Lapsi aina myöhässä

Itse olen näitä "pakko on paras motivaattori"-tyyppejä ja kaikki koulutehtävät pakersin vikana iltana niin peruskoulussa kuin yliopistossakin. Ja ihan hyviä arvosanoja sain, en toki parhaita useinkaan, mutta hyviä.

Ei kai vanhempana muu auta kuin huolehtia, että tehtävät tulee määräaikaan mennessä tehtyä. Pakersi sitten viimeisenä iltana tai jo aiemmin.

Korona opetti mua tosi paljon. Yhtäkkiä oli hirveesti aikaa.

Aloin tekemään rästitöitä ja ymmärsin jos alan tekemään niitä heti aamusta, asiat tulee tehtyä.

Nyt olen takaisin töissä, mutta tämä on jäänyt.

Esim heinäkuussa menemme serkkuni häihin.

Koko perheelle on vaatteet valmiina, on sovittu miten mennään, varattu yöpyminen ja lahja ostettu, plus pakdtoitu

Sinun pitää ymmärtää, että jokaisena elämänsä hetkenä ihminen, myös teini, priorisoi tekemisiään. Siis valitsee vaikkapa kännykän räpläämisen ja kukkien kastelun välillä. Toinen asia antaa hyvät dopamiinipärinät ja toinen pitää tehdä ainoastaan rangaistuksen (sinun suuttumuksesi) pelossa. Teiniä ei kiinnosta ne kukat varmaan yhtään verrattuna vaikka kavereiden kanssa viestittelyyn. Ajatusvirheesi on siinä, että sinusta teinin täytyy pitää sinun antamiasi tehtäviä tärkeinä koska ne ovat sinulle tärkeitä. Teinille ne ovat pakollinen paha jota tehdään rangaistuksen välttämiseksi.

Ihmisen on oikeasti aika työlästä tehdä jotain vain siksi että tekemättä jättämisestä seuraa ongelmia. Tämän näkee siitä, että harva meistä aikuisistakaan jaksaa esim. kuntoilla riittävästi jos ei tykkää valitsemastaan liikuntamuodosta. Teinin tahdonvoimasta menee iso osa siihen, että todellakin selviää ajoissa sinne kouluun ja hoitaa koulutyöt. Siksi se ei jaksa pingottaa sinun hommiasi, joista ei edes hyödy mitään muuta kuin sen, että käskyttäjä-äiti ei suutu.

Vierailija kirjoitti:

Korona opetti mua tosi paljon. Yhtäkkiä oli hirveesti aikaa.

Aloin tekemään rästitöitä ja ymmärsin jos alan tekemään niitä heti aamusta, asiat tulee tehtyä.

Nyt olen takaisin töissä, mutta tämä on jäänyt.

Esim heinäkuussa menemme serkkuni häihin.

Koko perheelle on vaatteet valmiina, on sovittu miten mennään, varattu yöpyminen ja lahja ostettu, plus pakdtoitu

Mulla tämä on lapsesta asti mennyt kausittain, joskus on hirveästi energiaa ja saan kaiken valmiiksi paljon ennen deadlinea, ja joskus teen niin paljon muuta että pakolliset hoituu vasta kun on ihan pakko. Ei ole elämää haitannut kumpikaan tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.

Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.

Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.

Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.

Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.

Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?

Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.

Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.

Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.

Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.

Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse.  Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia. 

Tänne osaa myös oma veikkaus. Langan aloittaja voisi vielä vähän tarkentaa että minkälaisia viikon tai kuukauden mittaisia projekteja lapsillaan teettää, jos kerran aina ongelma on se että myöhästytään vähän. Tulee mieleen isot työprojektit joissa kyllä, myös asiantuntija-alalla työskentelevät 50-vuotiaat ihmiset myöhästyvät jatkuvasti erinäisistä tehtävistä.

Omassa lapsuudenkodissa kotityöt tulivat yleensä prioriteetilla 'korkein', eli tiskikone piti täyttää tai roskat viedä ulos juuri sillä sekunnilla kun käsky tuli. Voi arvata kuinka mieluusti teini-ikäinen tällaista mielivaltaista käskytystä tottelee. Jos asialla ei ole tulipalokiire, eli oikeasti ei ole talo tulessa, niin roskakori voi kyllä odottaa vartin eteisessä tai tiskit tiskipöydällä. Vaihtoehtoisesti voi ohjeistaa että esim. kun tulet koulusta kotiin niin tee homma X ensin, sitten pelailut tai muut. Tällöin lapsi saa myös keskeytyksetöntä omaa aikaa eikä kotitehtävät tunnu mielivaltaiselta vallankäytöltä. Muista että teini-ikäinen ei ole työelämään rutinoitunut aikuinen.

