Lue keskustelun säännöt.
Mitä te työkyvyttömät teette päivittäin?
Kommentit (96)
Juon aamukahvit yhdessä puolisoni kanssa aikaisin aamulla (hän lähtee töihin). Saatan katsoa aamun uutiset telkkarista, yleensä tosin avaan läppärin ja surffailen jonkin aikaa aamupalaa syöden.
Päivän aikana käyn lenkillä, urheilen ja harrastan. Luen tai kuuntelen audiokirjaa. Käyn vaeltelemassa metsissä ja luonnossa, saatan mennä tulistelupaikalle vaikka juomaan kahvit termarista ja paistaa makkaraa.
Käyn kirjastossa, näyttelyissä. Saatan käydä kaupoissa, vaikka shoppailu ei niin kiinnostakaan. Kylästelen tuttavilla, sukulaisissa. Katson suoratoistoista sarjoja ja elokuvia.
Iltaisin harrastetaan puolison kanssa yhdessä.
Aika ihanaa kieltämättä, parantumaton syöpä tosin hieman varjostaa elämää. Vain hieman. Toivottavasti kukaan ei kadehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää tämän maan eriarvoinen ja epälooginen järjestelmä, jossa arjessa toiminta/ työkyvyttömiä ei päästetä sairaslomalle, puhumattakaan työkyvyttömyyseläkkeestä.
Sitten on niitä jotka jaksavat "työkyvyttömänä" tehdä pimeitä hommia, touhuta, harrastaa, leipoa, huushollata ja lenkkeillä. Yhtään väheksymättä kenenkään henkistä/ psyykkistä tilaa, kun en voi toisen resursseja tuntea... ihmettelen kuitenkin vaan.
En itse pysty selkäsairauden vuoksi istua, kävellä enkä seisoa puolta tuntia pidempään. Lihassairauden vuoksi lihakset surkastuvat pikkuhiljaa, osasta lähtenyt jo puolet voimasta, en pysty kävellä kilsaa enempää. En pysty enää kunnolla tekemään tavallisia kotitöitäkään, enkä harrastaa mitään. Vaikeiden allergioiden, astman, keliakian vuoksi en voi olla missään tekemisissä jauhopölyn, eläinten, kumin, siitepölyn ym. varastopölyn kanssa. Neurologinen (lievä) sairaus pakottaa elämään säännöllisesti. Makaan reilusti yli puolet vuorokaudesta, välillä teen puoli tuntia kotihommia ja uuvun jo siitä. Lihakset on sairauden vuoksi vetelät.
Työkyvyttömyyseläkkeestä en ole uskaltanut edes haaveilla, kuntakokeilun piirissä roikun. Aiemmin Kela hylkäisi sairaslomahakemuksen. Toivottavasti syksyllä saisin sen läpi, kun en todnäk pysty enää talvella liikkua ulkona kuin rollaattorilla.
Olen lähes aina kotona, normaalitkin asiat (kevyt siivous, ruokakauppakäynti bussilla) uuvuttaa niin että loppupäivä täytyy levätä.
Työttömiä ei päästetä eläkkeelle, kun tulee halvemmaksi roikottaa työmarkkinatuella. Olen jo yli 50v, ei kukaan palkkaa rollaattorilla kulkevaa raihnaista töihin.
Suosittelen havupuu uutejuomaa ja jotain kunnon rasvahappoa kunnon annoksella. Takuulla huomaat eri olon kahden viikon päästä. Joo maksaa toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään esimerkiksi nousin 4.30, koira ulos. Sitten selailin nettiä ja siivoilin kunnes oli aika herättää perhe. Kun perhe lähti omiin hommiinsa, kävin koiran kanssa juoksulenkillä. Sitten ruokakauppaan reissu, kotona siivoukset loppuun. Kunhan pyykkikone lopettaa, koiran kanssa taas ulos. Myöhemmin sitten iltaruokahommia jne. Keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö taustalla, yritän liikunnalla ja säännöllisellä päivärytmillä kuntouttaa itseäni.
