Ongelmia päivähoidossa

Meillä on 3-vuotias tytär, joka on nyt ollut päiväkodissa vuoden verran. Ensin hän oli tietysti pienten ryhmässä, jossa kaikki sujui mutta nyt syksyllä hänet on siirretty isompien ryhmään. Mikään ei enää tunnu sujuvan.



Pienten ryhmän aikuiset olivat lapselle läheisiä ja he jotenkin ymmärsivät tyttäremme aika hankalaa luonnetta. Uudessa ryhmässä uusilla hoitajilla taas ei tunnu olevan haluakaan ymmärtää. Niinä päivinä kun lapseni temppuilee, tunnen itse joutuvani ripille kun noudan hänet kotiin. Tunnen että minua kasvattajana syyllistetään lapseni temppuilusta.



Esimerkkejä tapahtuneista:

Päiväkodin piha jakautuu kahteen tasoon. Lapsiryhmä oli leikkimässä alapihalla jonkin aikaa, kunnes vanhemmat alkoivat saapua noutamaan lapsia, joten ryhmä siirrettiin yläpihalle. Hoitajan mukaan tyttäreni ei ollut suostunut siirtymään muun ryhmän mukana, joten hänet oli jätetty yksin nököttämään alapihalle puskan juureen. Tyttöön oli yläpihaltakin näköyhteys, mutta hän oli aika säälittävässä jamassa kun kävin hänet puskasta nostamassa syliin. Tunsin, että lapsi oli ymmärretty jotenkin väärin, sillä tyttö on helposti maaniteltavissa hyvälle tuulelle kun vain hieman viitsii nähdä vaivaa. Toinen asia, mikä minua ihmetytti oli se, että häntä ei oltu otettu mukaan vaikka kainalossa kantaen. Hoitajan selitys oli, etteivät he "saaneet" lasta liikkeelle.



Tänään lapsi oli riitaantunut ryhmänsä toisen jäsen kanssa ja riita oli johtanut siihen, että tyttäreni oli raapaissut toista lasta. Taas jouduin ripityksen kohteeksi päiväkodin pihalla ja hoitaja tolkutti myös lapselleni tolkuttamasta päästyään, ettei muita saa satuttaa. Hoitajan mukaan asia oli jo kyllä keskusteltu läpi päivän aikana. Lapseni nolostui tästä hakutilanteeseen liittyvästä läksytyksestä. Itselläni ei ole tapana nostaa vanhoja riitoja enää uudestaan esiin, jos ne on jo sovittu ja ihmettelen, onko tämä ammattikasvattajan työtä. Kun myöhemmin lapselta kyselin mikä riidan oli aiheuttanut, hän sanoi, että toinen lapsi oli tönäissyt ja vienyt lelun hänen kädestään.



No, minähän siis tiedän kyllä, että lapseni on aika tempperamenttinen ja itsepäinen, mutta voivatko hoitajat todella olla näin avuttomia 3-vuotiaan kanssa?

Pienempien ryhmässä mitään vastaavaa ongelmaa ei esiintynyt, sillä joukossa oli eräs hoitaja, joka tajusi lapsen luonteenlaadun ja osasi aina kiskaista siitä oikeasta narusta. Nyt minusta tuntuu pahalta lapsen puolesta, sillä olen saanut sellaisen vaikutelman, ettei hänestä juuri pidetä hänen nykysessä ryhmässään.



Mikähän avuksi? Vastaavassa tilanteessa en ole aiemmin ollut, enkä tiedä mitä tehdä. Tytön isot sisaret ovat aina olleet kovin sosiaalisia ja helppoja tapauksia. Monta kertaa olen pienimmän kanssa ollut ihan pallo hukassa kotonakin, mutta en olekaan ammattikasvattaja enkä ymmärrä psykologiasta tai kasvatustieteestäkään yhtään mitään.