Lue keskustelun säännöt.
Lapsi aina myöhässä
30.05.2022 |
Miten toimia lapsen kanssa, joka on aina myöhässä. Vaikka antaisit hänelle viikon tai kuukauden aikaa tehdä jonkin asian, hän toimittaa sen aina vähän myöhässä ja kokemuksesta tulee molemmille ikävä.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Ehkäpä sinun tapa kommunikoida on väärä.
Sanelet etkä kuuntele. Mitäpä jos alkaisit suhtautua teiniin kuten aikuistuvaan nuoreen, joka pian lentää pesästä. Haluatko olla rakentava ja tukea häntä aikuistumisessa vai nipottaja?
Keskusteluissa esiin nousevat tekosyyt ja emotionaalinen manipulointi. Minulle on aivan sama fanittaako teini minua vai pitääkö nipottajana, jos oppii toimintamalleja joilla pärjää elämässään.
Siis juuri päin vastoin. Hän oppii vain sen, että olet tyytyväinen häneen vain silloin, kun hän tottelee. Et opeta häntä pärjäämään elämässä. Sitähän sinua on tässä koitettu opastaa tekemään, mutta haluat jatkaa remmiä ja keppiä linjalla ja ajatella, että lapsi on sinua vastaan.
Nimenomaan sillähän elämässä ja työelämässä pärjää, kun hoitaa sovitut asiat ajallaan. Miten niin jatkaa remmiä ja keppiä -linjalla? En ole lasta rankaissut. Harkitsen etujen poistamista ja toistaiseksi se vaikuttaa ainoalta tavalta välittää viesti lapselle, että hän ei voi laiminlyödä kotivelvollisuuksiaan ilman seurauksia.
Aikuisten tehtävä on opettaa lapselle tarpeellisia taitoja elämää varten. Ei käskyttää lasta vedoten siihen, että pitää alistua jo lapsena.
Se että hoitaa sovitut asiat ei ole alistumista, vaan sitä että pitää kiinni sovituista asioista. Kyse ei ole mistään mielivaltaisesta pompottelusta ja kyykyttämisestä.
Auta lasta onnistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.
Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse. Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia.
Ongelma- ja rangaistuskeskeisestä aikuisesta on hyvin vaikeaa tehdä ratkaisukeskeistä ja kannustavaa vanhempaa. Tsemppiä ap:n lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.
Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse. Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia.
Kiitos hyödyllisestä vastauksesta. Yksi syy asioiden aikataulutettuun tekemiseen on rutiinit, jotka ylläpitävät tiettyjä toimintoja. Esimerkiksi huonekasvien kastelu: se huonekasvi kuolee, jos sitä ei kastella säännöllisesti tai ei ole äärimmäisen virittynyt tarkkailemaan niiden vointia.
Pompottelua eli "pakko tehdä nyt" tehtäviä ei meillä ole. Kaikkiin hommiin on aina yllin kyllin aikaa, mutta tällöin ne tehdään aina silloin viime tipassa ja myöhästytään.
Tunnistan kyllä tuon tarpeen perustelulle ja muistan omastakin nuoruudesta vastaavan tapauksen. Tapanani oli jättää rätti lojumaan märkänä ja opin laittamaan sen kuivumaan vasta sitten, kun sain perustelun, että se homehtuu muuten. Teini ei kuitenkaan reagoi perusteluihin sisäistämällä asioita, vaan saattaa alkaa esimerkiksi inttämään tai niillä ei ole mitään vaikutusta. Mielestäni tämä on selvää välinpitämättömyyttä. Enkä tietysti edellytäkään, että häntä kiinnostaisi ylläpitää huonekasveja samalla tavalla kuin minua, mutta juuri sen takia ne rutiinit olisivat tärkeitä, kun ei kiinnostus riitä asioiden spontaaniin hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.
Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse. Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia.