Ainiin, ja kyllä hän tulee varmasti pärjäämään elämässään oikein hyvin vaikka ei olisikaan täydellinen kympin alainen vanhempiensa mielestä. Elämä opettaa.

Ei ole mitään kuukausien projekteja, vaan esimerkiksi "nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon loppuun mennessä". Tällöin teini aloittaa tehtävän tekemisen sunnuntaina klo 20, jos on työkykyinen.

Jos teini aloitti tehtävän tekemisen sunnuntaina klo 20 niin kyllähän hän on saattanut sen saadakin valmiiksi viikon loppuun mennessä, toisin sanoen sunnuntaihin klo 24 mennessä (riippuen toki tehtävän laajuudesta)? Eihän hän silloin ollut myöhässä, toki viime tipassa.

Mikä oli se syy siihen, että tuossa asiassa oli juuri tuo deadline? Oliko todellinen deadline? Eli esim että se kohta, jossa ne tavarat olivat, oli menossa remonttiin tai siihen oli tulossa uusi huonekalu maanantaiaamuna?

Myöhästyykö teini niiden tehtävien tekemisestä, joissa on todellinen perusteltu syy sinun antamallesi deadlinelle? Eli seuraako myöhästymisestä mitään todellista haittaa (enkä nyt puhu rangaistuksista)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.

Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.

Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.

Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.

Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.

Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?

Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.

Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.

Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.

Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.

Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse.  Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia. 

Tänne osaa myös oma veikkaus. Langan aloittaja voisi vielä vähän tarkentaa että minkälaisia viikon tai kuukauden mittaisia projekteja lapsillaan teettää, jos kerran aina ongelma on se että myöhästytään vähän. Tulee mieleen isot työprojektit joissa kyllä, myös asiantuntija-alalla työskentelevät 50-vuotiaat ihmiset myöhästyvät jatkuvasti erinäisistä tehtävistä.

Omassa lapsuudenkodissa kotityöt tulivat yleensä prioriteetilla 'korkein', eli tiskikone piti täyttää tai roskat viedä ulos juuri sillä sekunnilla kun käsky tuli. Voi arvata kuinka mieluusti teini-ikäinen tällaista mielivaltaista käskytystä tottelee. Jos asialla ei ole tulipalokiire, eli oikeasti ei ole talo tulessa, niin roskakori voi kyllä odottaa vartin eteisessä tai tiskit tiskipöydällä. Vaihtoehtoisesti voi ohjeistaa että esim. kun tulet koulusta kotiin niin tee homma X ensin, sitten pelailut tai muut. Tällöin lapsi saa myös keskeytyksetöntä omaa aikaa eikä kotitehtävät tunnu mielivaltaiselta vallankäytöltä. Muista että teini-ikäinen ei ole työelämään rutinoitunut aikuinen.

Ainiin, ja kyllä hän tulee varmasti pärjäämään elämässään oikein hyvin vaikka ei olisikaan täydellinen kympin alainen vanhempiensa mielestä. Elämä opettaa.

Ei ole mitään kuukausien projekteja, vaan esimerkiksi "nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon loppuun mennessä". Tällöin teini aloittaa tehtävän tekemisen sunnuntaina klo 20, jos on työkykyinen.

Jos teini aloitti tehtävän tekemisen sunnuntaina klo 20 niin kyllähän hän on saattanut sen saadakin valmiiksi viikon loppuun mennessä, toisin sanoen sunnuntaihin klo 24 mennessä (riippuen toki tehtävän laajuudesta)? Eihän hän silloin ollut myöhässä, toki viime tipassa.

Mikä oli se syy siihen, että tuossa asiassa oli juuri tuo deadline? Oliko todellinen deadline? Eli esim että se kohta, jossa ne tavarat olivat, oli menossa remonttiin tai siihen oli tulossa uusi huonekalu maanantaiaamuna?

Myöhästyykö teini niiden tehtävien tekemisestä, joissa on todellinen perusteltu syy sinun antamallesi deadlinelle? Eli seuraako myöhästymisestä mitään todellista haittaa (enkä nyt puhu rangaistuksista)?

