Onko täällä lihavuusleikattuja?

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu läpikävi lihavuusleikkauksen ja hoikistui sen jälkeen ihan silmissä. Nyt nähtiin sitten pidemmän tauon jälkeen ja kilot olivat tulleet hänelle tuplaten takaisin. Jopa hänen kävelynsä näytti työläältä. Ilmeisesti leikkauksen jälkeenkin tarvitaan itsekuria syömisten suhteen, ettei pieneksi leikattu vatsalaukku ala venyä.

Jokaiselle leikatulle annetaan ihan Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen opas lihavuusleikatulle. Sen lisäksi vaikkapa Terveyskylän sivuilla on lihavuusleikatun esimerkkipäivä.

Mieleesi ei tullut, että hän on voinut loukata jalkansa tai polvet olvat kuluneet ja ei voi sen vuoksi liikkua kunnolla. Kun ei voi liikkua ei rakennu lihasmassaakaan. Lihas polttaa kaloreita. Itse en lähtisi bioindikaattorit ilkeästi arvostelemaan muiden terveyttä.

Onneksi en kertonut kenellekään muille kuin perheelleni leikkauksestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt. Harmillisesti painon pudotus vaan nyt pysähdyksissä ollut

Tarkennan vielä, että leikkaus tehty 6 .5 vuotta sitten.

Laihdutin ennen leikkausta 45 kiloa. Leikkauksen jälkeen pikkuhiljaa lähtenyt 30 kiloa. Harmillinen jumiutuminen painossa ollut nyt pari vuotta, tarkoitus olisi vielä saada jonkin verran pois eli prosessi niinsanotusti kesken.  

Leikkaus meni hyvin, alussa oli syömisen kanssa ongelmia. Vitamiineja pitää syödä paljon ja ne tulevat aika kalliiksikin lopulta. Alkoholin kanssa kannattaa olla varovainen  

Aivothan pyrkivät saamaan kehon aina takaisin maksimipainoon. Minä olen pärjännyt ihan kaupan multivitamiineilla ja kalsiumtableteilla.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan varma tuosta lihavuusleikkaukseen menosta? Suosittelen kokeilemaan Ozempicia ensin. Minulla on paino pudonnut sen ja ruokavaliomuutoksen myötä 10 kk:ssa 42kg.

Sitä varten pitää olla DM2.

Vierailija kirjoitti:

Sanojani tuskin kaivataan kun en ole leikkauksessa käynyt, mutta aihe kiinnostaa (lihavuuden syyt jne, en kettuile tai hauku)

Mutta sen verran, että mahtaako tulla pettymys jos ajattelet leikkauksen tekevän valtaisan muutoksen tai työn sinun puolesta? Jos ongelma on jatkuva syömisenhimo niin ongelmat ovat syvemmällä.

Ja niinkuin joku kommentoi, hyvin pieni prosentti saa pysyviä tuloksia. Sinuna miettisin vielä, koska painonpudotus jatkuu myös leikkauksen jälkeen, ei ne himot ja nälkä katoa mihinkään.

Leikkaus on kuin silmälasit tai kuulolaite. Työn tekee vieläkin leikattu vaikkakin saa elämää helpottavan apuvälineen käyttöönsä.

Turhaan pelotellaan leikkausriskeillä, koska on selvää että valtava ylipaino on itsessään riski.

Ja jos painonhallinta on ollut jojoilua kauan, se tarkoittaa, että ainoa keino on lihavuusleikkaus joka saattaa auttaa.

Osa sortuu entiseen tyyliin mässäilemään ja venyttävät mahalaukkunsa, mutta terveydestään vastuuntuntoinen kääntää aivonsa uudelle vaihteelle ja hakuaa pysyä hoikempana kun on saavuttanut tavoitteensa.

Kun kysytään lihavuusleikatulta, joka on leikkauksen ansiosta päässyt jopa normaalipainoon, että kaipaatko entistä elämääsi ylipainoisena, niin kukaan ei sano, että kaipaa.

Toivottavasti meilläkin lisätään kapasiteettia jotta yhä useampi saisi haluamansa lihavuusleikkauksen. Ruotsissa tehdään ko leikkauksia n kolme kertaa enemmän kun meillä.

Loiri, Penttala, Kiiski

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan varma tuosta lihavuusleikkaukseen menosta? Suosittelen kokeilemaan Ozempicia ensin. Minulla on paino pudonnut sen ja ruokavaliomuutoksen myötä 10 kk:ssa 42kg.

Sitä varten pitää olla DM2.

Ei tarvitse. BMI yli 30 riittää. Laihdutuksen apuna käytettäessä, lääkkeen joutuu itse maksamaan kokonaisuudessaan. Ei Kelakorvausta, eikä kerrytä maksukattoa.

Niin siis kyse on kaiketi pääosalla addiktiosta ruokaan, joka syrjäyttää väkisinkin sen vastuullisuuden.