Kiitos hyödyllisestä vastauksesta. Yksi syy asioiden aikataulutettuun tekemiseen on rutiinit, jotka ylläpitävät tiettyjä toimintoja. Esimerkiksi huonekasvien kastelu: se huonekasvi kuolee, jos sitä ei kastella säännöllisesti tai ei ole äärimmäisen virittynyt tarkkailemaan niiden vointia.
Pompottelua eli "pakko tehdä nyt" tehtäviä ei meillä ole. Kaikkiin hommiin on aina yllin kyllin aikaa, mutta tällöin ne tehdään aina silloin viime tipassa ja myöhästytään.
Tunnistan kyllä tuon tarpeen perustelulle ja muistan omastakin nuoruudesta vastaavan tapauksen. Tapanani oli jättää rätti lojumaan märkänä ja opin laittamaan sen kuivumaan vasta sitten, kun sain perustelun, että se homehtuu muuten. Teini ei kuitenkaan reagoi perusteluihin sisäistämällä asioita, vaan saattaa alkaa esimerkiksi inttämään tai niillä ei ole mitään vaikutusta. Mielestäni tämä on selvää välinpitämättömyyttä. Enkä tietysti edellytäkään, että häntä kiinnostaisi ylläpitää huonekasveja samalla tavalla kuin minua, mutta juuri sen takia ne rutiinit olisivat tärkeitä, kun ei kiinnostus riitä asioiden spontaaniin hoitoon.
Kaikkea ei voi muistaa. Teineillä on niin paljon muutakin menossa pään sisällä, kuin jotkut kukkien kastelu-rutiinit. Jos tästä oikeasti haluaisi ongelmatonta, niin teillä olisi kalenteri seinällä, näkyvällä paikalla, missä lukee vaikka keskiviikkoisin kukkien kastelu. Tai teinillä olisi puhelimessa hälytys sopivaan aikaan keskiviikkoisin, että kastele kukat. Opeta toimintamalleja, joista on hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.
Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse. Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia.
Tänne osaa myös oma veikkaus. Langan aloittaja voisi vielä vähän tarkentaa että minkälaisia viikon tai kuukauden mittaisia projekteja lapsillaan teettää, jos kerran aina ongelma on se että myöhästytään vähän. Tulee mieleen isot työprojektit joissa kyllä, myös asiantuntija-alalla työskentelevät 50-vuotiaat ihmiset myöhästyvät jatkuvasti erinäisistä tehtävistä.
Omassa lapsuudenkodissa kotityöt tulivat yleensä prioriteetilla 'korkein', eli tiskikone piti täyttää tai roskat viedä ulos juuri sillä sekunnilla kun käsky tuli. Voi arvata kuinka mieluusti teini-ikäinen tällaista mielivaltaista käskytystä tottelee. Jos asialla ei ole tulipalokiire, eli oikeasti ei ole talo tulessa, niin roskakori voi kyllä odottaa vartin eteisessä tai tiskit tiskipöydällä. Vaihtoehtoisesti voi ohjeistaa että esim. kun tulet koulusta kotiin niin tee homma X ensin, sitten pelailut tai muut. Tällöin lapsi saa myös keskeytyksetöntä omaa aikaa eikä kotitehtävät tunnu mielivaltaiselta vallankäytöltä. Muista että teini-ikäinen ei ole työelämään rutinoitunut aikuinen.
Ainiin, ja kyllä hän tulee varmasti pärjäämään elämässään oikein hyvin vaikka ei olisikaan täydellinen kympin alainen vanhempiensa mielestä. Elämä opettaa.
Ja tuo kukkien kastelu oli varmaan esimerkki, mutta oletko käynyt lapsen kanssa keskustelua siitä, mitä kotitöitä hän voisi hoitaa? Jos jokin on sinulle todella tärkeä, kuten vaikka jotkut hemmetin kukat, niin hoida sinä ne ja lapsi voi valita jonkun toisen kotityön, joka sopii hänelle/tuntuu hänestä paremmalta/ei aiheuta hänessä aina niin isoja epäonnistumisen tunteita sinun negatiivisten sanojesi jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.
Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse. Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia.
Tänne osaa myös oma veikkaus. Langan aloittaja voisi vielä vähän tarkentaa että minkälaisia viikon tai kuukauden mittaisia projekteja lapsillaan teettää, jos kerran aina ongelma on se että myöhästytään vähän. Tulee mieleen isot työprojektit joissa kyllä, myös asiantuntija-alalla työskentelevät 50-vuotiaat ihmiset myöhästyvät jatkuvasti erinäisistä tehtävistä.
Omassa lapsuudenkodissa kotityöt tulivat yleensä prioriteetilla 'korkein', eli tiskikone piti täyttää tai roskat viedä ulos juuri sillä sekunnilla kun käsky tuli. Voi arvata kuinka mieluusti teini-ikäinen tällaista mielivaltaista käskytystä tottelee. Jos asialla ei ole tulipalokiire, eli oikeasti ei ole talo tulessa, niin roskakori voi kyllä odottaa vartin eteisessä tai tiskit tiskipöydällä. Vaihtoehtoisesti voi ohjeistaa että esim. kun tulet koulusta kotiin niin tee homma X ensin, sitten pelailut tai muut. Tällöin lapsi saa myös keskeytyksetöntä omaa aikaa eikä kotitehtävät tunnu mielivaltaiselta vallankäytöltä. Muista että teini-ikäinen ei ole työelämään rutinoitunut aikuinen.
Ainiin, ja kyllä hän tulee varmasti pärjäämään elämässään oikein hyvin vaikka ei olisikaan täydellinen kympin alainen vanhempiensa mielestä. Elämä opettaa.
Ei ole mitään kuukausien projekteja, vaan esimerkiksi "nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon loppuun mennessä". Tällöin teini aloittaa tehtävän tekemisen sunnuntaina klo 20, jos on työkykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.
Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse. Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia.
Tänne osaa myös oma veikkaus. Langan aloittaja voisi vielä vähän tarkentaa että minkälaisia viikon tai kuukauden mittaisia projekteja lapsillaan teettää, jos kerran aina ongelma on se että myöhästytään vähän. Tulee mieleen isot työprojektit joissa kyllä, myös asiantuntija-alalla työskentelevät 50-vuotiaat ihmiset myöhästyvät jatkuvasti erinäisistä tehtävistä.
Omassa lapsuudenkodissa kotityöt tulivat yleensä prioriteetilla 'korkein', eli tiskikone piti täyttää tai roskat viedä ulos juuri sillä sekunnilla kun käsky tuli. Voi arvata kuinka mieluusti teini-ikäinen tällaista mielivaltaista käskytystä tottelee. Jos asialla ei ole tulipalokiire, eli oikeasti ei ole talo tulessa, niin roskakori voi kyllä odottaa vartin eteisessä tai tiskit tiskipöydällä. Vaihtoehtoisesti voi ohjeistaa että esim. kun tulet koulusta kotiin niin tee homma X ensin, sitten pelailut tai muut. Tällöin lapsi saa myös keskeytyksetöntä omaa aikaa eikä kotitehtävät tunnu mielivaltaiselta vallankäytöltä. Muista että teini-ikäinen ei ole työelämään rutinoitunut aikuinen.
Ainiin, ja kyllä hän tulee varmasti pärjäämään elämässään oikein hyvin vaikka ei olisikaan täydellinen kympin alainen vanhempiensa mielestä. Elämä opettaa.
Ei ole mitään kuukausien projekteja, vaan esimerkiksi "nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon loppuun mennessä". Tällöin teini aloittaa tehtävän tekemisen sunnuntaina klo 20, jos on työkykyinen.
