Lue keskustelun säännöt.
Lapsi aina myöhässä
30.05.2022 |
Miten toimia lapsen kanssa, joka on aina myöhässä. Vaikka antaisit hänelle viikon tai kuukauden aikaa tehdä jonkin asian, hän toimittaa sen aina vähän myöhässä ja kokemuksesta tulee molemmille ikävä.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Olet selvästi oppinut hienon uuden sanan, good for you! Jos lapsi ei tarvitse apua asian hoidossa, niin keskustele, miksi asia ei hoidu ajallaan. Lapsella voi olla ihan käytettävä ratkaisu tähän. Lasten kanssa voi puhua, suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Ehkäpä sinun tapa kommunikoida on väärä.
Sanelet etkä kuuntele. Mitäpä jos alkaisit suhtautua teiniin kuten aikuistuvaan nuoreen, joka pian lentää pesästä. Haluatko olla rakentava ja tukea häntä aikuistumisessa vai nipottaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot sille sen ajan aina vähän etukäteen. Jos pitää olla paikalla klo 10.30, sanot sille että klo 10. Tai huone siistiksi tänään, vaikka tarve olisi huomiseksi. Etkä paljasta heti tätä kikkaa, vaan vasta jonkun ajan päästä, jos silloinkaan. Koska jos on kyse jostain vallan käytöstä, alkaa hän myöhästelemään vielä enemmän.
Minustakin tuntuu, että kyseessä on lähinnä vallankäyttö.
Vallankäyttö olisi ihan toisenlaista. Se, ettei lapsen aivot ole kehittyneet vielä niin taitaviksi, että osaisivat hahmottaa aikaa täydellisesti, ennakoida ja ohjata omaa toimintaa kunnolla 100% kerroista kun pitää lähteä, ei ole vallankäyttöä.
Sen sijaan se, että kuvittelet niin, on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, miksi aivosi kääntävät asian sodaksi teidän välille. Kuka sinut kasvatti niin? Miten itse lapsena toimit samoissa tilanteissa, miksi?
Tärkeiden ihmisten välisessä suhteessa ei olla toisia vastaan, vaan yhdessä samaa ongelmaa vastaan.Ei hänellä ole ongelmaa noudattaa deadlinejä koulussa, ja edelleenkin myös kotona hommat hoituvat, ainoastaan sillä erotuksella että ne ovat aina vähän myöhässä. Hän selvästi siis kykenee suunnitelmalliseen toimintaa ja noudattaamaan aikatauluja.
Itse hoidin lapsena velvollisuuteni ajallaan (yleensä reippaasti etuajassa) ja näin toimin edelleen. Motivaationa toimi se, että jos en hoitanut, asioilla oli oikeita negatiivisia seurauksia.
Rangaistukset ovat huono motivaattori. Erikoista, että suhtaudut teiniinkin kuin koiraan.
Paitsi ettei koirakaan kasva rangaistuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot sille sen ajan aina vähän etukäteen. Jos pitää olla paikalla klo 10.30, sanot sille että klo 10. Tai huone siistiksi tänään, vaikka tarve olisi huomiseksi. Etkä paljasta heti tätä kikkaa, vaan vasta jonkun ajan päästä, jos silloinkaan. Koska jos on kyse jostain vallan käytöstä, alkaa hän myöhästelemään vielä enemmän.
Minustakin tuntuu, että kyseessä on lähinnä vallankäyttö.
Vallankäyttö olisi ihan toisenlaista. Se, ettei lapsen aivot ole kehittyneet vielä niin taitaviksi, että osaisivat hahmottaa aikaa täydellisesti, ennakoida ja ohjata omaa toimintaa kunnolla 100% kerroista kun pitää lähteä, ei ole vallankäyttöä.
Sen sijaan se, että kuvittelet niin, on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, miksi aivosi kääntävät asian sodaksi teidän välille. Kuka sinut kasvatti niin? Miten itse lapsena toimit samoissa tilanteissa, miksi?
