Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1792)
En jaksa muuten jos laki sallisi niin kuulat vinkuisi eräitä kusipäitä kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä pankki vienyt puolet perinnöstä kuluina kun yksi perinnön saaja ei ole suostunut allekirjoittamaan jakokirjaa yli kymmenessä vuodessa. Nyt samainen henkilö on edunvalvonnassa ja yhä odotellaan. Että silleen. Pienestä summasta on kyse.
Pesänjakaja kehiin, niin ei tarvi odotella enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Tai sitten kun ei olla pidetty yhteyttä, se papparaisen pientila muuttuu lastenlasten mielissä kartanoksi. Lentojätkä pappa ökyrikkaaksi yms. Ja sitten tullaan toiveikkaana jaolle ja petytään kun mitään ei ole kuin sätkävehkeet, tyhjä viinapullo ja raamattu. Sekä raappahousut. Paha miniähän on kaiken vienyt.
Juuri näin. Oma tapaus: isovanhemmat myi tilansa vanhemmilleni 50-luvulla. Sedät ja tädit sai rahaa tai kesämökkitontit. Yhden tädin leski joi lasten osuuden. Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu.
80-luvulla nämä isän kuolleen siskon lapset + muitakin serkkuja tulivat isoisän kuoltua vaatimaan että tila myyntiin ja rahat jakoon. Ei meinannut mennä jakeluun että vain kuolleen omaisuutta voi periä.
Siis mitä ei olisi pitänyt antaa ”Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu”
”Juuri näin. Oma tapaus: isovanhemmat myi tilansa vanhemmilleni 50-luvulla. Sedät ja tädit sai rahaa tai kesämökkitontit. Yhden tädin leski joi lasten osuuden. Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu.
80-luvulla nämä isän kuolleen siskon lapset + muitakin serkkuja tulivat isoisän kuoltua vaatimaan että tila myyntiin ja rahat jakoon. Ei meinannut mennä jakeluun että vain kuolleen omaisuutta voi periä.”
Onko tämä huonosti kirjoitettu, vai onko teillä väärinymmärrys? Isoisän kuoltua kaikki suoraan alenevassa polvessa olevat henkilöt ovat kuolinpesän osakkaita ja saamassa osuutensa perinnöstä. Myös serkkusi, vaikka heidän äitinsä/isänsä olisi kuollut siitä ”välistä”.
Toisin sanoen jos isoisäsi lapsista joku on kuollut, tämän kuolleen rintaperilliset astuvat perilliseksi hänen sijaansa.
Serkut (kuolleen tädin lapset) olivat isoisän perillisiä. Kyllä. Mutta maatilaa he eivät perineet koska se ei ollut perittävän omaisuutta tämän kuollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Tai sitten kun ei olla pidetty yhteyttä, se papparaisen pientila muuttuu lastenlasten mielissä kartanoksi. Lentojätkä pappa ökyrikkaaksi yms. Ja sitten tullaan toiveikkaana jaolle ja petytään kun mitään ei ole kuin sätkävehkeet, tyhjä viinapullo ja raamattu. Sekä raappahousut. Paha miniähän on kaiken vienyt.
Juuri näin. Oma tapaus: isovanhemmat myi tilansa vanhemmilleni 50-luvulla. Sedät ja tädit sai rahaa tai kesämökkitontit. Yhden tädin leski joi lasten osuuden. Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu.
80-luvulla nämä isän kuolleen siskon lapset + muitakin serkkuja tulivat isoisän kuoltua vaatimaan että tila myyntiin ja rahat jakoon. Ei meinannut mennä jakeluun että vain kuolleen omaisuutta voi periä.
Siis mitä ei olisi pitänyt antaa ”Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu”
”Juuri näin. Oma tapaus: isovanhemmat myi tilansa vanhemmilleni 50-luvulla. Sedät ja tädit sai rahaa tai kesämökkitontit. Yhden tädin leski joi lasten osuuden. Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu.
80-luvulla nämä isän kuolleen siskon lapset + muitakin serkkuja tulivat isoisän kuoltua vaatimaan että tila myyntiin ja rahat jakoon. Ei meinannut mennä jakeluun että vain kuolleen omaisuutta voi periä.”
