Lapsi aina myöhässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.

Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.

Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.

Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.

Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.

Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?

Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.

Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.

Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.

Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.

Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse.  Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia. 

Tänne osaa myös oma veikkaus. Langan aloittaja voisi vielä vähän tarkentaa että minkälaisia viikon tai kuukauden mittaisia projekteja lapsillaan teettää, jos kerran aina ongelma on se että myöhästytään vähän. Tulee mieleen isot työprojektit joissa kyllä, myös asiantuntija-alalla työskentelevät 50-vuotiaat ihmiset myöhästyvät jatkuvasti erinäisistä tehtävistä.

Omassa lapsuudenkodissa kotityöt tulivat yleensä prioriteetilla 'korkein', eli tiskikone piti täyttää tai roskat viedä ulos juuri sillä sekunnilla kun käsky tuli. Voi arvata kuinka mieluusti teini-ikäinen tällaista mielivaltaista käskytystä tottelee. Jos asialla ei ole tulipalokiire, eli oikeasti ei ole talo tulessa, niin roskakori voi kyllä odottaa vartin eteisessä tai tiskit tiskipöydällä. Vaihtoehtoisesti voi ohjeistaa että esim. kun tulet koulusta kotiin niin tee homma X ensin, sitten pelailut tai muut. Tällöin lapsi saa myös keskeytyksetöntä omaa aikaa eikä kotitehtävät tunnu mielivaltaiselta vallankäytöltä. Muista että teini-ikäinen ei ole työelämään rutinoitunut aikuinen.

Ainiin, ja kyllä hän tulee varmasti pärjäämään elämässään oikein hyvin vaikka ei olisikaan täydellinen kympin alainen vanhempiensa mielestä. Elämä opettaa.

Ei ole mitään kuukausien projekteja, vaan esimerkiksi "nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon loppuun mennessä". Tällöin teini aloittaa tehtävän tekemisen sunnuntaina klo 20, jos on työkykyinen.

Kannattaisi varmaan tässä tapauksessa säätää deadline lyhyemmäksi. Teini kuitenkin nyt tekee määräaikaan mennessä työnsä, jos tavaroiden vienti ilta 22 jälkeen sinua häiritsee niin ilmoita, että työn pitää olla valmis sunnuntaina klo 22. Jotenkin oletin, että teini olisi tehnyt työn oikeasti myöhässä, joskus maanantain puolella, mutta sehän on ollut ihan annetun aikarajan puitteissa. Tämäkin asia ratkeaa ihan kommunikoinnilla - jos minulle pomo sanoo, että työn pitää olla valmis perjantaina klo 12 niin irvistelisin minäkin jos se siitä rupeaisi aamulla klo 8 kyselemään missä on minun laskelmat. 

Lisäksi melko harva teini kuitenkaan kauhean systemaattisesti pystyy hallitsemaan ja aikautauluttamaan itsestään tehtäviä kovin pitkälle ajalle ja saattavat hyvinkin unohtaa koko tehtävän olemassaolon, jollei se ole kirjattuna näkyvillä ja muistutusta ei tule, joten laittaisin deadlineksi oikeasti sellaiset ajat jotka ovat vähän kehityksestä riippuen maksimissaan siinä viikon päässä, lukiolaiselle ehkä voi olla kaksikin viikkoa, mutta yläkoululaiselle pistäisin varmaan sellaisen 1-4 päivän päähän. Lisäksi voisit kokeilla vaikka, että "hei, tämä pitäisi hoitaa sunnuntaihin mennessä, koska sinulle sopisi hoitaa tämä, onko sinulla menoa mihinkään?" ja sovitte siinä deadlinen yhdessä ja samalla pakotat toisenkin suunnittelemaan aikataulun elämäänsä. Ja vähän kannattaa itsekin höllentää pipoa, se teini ei nyt ihan suoraan sanottuna pahimmalta tapaukselta kuulosta, jos kuitenkin tekee jotain, vieläpä annetun aikataulun sisään eikä haistattele vain vittua niinku pahimmat tapaukset. 

Sanoit aikaisemmin kans siitä, että mietit rangaistusta ja teini tekee viimetingassa, jos on työkykyinen. Onko ongelmana se, että teini sairastuessaan jättää homman hoitamatta? Sanoisin, että rangaistuksen (lasken myös etujen menettämisen rangaistukseksi)  sijaan voisi olla fiksua keskustella asiallisesti siitä, että tämän viimetinkaan jättämisen takia jäi tämä nyt hoitamatta, ja sen takia haluaisit että hommat hoidettaisiin vähän aiemmin. Kannattaa myös oikeasti muistaa, että tärkeä tässä vaiheessa ikää on se, että säilytät keskusteluyhteyden teinin kanssa, vaikka tässä vaiheessa ikää se ei ole helpointa. He ovat silti vasta lapsia, jotka opettelevat aikuisten vastuunkantoa ja toimintaa, joskus oppivat ja joskus oppivat erehtymällä. 

Ei hän saanut hommaa hoidettua sunnuntaina, koska aloitti liian myöhään. Tässäkään tapauksessa en mikromanageroinut ja aikaa oli riittävästi, koska eiköhän sitä tule taas joku seuraavaksi ehdottamaan.