Ruoka helpottaa liikaa oloa ja paukuttaa endorfiineja verenkiertoon. Endorfiininarkki on se termi mitä minä käytän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt. Harmillisesti painon pudotus vaan nyt pysähdyksissä ollut

Tarkennan vielä, että leikkaus tehty 6 .5 vuotta sitten.

Laihdutin ennen leikkausta 45 kiloa. Leikkauksen jälkeen pikkuhiljaa lähtenyt 30 kiloa. Harmillinen jumiutuminen painossa ollut nyt pari vuotta, tarkoitus olisi vielä saada jonkin verran pois eli prosessi niinsanotusti kesken.  

Leikkaus meni hyvin, alussa oli syömisen kanssa ongelmia. Vitamiineja pitää syödä paljon ja ne tulevat aika kalliiksikin lopulta. Alkoholin kanssa kannattaa olla varovainen  

Aivothan pyrkivät saamaan kehon aina takaisin maksimipainoon. Minä olen pärjännyt ihan kaupan multivitamiineilla ja kalsiumtableteilla.

Lidlistä minäkin ostan perusvitamiinit. Rautakuureja myös ajoittain

Vierailija kirjoitti:

Turhaan pelotellaan leikkausriskeillä, koska on selvää että valtava ylipaino on itsessään riski.

Ja jos painonhallinta on ollut jojoilua kauan, se tarkoittaa, että ainoa keino on lihavuusleikkaus joka saattaa auttaa.

Osa sortuu entiseen tyyliin mässäilemään ja venyttävät mahalaukkunsa, mutta terveydestään vastuuntuntoinen kääntää aivonsa uudelle vaihteelle ja hakuaa pysyä hoikempana kun on saavuttanut tavoitteensa.

Kun kysytään lihavuusleikatulta, joka on leikkauksen ansiosta päässyt jopa normaalipainoon, että kaipaatko entistä elämääsi ylipainoisena, niin kukaan ei sano, että kaipaa.

Toivottavasti meilläkin lisätään kapasiteettia jotta yhä useampi saisi haluamansa lihavuusleikkauksen. Ruotsissa tehdään ko leikkauksia n kolme kertaa enemmän kun meillä.

Meillä on asian osaavia kirurgeja odottamassa leikattavia. Suomessa on jonkinlainen rankaisumentaliteetti siinä ettei päästetä leikkaukseen jos ei ole viimeinenkin työkyky menossa tai paria, kolmea sairautta. Päättäjien ja Kelan järki ei ota kuullakseen sitä, että leikkaukset maksavat itsensä takaisin jo siten että monet sairaudet menevät remissioon.

Ihmisten elämänlaadun arvosta en ala edes väittelemään kun kerran viisaammat päättäjätkään sitä eivät arvosta. Olisi helpompaa pysäyttää se raiteille vierivä kivi ennen kuin se törmää junaan. Täällä ei tehdä niin ja korjataan vahinkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan varma tuosta lihavuusleikkaukseen menosta? Suosittelen kokeilemaan Ozempicia ensin. Minulla on paino pudonnut sen ja ruokavaliomuutoksen myötä 10 kk:ssa 42kg.

Sitä varten pitää olla DM2.

Ei tarvitse. BMI yli 30 riittää. Laihdutuksen apuna käytettäessä, lääkkeen joutuu itse maksamaan kokonaisuudessaan. Ei Kelakorvausta, eikä kerrytä maksukattoa.

Outoa, ettei Ozembicin pakkauslehdessä sanota mitään.

Vierailija kirjoitti:

Turhaan pelotellaan leikkausriskeillä, koska on selvää että valtava ylipaino on itsessään riski.

Ja jos painonhallinta on ollut jojoilua kauan, se tarkoittaa, että ainoa keino on lihavuusleikkaus joka saattaa auttaa.

Osa sortuu entiseen tyyliin mässäilemään ja venyttävät mahalaukkunsa, mutta terveydestään vastuuntuntoinen kääntää aivonsa uudelle vaihteelle ja hakuaa pysyä hoikempana kun on saavuttanut tavoitteensa.

Kun kysytään lihavuusleikatulta, joka on leikkauksen ansiosta päässyt jopa normaalipainoon, että kaipaatko entistä elämääsi ylipainoisena, niin kukaan ei sano, että kaipaa.

Toivottavasti meilläkin lisätään kapasiteettia jotta yhä useampi saisi haluamansa lihavuusleikkauksen. Ruotsissa tehdään ko leikkauksia n kolme kertaa enemmän kun meillä.

Samaa mieltä. Itse olisin varmaan jo vainaa, jollen olisi päässyt leikkaukseen. Lopetin myös tupakoinnin sen ansiosta, että ennen leikkausta piti olla pari kuukautta polttamatta. Ja poltin paljon, aski päivässä ei riittänyt

köhkah kirjoitti:

Niin siis kyse on kaiketi pääosalla addiktiosta ruokaan, joka syrjäyttää väkisinkin sen vastuullisuuden.

