Lapsi aina myöhässä

No sanot sille sen ajan aina vähän etukäteen. Jos pitää olla paikalla klo 10.30, sanot sille että klo 10. Tai huone siistiksi tänään, vaikka tarve olisi huomiseksi. Etkä paljasta heti tätä kikkaa, vaan vasta jonkun ajan päästä, jos silloinkaan. Koska jos on kyse jostain vallan käytöstä, alkaa hän myöhästelemään vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut lapsesta asti aina myöhässä ja ei ole haitannut lainkaan - anna lapsen olla mitä on.

Ei haitannut?Mietipä niitä ketkä aina odottavat...

Vuodatan heidän puolestaan pienen kyyneleen.

Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Onko sama ongelma koulutehtävien kanssa vai vain äidin antamien tehtävien kanssa? Ehtiikö aamulla kouluun?

Ehtii aamulla kouluun, koulutehtävät palauttaa ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut lapsesta asti aina myöhässä ja ei ole haitannut lainkaan - anna lapsen olla mitä on.

Onneksi olet valinnut työn jossa ei aikatauluilla ole väliä. Minun työssä ei tuolla "aina vähän myöhässä" menolla ei pärjäisi.

No onneksi ei sinut töitäsi tarvitse tehdäkään :)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.

Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.

Vierailija kirjoitti:

No sanot sille sen ajan aina vähän etukäteen. Jos pitää olla paikalla klo 10.30, sanot sille että klo 10. Tai huone siistiksi tänään, vaikka tarve olisi huomiseksi. Etkä paljasta heti tätä kikkaa, vaan vasta jonkun ajan päästä, jos silloinkaan. Koska jos on kyse jostain vallan käytöstä, alkaa hän myöhästelemään vielä enemmän.

Minustakin tuntuu, että kyseessä on lähinnä vallankäyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sanot sille sen ajan aina vähän etukäteen. Jos pitää olla paikalla klo 10.30, sanot sille että klo 10. Tai huone siistiksi tänään, vaikka tarve olisi huomiseksi. Etkä paljasta heti tätä kikkaa, vaan vasta jonkun ajan päästä, jos silloinkaan. Koska jos on kyse jostain vallan käytöstä, alkaa hän myöhästelemään vielä enemmän.

Minustakin tuntuu, että kyseessä on lähinnä vallankäyttö.

Vallankäyttö olisi ihan toisenlaista. Se, ettei lapsen aivot ole kehittyneet vielä niin taitaviksi, että osaisivat hahmottaa aikaa täydellisesti, ennakoida ja ohjata omaa toimintaa kunnolla 100% kerroista kun pitää lähteä, ei ole vallankäyttöä.

Sen sijaan se, että kuvittelet niin, on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, miksi aivosi kääntävät asian sodaksi teidän välille. Kuka sinut kasvatti niin? Miten itse lapsena toimit samoissa tilanteissa, miksi?

Tärkeiden ihmisten välisessä suhteessa ei olla toisia vastaan, vaan yhdessä samaa ongelmaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.

Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.

Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sanot sille sen ajan aina vähän etukäteen. Jos pitää olla paikalla klo 10.30, sanot sille että klo 10. Tai huone siistiksi tänään, vaikka tarve olisi huomiseksi. Etkä paljasta heti tätä kikkaa, vaan vasta jonkun ajan päästä, jos silloinkaan. Koska jos on kyse jostain vallan käytöstä, alkaa hän myöhästelemään vielä enemmän.

Minustakin tuntuu, että kyseessä on lähinnä vallankäyttö.

Vallankäyttö olisi ihan toisenlaista. Se, ettei lapsen aivot ole kehittyneet vielä niin taitaviksi, että osaisivat hahmottaa aikaa täydellisesti, ennakoida ja ohjata omaa toimintaa kunnolla 100% kerroista kun pitää lähteä, ei ole vallankäyttöä.

Sen sijaan se, että kuvittelet niin, on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, miksi aivosi kääntävät asian sodaksi teidän välille. Kuka sinut kasvatti niin? Miten itse lapsena toimit samoissa tilanteissa, miksi?

Tärkeiden ihmisten välisessä suhteessa ei olla toisia vastaan, vaan yhdessä samaa ongelmaa vastaan.

