Ongelmia päivähoidossa

Ps. soita päiväkodin johtajalle

ja/tai

päivähoidon tarkastajalle/ konsultille, niin saat heiltä apua ongelmanratkaisuun

Voi olla että edellisessä ryhmässä oli just se aikuinen joka tajusi ja osasi helposti käsitellä lastasi. Helposti siis niin ettei se ollut pois muilta hoidettavilta. Uudessa ryhmässä on monia muitakin uusia lapsia, heidätkin on huomioitava. Pääasiallinen kasvatusvastuu on sinulla ja puolisollasi ei päiväkodilla. Ei toisiakaan lapsia voi jättää täysin ilman huomiota tai valvontaa koska yksi lapsi tarvitsee enemmän huomiota kuin muut. en minä ainakaan haluaisi että hoitaja keskittyisi johonkin lapseen kokonaan unohtaem minun lapseni- et sinäkään sitä halua.

Olisiko kasvatus neuvola nyt oikea osoite?

Reps ja kops. Lapseni on jääräpää ja syy on päiväkodin.... Herää jo pahvi!

vähän ällöä minustakin. Näitä on: minun lastani pitää huomioida näin ja näin. Ihmiset ne on päivähoidossakin työssä.

Ja toisaalta kun on kyse 3-vuotiaasta, on aika ihmeellistä ettei häntä muka pystytä käsittelemään. Mulla on kotona myös 3-vuotias mahdottomuus ja usein meillä on nokkapokkaa, mutta minun ehdoillani päivä silti kulkee.

Mutta odotan, että pahapäisinkin lapsi saadaan toimimaan päiväkodin ehdoilla eikä jätetä yksin. Itse olen sen miljoona kertaa kantanut huutavan ja potkivan kakaran paikasta toiseen ja ihan samaa päättäväisyyttä odottaisin myös ammatti-ihmisiltä.



Ap

Jollei asia ratkea ihan keskustelemalla (voit pyytää kasvatuskeskusteluaikaa), niin voit pyytää erityislastentarhanopettajaa käymään ryhmässä tai voit käydä perheneuvolassa ja pyytää sieltä psykologia käymään ryhmässä tarkkailemassa. Ei kai siinä muita keinoja ole.

niin ei varmaan iso ihme etteivät hoitajat vielä tunne niin hyvin että tietäisivät mistä naruista vetää.



Mullakin on temperamenttinen ja itsepäinen kolmevuotias, ja joskus on tullut itsekin jätettyä lapsi murjottamaan yksin pahantuulisena, koska koko ajan ei voi olla maanittelemassa yhtä, kun muitakin huomiota kaipaavia lapsia on.

olis täällä valitettu, kuinka väkivaltaista käytöstä hoitajilta, kun täytyy fyysisesti kajota lapseen. Ei siellä ole aikaa jokaiselle lellitylle maijalle lässyttää, kun ei haluta tulla pusikosta pois. Sitähän se lapsi haluaa, kun jää sinne kököttämään, että tullaan maanittelemaan ja lässyttämään niinkun äitikin aina tekee. Kolme vuotias kyllä tajuaa mistä naruista vetää..

Ja se että hoitaja moneen kertaa toisti sen että raapaiseminen sattuu oli minusta ihan oikein. Ja se että lapsi nolostui on mielestäni (jos siis lapsi olisi minun) vain positiivistä; ehkä viesti meni siis perille?!

se lapsi heittäytyy veteläksi ja käy huutamaan, ja se onkin jo raahaamista, ja taas tulee vanhemmat silmille, kun lasta väkisin viedään paikkaan johon ei halua.

miten päivä on mennyt, miten lapsi käyttäytyy jne. Ei niistä pitäisi tuntea syyllisyyttä, mutta toki on ihan luonnollista, että vanhempi tuntee syyllisyyttä, jos oma lapsi ei aina ole niin mallilapsi. Minusta tuntuu, että parempi ratkaisu oli, että lapsesi murjotti yksin näköetäisyydellä, kuin että hänet olisi väkisellä kannettu pois. Kolmivuotias jo varmaan oppi, että kannattaa mieluummin tulla toisten seuraan, kuin mökötellä itsekseen. Ja hyvä että hoitajat kertoivat sulle, mitä tapahtunut, ja miten menetelty. Toki hoitajien pitää ymmärtää, että lapsi tarvii tukea muutostilanteessa, mutta lapsen pillin mukaan ei voi alkaa tanssia.

Meillä päiväkodissa ainakin toimii kun sanoo, että mennään pelaamaan jotain peliä tai vaikka etsimään leppäkerttuja . Aktiviteetin ei tarvitse olla ihmeellistä eikä lapselle tarvitse luvata kuuta taivaalta, jotta saa leikki-ikäisen innostumaan. Siinä mielessä minäkin vähän ihmettelen, että lapsi jätetään yksin toiselle pihalle. Kolmevuotiaan hoito ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä. Jos innostaminen ei auta, sitten otetaan lapsi kainaloon.