Onko tämä huonosti kirjoitettu, vai onko teillä väärinymmärrys? Isoisän kuoltua kaikki suoraan alenevassa polvessa olevat henkilöt ovat kuolinpesän osakkaita ja saamassa osuutensa perinnöstä. Myös serkkusi, vaikka heidän äitinsä/isänsä olisi kuollut siitä ”välistä”.
Toisin sanoen jos isoisäsi lapsista joku on kuollut, tämän kuolleen rintaperilliset astuvat perilliseksi hänen sijaansa.Itse et tainnut ymmärtää. Ei kirjoittajan vanhempien maatila ollut kuolinpesän omistuksessa, koska isoisä oli myynyt sen ap:n vanhemmille. Muut olivat silloin saaneet osansa, ja yhden saajan mies joi vaimonsa osuuden.
Olisiko muille pitänyt maksaa mitään? Sehän oli kauppa, ei perinnönjako.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Tai sitten kun ei olla pidetty yhteyttä, se papparaisen pientila muuttuu lastenlasten mielissä kartanoksi. Lentojätkä pappa ökyrikkaaksi yms. Ja sitten tullaan toiveikkaana jaolle ja petytään kun mitään ei ole kuin sätkävehkeet, tyhjä viinapullo ja raamattu. Sekä raappahousut. Paha miniähän on kaiken vienyt.
Juuri näin. Oma tapaus: isovanhemmat myi tilansa vanhemmilleni 50-luvulla. Sedät ja tädit sai rahaa tai kesämökkitontit. Yhden tädin leski joi lasten osuuden. Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu.
80-luvulla nämä isän kuolleen siskon lapset + muitakin serkkuja tulivat isoisän kuoltua vaatimaan että tila myyntiin ja rahat jakoon. Ei meinannut mennä jakeluun että vain kuolleen omaisuutta voi periä.
Siis mitä ei olisi pitänyt antaa ”Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu”
”Juuri näin. Oma tapaus: isovanhemmat myi tilansa vanhemmilleni 50-luvulla. Sedät ja tädit sai rahaa tai kesämökkitontit. Yhden tädin leski joi lasten osuuden. Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu.
80-luvulla nämä isän kuolleen siskon lapset + muitakin serkkuja tulivat isoisän kuoltua vaatimaan että tila myyntiin ja rahat jakoon. Ei meinannut mennä jakeluun että vain kuolleen omaisuutta voi periä.”
Onko tämä huonosti kirjoitettu, vai onko teillä väärinymmärrys? Isoisän kuoltua kaikki suoraan alenevassa polvessa olevat henkilöt ovat kuolinpesän osakkaita ja saamassa osuutensa perinnöstä. Myös serkkusi, vaikka heidän äitinsä/isänsä olisi kuollut siitä ”välistä”.
Toisin sanoen jos isoisäsi lapsista joku on kuollut, tämän kuolleen rintaperilliset astuvat perilliseksi hänen sijaansa.Itse et tainnut ymmärtää. Ei kirjoittajan vanhempien maatila ollut kuolinpesän omistuksessa, koska isoisä oli myynyt sen ap:n vanhemmille. Muut olivat silloin saaneet osansa, ja yhden saajan mies joi vaimonsa osuuden.
No en tosiaankaan ymmärtänyt, että isoisän kuoltua jaettaisiin jonkun muun ihmisen omaisuutta kuin isoisän. Kaikkea sitä kuuleekin.
Yrittivät kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat omisti asuntoja joiden myyntihinnat suuri osa meni ns. Kankkulan kaivoon. Oli tietysti ensin luvattu perillisille. Oli testamentti ja kaikki, jota ei noudatettu. Vanhainkoti oli kalliimpi mitä luvattu ja vei yhden asunnon rahat ihan täysin. Siitä ei jäänyt mitään muille koska vanhainkoti oli voittoa tavoitteleva ja sen hinta vaihteli. Vuosien aikana kului asunto myyntiraha siihen, joka selvisi tietysti vasta jälkeen. Kaiken lisäksi yksi sukulainen luuli/luulee että siitä jäi rahaa muille, vaikka ei jäänyt, asun itse työttömänä yksiössä ja silti oltu kateellisia peritystä omistusasunnosta, jota ei ole. Ensin vuosia luvattu perintö asunto/asunto raha, jota ei saanut. Valhe asuntorahasta levitetty vaikka minne ja ollut jatkuvia kyselyjä ja epäilyjä. Näin saa Suomessa toimia myydä perinnöt alta pois.