No jos kerran sunnuntaina klo 20 ei ole hyvä, niin miksi et sano, että nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon lauantaihin klo 15 mennessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän tuo minusta kuulostaa aikuisen vallankäytöltä kuin nuoren. Meillä oli neuroottinen vanhempi joka oli tottunut elämään aikataulussa ja kaikki piti tehdä heti. Minulla oli harrastuksia ja kiirettä ja olin hyvin väsynyt, sain hommat tehtyä mutta aina minulle huudettiin että myöhässä taas. Teinisi kuitenkin hoitaa oman työnsä eli koulun kunnolla, ja yrittää saada kotityötkin tehtyä. Käskytätkö puolisoasi samalla tavalla vai vain nuorta?
Mikä kodin homma joka on teinin vastuulla on oikeasti vaarallinen jos se myöhästyy vanhemman antamasta aikataulusta? Pyykit jäävät koneeseen yön yli? Kukka kuolee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.
Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse. Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia.
Tänne osaa myös oma veikkaus. Langan aloittaja voisi vielä vähän tarkentaa että minkälaisia viikon tai kuukauden mittaisia projekteja lapsillaan teettää, jos kerran aina ongelma on se että myöhästytään vähän. Tulee mieleen isot työprojektit joissa kyllä, myös asiantuntija-alalla työskentelevät 50-vuotiaat ihmiset myöhästyvät jatkuvasti erinäisistä tehtävistä.
Omassa lapsuudenkodissa kotityöt tulivat yleensä prioriteetilla 'korkein', eli tiskikone piti täyttää tai roskat viedä ulos juuri sillä sekunnilla kun käsky tuli. Voi arvata kuinka mieluusti teini-ikäinen tällaista mielivaltaista käskytystä tottelee. Jos asialla ei ole tulipalokiire, eli oikeasti ei ole talo tulessa, niin roskakori voi kyllä odottaa vartin eteisessä tai tiskit tiskipöydällä. Vaihtoehtoisesti voi ohjeistaa että esim. kun tulet koulusta kotiin niin tee homma X ensin, sitten pelailut tai muut. Tällöin lapsi saa myös keskeytyksetöntä omaa aikaa eikä kotitehtävät tunnu mielivaltaiselta vallankäytöltä. Muista että teini-ikäinen ei ole työelämään rutinoitunut aikuinen.
Ainiin, ja kyllä hän tulee varmasti pärjäämään elämässään oikein hyvin vaikka ei olisikaan täydellinen kympin alainen vanhempiensa mielestä. Elämä opettaa.
Ei ole mitään kuukausien projekteja, vaan esimerkiksi "nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon loppuun mennessä". Tällöin teini aloittaa tehtävän tekemisen sunnuntaina klo 20, jos on työkykyinen.
No jos kerran sunnuntaina klo 20 ei ole hyvä, niin miksi et sano, että nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon lauantaihin klo 15 mennessä?
Miksi valehtelisin? Ei deadlineistä työelämässäkään valehdella, ne ovat silloin kuin ne ovat ja itse pitää aloittaa ajoissa. Mielestäni ei ole ylivoimaista ennakoida sen vertaa, että tekee sen vaikka silloin lauantaiaamuna, jotta ei jää viime tippaan, jolloin riskit sekä koko tehtävän epäonnistumisesta että myöhästymisestä kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.
Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse. Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia.
Tänne osaa myös oma veikkaus. Langan aloittaja voisi vielä vähän tarkentaa että minkälaisia viikon tai kuukauden mittaisia projekteja lapsillaan teettää, jos kerran aina ongelma on se että myöhästytään vähän. Tulee mieleen isot työprojektit joissa kyllä, myös asiantuntija-alalla työskentelevät 50-vuotiaat ihmiset myöhästyvät jatkuvasti erinäisistä tehtävistä.