Kyseessä ei edes välttämättä ollut myöhästyminen, vaan se että teini aloitti ja todennäköisesti sai asian tehtyä deadlineen mennessä, ja että APn mielestä se olisi ehdottomasti pitänyt aloittaa ja saattaa valmiiksi jo edellisenä päivänä että ei vaan myöhästy.

Vierailija kirjoitti:

kello 22 omaan huoneeseen rauhoittuminen kuulostaa aika 80-lukulaiselta säännöltä. Eikö arjen rutiineissa voi joistaa päivän ja tehtävien mukaan? Miksi teini ei saa tehdä töitään silloin kun hän haluaa jos ne tulevat kuitenkin tehdyksi?

Ihmisiä on erilaisia ja jotkut tekevät hommia mieluummin ilta-aikana, esim minä saan asiantuntijatyössä enemmän aikaan iltaisin. Toiset haluavat tehdä hommat juuri ennen deadlinea ja toiset kokevat sen olevan myöhässä jos se ei ole valmis viikkoa ennen deadlinea. Työelämässäkin on näitä erilaisia ihmisiä ja erilaisia toimintatapoja pitää pystyä sietämään.

Toki jos ei arvosta suorityskykyään ja terveyttään. Heikot yöunet heikentävät opintomenestystä ja jaksamista seuraavana päivänä, ihminen tarvitsee myös lepoa. Teinillä on ollut aikaa tehdä työt monena iltana, ei niitä tarvitse silloin tehdä kun ne häiritsevät kaikkia muita ja hänen omia uniaan.

Oletko siis sitä mieltä, että minun pitäisi vaan hyväksyä, että teini on aina myöhässä? Onko sinulla antaa esimerkki sellaisesta työpaikasta, missä tällainen deadline-käytäntö on hyväksyttävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kello 22 omaan huoneeseen rauhoittuminen kuulostaa aika 80-lukulaiselta säännöltä. Eikö arjen rutiineissa voi joistaa päivän ja tehtävien mukaan? Miksi teini ei saa tehdä töitään silloin kun hän haluaa jos ne tulevat kuitenkin tehdyksi?

Ihmisiä on erilaisia ja jotkut tekevät hommia mieluummin ilta-aikana, esim minä saan asiantuntijatyössä enemmän aikaan iltaisin. Toiset haluavat tehdä hommat juuri ennen deadlinea ja toiset kokevat sen olevan myöhässä jos se ei ole valmis viikkoa ennen deadlinea. Työelämässäkin on näitä erilaisia ihmisiä ja erilaisia toimintatapoja pitää pystyä sietämään.

Toki jos ei arvosta suorityskykyään ja terveyttään. Heikot yöunet heikentävät opintomenestystä ja jaksamista seuraavana päivänä, ihminen tarvitsee myös lepoa. Teinillä on ollut aikaa tehdä työt monena iltana, ei niitä tarvitse silloin tehdä kun ne häiritsevät kaikkia muita ja hänen omia uniaan.

Oletko siis sitä mieltä, että minun pitäisi vaan hyväksyä, että teini on aina myöhässä? Onko sinulla antaa esimerkki sellaisesta työpaikasta, missä tällainen deadline-käytäntö on hyväksyttävä?

Jos tehtävä pitää tehdä sunnuntaihin mennessä ja se tehdään sunnuntaina, se ei ole myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää ymmärtää, että jokaisena elämänsä hetkenä ihminen, myös teini, priorisoi tekemisiään. Siis valitsee vaikkapa kännykän räpläämisen ja kukkien kastelun välillä. Toinen asia antaa hyvät dopamiinipärinät ja toinen pitää tehdä ainoastaan rangaistuksen (sinun suuttumuksesi) pelossa. Teiniä ei kiinnosta ne kukat varmaan yhtään verrattuna vaikka kavereiden kanssa viestittelyyn. Ajatusvirheesi on siinä, että sinusta teinin täytyy pitää sinun antamiasi tehtäviä tärkeinä koska ne ovat sinulle tärkeitä. Teinille ne ovat pakollinen paha jota tehdään rangaistuksen välttämiseksi.

Ihmisen on oikeasti aika työlästä tehdä jotain vain siksi että tekemättä jättämisestä seuraa ongelmia. Tämän näkee siitä, että harva meistä aikuisistakaan jaksaa esim. kuntoilla riittävästi jos ei tykkää valitsemastaan liikuntamuodosta. Teinin tahdonvoimasta menee iso osa siihen, että todellakin selviää ajoissa sinne kouluun ja hoitaa koulutyöt. Siksi se ei jaksa pingottaa sinun hommiasi, joista ei edes hyödy mitään muuta kuin sen, että käskyttäjä-äiti ei suutu.