Ei hänellä ole ongelmaa noudattaa deadlinejä koulussa, ja edelleenkin myös kotona hommat hoituvat, ainoastaan sillä erotuksella että ne ovat aina vähän myöhässä. Hän selvästi siis kykenee suunnitelmalliseen toimintaa ja noudattaamaan aikatauluja.

Itse hoidin lapsena velvollisuuteni ajallaan (yleensä reippaasti etuajassa) ja näin toimin edelleen. Motivaationa toimi se, että jos en hoitanut, asioilla oli oikeita negatiivisia seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.

Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.

Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.

Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.

Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.

Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.

Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.

Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sanot sille sen ajan aina vähän etukäteen. Jos pitää olla paikalla klo 10.30, sanot sille että klo 10. Tai huone siistiksi tänään, vaikka tarve olisi huomiseksi. Etkä paljasta heti tätä kikkaa, vaan vasta jonkun ajan päästä, jos silloinkaan. Koska jos on kyse jostain vallan käytöstä, alkaa hän myöhästelemään vielä enemmän.

Minustakin tuntuu, että kyseessä on lähinnä vallankäyttö.

Vallankäyttö olisi ihan toisenlaista. Se, ettei lapsen aivot ole kehittyneet vielä niin taitaviksi, että osaisivat hahmottaa aikaa täydellisesti, ennakoida ja ohjata omaa toimintaa kunnolla 100% kerroista kun pitää lähteä, ei ole vallankäyttöä.

Sen sijaan se, että kuvittelet niin, on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, miksi aivosi kääntävät asian sodaksi teidän välille. Kuka sinut kasvatti niin? Miten itse lapsena toimit samoissa tilanteissa, miksi?

Tärkeiden ihmisten välisessä suhteessa ei olla toisia vastaan, vaan yhdessä samaa ongelmaa vastaan.

Ei hänellä ole ongelmaa noudattaa deadlinejä koulussa, ja edelleenkin myös kotona hommat hoituvat, ainoastaan sillä erotuksella että ne ovat aina vähän myöhässä. Hän selvästi siis kykenee suunnitelmalliseen toimintaa ja noudattaamaan aikatauluja.

Itse hoidin lapsena velvollisuuteni ajallaan (yleensä reippaasti etuajassa) ja näin toimin edelleen. Motivaationa toimi se, että jos en hoitanut, asioilla oli oikeita negatiivisia seurauksia.

Esimerkiksi adhd:n yksi piirre on maskaaminen, joka on äärimmäisen kuluttavaa. Siinä näytellään muille sellaista, jollainen ei ole ja toimitaan, kuten normaali toimisi. Se vaatii erittäin paljon pinnistelyä ja paljon normaalia enemmän keskittymistä. Keskittyminen helopottuu palkinnosta=dopamiini=motivaatio=saavutus/mieluinen asia.

Maskaamista ei jaksa tehdä ympäri vuorokautisesti ja esimerkiksi kotonaan moni on mielellään oma itsensä, jotta saavat palautua.

Vaikka adhd:ta ei ole, voi omata vastaavan käyttäytymismallin.

Lapsesi ei tee, kuten sinä teit-> agressio, koska sait negatiivisen seurauksen, jos itse toimit samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.

Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.

Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.

Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.

Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.

Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sanot sille sen ajan aina vähän etukäteen. Jos pitää olla paikalla klo 10.30, sanot sille että klo 10. Tai huone siistiksi tänään, vaikka tarve olisi huomiseksi. Etkä paljasta heti tätä kikkaa, vaan vasta jonkun ajan päästä, jos silloinkaan. Koska jos on kyse jostain vallan käytöstä, alkaa hän myöhästelemään vielä enemmän.

Minustakin tuntuu, että kyseessä on lähinnä vallankäyttö.

Vallankäyttö olisi ihan toisenlaista. Se, ettei lapsen aivot ole kehittyneet vielä niin taitaviksi, että osaisivat hahmottaa aikaa täydellisesti, ennakoida ja ohjata omaa toimintaa kunnolla 100% kerroista kun pitää lähteä, ei ole vallankäyttöä.

Sen sijaan se, että kuvittelet niin, on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, miksi aivosi kääntävät asian sodaksi teidän välille. Kuka sinut kasvatti niin? Miten itse lapsena toimit samoissa tilanteissa, miksi?

Tärkeiden ihmisten välisessä suhteessa ei olla toisia vastaan, vaan yhdessä samaa ongelmaa vastaan.