Äiti se usein lapsensa parhaiten tuntee ja kannattaa kyllä avata keskustelu jos tuntuu siltä, että lapsen mielenliikkeitä ei ymmärretä. Toiset hoitajat ovat pienten lasten kanssa parempia kuin toiset ja jos hoitajalla itsellään on takana pesti esimerkiksi eskarissa, voi pienten aivoitukset olla alkuun hankalia. Monet eivät tajua esimerkiksi sitä, että vaikka meillä on rutiinina päiväkodissa sanoa kädestä heipat, kaikki lapset eivät suostu tähän menettelyyn ja se on ihan okei. Milläs pakotat uhmaikäisen ojentamaan kätensä? Moni uhmaikäinen pitää ensin "voittaa" puolelleen ennen kuin luottamus syntyy. Sen jälkeen onnistuu myös tervehtiminen kädestä.



Lto

Siis tuota ripittämistä kun riita on jo sovittu. Meillä on neljä lasta ja riidat sovitaan heti niiden sattuessa ja annetaan tarvittaessa jokin rangaistus. Noita sovittuja asioista ei enää jälkeenpäin kaiveta esiin. Eihän niin tehdä parisuhteessakaan. Lasten isälle voin jostakin riidasta mainita mutta en lasten kuullen enkä anna hänelle enää mahdollisuutta puuttua sovittuihin asioihin. Epäilemättä asia voi muuttua kun vanhimmat lapset lähestyvät murrosikää ja asioilla on isommat mittasuhteet mutta toistaiseksi menettely on tämä. Jos siis juttu on annettu anteeksi, se on annettu anteeksi eikä siihen palata.

Muuten en oikein osaa ottaa kantaa asiaan, itse kun olen kotiäiti.

Voi olla mustasukkaisuutta siitä, että hän ei saa olla äidin kanssa. Voisitko ottaa hänet kotiin ja hoitaa hänet siinä samalla kuin vauvankin. Se varmasti parantaisi koko teidän perheenne elämää ja yhteishenkeä kaikin puolin.

Jotenkin taisin ensin lukea, että sinulla on pienempi kotona. Sinulla ei siis ole pienempää kotona ja olet töissä.

Jos kerran on tällainen tilanne, niin yritä keskustella jonkun toisen hoitajan kanssa tarhassa. Minulla aikoinaan eräässä tarhassa toinen hoitaja viestitti negatiivisia ja toinen positiivisia asioita. Ainakin siinä tilanteessa tajusin, että oli aivan hoitajasta kiinni, mite he asennoituivat lapseen, eikä omasta lapsesta.

Voi olla mustasukkaisuutta siitä, että hän ei saa olla äidin kanssa. Voisitko ottaa hänet kotiin ja hoitaa hänet siinä samalla kuin vauvankin. Se varmasti parantaisi koko teidän perheenne elämää ja yhteishenkeä kaikin puolin.

nyt on ihan pakko kysyä kun meillä kanssa on tietysti tätä uhmaikää ollut , niin ei sen hepun kantaminen meillä ainakaan onnistu kun painaa 25 kg. Meikäläisen on pärjättävä pitkälti puheen voimalla.

joskus ihan kateeksi käy kun toset saa lapsensa kasvatettua niin helposti : että kainaloon vaan...

joten pyydä saada tavata sellaisen merkeissä mahdollisimman pian. Varsinkin jos lapsen ryhmä on vaihtunut, sellainen keskustelu olisi hyvä käydä heti hoidon alussa. Siinä sitten voit ottaa esille tämän seikan, että edellisessä ryhmässä mitään ongelmia ei ollut ja kysyä lapsen vastuukasvattajalta (toki kai hänellä sellainen on?), että mistä hän ajattelee että tämä johtuu, kun nyt niitä ongelmia näyttäisi ilmenneen. Lapsihan on päivähoidossa täysin päiväkotihenkilökunnan vastuulla, et sinä voi töistä käsin häntä siellä kasvattaa millään tavalla. Päiväkotihenkilökunnan vastuulla on taata sekä sinun että muille lapsille sellaiset edellytykset, että yhteinen elämä olisi mahdollisimman sujuvaa ja miellyttävää kaikille. Lasten vastuulla sellainen ei ole missään nimessä.

jos et pärjää 25 kiloiselle muksulle?

vaikka pienessä kiihkossa en oikein osannutkaan asiaa ilmaista. Minua siis risoo nimenomaan tämä päiväkodista tuleva negatiivinen viesti. Tuntuu kuin lapsi olisi jotenkin ihan kamalan paha ja minä tietysti se piru itse kun olen lapseni kamalaksi kasvattanut. Kyse on kuitenkin 3-vuotiaasta ja 15 kiloisesta lapsesta ja hänen käsittelynsä ei voi olla niin vaikeaa.



Ap