Kuulostat täysin työkykyiseltä. Taitaa lorvikatarri vaivata?
Minusta kuulosti siltä, että viestin kirjoitttaja on arjessaan toimintakykyinen, kun siihen kuuluu perhe, kotiytöt ja lemmikki. Tästä ei voi vielä päätellä, että hän olisi täysin TYÖkykyinen eli pystyisi noiden edellämainittujen lisäksi selviytymään 40 tunnin työviikosta ja edelleen säilyttämään tasapainonsa.
Tulitko noiden lorvikatarrisyytöstesi lomassa miettineeksi, mitä tarkoittaa henkilön itsensä, hänen perheensä, työyhteisön ja koko yhteiskunnan kannalta, jos henkilö patistetaan ennenaikaisesti työhön ja hän romahtaa? Tuollaisesta työpanoksesta saatavat hyödyt ja verotulot eivät läheskään kata niitä haittoja/kustannuksia, joita yhteiskunnalle aiheutuu, jos vointi romahtaa. Varsinkin jos henkilöllä on alaikäisiä lapsia, on tärkeää katsoa henkilön kykyä toimia tasapainoisena vanhempana eikä vain työkykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makaan sängyssä ja joskus surffaan vauvapalstalla. Masentunut.
Onko sinua yritetty kuntouttaa tai saatko mitään apua tilaasi?
Ei ole yritetty kuntouttaa. Puolen vuoden jonotuksen jälkeen sain ajan sairaanhoitajalle psykiatrian poliklinikalla.
Herään 4-5 välillä kipuihin. Keittelen kahvia ja katson tv:tä. Aamiaisen syön ennen klo 8 mieheni kanssa.
Elän edelleenkin "työmoodissa" eli touhuan jotain 8-12, nyt kesällä puutarhatöitä (bartti hommia ja 30 min tauko), siivoan, pesen pyykkiä jne. Sitten teen lounaan ja syömme yhdessä.
Iltapäivällä taas jotain pientä tekemistä 13-16. Sitten teen päivällistä ja vietämme aikaa yhdessä. Tänään kävin uimassa, pitäisi yrittää ajaa fillarilla tai kävellä tuo 1,8km.
Nukkumaa 21 jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tee päivisin mitään vaan nukun. Valvon ahdistuneena aamuun asti lukien psykologista kirjallisuutta netistä ja yritän ymmärtää ja kuntouttaa itseäni. Unta en kuitenkaan saa. Avustan lapset kouluun klo 7 jälkeen ja menen nukkumaan. Nukun koko päivän. Herään illalla tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, tiskaamaan jne. Sitten onkin aika jo aloittaa ahdistuksen täyteinen yö. En käy ulkona, ei ole enää olemassa ehjiä vaatteita, en uskalla mennä kauppaan.
Olen virallisesti maisterivaiheen opiskelija, mutten ole saanut suorituksia kasaan enää pariin vuoteen. Elän puolisoni palkalla. Mulla ei myöskään ole mitään diagnosoituja sairauksia, mutta vakava traumatausta. En jaksa enkä halua hakea siihen enää apua, edelliset yritykset eivät tuottaneet tulosta. Kun olen kertonut lapsuudestani ja nuoruudestani, näen, etteivät terapeutitkaan kestä sitä vaan muuttuvat jotenkin avuttomiksi ja minun pitää lohduttaa heitä. Minua ei voida enää auttaa, ainoa toivo on saada autettua itse itseään.
Käyn noin kerran viikossa psykoterapiassa, loput ajasta kärsin olemattomasta keskittymiskyvystä kun terapiassa käsitellyt asiat valtaavat mielen. En jaksa edes ystävälle lähettää viestiä vaikka se on tosi empaattinen ja kultainen ihminen. Joskus saan hoidettua pakollisia asioita, pestyä pyykkiä, laitettua ruokaa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti voisin vastata, että luen. Luen HS, SK, IL, IS, TM läpi, ja illan päätteeksi kaunokirjallisuutta. Oikeasti luen varmaan 8 tuntia päivässä. Viikonloppuisin tapaan kavereita yleensä tai käyn viihteellä.