Jos teini ei hoida tylsiä velvollisuuksiaan muuten, sitä "pärinää" on rajoitettava ja teini palautettava takaisin todellisuuteen. Elämä ei ole pelkkää pärinää ja jos siihen niin suhtautuu, ei pitkälle pötki. Totta kai sen tahon antamat tehtävät ovat tärkeitä, joka ensisijaisesti sinut ruokkii, vaatettaa ja viihdyttää. Sitten kun teini tienaa itse omat rahansa ja asuu omassa asunnossaan, hän voi viitata minun antamilleni kotitöille kintaalla. Kuulostaa siltä, että olet itse teini etkä vanhempi ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Auttaisi jos tietäisi, minkä ikäinen lapsi ja millaisista tehtävistä on kyse. Kerrotko ensin nämä?

Iällä ei varmaan ole väliä, koska 50-vuotias mieheni on ihan samanlainen, aina ollut.

Elämänohjeitaan ovat:

-Sen minkä voit lykätä huomiseen, älä tee sitä tänään. 

-Keskity selityksen keksimiseen, älä siihen miten saisit asiat tehtyä sovitusti ja ajallaan.

Anteeksi mutta AP kuulostaa joustamattomalta kontrollifriikiltä joka stressaantuu heti kun joku asia on "vaiheessa". Ihan kuin oma äitini aikoinaan. Tottakai yöunet ja suorituskyky on tärkeitä, mutta muutkin asiat ovat nuoresi elämässä hänelle tärkeintä juuri nyt.

Oletko kokeillut luottaa nuoreesi? Niin että antaisit hänelle deadlinen ja sen jälkeen antaisit olla. Hän saisi itse aikatauluttaa hommansa kun hän selkeästi kuitenkin pystyy siihen, etkä stressaisi ja nalkuttaisi jo etukäteen, ja varmistelisi jatkuvasti olkasi yli että asia hoituu. Deadlinen jälkeen vasta tarkistat, ja jos asia on hoidettu, niin asia on kunnossa riippumatta milloin se on tehty. Niin se toimii työelämässäkin. Lisäksi hän saattaisi oppia toimimaan paremmin ajan myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi siis hoitaa hommat kyllä ilman muistutuksia sun muuta, mutta kun se on aina myöhässä. Myöhästyminen on usein vähäistä, mutta selvästi osoittaa, että ei kunnioita aikatauluja.

T ap

Myöhästyminen ei ole sama asia, kuin kunnioituksen puute. Myöhästyminen tarkoittaa sitä, että sinä epäonnistuit tehdävässäsi vanhempana. Sinun pitää ennakoida ja auttaa omaa lastasi, eikä etsiä epäkohtia ja negatiivisia asioita ja mahdollisesti koittaa "nujertaa hänet kunnioittamaan".

Ei hänellä ole mitään ongelmaa hoitaa asioita ja hän selvästi kykenee noudattamaan aikataulua, kun myöhästyy aina vaan vähän ja kuitenkin hoitaa hommat. Ongelma on siinä, että tämä myöhästyy vähän, mikä vaikuttaa nimenomaan siltä, että kunnioitusta aikataulua kohtaan ei ole, vaan kyseessä voi olla jopa tarkoituksellinen vittuilu. Tarkoitukseni ei myöskään ole kasvattaa lapsesta mitään apustettavaa yksilöä vaan sellainen aikuinen, joka kykenee itse huolehtimaan aikatauluista ja pystyy toimimaan esimerkiksi työelämässä niin, että deadlinet eivät pauku.

Mikä hemmetin deadlinet, se on määräajat suomeksi.

Anna lapsen olla. Jos kerran hoitaa koulunsa ja läksynsä ja kotityönsä niin lopeta se niskaan hengittäminen ja ole tyytyväinen. Lapsi ei ole sinun kopiosi eikä hänen tarvitse toimia kuten itse toimit.

Olen itse aina ollut nuorena myöhässä joka paikasta ja ihan hyvä ja säntillinen ja töihinsä ehtinyt ihminen minusta kasvoi silti.

