Millä tavalla lapsi on miehelle statussymboli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isää pidetään parempana työntekijänä kuin lapsetonta: hän on sen verran luotettava, sosiaalisesti taitava ja kykenevä sitoutumaan, että on saanut hankittua vakaan parisuhteen ja lapsia. Miehen ei kuitenkaan oleteta olevan töistä pois lapsen takia, joten lapsi ei haittaa hänen työsuoritustaan.

Naisten kohdalla asia on täysin päin vastoin, luotettavimpana työntekijänä pidetään naista joka ei ole parisuhteessa, koska muuten epäillään hänen viimeistään ihan kohta jäävän vanhempainvapaalle.

Olen jo viisikymppinen, mutta kyllähän jokaisessa akateemisessa ammatissa halveksitaan isämiehiä, jotka koskaan eivät jää hoitamaan lapsia, kun ne ovat kipeitä. Myös isyyslomien väliin jättäjät ovat halveksittuja. Aikuisten ihmisten elämään lapset kuuluvat ja joskus aiheuttavat töistä poissaoloja, sellaista se elämä on. 

Olen itse miettinyt, voisiko tuossa olla myös jotakin ikään liittyvää tekijää. Monestihan akateemiset miehet tulevat isäksi myöhemmässä iässä kuin matalammin koulutetut, jolloin iän myötä on karttunut varallisuutta ja viisautta. Puhdasta mutua, mutta "vanhemmilla" isillä myös saattaa olla erilainen arvojärjestys kuin nuoremmilla, että oman (suunnitellun?) jälkikasvun kanssa myös halutaan olla ja heihin halutaan luoda mahdollisimman hyvä suhde. Olen nimittäin mieheni kanssa kärsinyt aiemmin lapsettomuudesta, ja hänestä tuli isä ensimmäisen kerran vasta n. 40-vuotiaana. Hänen ammattinsa on hyvin perinteinen ja hyvin "äijämäinen", ja yleisesti ottaen esim. lasten sairastaessa äiti jää heitä hoitamaan, mutta niin vain miehelleni oli itsestään selvää pitää isyysvapaat ja hän oikeasti haluaa hoitaa lastaan. Vähän samaa olen ollut huomaavinani muidenkin "vanhempien" isien kohdalla, ammatista tai koulutustaustasta nyt niin välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isää pidetään parempana työntekijänä kuin lapsetonta: hän on sen verran luotettava, sosiaalisesti taitava ja kykenevä sitoutumaan, että on saanut hankittua vakaan parisuhteen ja lapsia. Miehen ei kuitenkaan oleteta olevan töistä pois lapsen takia, joten lapsi ei haittaa hänen työsuoritustaan.

Naisten kohdalla asia on täysin päin vastoin, luotettavimpana työntekijänä pidetään naista joka ei ole parisuhteessa, koska muuten epäillään hänen viimeistään ihan kohta jäävän vanhempainvapaalle.

Olen jo viisikymppinen, mutta kyllähän jokaisessa akateemisessa ammatissa halveksitaan isämiehiä, jotka koskaan eivät jää hoitamaan lapsia, kun ne ovat kipeitä. Myös isyyslomien väliin jättäjät ovat halveksittuja. Aikuisten ihmisten elämään lapset kuuluvat ja joskus aiheuttavat töistä poissaoloja, sellaista se elämä on. 

Uraputkessa olevat miehet eivät voi jäädä vuosikausiksi isyysvapaalla. Lyhyet parin kuukauden isyysvapaat on vielä ok, mutta jos pidempään poissa, niin johtajapaikat menee toisille.

Ex-miehellä oli lapset ex-vaimonsa kanssa. Hän alusta asti toi esille, kuinka tärkeää on olla isä. Käytännössä tämä ei juuri näkynyt mm. ei halunnut käyttää yhtään rahaa/aikaa lapsiin yli papereissa sovitun, ei soitellut ja kysellyt lastensa kuulumisia, tai muutenkaan tiennyt lapsistaan mitään merkityksellistä. Lapsetkaan eivät pitäneet yhteyttä. Silti mainosti kaikille uusille ihmiselle olevansa kahden lapsen isä, monesti kertoi mm. kuinka hänellä on hyvinkasvatetut, kiltit lapset. Siinä mietin, kun hän muutenkin oli hyvin itsekeskeinen, että nämä lapset ovat ikään kuin statussymboli, tunneside oli jäänyt olemattomaksi. 

No onhan se polleeta päästä näyttämään että ainakin yhden kerran sitä on naista saatu!

Lapsi on elävä todiste.

Paitsi että ei sekään niin varma todiste, se lapsi voi olla jonkun toisenkin, mies vain luulee omakseen.