Tärkeiden ihmisten välisessä suhteessa ei olla toisia vastaan, vaan yhdessä samaa ongelmaa vastaan.Ei hänellä ole ongelmaa noudattaa deadlinejä koulussa, ja edelleenkin myös kotona hommat hoituvat, ainoastaan sillä erotuksella että ne ovat aina vähän myöhässä. Hän selvästi siis kykenee suunnitelmalliseen toimintaa ja noudattaamaan aikatauluja.
Itse hoidin lapsena velvollisuuteni ajallaan (yleensä reippaasti etuajassa) ja näin toimin edelleen. Motivaationa toimi se, että jos en hoitanut, asioilla oli oikeita negatiivisia seurauksia.
Rangaistukset ovat huono motivaattori. Erikoista, että suhtaudut teiniinkin kuin koiraan.
Etujen poistaminen ei ole rangaistus. Yhtä lailla jos et tee töitäsi, saat varoituksen, potkut ja menetät palkkasi. Ruoka kyllä tulee, mutta ei ylimääräistä hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Ehkäpä sinun tapa kommunikoida on väärä.
Sanelet etkä kuuntele. Mitäpä jos alkaisit suhtautua teiniin kuten aikuistuvaan nuoreen, joka pian lentää pesästä. Haluatko olla rakentava ja tukea häntä aikuistumisessa vai nipottaja?
Keskusteluissa esiin nousevat tekosyyt ja emotionaalinen manipulointi. Minulle on aivan sama fanittaako teini minua vai pitääkö nipottajana, jos oppii toimintamalleja joilla pärjää elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot sille sen ajan aina vähän etukäteen. Jos pitää olla paikalla klo 10.30, sanot sille että klo 10. Tai huone siistiksi tänään, vaikka tarve olisi huomiseksi. Etkä paljasta heti tätä kikkaa, vaan vasta jonkun ajan päästä, jos silloinkaan. Koska jos on kyse jostain vallan käytöstä, alkaa hän myöhästelemään vielä enemmän.
Minustakin tuntuu, että kyseessä on lähinnä vallankäyttö.
Vallankäyttö olisi ihan toisenlaista. Se, ettei lapsen aivot ole kehittyneet vielä niin taitaviksi, että osaisivat hahmottaa aikaa täydellisesti, ennakoida ja ohjata omaa toimintaa kunnolla 100% kerroista kun pitää lähteä, ei ole vallankäyttöä.
Sen sijaan se, että kuvittelet niin, on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, miksi aivosi kääntävät asian sodaksi teidän välille. Kuka sinut kasvatti niin? Miten itse lapsena toimit samoissa tilanteissa, miksi?
Tärkeiden ihmisten välisessä suhteessa ei olla toisia vastaan, vaan yhdessä samaa ongelmaa vastaan.Ei hänellä ole ongelmaa noudattaa deadlinejä koulussa, ja edelleenkin myös kotona hommat hoituvat, ainoastaan sillä erotuksella että ne ovat aina vähän myöhässä. Hän selvästi siis kykenee suunnitelmalliseen toimintaa ja noudattaamaan aikatauluja.
Itse hoidin lapsena velvollisuuteni ajallaan (yleensä reippaasti etuajassa) ja näin toimin edelleen. Motivaationa toimi se, että jos en hoitanut, asioilla oli oikeita negatiivisia seurauksia.
Rangaistukset ovat huono motivaattori. Erikoista, että suhtaudut teiniinkin kuin koiraan.
Etujen poistaminen ei ole rangaistus. Yhtä lailla jos et tee töitäsi, saat varoituksen, potkut ja menetät palkkasi. Ruoka kyllä tulee, mutta ei ylimääräistä hauskaa.
