vaan muuttuvat jotenkin avuttomiksi ja minun pitää lohduttaa heitä. Minua ei voida enää auttaa, ainoa toivo on saada autettua itse itseään.

Totta tuo mitä terapeuteista sanot.

Koen myös olevani liian vaikea tapaus.

Väsymyksen takia en ole töissä, teen kotitöitä, chillailen, syön, liikun, juon kahvia, luen ja kirjoitan. Nyt laulaa pyykkikone. Itselläni on noita väsymys jaksoja, silloin ei huvita mikään tai kukaan. Haluaa olla yksin ja kotona.

Vierailija kirjoitti:

Väsymyksen takia en ole töissä, teen kotitöitä, chillailen, syön, liikun, juon kahvia, luen ja kirjoitan. Nyt laulaa pyykkikone. Itselläni on noita väsymys jaksoja, silloin ei huvita mikään tai kukaan. Haluaa olla yksin ja kotona.

Joillakin voi olla sellaista väsymystä mikä kestää kuukausia, ei ole masennusta vaan? väsymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään esimerkiksi nousin 4.30, koira ulos. Sitten selailin nettiä ja siivoilin kunnes oli aika herättää perhe. Kun perhe lähti omiin hommiinsa, kävin koiran kanssa juoksulenkillä. Sitten ruokakauppaan reissu, kotona siivoukset loppuun. Kunhan pyykkikone lopettaa, koiran kanssa taas ulos. Myöhemmin sitten iltaruokahommia jne. Keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö taustalla, yritän liikunnalla ja säännöllisellä päivärytmillä kuntouttaa itseäni.

Kuulostaa ihan hirveän raskaalle elämälle. Minulle riittää yksi tai kaksi pakollista tapaamista viikossa ja sen jälkeen olen vuodelevossa päivän pari, pahimmillaan rasituksesta voi nousta jopa kuume.  Minulla on traumatausta ja uuvun todella nopeasti. Mitään ihmisiä en jaksa vain juuri ja juuri lapseni. Onneksi sekin käy isällään niin saan levätä sillä aikaa. Sekin on tosin jo lähes aikuinen, mutta kun en siedä ainuttakaan elävää sielua samassa asunnossa kun jo uuvun. 

Kuvittelepa sitä tilannetta, että kaiken muun lisäksi joudut työttömyyden ja oletetun työkyvyttömyyden seurauksena kriisiasuntolakierteeseen. Vessaan ja suihkuun et pääse silloin, kun haluat, etkä välttämättä lopulta enää edes halua, jos siellä on sattunut olemaan joku, jota ei omien jälkien siivoaminen kiinnosta. Sama pätee muihin yleisiin tiloihin. Kaiken kruununa se h-tin R-m-d-n, joka vetää kulttuurienväliset erimielisyydet äärimmilleen. Ja loppuelämä tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään esimerkiksi nousin 4.30, koira ulos. Sitten selailin nettiä ja siivoilin kunnes oli aika herättää perhe. Kun perhe lähti omiin hommiinsa, kävin koiran kanssa juoksulenkillä. Sitten ruokakauppaan reissu, kotona siivoukset loppuun. Kunhan pyykkikone lopettaa, koiran kanssa taas ulos. Myöhemmin sitten iltaruokahommia jne. Keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö taustalla, yritän liikunnalla ja säännöllisellä päivärytmillä kuntouttaa itseäni.

Kuulostaa ihan hirveän raskaalle elämälle. Minulle riittää yksi tai kaksi pakollista tapaamista viikossa ja sen jälkeen olen vuodelevossa päivän pari, pahimmillaan rasituksesta voi nousta jopa kuume.  Minulla on traumatausta ja uuvun todella nopeasti. Mitään ihmisiä en jaksa vain juuri ja juuri lapseni. Onneksi sekin käy isällään niin saan levätä sillä aikaa. Sekin on tosin jo lähes aikuinen, mutta kun en siedä ainuttakaan elävää sielua samassa asunnossa kun jo uuvun. 