Omassa lapsuudenkodissa kotityöt tulivat yleensä prioriteetilla 'korkein', eli tiskikone piti täyttää tai roskat viedä ulos juuri sillä sekunnilla kun käsky tuli. Voi arvata kuinka mieluusti teini-ikäinen tällaista mielivaltaista käskytystä tottelee. Jos asialla ei ole tulipalokiire, eli oikeasti ei ole talo tulessa, niin roskakori voi kyllä odottaa vartin eteisessä tai tiskit tiskipöydällä. Vaihtoehtoisesti voi ohjeistaa että esim. kun tulet koulusta kotiin niin tee homma X ensin, sitten pelailut tai muut. Tällöin lapsi saa myös keskeytyksetöntä omaa aikaa eikä kotitehtävät tunnu mielivaltaiselta vallankäytöltä. Muista että teini-ikäinen ei ole työelämään rutinoitunut aikuinen.
Ainiin, ja kyllä hän tulee varmasti pärjäämään elämässään oikein hyvin vaikka ei olisikaan täydellinen kympin alainen vanhempiensa mielestä. Elämä opettaa.
Ei ole mitään kuukausien projekteja, vaan esimerkiksi "nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon loppuun mennessä". Tällöin teini aloittaa tehtävän tekemisen sunnuntaina klo 20, jos on työkykyinen.
No jos kerran sunnuntaina klo 20 ei ole hyvä, niin miksi et sano, että nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon lauantaihin klo 15 mennessä?
Miksi valehtelisin? Ei deadlineistä työelämässäkään valehdella, ne ovat silloin kuin ne ovat ja itse pitää aloittaa ajoissa. Mielestäni ei ole ylivoimaista ennakoida sen vertaa, että tekee sen vaikka silloin lauantaiaamuna, jotta ei jää viime tippaan, jolloin riskit sekä koko tehtävän epäonnistumisesta että myöhästymisestä kasvavat.
Annat aikaa sunnuntaihin 23:59 saakka, petyt, kun lapsi tekee homman siihen mennessä. Missä vika?
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tuo minusta kuulostaa aikuisen vallankäytöltä kuin nuoren. Meillä oli neuroottinen vanhempi joka oli tottunut elämään aikataulussa ja kaikki piti tehdä heti. Minulla oli harrastuksia ja kiirettä ja olin hyvin väsynyt, sain hommat tehtyä mutta aina minulle huudettiin että myöhässä taas. Teinisi kuitenkin hoitaa oman työnsä eli koulun kunnolla, ja yrittää saada kotityötkin tehtyä. Käskytätkö puolisoasi samalla tavalla vai vain nuorta?
Mikä kodin homma joka on teinin vastuulla on oikeasti vaarallinen jos se myöhästyy vanhemman antamasta aikataulusta? Pyykit jäävät koneeseen yön yli? Kukka kuolee?
Jos se ettei kykene suoriutumaan johtuu ylikuormittumisesta, sitä kuormitusta lähdetään keventämään niistä harrastuksista, ei kotivelvollisuuksista. En huuda teinille ja kuten olen sanonut, en ole aiemmin rankaissutkaan. Nyt harkitsen etujen poistamista. Puolisoa ei tarvitse käskyttää, hän hoitaa kotia ja yhteisiä asioita oma-aloitteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöhästelijät ovat piittaamattomia ja itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.
Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse. Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia.
Tänne osaa myös oma veikkaus. Langan aloittaja voisi vielä vähän tarkentaa että minkälaisia viikon tai kuukauden mittaisia projekteja lapsillaan teettää, jos kerran aina ongelma on se että myöhästytään vähän. Tulee mieleen isot työprojektit joissa kyllä, myös asiantuntija-alalla työskentelevät 50-vuotiaat ihmiset myöhästyvät jatkuvasti erinäisistä tehtävistä.