Isovanhemmat omisti asuntoja joiden myyntihinnat suuri osa meni ns. Kankkulan kaivoon. Oli tietysti ensin luvattu perillisille. Oli testamentti ja kaikki, jota ei noudatettu. Vanhainkoti oli kalliimpi mitä luvattu ja vei yhden asunnon rahat ihan täysin. Siitä ei jäänyt mitään muille koska vanhainkoti oli voittoa tavoitteleva ja sen hinta vaihteli. Vuosien aikana kului asunto myyntiraha siihen, joka selvisi tietysti vasta jälkeen. Kaiken lisäksi yksi sukulainen luuli/luulee että siitä jäi rahaa muille, vaikka ei jäänyt, asun itse työttömänä yksiössä ja silti oltu kateellisia peritystä omistusasunnosta, jota ei ole. Ensin vuosia luvattu perintö asunto/asunto raha, jota ei saanut. Valhe asuntorahasta levitetty vaikka minne ja ollut jatkuvia kyselyjä ja epäilyjä. Näin saa Suomessa toimia myydä perinnöt alta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mummo kuoli, täti jäi asumaan hänen asuntoonsa. Ei siinä mitään, hyvä asunto, eikä mitenkään arvokas. Perinnönjako siinä mielessä meni ihan hyvin, että kolmelle meni jaot aika tasan. Yhdelle asunto, yhdelle rahat ja yhdelle kesämökki irtaimistoineen. Mutta mitä tämä täti seuraavaksi halusi, niin remonttia. Eli kun hän oli kutsunut asiantuntijan, joka kehotti tekemään tietyt remontit, hän halusi, että kaikki perilliset maksaa sen lystin. Kaupantekopäivä sovittu mutta yksi alkaa vaatia, että toisten perillisten on maksettava remontista tai hän ei ota vastaan sitä asuntoa. Pattitilanne. Onko siinä muuta kuin 2 vaihtoehtoa. Joko laittaa myytäväksi avoimelle markkinoille tai suostua maksamaan yhdessä remontit. Asuntojen myyntiajat voi olla hyvinkin pitkiä. Kompromissinä muut perilliset suostui maksamaan pari tonnia remonteista ja loput jäi tädin maksettavaksi. Olen nyt jälkikäteen miertinyt, että ei ahneudella rajaa. Ihan samahan se olisi ollut kesämökin kanssa, kyllä sielläkin aina remonttia on eikä mikään mökki Suomessa ole priimaa. Kyllä se oletus silti on, että se joka kesämökin saa perintönä, huolehtii remontit siitä eteen päin.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat omisti asuntoja joiden myyntihinnat suuri osa meni ns. Kankkulan kaivoon. Oli tietysti ensin luvattu perillisille. Oli testamentti ja kaikki, jota ei noudatettu. Vanhainkoti oli kalliimpi mitä luvattu ja vei yhden asunnon rahat ihan täysin. Siitä ei jäänyt mitään muille koska vanhainkoti oli voittoa tavoitteleva ja sen hinta vaihteli. Vuosien aikana kului asunto myyntiraha siihen, joka selvisi tietysti vasta jälkeen. Kaiken lisäksi yksi sukulainen luuli/luulee että siitä jäi rahaa muille, vaikka ei jäänyt, asun itse työttömänä yksiössä ja silti oltu kateellisia peritystä omistusasunnosta, jota ei ole. Ensin vuosia luvattu perintö asunto/asunto raha, jota ei saanut. Valhe asuntorahasta levitetty vaikka minne ja ollut jatkuvia kyselyjä ja epäilyjä. Näin saa Suomessa toimia myydä perinnöt alta pois.