Ei hänellä ole ongelmaa noudattaa deadlinejä koulussa, ja edelleenkin myös kotona hommat hoituvat, ainoastaan sillä erotuksella että ne ovat aina vähän myöhässä. Hän selvästi siis kykenee suunnitelmalliseen toimintaa ja noudattaamaan aikatauluja.

Itse hoidin lapsena velvollisuuteni ajallaan (yleensä reippaasti etuajassa) ja näin toimin edelleen. Motivaationa toimi se, että jos en hoitanut, asioilla oli oikeita negatiivisia seurauksia.

Esimerkiksi adhd:n yksi piirre on maskaaminen, joka on äärimmäisen kuluttavaa. Siinä näytellään muille sellaista, jollainen ei ole ja toimitaan, kuten normaali toimisi. Se vaatii erittäin paljon pinnistelyä ja paljon normaalia enemmän keskittymistä. Keskittyminen helopottuu palkinnosta=dopamiini=motivaatio=saavutus/mieluinen asia.

Maskaamista ei jaksa tehdä ympäri vuorokautisesti ja esimerkiksi kotonaan moni on mielellään oma itsensä, jotta saavat palautua.

Vaikka adhd:ta ei ole, voi omata vastaavan käyttäytymismallin.

Lapsesi ei tee, kuten sinä teit-> agressio, koska sait negatiivisen seurauksen, jos itse toimit samoin.

Lapsella on kyllä yllin kyllin aikaa olla oma itsensä ja tehdä omia juttujaan. Dopamiinia vapautuu tavoiteiden saavuttamisesta, se on sitten eri asia suhtautuuko lapsi kotitöihin tavoitteena vai ei. Lapsella ei myöskään ole adhd:ta ja kykenee edelleen suoriutumaan muista deadlineistä normaalisti. Muutenkin melko kyseenalaista alkaa jakelemaan tuolla tavalla diagnooseja tuntemattomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sanot sille sen ajan aina vähän etukäteen. Jos pitää olla paikalla klo 10.30, sanot sille että klo 10. Tai huone siistiksi tänään, vaikka tarve olisi huomiseksi. Etkä paljasta heti tätä kikkaa, vaan vasta jonkun ajan päästä, jos silloinkaan. Koska jos on kyse jostain vallan käytöstä, alkaa hän myöhästelemään vielä enemmän.

Minustakin tuntuu, että kyseessä on lähinnä vallankäyttö.

Vallankäyttö olisi ihan toisenlaista. Se, ettei lapsen aivot ole kehittyneet vielä niin taitaviksi, että osaisivat hahmottaa aikaa täydellisesti, ennakoida ja ohjata omaa toimintaa kunnolla 100% kerroista kun pitää lähteä, ei ole vallankäyttöä.

Sen sijaan se, että kuvittelet niin, on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, miksi aivosi kääntävät asian sodaksi teidän välille. Kuka sinut kasvatti niin? Miten itse lapsena toimit samoissa tilanteissa, miksi?

Tärkeiden ihmisten välisessä suhteessa ei olla toisia vastaan, vaan yhdessä samaa ongelmaa vastaan.

Ei hänellä ole ongelmaa noudattaa deadlinejä koulussa, ja edelleenkin myös kotona hommat hoituvat, ainoastaan sillä erotuksella että ne ovat aina vähän myöhässä. Hän selvästi siis kykenee suunnitelmalliseen toimintaa ja noudattaamaan aikatauluja.

Itse hoidin lapsena velvollisuuteni ajallaan (yleensä reippaasti etuajassa) ja näin toimin edelleen. Motivaationa toimi se, että jos en hoitanut, asioilla oli oikeita negatiivisia seurauksia.

Esimerkiksi adhd:n yksi piirre on maskaaminen, joka on äärimmäisen kuluttavaa. Siinä näytellään muille sellaista, jollainen ei ole ja toimitaan, kuten normaali toimisi. Se vaatii erittäin paljon pinnistelyä ja paljon normaalia enemmän keskittymistä. Keskittyminen helopottuu palkinnosta=dopamiini=motivaatio=saavutus/mieluinen asia.

Maskaamista ei jaksa tehdä ympäri vuorokautisesti ja esimerkiksi kotonaan moni on mielellään oma itsensä, jotta saavat palautua.

Vaikka adhd:ta ei ole, voi omata vastaavan käyttäytymismallin.

Lapsesi ei tee, kuten sinä teit-> agressio, koska sait negatiivisen seurauksen, jos itse toimit samoin.