Omassa lapsuudenkodissa kotityöt tulivat yleensä prioriteetilla 'korkein', eli tiskikone piti täyttää tai roskat viedä ulos juuri sillä sekunnilla kun käsky tuli. Voi arvata kuinka mieluusti teini-ikäinen tällaista mielivaltaista käskytystä tottelee. Jos asialla ei ole tulipalokiire, eli oikeasti ei ole talo tulessa, niin roskakori voi kyllä odottaa vartin eteisessä tai tiskit tiskipöydällä. Vaihtoehtoisesti voi ohjeistaa että esim. kun tulet koulusta kotiin niin tee homma X ensin, sitten pelailut tai muut. Tällöin lapsi saa myös keskeytyksetöntä omaa aikaa eikä kotitehtävät tunnu mielivaltaiselta vallankäytöltä. Muista että teini-ikäinen ei ole työelämään rutinoitunut aikuinen.
Ainiin, ja kyllä hän tulee varmasti pärjäämään elämässään oikein hyvin vaikka ei olisikaan täydellinen kympin alainen vanhempiensa mielestä. Elämä opettaa.
Ei ole mitään kuukausien projekteja, vaan esimerkiksi "nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon loppuun mennessä". Tällöin teini aloittaa tehtävän tekemisen sunnuntaina klo 20, jos on työkykyinen.
No jos kerran sunnuntaina klo 20 ei ole hyvä, niin miksi et sano, että nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon lauantaihin klo 15 mennessä?
Miksi valehtelisin? Ei deadlineistä työelämässäkään valehdella, ne ovat silloin kuin ne ovat ja itse pitää aloittaa ajoissa. Mielestäni ei ole ylivoimaista ennakoida sen vertaa, että tekee sen vaikka silloin lauantaiaamuna, jotta ei jää viime tippaan, jolloin riskit sekä koko tehtävän epäonnistumisesta että myöhästymisestä kasvavat.
Annat aikaa sunnuntaihin 23:59 saakka, petyt, kun lapsi tekee homman siihen mennessä. Missä vika?
Omaan huoneeseen rauhoitutaan klo 22 ja sitä ennen hoidetaan iltatoimet ja syödään iltapalat, ei silloin tehdä enää kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.
Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse. Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia.
Tänne osaa myös oma veikkaus. Langan aloittaja voisi vielä vähän tarkentaa että minkälaisia viikon tai kuukauden mittaisia projekteja lapsillaan teettää, jos kerran aina ongelma on se että myöhästytään vähän. Tulee mieleen isot työprojektit joissa kyllä, myös asiantuntija-alalla työskentelevät 50-vuotiaat ihmiset myöhästyvät jatkuvasti erinäisistä tehtävistä.
Omassa lapsuudenkodissa kotityöt tulivat yleensä prioriteetilla 'korkein', eli tiskikone piti täyttää tai roskat viedä ulos juuri sillä sekunnilla kun käsky tuli. Voi arvata kuinka mieluusti teini-ikäinen tällaista mielivaltaista käskytystä tottelee. Jos asialla ei ole tulipalokiire, eli oikeasti ei ole talo tulessa, niin roskakori voi kyllä odottaa vartin eteisessä tai tiskit tiskipöydällä. Vaihtoehtoisesti voi ohjeistaa että esim. kun tulet koulusta kotiin niin tee homma X ensin, sitten pelailut tai muut. Tällöin lapsi saa myös keskeytyksetöntä omaa aikaa eikä kotitehtävät tunnu mielivaltaiselta vallankäytöltä. Muista että teini-ikäinen ei ole työelämään rutinoitunut aikuinen.
Ainiin, ja kyllä hän tulee varmasti pärjäämään elämässään oikein hyvin vaikka ei olisikaan täydellinen kympin alainen vanhempiensa mielestä. Elämä opettaa.
Ei ole mitään kuukausien projekteja, vaan esimerkiksi "nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon loppuun mennessä". Tällöin teini aloittaa tehtävän tekemisen sunnuntaina klo 20, jos on työkykyinen.
No jos kerran sunnuntaina klo 20 ei ole hyvä, niin miksi et sano, että nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon lauantaihin klo 15 mennessä?