Niin että se siitä stetussymboolista sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isää pidetään parempana työntekijänä kuin lapsetonta: hän on sen verran luotettava, sosiaalisesti taitava ja kykenevä sitoutumaan, että on saanut hankittua vakaan parisuhteen ja lapsia. Miehen ei kuitenkaan oleteta olevan töistä pois lapsen takia, joten lapsi ei haittaa hänen työsuoritustaan.

Naisten kohdalla asia on täysin päin vastoin, luotettavimpana työntekijänä pidetään naista joka ei ole parisuhteessa, koska muuten epäillään hänen viimeistään ihan kohta jäävän vanhempainvapaalle.

Olen jo viisikymppinen, mutta kyllähän jokaisessa akateemisessa ammatissa halveksitaan isämiehiä, jotka koskaan eivät jää hoitamaan lapsia, kun ne ovat kipeitä. Myös isyyslomien väliin jättäjät ovat halveksittuja. Aikuisten ihmisten elämään lapset kuuluvat ja joskus aiheuttavat töistä poissaoloja, sellaista se elämä on. 

Uraputkessa olevat miehet eivät voi jäädä vuosikausiksi isyysvapaalla. Lyhyet parin kuukauden isyysvapaat on vielä ok, mutta jos pidempään poissa, niin johtajapaikat menee toisille.

No tie minkä kauppatieteilijän tai inssin ongelmia nuo. Meillä julkisella kyllä lääkäri voi hyvin downshiftata vuoden ja palata virkaansa, tai pappi tai sossu.

Ei se nuorille miehille olekaan statussymboli, etenkin nykyään kun nuoruus jatkuu pitkään. Mutta yli 35-vuotiaille miehille lapsi on statussymboli. Perheen perustaminen osoittaa, että mies ei ole luuseri, vaan hän on kyennyt saamaan naisen ja perheen. Lapsettomia yli 40-vuotiaita miehiä pidetään herkästi vähän epäonnistuneina reppanoina.

Vierailija kirjoitti:

Raatorehellisesti isyys kertoo siitä, että on todistettavasti saanut itselleen naisen (ainakin edes lyhyeksi hetkeksi......) ja kykenee siittämään lapsen. Yhteiskuntaluokasta riippuen sitten muut statussymbolit siihen päälle.

Just. Hirvee sosiaalinen paine siitä, että on saanut lapsen aikaiseksi. Että vehje toimii. Naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isää pidetään parempana työntekijänä kuin lapsetonta: hän on sen verran luotettava, sosiaalisesti taitava ja kykenevä sitoutumaan, että on saanut hankittua vakaan parisuhteen ja lapsia. Miehen ei kuitenkaan oleteta olevan töistä pois lapsen takia, joten lapsi ei haittaa hänen työsuoritustaan.

Naisten kohdalla asia on täysin päin vastoin, luotettavimpana työntekijänä pidetään naista joka ei ole parisuhteessa, koska muuten epäillään hänen viimeistään ihan kohta jäävän vanhempainvapaalle.

Olen jo viisikymppinen, mutta kyllähän jokaisessa akateemisessa ammatissa halveksitaan isämiehiä, jotka koskaan eivät jää hoitamaan lapsia, kun ne ovat kipeitä. Myös isyyslomien väliin jättäjät ovat halveksittuja. Aikuisten ihmisten elämään lapset kuuluvat ja joskus aiheuttavat töistä poissaoloja, sellaista se elämä on. 

Uraputkessa olevat miehet eivät voi jäädä vuosikausiksi isyysvapaalla. Lyhyet parin kuukauden isyysvapaat on vielä ok, mutta jos pidempään poissa, niin johtajapaikat menee toisille.

No tie minkä kauppatieteilijän tai inssin ongelmia nuo. Meillä julkisella kyllä lääkäri voi hyvin downshiftata vuoden ja palata virkaansa, tai pappi tai sossu.

Peruslääkärin työ nyt ei mikään ura olekaan, vaan ihan työtä. Mutta julkisellakin puolella löytyy ihmisiä uraputkessa, mihin liittyy ulkomaankomennuksia, johtajanvirkoja jne, ja niistä on vaikea jäädä pariksi vuodeksi pois. Toki muutaman viikon isyyslomaa niissäkin piireissä ihaillaan.

Miehet eivät ehkä puhu aivan samoista asioista kuin mistä naiset puhuvat lapsistaan, mutta miehetkin puhuvat lapsista työpaikalla. Esimerkiksi lasten rattaiden teknisistä ominaisuuksista, lasten harrastuksista (etenkin jos urheilua), lasten urheiluvälineistä, ja vanhempien lastensa koulu- tai työpaikoista.