Lepään suuren osan päivästä. Nukun aika paljon kun psykoosin jäljiltä aivot kaipaa lepoa tavanomaista enemmän. Hereillä katson sarjoja, selaan nettiä, pyrin tekemään kotitöitä ja käymään ulkona päivittäin.
Tavoitteena kuntoutua ensi vuoteen mennessä työelämään. Aika kuluu hitaasti vaikka jaksaminen on heikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kommentteja ja esimerkkejä lukisin mielelläni lisää!
Itse 55 v., työkyvyttömyyseläkkeellä ja päivissä ei mitään sisältöä 😔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään esimerkiksi nousin 4.30, koira ulos. Sitten selailin nettiä ja siivoilin kunnes oli aika herättää perhe. Kun perhe lähti omiin hommiinsa, kävin koiran kanssa juoksulenkillä. Sitten ruokakauppaan reissu, kotona siivoukset loppuun. Kunhan pyykkikone lopettaa, koiran kanssa taas ulos. Myöhemmin sitten iltaruokahommia jne. Keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö taustalla, yritän liikunnalla ja säännöllisellä päivärytmillä kuntouttaa itseäni.
Kuulostat täysin työkykyiseltä. Taitaa lorvikatarri vaivata?
Minusta kuulosti siltä, että viestin kirjoitttaja on arjessaan toimintakykyinen, kun siihen kuuluu perhe, kotiytöt ja lemmikki. Tästä ei voi vielä päätellä, että hän olisi täysin TYÖkykyinen eli pystyisi noiden edellämainittujen lisäksi selviytymään 40 tunnin työviikosta ja edelleen säilyttämään tasapainonsa.
Tulitko noiden lorvikatarrisyytöstesi lomassa miettineeksi, mitä tarkoittaa henkilön itsensä, hänen perheensä, työyhteisön ja koko yhteiskunnan kannalta, jos henkilö patistetaan ennenaikaisesti työhön ja hän romahtaa? Tuollaisesta työpanoksesta saatavat hyödyt ja verotulot eivät läheskään kata niitä haittoja/kustannuksia, joita yhteiskunnalle aiheutuu, jos vointi romahtaa. Varsinkin jos henkilöllä on alaikäisiä lapsia, on tärkeää katsoa henkilön kykyä toimia tasapainoisena vanhempana eikä vain työkykyä.
Sori, se on se känni joka mua pänni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti voisin vastata, että luen. Luen HS, SK, IL, IS, TM läpi, ja illan päätteeksi kaunokirjallisuutta. Oikeasti luen varmaan 8 tuntia päivässä. Viikonloppuisin tapaan kavereita yleensä tai käyn viihteellä.
Jos nuo ovat ainoat uutiskanavasi, niin olet aivopesty monen asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
En tee päivisin mitään vaan nukun. Valvon ahdistuneena aamuun asti lukien psykologista kirjallisuutta netistä ja yritän ymmärtää ja kuntouttaa itseäni. Unta en kuitenkaan saa. Avustan lapset kouluun klo 7 jälkeen ja menen nukkumaan. Nukun koko päivän. Herään illalla tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, tiskaamaan jne. Sitten onkin aika jo aloittaa ahdistuksen täyteinen yö. En käy ulkona, ei ole enää olemassa ehjiä vaatteita, en uskalla mennä kauppaan.
Olen virallisesti maisterivaiheen opiskelija, mutten ole saanut suorituksia kasaan enää pariin vuoteen. Elän puolisoni palkalla. Mulla ei myöskään ole mitään diagnosoituja sairauksia, mutta vakava traumatausta. En jaksa enkä halua hakea siihen enää apua, edelliset yritykset eivät tuottaneet tulosta. Kun olen kertonut lapsuudestani ja nuoruudestani, näen, etteivät terapeutitkaan kestä sitä vaan muuttuvat jotenkin avuttomiksi ja minun pitää lohduttaa heitä. Minua ei voida enää auttaa, ainoa toivo on saada autettua itse itseään.