Ruoka helpottaa liikaa oloa ja paukuttaa endorfiineja verenkiertoon. Endorfiininarkki on se termi mitä minä käytän.

Kyse on kylläkin dopamiinitasoista ja suolistohormoneista. Me kaikkihan olemme addiktoituneet ruokaan kun se on ihmiselle hyödyllinen ominaisuus hengissäpysymisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt. Harmillisesti painon pudotus vaan nyt pysähdyksissä ollut

Tarkennan vielä, että leikkaus tehty 6 .5 vuotta sitten.

Laihdutin ennen leikkausta 45 kiloa. Leikkauksen jälkeen pikkuhiljaa lähtenyt 30 kiloa. Harmillinen jumiutuminen painossa ollut nyt pari vuotta, tarkoitus olisi vielä saada jonkin verran pois eli prosessi niinsanotusti kesken.  

Leikkaus meni hyvin, alussa oli syömisen kanssa ongelmia. Vitamiineja pitää syödä paljon ja ne tulevat aika kalliiksikin lopulta. Alkoholin kanssa kannattaa olla varovainen  

Aivothan pyrkivät saamaan kehon aina takaisin maksimipainoon. Minä olen pärjännyt ihan kaupan multivitamiineilla ja kalsiumtableteilla.

Lidlistä minäkin ostan perusvitamiinit. Rautakuureja myös ajoittain

Minulla riittää Vitatabs Rauta + C ruokakaupan luontaistuotehyllyltä.

Ozempicin aloitukseen riittää painoindeksi yli 30 tai painoindeksi yli 25 +liitännäissauraus (esim. diabetes). LaihdutinnOzempicin ja elintapamuutosten avulla 20kg normaalipainoiseksi, olen jatkanut lääkettä painotavoitteen saavuttamisesta huolimatta. Tiedän monia Ozempicilla laihduttaneita, suurin osa todella tyytyväisiä. Suosittelen harkitsemaan, riskit ihan eri luokkaa vs leikkaus!

Kyllä yhteiskunta on alkanut ehdottelemaan leikkausta kriteerit täyttäville. Se vain että geeneissä on vahva vietti ruokaan. Siitä pn jo tutkimuksia julkaistu miten eppigenetiikka ohi perusperimän laukaisee addiktiot.

,,,,,koska se äiskänope tulee taas mollaamaan mua - puuttuva kymysymerkkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä leikkaukseen mikä on aina riskaabelia ja maksaakin jotakin, kun voi sen sijaan poltella ylimääräisiä rasvojaan ajan myötä pois ja siten myös säästää sen ajan ruokamenoissaan.

Olen laihduttanut 15-vuotiaasta saakka (olen nyt 40). Usein olen saanut paljonkin pois, esim. 30 kg, mutta painon ylläpito ei ole onnistunut, koska minulla on niin kova nälkä. Leikkauksen myötä näläntunne vähenee.

Ap

Jos on nälkä, niin juo välillä pelkkää vettä. Syödä voi leseitä vatsan täytteeksi. Eikä se kaalikaan kovin lihota. Rasvat ja etenkin sokerit siis minimiin. En käytä voita enkä margariinia. Peruna myös minimiin... ja sitä rataa..

.....Vitamiineja pitää syödä paljon ja ne tulevat aika kalliiksikin lopulta. Alkoholin kanssa kannattaa olla varovainen [/quote]

Ei tietenkään alkoholia ollenkaan.

Laihdutusvaiheessa voi ehkä syödä monivitamiinipillerin päivässä tai joka toinen päivä. Talvella voi vielä harkita pientä D-vitamiinilisää. Ei tuo määrä ainakaan erikoisen kalliiksi tule.

Vierailija kirjoitti:

Veronmaksajien rahoillako menet leikkuuseen?

Parempi ja halvempi on mennä veronmaksajien rahoilla lihavuusleikkaukseen kuin se että veronmaksajat maksavat lihavuudesta aiheutuneita sairauksia. Halpaa kuin saippua.

Isäni kävi kyseisessä leikkauksessa joitain vuosia sitten. Laihtui nopeasti, mutta roikkuvaa nahkaa jäi ihan hirveästi. Ikää on jo 70v, eikä uskalla mennä enää leikkaukseen. Kärsii nyt siis niistä nahoistaan ja on alkanut nyt selvästi kerryttää painoa taas täyttääkseen edes osan siitä nahasta. Leikkaus ja sen tuoma laihtuminen ei tuonut hänen elämäänsä iloa. Isä on jo monta kertaa sanonut, että oli iso virhe mennä siihen.

Leikkaushan ei oikeasti muuta mitään muuta kuin sen, että ei voi enää ahmia. On pakko syödä vain pieniä annoksia.