Eikä siinä ole mitään vikaa tai ihmeellistä.

Statussymboli-isä on sellainen, joka arvostaa lapsiaan vain heidän suoritustensa kautta. Ei ole kiinnostunut viettämään arkista iltapalahetkeä lastensa kanssa, mutta lähtee mielellään vaikka sunnuntaikävelylle Kaivopuistoon tai luksusautonäyttelyyn pojan kanssa. Ottaa lapsensa puheeksi samaan tyyliin kuin joku esittelisi Rolexiaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on johtavassa asemassa, ja hän on puhunut siitä, että hänen ikäluokassaan, viisikymppisillä miehillä, monta lasta, tyypillisesti neljä, on statussymboli. Kertoo, että mies on menestynyt, kun on varaa tarjota monelle lapselle varakas elämäntyyli, on hyvä puoliso ja parisuhde, kun se on kestänyt sekä lapset että uran (vaimo on tietenkin myös korkeasti koulutettu ja vaimolla oma, hieman arkisempi ura) ja siihen vielä koira tai pari, niin pysytään elämässä kiinni.

Voi hyvää päivää!

Olen lapseton nainen ja mun mielestä mikään muu ei ole yhtä säälittävää, kuin mies joka on ryhtynyt isäksi sen vuoksi, kun pitäähän niitä lapsia nyt olla. Kuitenkaan ne omat lapset ei kiinnosta pätkääkään ja ne hoidatetaan akalla, joka on kiinni lapsissaan. Kotona ei tehdä mitään, ollaan lähinnä yksi lapsista ja vähän väliä ollaan jossain poikien saunaillassa. Mutta onhan kuitenkin tullut tehtyä ne lapset! Sitten lapset oireilee eri tavoin, kun isää ei kiinnosta ja äiti on katkeamispisteessä tenavien kanssa. Ja onpa joku isukki ilejennyt joskus meikäläisellekin baarissa puhua vähän siihen sävyyn, että elämä lasten kanssa ei ollut yhtään sitä mitä oikeasti halusi elämältä. Minulle taas mikään ei ole isompi turn off, kuin mies joka on ryhtynyt isäksi ja sitten baaritiskillä lässyttää lapsettomalle naiselle sitä mitä kuvittelee tämän haluavan kuulla. Oksettavaa käytöstä tehdä lapset vain joksikin näyttelyesineeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se suvun jatkuminen, se on monelle miehelle kovin tärkeää. Lisäksi lapsen saaminen on osoitus siitä että "mieskuntoa" eli kykyä siittämiseen on. Perhe, siis vaimo ja lapset, on tietynlainen menestyksen merkki siis, työelämässäkin perheellistä miestä arvostetaan enemmän. Ainakin vielä milleniaalisukupolvessa siis tällä tavoin ajattelevia miehiä on (ja pitää kyllä ainakin esittää myös olevansa huolehtiva, osallistuva isä, vanhemmille sukupolville riittää ehkä että on edes jonkinlainen isä), nuoremmista en osaa sanoa.

Tuo huolehtivaisuus ja osallistuvuus on muuten aika yhteiskuntaluokkasidonnaista. En halua puhua rumasti, mutta joissakin piireissä on tärkeää, että kotoa löytyy se muija/emäntä/tjsp. joka hoitaa ne rakkaudenhedelmät kun mies voi keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuten vaikka kaljan juontiin.

Niin voi kyllä olla. Mutta kyllä niissä "paremmissakin" piireissä on kuitenkin tärkeää ettei lapsi estä omia harrastuksia ja kotona on se vaimo joka huolehtii kun isä on poikien reissulla. Poikkeusyksilöitä toki löytyy, nuoremmissa sukupolvissa on enemmän niitä jotka jää lasten kanssa kotiin ja on aidosti osallistuvia ja huolehtivia. Ja kyllähän siellä kaljanjuonnissakin muistetaan niitä omia lapsia kehua kavereille, ettei vaan pääse unohtumaan se että on lapsia onnistunut tekemään.

Varmasti riippuu paljolti siitä, missä piireissä liikkuu. Mutta minä sanoisin, että jos jotkut pitävät lastaan statussymboleina, niin ne ovat juuri nämä osallistuvat isät ja äidit, joita löydät futiskenttien laidalta Ja musiikkiopistojen matineoista.

Heidän kohdallaan lapset eivät ole este omille harrastuksille, vaan päinvastoin lapset suorastaan boostaavat niitä vanhempien omia harrastuksia, jotka sattumalta ovat samoja kuin lapsella.

onhan noita erilaisia statuksia. mihin mikäkin sopii.