Tämä kirjoitus jotenkin kolahti. Minullakin traumatausta, mutta ei varmastikaan niin vakava kuin sinulla, sillä olen saanut apua lääkäristä ja terapiasta. En kuitenkaan riittävästi. Kelan kuntoutuspsykoterapiat on käyty ja kyllähän se auttoi, mutta homma jäi puolitiehen. Nyt olen omillani. Välillä sitä kuitenkin kaipaisi jonkinlaista kanssakulkijaa tälle korpivaellukselle. Tuskin enää palaat tähän ketjuun, mutta haluan kuitenkin toivottaa sinulle voimia ja kaikkea hyvää! (Ja jos palaat vielä ketjuun ja olisit kiinnostunut esim. sähköpostitteluun, jätä merkki itsestäsi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pimeet duunit vie suunnilleen kahdeksan-yhdeksän tuntia jokaisesta arkipäivästä. Muua aika menee harrastusten parissa.
Lue kysymys uudestaan.
Hän on varmaan "työkyvytön", vaikka ei olekaan työkyvytön. Reilu meininki.
Ällöttävä loiselukka.
Olipa älyvapaa kirjoitus! Toivottavasti pilkka ei osu nilkkaasi! Karmanlaki on joskus armoton!
Toivottavasti siis osuu.
Vierailija kirjoitti:
Tänään esimerkiksi nousin 4.30, koira ulos. Sitten selailin nettiä ja siivoilin kunnes oli aika herättää perhe. Kun perhe lähti omiin hommiinsa, kävin koiran kanssa juoksulenkillä. Sitten ruokakauppaan reissu, kotona siivoukset loppuun. Kunhan pyykkikone lopettaa, koiran kanssa taas ulos. Myöhemmin sitten iltaruokahommia jne. Keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö taustalla, yritän liikunnalla ja säännöllisellä päivärytmillä kuntouttaa itseäni.
Mulla on vaikea masennus, ja mä palaisin loppuun tommoisesta elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pimeet duunit vie suunnilleen kahdeksan-yhdeksän tuntia jokaisesta arkipäivästä. Muua aika menee harrastusten parissa.
Lue kysymys uudestaan.
Hän on varmaan "työkyvytön", vaikka ei olekaan työkyvytön. Reilu meininki.
Ällöttävä loiselukka.
Olipa älyvapaa kirjoitus! Toivottavasti pilkka ei osu nilkkaasi! Karmanlaki on joskus armoton!
Toivottavasti siis osuu.
Vai oikein karman laki. 😂😂😂
Juu ei se jatkuvaa lomaa ole, kun tulot on niin pienet. Puuhailemalla saa ajan kulumaan yllättävän hyvin. Samaa mitä työssäkäyvät tekevät töiden jälkeen, mutta ilman kiirettä. Oireiden takia esim. siivoaminen ei olisi yhtä tehokasta kuin terveillä samassa ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makaan sängyssä ja joskus surffaan vauvapalstalla. Masentunut.
Onko sinua yritetty kuntouttaa tai saatko mitään apua tilaasi?
Ei ole yritetty kuntouttaa. Puolen vuoden jonotuksen jälkeen sain ajan sairaanhoitajalle psykiatrian poliklinikalla.
Jos erikoissairaanhoitoon pääseminen ei ole kuntoutusyritys niin mikä se sitten on? Anna paikka jollekin toiselle, joka on jonottanut vielä kauemmin ja joka ottaa nuo todellisina yrityksinä.
Nautin elämästä, kun ei enää tarvitse käydä palkkatöissä. Viikon päästä etelän lomalle kahdeksi viikoksi sateita pakoon. Matkailen, remontoin taloa, ulkoilen ja teen mitä hyvittaa.
Olipa älyvapaa kirjoitus! Toivottavasti pilkka ei osu nilkkaasi! Karmanlaki on joskus armoton!