Lapsella on kyllä yllin kyllin aikaa olla oma itsensä ja tehdä omia juttujaan. Dopamiinia vapautuu tavoiteiden saavuttamisesta, se on sitten eri asia suhtautuuko lapsi kotitöihin tavoitteena vai ei. Lapsella ei myöskään ole adhd:ta ja kykenee edelleen suoriutumaan muista deadlineistä normaalisti. Muutenkin melko kyseenalaista alkaa jakelemaan tuolla tavalla diagnooseja tuntemattomista.

"Vaikka adhd:ta ei ole..." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.

Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.

Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.

Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.

Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.

Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?

Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.

Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.

Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.

Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.

Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.

Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?

Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.

Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sama ongelma koulutehtävien kanssa vai vain äidin antamien tehtävien kanssa? Ehtiikö aamulla kouluun?

Ehtii aamulla kouluun, koulutehtävät palauttaa ajallaan.

Eli oikeasti mitään ongelmaa ei ole paitsi teini-ikä. Teini-ikäinen kapinoi ja irtautuu vanhemmistaan. Googlaa lisää aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, joka myöhästyy aina kaikesta muusta, paitsi ei ikinä treeneistä. Kyllä se on motiivista kiinni.

Motivaatiosta. Ja kyllä, mielenkiintoinen asia auttaa keskittymään, myös lähtötilanteisiin ja ennakoimaan paremmin. Se on normaalia, eikä sille oikein minkään voi, muuta kuin tukea enemmän niissä vähemmän kiinnostavissa asioissa. Ei korjaannu huudolla, pelikiellolla, sheimaamisella eikä ole nujerrettavissa pois tai tarkoita epäkunnioitusta.

Kaikki ei voi olla mielenkiintoista ja kotonakin on velvollisuuksia. Koulussahan siitä tulee sanktioita, jos ei kunnioita deadlinejä. Se vaikuttaa arvosanaan tai voi jäädä jälki-istuntoon. Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko kotonakaan kunnioitusta saada muuten kuin etuja poistamalla.

Kannattaa katsoa lapsen käytöstä kokonaisuudessaan. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että lapsi kävisi mikrosotaa vanhempaansa vastaan juuri itselleen haitallisessa asiassa. Tukekaa lapsianne onnistumaan, älkääkä ottako kaikkea mahdollista henkilökohtaisena loukkauksena. Se, että tunnette, ettei lapsi teitä kunnioita, on keskustelun paikka, ihan ensiksi yksin omien korvienne välissä.

Jaa, omasta mielestäni se että ei hoida tiettyjä velvollisuuksiaan mutta toiset hoitaa, nimenomaan viestii välinpitämättömyydestä ja kunnioituksen puutteesta niitä yksiä velvollisuuksia kohtaan. En ole edelleenkään kasvattamassa mikromanageroitavaa yksilöä. Jos lapsi priorisoi koulua ja laiminlyö kotia, ehkäpä minäkin voin alkaa laiminlyömään tätä.

Sinun mielestäsi. Mutta oletko koskaan kysynyt lapselta? Kommunikoitteko edes oikeasti? Kasvatatko lastasi oikeasti pärjäämään vai toistatko vain jopa haitallisia kasvatusmalleja, joita sinuun on sovellettu?

Siinä ei ole mitään haitallista, että hoitaa velvollisuutensa ajoissa ja elämä toimii juuri niin: joko teet kuten on sovittu ja saat palkkion (palkka, elintaso, pääset osallistumaan harrastuspeliin, jne) tai sitten et, ja jäät etuja ja mukavuuksia vaille.

Ei tietenkään. Ja tässähän on oiva paikka tehdä lapsen kanssa yhdessä asioita. Opeta lapsi pärjäämään myös silloin, kun motivaatio ei aja häntä eteen päin. Asennoitumistapojahan on monia, voit mm. olla lastasi vastaan ja ottaa kaiken loukkauksena tai voit olla hänen kanssaan selvittämässä, mitkä tavat voivat häntä auttaa.

Se ei ratkaise asiaa, että manageroin tai teen hänen kanssaan (tai puolestaan). Sama tehdä yksin, jos on kuitenkin itse sidottu toimeen yhtä lailla. Ongelma ei ole siinä, että lapsi tarvitsisi apua hoitaakseen asiat ajallaan, vaan siinä ettei yksinkertaisesti viitsi hoitaa minuun liittyviä asioita ajallaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.