Miksi valehtelisin? Ei deadlineistä työelämässäkään valehdella, ne ovat silloin kuin ne ovat ja itse pitää aloittaa ajoissa. Mielestäni ei ole ylivoimaista ennakoida sen vertaa, että tekee sen vaikka silloin lauantaiaamuna, jotta ei jää viime tippaan, jolloin riskit sekä koko tehtävän epäonnistumisesta että myöhästymisestä kasvavat.
Annat aikaa sunnuntaihin 23:59 saakka, petyt, kun lapsi tekee homman siihen mennessä. Missä vika?
Omaan huoneeseen rauhoitutaan klo 22 ja sitä ennen hoidetaan iltatoimet ja syödään iltapalat, ei silloin tehdä enää kotitöitä.
Saivartelua. Tiedät mitä tarkoitin. Esitätkö tyhmää? Ilmeisesti, olet onnistunut siinä jo hienosti 4 sivullista. Uskon, että sun lapsesta kasvaa kunnon aikuinen, ei sinun avulla, vaan sinusta huolimatta.
kello 22 omaan huoneeseen rauhoittuminen kuulostaa aika 80-lukulaiselta säännöltä. Eikö arjen rutiineissa voi joistaa päivän ja tehtävien mukaan? Miksi teini ei saa tehdä töitään silloin kun hän haluaa jos ne tulevat kuitenkin tehdyksi?
Ihmisiä on erilaisia ja jotkut tekevät hommia mieluummin ilta-aikana, esim minä saan asiantuntijatyössä enemmän aikaan iltaisin. Toiset haluavat tehdä hommat juuri ennen deadlinea ja toiset kokevat sen olevan myöhässä jos se ei ole valmis viikkoa ennen deadlinea. Työelämässäkin on näitä erilaisia ihmisiä ja erilaisia toimintatapoja pitää pystyä sietämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tuo minusta kuulostaa aikuisen vallankäytöltä kuin nuoren. Meillä oli neuroottinen vanhempi joka oli tottunut elämään aikataulussa ja kaikki piti tehdä heti. Minulla oli harrastuksia ja kiirettä ja olin hyvin väsynyt, sain hommat tehtyä mutta aina minulle huudettiin että myöhässä taas. Teinisi kuitenkin hoitaa oman työnsä eli koulun kunnolla, ja yrittää saada kotityötkin tehtyä. Käskytätkö puolisoasi samalla tavalla vai vain nuorta?
Mikä kodin homma joka on teinin vastuulla on oikeasti vaarallinen jos se myöhästyy vanhemman antamasta aikataulusta? Pyykit jäävät koneeseen yön yli? Kukka kuolee?
Jos se ettei kykene suoriutumaan johtuu ylikuormittumisesta, sitä kuormitusta lähdetään keventämään niistä harrastuksista, ei kotivelvollisuuksista. En huuda teinille ja kuten olen sanonut, en ole aiemmin rankaissutkaan. Nyt harkitsen etujen poistamista. Puolisoa ei tarvitse käskyttää, hän hoitaa kotia ja yhteisiä asioita oma-aloitteisesti.
Teini käyttäytyy, kuten kuka tahansa teini tai ihminen. Älä odota muilta ajatustenlukutaitoa, sitä ei ole. Jos hommalla on aikaa sunnuntaihin asti, niin sunnuntaina on ihan ok se hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Se, että sinä olet jumittunut omaan haitalliseen ja passiivis-aggressiiviseen tulkintaasi, joka epäilemättä välittyy toimintaasi lapsen kanssa. Tunteet tarttuvat - erityisesti negatiiviset tunteet.
Se että hoitaa sovitut asiat ei ole alistumista, vaan sitä että pitää kiinni sovituista asioista. Kyse ei ole mistään mielivaltaisesta pompottelusta ja kyykyttämisestä.