Lue keskustelun säännöt.
Mitä te työkyvyttömät teette päivittäin?
Kommentit (96)
Remontoin mökkiä ja polttelen pilveä. Työkyvyttömyyteni johtuu matalista palkoista. Ei vaan kykene 160h tekemään kuukaudessa, kun siitä ei jää vuokran ja muiden laskuje jälkeen mitään käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten työkyvyttömät jaksaa harrastaa, ulkoilla ja opiskella muun arkielämän päälle. Ettekö te ole sitten työkykyisiä? T. Itsekin työkyvytön, aneeminen autoimmuunitautia sairastava ja kroonisesti väsynyt ihminen
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten työkyvyttömät jaksaa harrastaa, ulkoilla ja opiskella muun arkielämän päälle. Ettekö te ole sitten työkykyisiä? T. Itsekin työkyvytön, aneeminen autoimmuunitautia sairastava ja kroonisesti väsynyt ihminen
Osa on pelkkiä trolleja, osa taas on silkkaa röyhkeyttään päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle.
Laitan lapset kouluun. Sitten järjestelen paikkoja, käyn ehkä kirppiksellä tai kaupassa tai teen ruokaa. Luen kirjoja, selaan nettiä, autan lapsia läksyissä. En voi enää harrastaa asioita joita rakastin kuten instrumenttien soittaminen, neulominen jne. Harrastuksista onkin jäänyt jäljelle vain lukeminen ja sisustaminen. Olen ollut kuntoutustuella n. 6v. Tällä hetkellä on meneillään ammatillisen kuntoutuksen selvittely ja näyttää olevan ammattilaisellekin haasteellista, ilmankos en itse ole keksinyt työtä mitä pystyisin tekemään, kaikki ideat kaatuu aina johonkin osa-alueeseen.
Nukun niin pitkään kuin unta riittää. Mies osaa touhuta töihin lähtiessään niin, että en herää, onneksi olen sikeäuninen. Aamupalan nautin rauhassa lehteä lukien. Sitten palstailen ihan liikaa, teen kotitöitä sen verran kun huvittaa ja lähes kaiken voi siirtää seuraavaan päivään, jos ei huvita. Välillä leivon, kausittain luen kirjoja ja neulon, mutta lähes joka päivä teen töistä palaavalle miehelle ruuan valmiiksi. Joskus käyn ystävän tai mieheni kanssa ulkona syömässä. Kauppareissut teen aina miehen kanssa yhdessä. Osaan nauttia hitaasta elämästä.
Joku kirjoitti, että työkyvyttömyyseläkkeelle voi päästä röyhkeydellä. Eläkepäätös tehdään papereiden perusteella. Lääkärin pitää osata tehdä hyvä lausunto ja itse pitää osata tehdä hyvä hakemus, niin päätöksen tekijän ei tarvitse arvailla mitään, kun kaikki käy selville papereista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makaan sängyssä ja joskus surffaan vauvapalstalla. Masentunut.
Onko sinua yritetty kuntouttaa tai saatko mitään apua tilaasi?
Ei ole yritetty kuntouttaa. Puolen vuoden jonotuksen jälkeen sain ajan sairaanhoitajalle psykiatrian poliklinikalla.
Jos erikoissairaanhoitoon pääseminen ei ole kuntoutusyritys niin mikä se sitten on? Anna paikka jollekin toiselle, joka on jonottanut vielä kauemmin ja joka ottaa nuo todellisina yrityksinä.
Et taida tietää, millaista psykiatrinen "hoito" on nykyään Suomessa. Sitä ei ole. Terkkuja työkyvyttömyyseläkkeeltä. En saanut apua ajoissa ja tarpeeksi, joten romutuin pysyvästi, kiitos julkisen psykiatrian. Eläkkeen saatuani heittivät pihalle. Sairaus ei silti loppunut eläkepäätökseen enkä selviä omillani. Tipuin vain priorisoinnissa hännille, koska en ole enää työelämässä tai opiskelija. Vähät rahat käytetään heihin.
Et siis saanut yhden yhtä lääkereseptiä, juttelukäyntiä tai mitään muuta? Ekalla lääkärikäynnillä suoraan eläkkeelle? Ja eläkelausunto ei toki ole mitään apua, vaan jotakin muuta? Jos kerran apua ei saa, se tarkoittaa sitä että sitä ei saa. Lääkkeet, lausunnot ja juttelukäynnit ovat sitä apua.
Joku itsehoitokirja voisi auttaa korjaamaan tuota asennetta normaalimpaan suuntaan. Eläkkeen voi aina katkaista, jos se kerran ei ole apu eikä mikään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten työkyvyttömät jaksaa harrastaa, ulkoilla ja opiskella muun arkielämän päälle. Ettekö te ole sitten työkykyisiä? T. Itsekin työkyvytön, aneeminen autoimmuunitautia sairastava ja kroonisesti väsynyt ihminen
Kyllä minäkin ulkoilen, harrastan ja opiskelen, mutta useimmiten vain muutaman tunnin päivässä enkä joka päivä. Säännöllinen kokoaikainen työ plus työmatkat olisi aivan liikaa. Ja nytkin, jos olen parina päivänä tavallista aktiivisempi, seuraavana päivänä olen niin poikki, että en jaksa oikein mitään, teen ruokaa, syön ja tiskaan ja muun ajan vain loikoilen.