Vierailija kirjoitti:

Ei se nuorille miehille olekaan statussymboli, etenkin nykyään kun nuoruus jatkuu pitkään. Mutta yli 35-vuotiaille miehille lapsi on statussymboli. Perheen perustaminen osoittaa, että mies ei ole luuseri, vaan hän on kyennyt saamaan naisen ja perheen. Lapsettomia yli 40-vuotiaita miehiä pidetään herkästi vähän epäonnistuneina reppanoina.

Perheen voi perustaa kuka tahansa ja maailmassa eniten lapsia tekee köyhät ja kouluttamattomat.

Suomessa tuntuu että useimmat lisääntyneet elää eroperheissä tai kuolleissa suhteissa. Eipä käy kateeksi.

40vuotiaana miehenä on suorastaan luksusta, että voi elää romanttisessa parisuhteessa ilman, että lapset ovat sitä pilaamassa. Joidenkin tavisjunttien status arvostuksella ei tee yhtään mitään tässä elämässä.

Jos se on status juttu niin miksi monet isät ja lapsettomat katkasevat heti piuhat kun järkevää? Tämä on kyllä naurettavin juttu minkä olen kuullut pitkään aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos se on status juttu niin miksi monet isät ja lapsettomat katkasevat heti piuhat kun järkevää? Tämä on kyllä naurettavin juttu minkä olen kuullut pitkään aikaan. 

No minustakin se on ihan älytöntä, mutta mahtuuhan tähän maahan kaikenlaista itsetunto-ongelmaa..

Tuosta piuhojen katkaisusta en ole samaa havaintoa saanut, joillekin miehille kulkuset on niin pyhää että niille ei tehdä mitään vaikka lapsia ei haluaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nuorille miehille olekaan statussymboli, etenkin nykyään kun nuoruus jatkuu pitkään. Mutta yli 35-vuotiaille miehille lapsi on statussymboli. Perheen perustaminen osoittaa, että mies ei ole luuseri, vaan hän on kyennyt saamaan naisen ja perheen. Lapsettomia yli 40-vuotiaita miehiä pidetään herkästi vähän epäonnistuneina reppanoina.

Perheen voi perustaa kuka tahansa ja maailmassa eniten lapsia tekee köyhät ja kouluttamattomat.

Suomessa tuntuu että useimmat lisääntyneet elää eroperheissä tai kuolleissa suhteissa. Eipä käy kateeksi.

40vuotiaana miehenä on suorastaan luksusta, että voi elää romanttisessa parisuhteessa ilman, että lapset ovat sitä pilaamassa. Joidenkin tavisjunttien status arvostuksella ei tee yhtään mitään tässä elämässä.

Maailmassa ehkä köyhät ja kouluttamattomat tekevät eniten lapsia, mutta Suomessa ja etenkin miehillä lapsiluku korreloi voimakkaasti koulutus- ja tulotason kanssa. Toisten ihmisten arvostusta ei kannata kenenkään haikailla, mutta se klusteri, johon kuuluu työ ja vaimo ja rivari ja kolme lasta ja kultainen noutaja, on kyllä miehelle itselleen vahva hyvän kierre, joka näkyy jopa elinaikaodotteessa.

-ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nuorille miehille olekaan statussymboli, etenkin nykyään kun nuoruus jatkuu pitkään. Mutta yli 35-vuotiaille miehille lapsi on statussymboli. Perheen perustaminen osoittaa, että mies ei ole luuseri, vaan hän on kyennyt saamaan naisen ja perheen. Lapsettomia yli 40-vuotiaita miehiä pidetään herkästi vähän epäonnistuneina reppanoina.

Perheen voi perustaa kuka tahansa ja maailmassa eniten lapsia tekee köyhät ja kouluttamattomat.

Suomessa tuntuu että useimmat lisääntyneet elää eroperheissä tai kuolleissa suhteissa. Eipä käy kateeksi.

40vuotiaana miehenä on suorastaan luksusta, että voi elää romanttisessa parisuhteessa ilman, että lapset ovat sitä pilaamassa. Joidenkin tavisjunttien status arvostuksella ei tee yhtään mitään tässä elämässä.

Se, että sinä koet noin ei tarkoita muuta kuin yksittäistapausta. Kyseessä on kuitenkin ihan yhteiskunnallinen ilmiö, ja toki sinulla on oikeus haluta muuta kuin tuo kyseinen yhteiskunnallinen status. Mutta et voi itseäsi esimerkkinä käyttäen tehdä päätelmiä ilmiötason yhteiskunta-asioista.

Onhan noita 30-40-vuotiaita miehiä, joilla nätti puoliso on someinfluenssaamassa kotona pienen lapsen kanssa, ja yhdessä poseerataan vauvakuvissa perheidylliä.