Kertoo kaiken, että ap käyttää työpaikkasanastoa, ihan kuin kyse olisi esimiehen ja alaisen suhteesta eikä perheenjäsenten. Puistattavaa ja kylmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot sille sen ajan aina vähän etukäteen. Jos pitää olla paikalla klo 10.30, sanot sille että klo 10. Tai huone siistiksi tänään, vaikka tarve olisi huomiseksi. Etkä paljasta heti tätä kikkaa, vaan vasta jonkun ajan päästä, jos silloinkaan. Koska jos on kyse jostain vallan käytöstä, alkaa hän myöhästelemään vielä enemmän.
Minustakin tuntuu, että kyseessä on lähinnä vallankäyttö.
Vallankäyttö olisi ihan toisenlaista. Se, ettei lapsen aivot ole kehittyneet vielä niin taitaviksi, että osaisivat hahmottaa aikaa täydellisesti, ennakoida ja ohjata omaa toimintaa kunnolla 100% kerroista kun pitää lähteä, ei ole vallankäyttöä.
Sen sijaan se, että kuvittelet niin, on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, miksi aivosi kääntävät asian sodaksi teidän välille. Kuka sinut kasvatti niin? Miten itse lapsena toimit samoissa tilanteissa, miksi?
Tärkeiden ihmisten välisessä suhteessa ei olla toisia vastaan, vaan yhdessä samaa ongelmaa vastaan.Ei hänellä ole ongelmaa noudattaa deadlinejä koulussa, ja edelleenkin myös kotona hommat hoituvat, ainoastaan sillä erotuksella että ne ovat aina vähän myöhässä. Hän selvästi siis kykenee suunnitelmalliseen toimintaa ja noudattaamaan aikatauluja.
Itse hoidin lapsena velvollisuuteni ajallaan (yleensä reippaasti etuajassa) ja näin toimin edelleen. Motivaationa toimi se, että jos en hoitanut, asioilla oli oikeita negatiivisia seurauksia.
Rangaistukset ovat huono motivaattori. Erikoista, että suhtaudut teiniinkin kuin koiraan.
Etujen poistaminen ei ole rangaistus. Yhtä lailla jos et tee töitäsi, saat varoituksen, potkut ja menetät palkkasi. Ruoka kyllä tulee, mutta ei ylimääräistä hauskaa.
Eikä kertomatta jättäminen ole valehtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetat miten pysyy aikataulussa. Teette yhdessä niin että tulee tehtyä ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Ehkäpä sinun tapa kommunikoida on väärä.
Sanelet etkä kuuntele. Mitäpä jos alkaisit suhtautua teiniin kuten aikuistuvaan nuoreen, joka pian lentää pesästä. Haluatko olla rakentava ja tukea häntä aikuistumisessa vai nipottaja?
Keskusteluissa esiin nousevat tekosyyt ja emotionaalinen manipulointi. Minulle on aivan sama fanittaako teini minua vai pitääkö nipottajana, jos oppii toimintamalleja joilla pärjää elämässään.
Onneksi minulla ei ole perheenjäseniä, jotka on yhtä pihalla aikuistuvien nuorten kanssa elämisestä ja suhtautuu niihin kuin koiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Ehkäpä sinun tapa kommunikoida on väärä.
Sanelet etkä kuuntele. Mitäpä jos alkaisit suhtautua teiniin kuten aikuistuvaan nuoreen, joka pian lentää pesästä. Haluatko olla rakentava ja tukea häntä aikuistumisessa vai nipottaja?
Keskusteluissa esiin nousevat tekosyyt ja emotionaalinen manipulointi. Minulle on aivan sama fanittaako teini minua vai pitääkö nipottajana, jos oppii toimintamalleja joilla pärjää elämässään.
Siis juuri päin vastoin. Hän oppii vain sen, että olet tyytyväinen häneen vain silloin, kun hän tottelee. Et opeta häntä pärjäämään elämässä. Sitähän sinua on tässä koitettu opastaa tekemään, mutta haluat jatkaa remmiä ja keppiä linjalla ja ajatella, että lapsi on sinua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Olet selvästi oppinut hienon uuden sanan, good for you! Jos lapsi ei tarvitse apua asian hoidossa, niin keskustele, miksi asia ei hoidu ajallaan. Lapsella voi olla ihan käytettävä ratkaisu tähän. Lasten kanssa voi puhua, suosittelen.