Samaistun kirjoitukseesi sosiaalisten tilanteiden väsyttämisestä. Nyt, kun kesä on taas tuloillaan tiedän, että naapurilla riittää tarinaa ja pitäisi olla siellä koko ajan käymässä. Kun tämän pihalla tapaan joskus, menee pari seuraavaa päivää sängyssä; olen aivan loppu. Yritän vältellä pihalle menoa, enkä muutenkaan jaksa siellä käydä.

Herään aamuisin nykyään joskus yhdeksän aikaan. Uudet lääkkeet antavat hyvän unen ja siitä olen kiitollinen, vaikka sivuoireiden kanssa on vaikea el ää. Ruokin kissat ja katselen telkkaria muutaman tunnin. Katselen tarvitsevatko kukat jotain ja menen nettiin ja olen netissä siihen saakka, kunnes menen nukkumaan joskus kahden kolmen aikaan.

Kaupassa käyn kerran viikossa ja senkin rauhottavilla lääkkeillä. Kaiken kodin ulkopuolisen toiminnan rauhoittavilla. En kokkaa ikinä mitään, en jaksa. Ostan yleensä leipää ja mikroon laitettavaa ruokaa.

Paljon pitäisi tehdä, mutta en jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään esimerkiksi nousin 4.30, koira ulos. Sitten selailin nettiä ja siivoilin kunnes oli aika herättää perhe. Kun perhe lähti omiin hommiinsa, kävin koiran kanssa juoksulenkillä. Sitten ruokakauppaan reissu, kotona siivoukset loppuun. Kunhan pyykkikone lopettaa, koiran kanssa taas ulos. Myöhemmin sitten iltaruokahommia jne. Keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö taustalla, yritän liikunnalla ja säännöllisellä päivärytmillä kuntouttaa itseäni.

Kuulostaa ihan hirveän raskaalle elämälle. Minulle riittää yksi tai kaksi pakollista tapaamista viikossa ja sen jälkeen olen vuodelevossa päivän pari, pahimmillaan rasituksesta voi nousta jopa kuume.  Minulla on traumatausta ja uuvun todella nopeasti. Mitään ihmisiä en jaksa vain juuri ja juuri lapseni. Onneksi sekin käy isällään niin saan levätä sillä aikaa. Sekin on tosin jo lähes aikuinen, mutta kun en siedä ainuttakaan elävää sielua samassa asunnossa kun jo uuvun. 

Samaistun kirjoitukseesi sosiaalisten tilanteiden väsyttämisestä. Nyt, kun kesä on taas tuloillaan tiedän, että naapurilla riittää tarinaa ja pitäisi olla siellä koko ajan käymässä. Kun tämän pihalla tapaan joskus, menee pari seuraavaa päivää sängyssä; olen aivan loppu. Yritän vältellä pihalle menoa, enkä muutenkaan jaksa siellä käydä.

Herään aamuisin nykyään joskus yhdeksän aikaan. Uudet lääkkeet antavat hyvän unen ja siitä olen kiitollinen, vaikka sivuoireiden kanssa on vaikea el ää. Ruokin kissat ja katselen telkkaria muutaman tunnin. Katselen tarvitsevatko kukat jotain ja menen nettiin ja olen netissä siihen saakka, kunnes menen nukkumaan joskus kahden kolmen aikaan.

Kaupassa käyn kerran viikossa ja senkin rauhottavilla lääkkeillä. Kaiken kodin ulkopuolisen toiminnan rauhoittavilla. En kokkaa ikinä mitään, en jaksa. Ostan yleensä leipää ja mikroon laitettavaa ruokaa.

Paljon pitäisi tehdä, mutta en jaksa.

Sinä siis olet koko ajan rauhoittavissa lääkkeissä ja voivottelet sitä, että et jaksa tehdä mitään?