Tule sitten kysymään kun sinulla on oikeita ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kello 22 omaan huoneeseen rauhoittuminen kuulostaa aika 80-lukulaiselta säännöltä. Eikö arjen rutiineissa voi joistaa päivän ja tehtävien mukaan? Miksi teini ei saa tehdä töitään silloin kun hän haluaa jos ne tulevat kuitenkin tehdyksi?

Ihmisiä on erilaisia ja jotkut tekevät hommia mieluummin ilta-aikana, esim minä saan asiantuntijatyössä enemmän aikaan iltaisin. Toiset haluavat tehdä hommat juuri ennen deadlinea ja toiset kokevat sen olevan myöhässä jos se ei ole valmis viikkoa ennen deadlinea. Työelämässäkin on näitä erilaisia ihmisiä ja erilaisia toimintatapoja pitää pystyä sietämään.

Toki jos ei arvosta suorityskykyään ja terveyttään. Heikot yöunet heikentävät opintomenestystä ja jaksamista seuraavana päivänä, ihminen tarvitsee myös lepoa. Teinillä on ollut aikaa tehdä työt monena iltana, ei niitä tarvitse silloin tehdä kun ne häiritsevät kaikkia muita ja hänen omia uniaan.

Oletko siis sitä mieltä, että minun pitäisi vaan hyväksyä, että teini on aina myöhässä? Onko sinulla antaa esimerkki sellaisesta työpaikasta, missä tällainen deadline-käytäntö on hyväksyttävä?

Esimerkkisi mukaan sinun teinisi ei ole myöhässä, jos hän on saanut työn suoritettua klo 24 mennessä. Puhut siis täyttä potaskaa jos väität että hän rikkoo deadlineja. Kuvitteletko oikeasti että 15-vuotiasta kiinnostaa noin kovasti nuo mainitsemasi suorituskyky, terveys, opintomenestys? Ei kiinnosta. Häntä kiinnostaa luultavasti kavereiden kanssa hengaaminen ja juttelu, vastakkainen sukupuoli, harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sanot sille sen ajan aina vähän etukäteen. Jos pitää olla paikalla klo 10.30, sanot sille että klo 10. Tai huone siistiksi tänään, vaikka tarve olisi huomiseksi. Etkä paljasta heti tätä kikkaa, vaan vasta jonkun ajan päästä, jos silloinkaan. Koska jos on kyse jostain vallan käytöstä, alkaa hän myöhästelemään vielä enemmän.

Minustakin tuntuu, että kyseessä on lähinnä vallankäyttö.

Vallankäyttö olisi ihan toisenlaista. Se, ettei lapsen aivot ole kehittyneet vielä niin taitaviksi, että osaisivat hahmottaa aikaa täydellisesti, ennakoida ja ohjata omaa toimintaa kunnolla 100% kerroista kun pitää lähteä, ei ole vallankäyttöä.

Sen sijaan se, että kuvittelet niin, on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, miksi aivosi kääntävät asian sodaksi teidän välille. Kuka sinut kasvatti niin? Miten itse lapsena toimit samoissa tilanteissa, miksi?

Tärkeiden ihmisten välisessä suhteessa ei olla toisia vastaan, vaan yhdessä samaa ongelmaa vastaan.

Ei hänellä ole ongelmaa noudattaa deadlinejä koulussa, ja edelleenkin myös kotona hommat hoituvat, ainoastaan sillä erotuksella että ne ovat aina vähän myöhässä. Hän selvästi siis kykenee suunnitelmalliseen toimintaa ja noudattaamaan aikatauluja.

Itse hoidin lapsena velvollisuuteni ajallaan (yleensä reippaasti etuajassa) ja näin toimin edelleen. Motivaationa toimi se, että jos en hoitanut, asioilla oli oikeita negatiivisia seurauksia.

Esimerkiksi adhd:n yksi piirre on maskaaminen, joka on äärimmäisen kuluttavaa. Siinä näytellään muille sellaista, jollainen ei ole ja toimitaan, kuten normaali toimisi. Se vaatii erittäin paljon pinnistelyä ja paljon normaalia enemmän keskittymistä. Keskittyminen helopottuu palkinnosta=dopamiini=motivaatio=saavutus/mieluinen asia.

Maskaamista ei jaksa tehdä ympäri vuorokautisesti ja esimerkiksi kotonaan moni on mielellään oma itsensä, jotta saavat palautua.

Vaikka adhd:ta ei ole, voi omata vastaavan käyttäytymismallin.

Lapsesi ei tee, kuten sinä teit-> agressio, koska sait negatiivisen seurauksen, jos itse toimit samoin.