Syyt ovat vaihdelleet. Ensimmäisillä kerroilla hän sanoi ettei ajatellut minua haittavaan, sanoin että haittaa. Sen jälkeen on tullut lähinnä tekosyitä (siis syitä, jotka eivät estä tekemästä asiaa etukäteen, jne). Mielestäni on päivänselvää, että motivaatiota ei ole ja homma hoidetaan minimipanostuksella viime hetkellä, jonka vuoksi ollaan aina myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Ehkäpä sinun tapa kommunikoida on väärä.
Sanelet etkä kuuntele. Mitäpä jos alkaisit suhtautua teiniin kuten aikuistuvaan nuoreen, joka pian lentää pesästä. Haluatko olla rakentava ja tukea häntä aikuistumisessa vai nipottaja?
Keskusteluissa esiin nousevat tekosyyt ja emotionaalinen manipulointi. Minulle on aivan sama fanittaako teini minua vai pitääkö nipottajana, jos oppii toimintamalleja joilla pärjää elämässään.
Siis juuri päin vastoin. Hän oppii vain sen, että olet tyytyväinen häneen vain silloin, kun hän tottelee. Et opeta häntä pärjäämään elämässä. Sitähän sinua on tässä koitettu opastaa tekemään, mutta haluat jatkaa remmiä ja keppiä linjalla ja ajatella, että lapsi on sinua vastaan.
Nimenomaan sillähän elämässä ja työelämässä pärjää, kun hoitaa sovitut asiat ajallaan. Miten niin jatkaa remmiä ja keppiä -linjalla? En ole lasta rankaissut. Harkitsen etujen poistamista ja toistaiseksi se vaikuttaa ainoalta tavalta välittää viesti lapselle, että hän ei voi laiminlyödä kotivelvollisuuksiaan ilman seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Olet selvästi oppinut hienon uuden sanan, good for you! Jos lapsi ei tarvitse apua asian hoidossa, niin keskustele, miksi asia ei hoidu ajallaan. Lapsella voi olla ihan käytettävä ratkaisu tähän. Lasten kanssa voi puhua, suosittelen.
Syyt ovat vaihdelleet. Ensimmäisillä kerroilla hän sanoi ettei ajatellut minua haittavaan, sanoin että haittaa. Sen jälkeen on tullut lähinnä tekosyitä (siis syitä, jotka eivät estä tekemästä asiaa etukäteen, jne). Mielestäni on päivänselvää, että motivaatiota ei ole ja homma hoidetaan minimipanostuksella viime hetkellä, jonka vuoksi ollaan aina myöhässä.
Kerroitko hänelle, miksi haittaa, mitä aiheutuu, jos asiaa ei tehdä ajallaan? Sinällään on hyvä, että lapsi on oppinut tekemään "turhat" asiat minimipanostuksella, se on hyödyllinen taito, jonka soisi monen onnettoman ja aina muka kiireisen aikuisenki oppivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Olet selvästi oppinut hienon uuden sanan, good for you! Jos lapsi ei tarvitse apua asian hoidossa, niin keskustele, miksi asia ei hoidu ajallaan. Lapsella voi olla ihan käytettävä ratkaisu tähän. Lasten kanssa voi puhua, suosittelen.
Syyt ovat vaihdelleet. Ensimmäisillä kerroilla hän sanoi ettei ajatellut minua haittavaan, sanoin että haittaa. Sen jälkeen on tullut lähinnä tekosyitä (siis syitä, jotka eivät estä tekemästä asiaa etukäteen, jne). Mielestäni on päivänselvää, että motivaatiota ei ole ja homma hoidetaan minimipanostuksella viime hetkellä, jonka vuoksi ollaan aina myöhässä.