Siis ymmärsinkö oikein että isoäidiltä ei jäänyt perintöä, koska raha kului hoitokuluihin vanhuudessa? Olisiko hänen pitänyt kituuttaa halvassa Attendon hoivakodissa jotta työttömälle lapsenlapselle olisi jäänyt asunto? Itse ainakin aion hoivaa tarvitessani panostaa siihen hoivaan. En itse odota mitään perintöjä enkä laske mitään niiden varaan, enkä odota omienkaan perillisteni olevan minulta jäävien asuntojen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat omisti asuntoja joiden myyntihinnat suuri osa meni ns. Kankkulan kaivoon. Oli tietysti ensin luvattu perillisille. Oli testamentti ja kaikki, jota ei noudatettu. Vanhainkoti oli kalliimpi mitä luvattu ja vei yhden asunnon rahat ihan täysin. Siitä ei jäänyt mitään muille koska vanhainkoti oli voittoa tavoitteleva ja sen hinta vaihteli. Vuosien aikana kului asunto myyntiraha siihen, joka selvisi tietysti vasta jälkeen. Kaiken lisäksi yksi sukulainen luuli/luulee että siitä jäi rahaa muille, vaikka ei jäänyt, asun itse työttömänä yksiössä ja silti oltu kateellisia peritystä omistusasunnosta, jota ei ole. Ensin vuosia luvattu perintö asunto/asunto raha, jota ei saanut. Valhe asuntorahasta levitetty vaikka minne ja ollut jatkuvia kyselyjä ja epäilyjä. Näin saa Suomessa toimia myydä perinnöt alta pois.
Siis ymmärsinkö oikein että isoäidiltä ei jäänyt perintöä, koska raha kului hoitokuluihin vanhuudessa? Olisiko hänen pitänyt kituuttaa halvassa Attendon hoivakodissa jotta työttömälle lapsenlapselle olisi jäänyt asunto? Itse ainakin aion hoivaa tarvitessani panostaa siihen hoivaan. En itse odota mitään perintöjä enkä laske mitään niiden varaan, enkä odota omienkaan perillisteni olevan minulta jäävien asuntojen varassa.
Ei ole tuosta kyse, ei saanut valita itse vanhainkoti, joutui eri alueelle kauas suvusta ja tutuista ja joutui eri kieliseen vanhainkotiin jossa ei ollut paljoa suomalaisia jotka puhuisi suomea. Sitten otettu pois rahat ja puhelin ei edes sitä saanut olla enää. Viranomaiset kehotti asua siellä ja tarjosi rahat kunnalle ja vanhainkodille, myös perintö rahat kaikki. Lisäksi mm. Syntymäpäiviä varten olisi pitänyt sukulaisten ne järjestää ja tarjoilla, koska vanhainkoti ei järjestänyt mitään ei edes kahvia, se olisi täytynyt itse tuoda mukana myös kahvi ja kaikki. Hinta oli tuhansia huoneesta. Kyllä koen että veivät rahat, etenkin kun siellä ei suomea puhuttu ja alue oli kaukana ja vieras paikka hänelle. Voi olla muille sama, mutta ei niin pitäisi olla ja lisäksi tuo ettei edes puhelin saanut olla ettei yhteyttä ulkomaailmaan. Siellä oli aula mutta ei tietokone ei puhelin.
Tuli mieleen kaksi vierasta hyötyjiä jotka luuli saavansa toisen, vieraan suvun perintöä ja rikkauksia. No tämä eka oli ent. kaverini, hän otti yhteyttä heti vuosien jälkeen kun oma sukulaiseni kuoli, kovasti oli muka pitkän ajan jälkeen kiinnostunut kuulumisista yks kaks ja kaupassa käyntiä yms. Siellä katseli merkkituotteita ja voivotteli kun hänellä ei rahaa. Kysyi suoraan sainko perintöä, no en, sukulaiseni ei todellakaan ollut rikas ja hän oli sairas. Aika pian tuon jälkeen ko.feikki ystävä sitten keksi tekosyyn ja häipyi. Rikkauksia ei ollut.