Lapsella on kyllä yllin kyllin aikaa olla oma itsensä ja tehdä omia juttujaan. Dopamiinia vapautuu tavoiteiden saavuttamisesta, se on sitten eri asia suhtautuuko lapsi kotitöihin tavoitteena vai ei. Lapsella ei myöskään ole adhd:ta ja kykenee edelleen suoriutumaan muista deadlineistä normaalisti. Muutenkin melko kyseenalaista alkaa jakelemaan tuolla tavalla diagnooseja tuntemattomista.

Teini-ikä siinä on ihan riittävä diagnoosi tälle käytökselle. Aivoissa tapahtuu paljon muutoksia. Myös kehossa. Googlaa aivojen kehitys teini-iässä. Onhan tuo ihan hemmetin rasittavaa paimentaa näitä teinejä, varsinkin kun on ollut itse ollut jopa teininä tunnollinen, mutta suurin osa ei ole. Älä halveksi lastasi. Hoitaa kuitenkin kertomasi perusteella tärkeimmät asiat eli koulun hyvin ja se on aika paljon se. Kasvaa todennäköisesti ihan fiksu aikuinen, mutta jos kokee että häntä ei arvosteta, tuskin sinun paras kaverisi aikuisena. Lapset tarvitsee kuria ja sääntöjä kyllä eikä ole hyvä passata liikaa, mutta kirjoitat jotenkin aika kylmästi ja halveksivasti lapsesta ja lapset vaistoaa tällaiset asiat.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta AP kuulostaa joustamattomalta kontrollifriikiltä joka stressaantuu heti kun joku asia on "vaiheessa". Ihan kuin oma äitini aikoinaan. Tottakai yöunet ja suorituskyky on tärkeitä, mutta muutkin asiat ovat nuoresi elämässä hänelle tärkeintä juuri nyt.

Oletko kokeillut luottaa nuoreesi? Niin että antaisit hänelle deadlinen ja sen jälkeen antaisit olla. Hän saisi itse aikatauluttaa hommansa kun hän selkeästi kuitenkin pystyy siihen, etkä stressaisi ja nalkuttaisi jo etukäteen, ja varmistelisi jatkuvasti olkasi yli että asia hoituu. Deadlinen jälkeen vasta tarkistat, ja jos asia on hoidettu, niin asia on kunnossa riippumatta milloin se on tehty. Niin se toimii työelämässäkin. Lisäksi hän saattaisi oppia toimimaan paremmin ajan myötä.

Ja myös minun vanhemmalta (isältä). Opiskelin lääkäriksi ja neurologian + psykiatrian opintojen aikana en voinut enää ymmärtää, miten tietämätön ja sivistymätön muka niin fiksu isäni on ollut mm. teini-ikäisten aivotoiminnasta. Ei paljoa ymmärrystä saanut silloin, vaikka perusasiat hoidin aina hyvin. No parin kympin jälkeen en ole enää hirveästi jaksanut pitää isääni yhteyttä. Nyt häntä kyllä kiinnostaisi ja ollaan niin mukavia ja ymmärtäväisiä kaiken suhteen, kun pärjään elämässä, mutta lapsena ja teininä ei mitään armoa tai ymmärrystä juuri mihinkään. Voi olla ap, että saat tuolla kurilla tosiaan ihan vastuullisen aikuisen kasvatettua, mutta et ihmistä, joka sinusta pitäisi vielä aikuisena. Pienellä joustolla ja _inhimillisyydellä_ voi saada molemmat.

Tais syntyäkin yliajalla. No sitten se elämä opettaa hänelle, että mitä tapahtuu kun on myöhässä... turha alkaa peittelemään hänen myöhästymisiään... siitä vaan itse vastuuseen, jos ei ehdi kouluun ajoissa, ei tee läksyjä eikä ehdi syötä mitään. Kyllä alkaa kiinnostamaan asioiden aikataulutus, jos koulupoissaolojen takia huostaanotto uhkaa eikä vanhempien pyyntöjä kuuntele. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.

Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.

Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.

Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.

Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.

Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?

Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.

Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.

Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.