Onneksi olet niin hyvä ja lämmin ihminen. Jos teini joskus haluaa hankalan pomon, hän tietää kehen ottaa yhteyttä. Jos hän kaipaa tukea ja vanhemmuutta, ei sitä sen sijaan taida löytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Ehkäpä sinun tapa kommunikoida on väärä.
Sanelet etkä kuuntele. Mitäpä jos alkaisit suhtautua teiniin kuten aikuistuvaan nuoreen, joka pian lentää pesästä. Haluatko olla rakentava ja tukea häntä aikuistumisessa vai nipottaja?
Keskusteluissa esiin nousevat tekosyyt ja emotionaalinen manipulointi. Minulle on aivan sama fanittaako teini minua vai pitääkö nipottajana, jos oppii toimintamalleja joilla pärjää elämässään.
Siis juuri päin vastoin. Hän oppii vain sen, että olet tyytyväinen häneen vain silloin, kun hän tottelee. Et opeta häntä pärjäämään elämässä. Sitähän sinua on tässä koitettu opastaa tekemään, mutta haluat jatkaa remmiä ja keppiä linjalla ja ajatella, että lapsi on sinua vastaan.
Nimenomaan sillähän elämässä ja työelämässä pärjää, kun hoitaa sovitut asiat ajallaan. Miten niin jatkaa remmiä ja keppiä -linjalla? En ole lasta rankaissut. Harkitsen etujen poistamista ja toistaiseksi se vaikuttaa ainoalta tavalta välittää viesti lapselle, että hän ei voi laiminlyödä kotivelvollisuuksiaan ilman seurauksia.
Aikuisten tehtävä on opettaa lapselle tarpeellisia taitoja elämää varten. Ei käskyttää lasta vedoten siihen, että pitää alistua jo lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Ehkäpä sinun tapa kommunikoida on väärä.
Sanelet etkä kuuntele. Mitäpä jos alkaisit suhtautua teiniin kuten aikuistuvaan nuoreen, joka pian lentää pesästä. Haluatko olla rakentava ja tukea häntä aikuistumisessa vai nipottaja?
Keskusteluissa esiin nousevat tekosyyt ja emotionaalinen manipulointi. Minulle on aivan sama fanittaako teini minua vai pitääkö nipottajana, jos oppii toimintamalleja joilla pärjää elämässään.
Siis juuri päin vastoin. Hän oppii vain sen, että olet tyytyväinen häneen vain silloin, kun hän tottelee. Et opeta häntä pärjäämään elämässä. Sitähän sinua on tässä koitettu opastaa tekemään, mutta haluat jatkaa remmiä ja keppiä linjalla ja ajatella, että lapsi on sinua vastaan.
Nimenomaan sillähän elämässä ja työelämässä pärjää, kun hoitaa sovitut asiat ajallaan. Miten niin jatkaa remmiä ja keppiä -linjalla? En ole lasta rankaissut. Harkitsen etujen poistamista ja toistaiseksi se vaikuttaa ainoalta tavalta välittää viesti lapselle, että hän ei voi laiminlyödä kotivelvollisuuksiaan ilman seurauksia.
Juurihan kirjoitit, että teini hoitaa hommat koulussa. Koska sinun kanssa asiat ei suju, voi vanhemmilla olla peiliin katsomisen paikka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Olet selvästi oppinut hienon uuden sanan, good for you! Jos lapsi ei tarvitse apua asian hoidossa, niin keskustele, miksi asia ei hoidu ajallaan. Lapsella voi olla ihan käytettävä ratkaisu tähän. Lasten kanssa voi puhua, suosittelen.
Syyt ovat vaihdelleet. Ensimmäisillä kerroilla hän sanoi ettei ajatellut minua haittavaan, sanoin että haittaa. Sen jälkeen on tullut lähinnä tekosyitä (siis syitä, jotka eivät estä tekemästä asiaa etukäteen, jne). Mielestäni on päivänselvää, että motivaatiota ei ole ja homma hoidetaan minimipanostuksella viime hetkellä, jonka vuoksi ollaan aina myöhässä.