Kyllähän minä varmaan jotain tosi kevyttä ja ei-stressaavaa etähommaa voisin tehdä muutaman tunnin päivässä, mutta vaikea löytää sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksia pöytäkoneista tälle palstalle.
Nukun siinä 9 tai 12 tai joskus 14:sti jos univelkaa.
Sähköhuopa auttaa kolotuksiin ja tiedä vaikka auttas sepelvaltimotautiinkin?
10-tuntia yössä tuntuis olevan unen tarve.
Kerran kesässä yritän ajaa nurmikon, jos selkä kestää, nyt ei moneen vuoteen ole pystynyt.
Sähköpolkupyöräily on hyvää.
Niin ja tietysti haen nyt neljään työpaikkaan kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä olen ihan aamupäivä hommissa. Teen sen miinkä osaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen ihan aamupäivä hommissa. Teen sen miinkä osaan.
Ja teen sen niin hyvin kuin kykenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä makaan alasti avonaisen parvekkeen oven edessä ja yritän saada happea. Eivät ole myöntäneet mulle happiviiksiä kotiin vaikka happi loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Minä makaan alasti avonaisen parvekkeen oven edessä ja yritän saada happea. Eivät ole myöntäneet mulle happiviiksiä kotiin vaikka happi loppuu.
Alasti siksi kun on niin kuuma kuin olisi saunassa koko ajan. Hiki valuu. Rakastan suihkua, siellä viilenee. Olen monesti miettinyt että voisiko ihminen asua ja nukkua uima-altaassa, siellä voisi olla vilpoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelen kahta vierasta kieltä omaksi ilokseni, tuskin tulen niitä koskaan tarvitsemaan. Teen pienimuotoisia käsitöitä, joissa käsiä ei tarvitse kovasti liikutella, esim. villasukkien kutominen onnistuu, koska sormet toimivat. Luen paljon, katson tv-sarjoja ja elokuvia. Liikun aivan liian vähän ja yritän saada itseni nyt edes vartin lenkille päivittäin. Olen kuntoutustuella, mutta sen loputtua olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään esimerkiksi nousin 4.30, koira ulos. Sitten selailin nettiä ja siivoilin kunnes oli aika herättää perhe. Kun perhe lähti omiin hommiinsa, kävin koiran kanssa juoksulenkillä. Sitten ruokakauppaan reissu, kotona siivoukset loppuun. Kunhan pyykkikone lopettaa, koiran kanssa taas ulos. Myöhemmin sitten iltaruokahommia jne. Keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö taustalla, yritän liikunnalla ja säännöllisellä päivärytmillä kuntouttaa itseäni.
Kuulostaa ihan hirveän raskaalle elämälle. Minulle riittää yksi tai kaksi pakollista tapaamista viikossa ja sen jälkeen olen vuodelevossa päivän pari, pahimmillaan rasituksesta voi nousta jopa kuume. Minulla on traumatausta ja uuvun todella nopeasti. Mitään ihmisiä en jaksa vain juuri ja juuri lapseni. Onneksi sekin käy isällään niin saan levätä sillä aikaa. Sekin on tosin jo lähes aikuinen, mutta kun en siedä ainuttakaan elävää sielua samassa asunnossa kun jo uuvun.
Samaistun kirjoitukseesi sosiaalisten tilanteiden väsyttämisestä. Nyt, kun kesä on taas tuloillaan tiedän, että naapurilla riittää tarinaa ja pitäisi olla siellä koko ajan käymässä. Kun tämän pihalla tapaan joskus, menee pari seuraavaa päivää sängyssä; olen aivan loppu. Yritän vältellä pihalle menoa, enkä muutenkaan jaksa siellä käydä.
Herään aamuisin nykyään joskus yhdeksän aikaan. Uudet lääkkeet antavat hyvän unen ja siitä olen kiitollinen, vaikka sivuoireiden kanssa on vaikea el ää. Ruokin kissat ja katselen telkkaria muutaman tunnin. Katselen tarvitsevatko kukat jotain ja menen nettiin ja olen netissä siihen saakka, kunnes menen nukkumaan joskus kahden kolmen aikaan.
Kaupassa käyn kerran viikossa ja senkin rauhottavilla lääkkeillä. Kaiken kodin ulkopuolisen toiminnan rauhoittavilla. En kokkaa ikinä mitään, en jaksa. Ostan yleensä leipää ja mikroon laitettavaa ruokaa.
Paljon pitäisi tehdä, mutta en jaksa.
Sinä siis olet koko ajan rauhoittavissa lääkkeissä ja voivottelet sitä, että et jaksa tehdä mitään?
Ei minulla ole mitään jatkuvia lääkityksiä. Ruokavaliolla hoidan migreenisairauttanikin.
Nukun, teen kotitöitä, käyn vointini mukaan kaupassa, katson ohjelmia jne. Nyt yritän saada uudestaan unen päästä kiinni, kun heräsin liian aikaisin. Huomenna koko päivän energiat menee yhteen lääkärikäyntiin. Niitäkin on melko paljon.