Et kyllä nyt selitä alkuunkaan sitä, millaisesta hommasta on kyse, mitä lapsesi ei tee ajoissa. Villi ehdotus, mutta mitä jos perustelisit lapselle, miksi asia pitää suorittaa juuri deadlineen mennessä. Jos tehtävänä on koiran ulkoilutus, niin selität miksi koiran vieminen ulos pissalenkille pitää tehdä juuri silloin tai jos kyseessä on vaikkapa tiskaaminen, niin pitää tiskata ennen seuraavan ruuan valmistamista, kuitenkin siten että käytät tuollaisia loogisia syitä. Mutta jos tämä on vaan sellanen "sun pitää pyykätä just nyt koska minä sanon" mitä taas sain itse kuulla teininä, samalla tietysti piti jättää kesken kaikki mitä olin tekemässä, niin varmaan kannattaa itsekin miettiä onko kyse vaan siitä, että koet teinin käytöksen uhmana. Minulla oli äitini kanssa todella paljon vääntöä teininä juurikin tuosta, että ei mulla nyt minuutin varoitusajalla huvittanut pätkääkään tulla ruveta pesemään pyykkiä ja jättää vaikkapa omaa kirjanlukemista kesken. Koskaan ei ollut kyse mistään sellaisesta, etteikö aikataulu olisi antanut myöden tehdä homma vasta vartin päästä tai tunnin päästä, mutta asiat piti äidin mielestä tehdä aina heti. Tässäkin voi olla, ettei teini pidä tätä kotityötä niin hirmuisen tärkeänä, että tuon työn pitää olla täsmällisesti valmis juuri deadlineen mennessä.

Toki kapinointi on ihan mahdollista, mutta yleensä kapinoiva teini haastaa muutenkin riitaa, tiuskii, ei tee mitään mutta ei ne normaalisti oikuttele hitaasti tekemällä. Toki eri tilanne, jos tekee tarkoituksella etanavauhdilla, mutta en usko että tästä olisi kyse.  Lähtökohtaisesti koettaisin ensiksi keskustelulla selittää, miksi juuri tämä homma pitää tehdä ajallaan, enkä selittelisi mitään siitä että koetat opettaa häntä kantamaan vastuuta elämästään tai muuta samanlaista, koska tuollaiset perustelut on teini-ikäisille todella kaukaisia. 

Tänne osaa myös oma veikkaus. Langan aloittaja voisi vielä vähän tarkentaa että minkälaisia viikon tai kuukauden mittaisia projekteja lapsillaan teettää, jos kerran aina ongelma on se että myöhästytään vähän. Tulee mieleen isot työprojektit joissa kyllä, myös asiantuntija-alalla työskentelevät 50-vuotiaat ihmiset myöhästyvät jatkuvasti erinäisistä tehtävistä.

Omassa lapsuudenkodissa kotityöt tulivat yleensä prioriteetilla 'korkein', eli tiskikone piti täyttää tai roskat viedä ulos juuri sillä sekunnilla kun käsky tuli. Voi arvata kuinka mieluusti teini-ikäinen tällaista mielivaltaista käskytystä tottelee. Jos asialla ei ole tulipalokiire, eli oikeasti ei ole talo tulessa, niin roskakori voi kyllä odottaa vartin eteisessä tai tiskit tiskipöydällä. Vaihtoehtoisesti voi ohjeistaa että esim. kun tulet koulusta kotiin niin tee homma X ensin, sitten pelailut tai muut. Tällöin lapsi saa myös keskeytyksetöntä omaa aikaa eikä kotitehtävät tunnu mielivaltaiselta vallankäytöltä. Muista että teini-ikäinen ei ole työelämään rutinoitunut aikuinen.

Ainiin, ja kyllä hän tulee varmasti pärjäämään elämässään oikein hyvin vaikka ei olisikaan täydellinen kympin alainen vanhempiensa mielestä. Elämä opettaa.

Ei ole mitään kuukausien projekteja, vaan esimerkiksi "nämä tavarat pitää siirtää varastoon tämän viikon loppuun mennessä". Tällöin teini aloittaa tehtävän tekemisen sunnuntaina klo 20, jos on työkykyinen.

Kannattaisi varmaan tässä tapauksessa säätää deadline lyhyemmäksi. Teini kuitenkin nyt tekee määräaikaan mennessä työnsä, jos tavaroiden vienti ilta 22 jälkeen sinua häiritsee niin ilmoita, että työn pitää olla valmis sunnuntaina klo 22. Jotenkin oletin, että teini olisi tehnyt työn oikeasti myöhässä, joskus maanantain puolella, mutta sehän on ollut ihan annetun aikarajan puitteissa. Tämäkin asia ratkeaa ihan kommunikoinnilla - jos minulle pomo sanoo, että työn pitää olla valmis perjantaina klo 12 niin irvistelisin minäkin jos se siitä rupeaisi aamulla klo 8 kyselemään missä on minun laskelmat. 