Onneksi olet niin hyvä ja lämmin ihminen. Jos teini joskus haluaa hankalan pomon, hän tietää kehen ottaa yhteyttä. Jos hän kaipaa tukea ja vanhemmuutta, ei sitä sen sijaan taida löytyä.
Ei ole hankalaa edellyttää toimimaan kuten on sovittu. Hankala on se osapuoli, joka toistuvasti tästä luistaa ja vaatii joustoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Ehkäpä sinun tapa kommunikoida on väärä.
Sanelet etkä kuuntele. Mitäpä jos alkaisit suhtautua teiniin kuten aikuistuvaan nuoreen, joka pian lentää pesästä. Haluatko olla rakentava ja tukea häntä aikuistumisessa vai nipottaja?
Keskusteluissa esiin nousevat tekosyyt ja emotionaalinen manipulointi. Minulle on aivan sama fanittaako teini minua vai pitääkö nipottajana, jos oppii toimintamalleja joilla pärjää elämässään.
Siis juuri päin vastoin. Hän oppii vain sen, että olet tyytyväinen häneen vain silloin, kun hän tottelee. Et opeta häntä pärjäämään elämässä. Sitähän sinua on tässä koitettu opastaa tekemään, mutta haluat jatkaa remmiä ja keppiä linjalla ja ajatella, että lapsi on sinua vastaan.
Nimenomaan sillähän elämässä ja työelämässä pärjää, kun hoitaa sovitut asiat ajallaan. Miten niin jatkaa remmiä ja keppiä -linjalla? En ole lasta rankaissut. Harkitsen etujen poistamista ja toistaiseksi se vaikuttaa ainoalta tavalta välittää viesti lapselle, että hän ei voi laiminlyödä kotivelvollisuuksiaan ilman seurauksia.
Juurihan kirjoitit, että teini hoitaa hommat koulussa. Koska sinun kanssa asiat ei suju, voi vanhemmilla olla peiliin katsomisen paikka
Niinpä, tätä juuri pohdinkin. Koulussahan siitä on selkeitä sanktioita, jos hommiaan ei hoida. Arvosanat laskevat, jää jälkeen, nuorempana jopa jälki-istuntoon (nöyryytys ja vapauden menetys). Itse en ole mitään rankaisuja aiemmin käyttänyt, mutta etujen menetys voisi kyllä olla paikallaan siksi ajaksi, että oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.
Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.
Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.
Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.
Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.
Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?
Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.
Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.
Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Olet selvästi oppinut hienon uuden sanan, good for you! Jos lapsi ei tarvitse apua asian hoidossa, niin keskustele, miksi asia ei hoidu ajallaan. Lapsella voi olla ihan käytettävä ratkaisu tähän. Lasten kanssa voi puhua, suosittelen.
Syyt ovat vaihdelleet. Ensimmäisillä kerroilla hän sanoi ettei ajatellut minua haittavaan, sanoin että haittaa. Sen jälkeen on tullut lähinnä tekosyitä (siis syitä, jotka eivät estä tekemästä asiaa etukäteen, jne). Mielestäni on päivänselvää, että motivaatiota ei ole ja homma hoidetaan minimipanostuksella viime hetkellä, jonka vuoksi ollaan aina myöhässä.
Onneksi olet niin hyvä ja lämmin ihminen. Jos teini joskus haluaa hankalan pomon, hän tietää kehen ottaa yhteyttä. Jos hän kaipaa tukea ja vanhemmuutta, ei sitä sen sijaan taida löytyä.
Ei ole hankalaa edellyttää toimimaan kuten on sovittu. Hankala on se osapuoli, joka toistuvasti tästä luistaa ja vaatii joustoa.
Se on mielenkiintoista, miten olet niin kovin, kovin oikeassa, eikä homma silti toimi.
Rangaistukset ovat huono motivaattori. Erikoista, että suhtaudut teiniinkin kuin koiraan.