Lisäksi melko harva teini kuitenkaan kauhean systemaattisesti pystyy hallitsemaan ja aikautauluttamaan itsestään tehtäviä kovin pitkälle ajalle ja saattavat hyvinkin unohtaa koko tehtävän olemassaolon, jollei se ole kirjattuna näkyvillä ja muistutusta ei tule, joten laittaisin deadlineksi oikeasti sellaiset ajat jotka ovat vähän kehityksestä riippuen maksimissaan siinä viikon päässä, lukiolaiselle ehkä voi olla kaksikin viikkoa, mutta yläkoululaiselle pistäisin varmaan sellaisen 1-4 päivän päähän. Lisäksi voisit kokeilla vaikka, että "hei, tämä pitäisi hoitaa sunnuntaihin mennessä, koska sinulle sopisi hoitaa tämä, onko sinulla menoa mihinkään?" ja sovitte siinä deadlinen yhdessä ja samalla pakotat toisenkin suunnittelemaan aikataulun elämäänsä. Ja vähän kannattaa itsekin höllentää pipoa, se teini ei nyt ihan suoraan sanottuna pahimmalta tapaukselta kuulosta, jos kuitenkin tekee jotain, vieläpä annetun aikataulun sisään eikä haistattele vain vittua niinku pahimmat tapaukset. 

Sanoit aikaisemmin kans siitä, että mietit rangaistusta ja teini tekee viimetingassa, jos on työkykyinen. Onko ongelmana se, että teini sairastuessaan jättää homman hoitamatta? Sanoisin, että rangaistuksen (lasken myös etujen menettämisen rangaistukseksi)  sijaan voisi olla fiksua keskustella asiallisesti siitä, että tämän viimetinkaan jättämisen takia jäi tämä nyt hoitamatta, ja sen takia haluaisit että hommat hoidettaisiin vähän aiemmin. Kannattaa myös oikeasti muistaa, että tärkeä tässä vaiheessa ikää on se, että säilytät keskusteluyhteyden teinin kanssa, vaikka tässä vaiheessa ikää se ei ole helpointa. He ovat silti vasta lapsia, jotka opettelevat aikuisten vastuunkantoa ja toimintaa, joskus oppivat ja joskus oppivat erehtymällä. 

Vierailija kirjoitti:

Tais syntyäkin yliajalla. No sitten se elämä opettaa hänelle, että mitä tapahtuu kun on myöhässä... turha alkaa peittelemään hänen myöhästymisiään... siitä vaan itse vastuuseen, jos ei ehdi kouluun ajoissa, ei tee läksyjä eikä ehdi syötä mitään. Kyllä alkaa kiinnostamaan asioiden aikataulutus, jos koulupoissaolojen takia huostaanotto uhkaa eikä vanhempien pyyntöjä kuuntele. 

Luetun ymmärtäminen. Ap kirjoitti, että koulun hoitaa ajallaan, sinä horiset huostaanotosta.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta AP kuulostaa joustamattomalta kontrollifriikiltä joka stressaantuu heti kun joku asia on "vaiheessa". Ihan kuin oma äitini aikoinaan. Tottakai yöunet ja suorituskyky on tärkeitä, mutta muutkin asiat ovat nuoresi elämässä hänelle tärkeintä juuri nyt.

Oletko kokeillut luottaa nuoreesi? Niin että antaisit hänelle deadlinen ja sen jälkeen antaisit olla. Hän saisi itse aikatauluttaa hommansa kun hän selkeästi kuitenkin pystyy siihen, etkä stressaisi ja nalkuttaisi jo etukäteen, ja varmistelisi jatkuvasti olkasi yli että asia hoituu. Deadlinen jälkeen vasta tarkistat, ja jos asia on hoidettu, niin asia on kunnossa riippumatta milloin se on tehty. Niin se toimii työelämässäkin. Lisäksi hän saattaisi oppia toimimaan paremmin ajan myötä.

Huoh, olen nyt noin sata kertaa sanonut, että juuri näin teen. Aikaa tehtäviin on riittämiin ja nimenomaan olen sanonut, että en halua alkaa mikromanageroimaan huomauttelemalla. Teini osaa hoitaa hommat halutessaan, ei vaan kiinnosta kodin asiat.