Toinen tyyppi myös hyötyjä, oli toisen sukulaiseni ystävä. Hän luuli saavansa kaikenlaisia asuntoja sun muita rikkauksia. Yritti asua useassa ja odotti. No ei saanut mitään. Tietysti katosi myös hän, kun tuli ilmi ettei ollut rikkauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavni suvussa käynyt seuraavasti. Pariskunnan vaimo kuoli. Leskeksi jäänyt mies oli viinaan menevä ja muutenkin vähän reppana. Pariskunnan aikuiset lapset koittivat huolehtia isästään ja ostivat isälleen yksiön asuttavaksi. Perintöjä ei siis ollut, aikuiset lapset omilla rahoillaan ostivat kimpassa asunnon isälleen.
Nuorin lapsista oli tuolloin vielä teini-ikäinen eikä tietenkään osallistunut asunnon ostamiseen mitenkään, ei maksanut lanttiakaan. Sitten isä aikanaan kuoli, teininkin jo ollessa aikuinen. No niinpä vain tämä nuorimmainen vaati isän asunnon myynnistä saman osuuden kuin sisaruksensa. Ei millään tajunnut, että ei ole reilua kun ei ole osallistunut maksamiseen. Kuulemma suku ei halua olla tekemissä enää tuon kuopuksen kanssa.
Siis miten se menee. Jos myyn metsätilani toiselle lapsistani, minun pitää makaa sille toiselle jotain?
Jos myyn metsät vaikka naapurin Jaakolle, pitääkö minun maksaa lapsilleni jotain?
En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Tai sitten kun ei olla pidetty yhteyttä, se papparaisen pientila muuttuu lastenlasten mielissä kartanoksi. Lentojätkä pappa ökyrikkaaksi yms. Ja sitten tullaan toiveikkaana jaolle ja petytään kun mitään ei ole kuin sätkävehkeet, tyhjä viinapullo ja raamattu. Sekä raappahousut. Paha miniähän on kaiken vienyt.
Juuri näin. Oma tapaus: isovanhemmat myi tilansa vanhemmilleni 50-luvulla. Sedät ja tädit sai rahaa tai kesämökkitontit. Yhden tädin leski joi lasten osuuden. Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu.
80-luvulla nämä isän kuolleen siskon lapset + muitakin serkkuja tulivat isoisän kuoltua vaatimaan että tila myyntiin ja rahat jakoon. Ei meinannut mennä jakeluun että vain kuolleen omaisuutta voi periä.
Siis mitä ei olisi pitänyt antaa ”Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu”
”Juuri näin. Oma tapaus: isovanhemmat myi tilansa vanhemmilleni 50-luvulla. Sedät ja tädit sai rahaa tai kesämökkitontit. Yhden tädin leski joi lasten osuuden. Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu.
80-luvulla nämä isän kuolleen siskon lapset + muitakin serkkuja tulivat isoisän kuoltua vaatimaan että tila myyntiin ja rahat jakoon. Ei meinannut mennä jakeluun että vain kuolleen omaisuutta voi periä.”
Onko tämä huonosti kirjoitettu, vai onko teillä väärinymmärrys? Isoisän kuoltua kaikki suoraan alenevassa polvessa olevat henkilöt ovat kuolinpesän osakkaita ja saamassa osuutensa perinnöstä. Myös serkkusi, vaikka heidän äitinsä/isänsä olisi kuollut siitä ”välistä”.
Toisin sanoen jos isoisäsi lapsista joku on kuollut, tämän kuolleen rintaperilliset astuvat perilliseksi hänen sijaansa.Itse et tainnut ymmärtää. Ei kirjoittajan vanhempien maatila ollut kuolinpesän omistuksessa, koska isoisä oli myynyt sen ap:n vanhemmille. Muut olivat silloin saaneet osansa, ja yhden saajan mies joi vaimonsa osuuden.
No en tosiaankaan ymmärtänyt, että isoisän kuoltua jaettaisiin jonkun muun ihmisen omaisuutta kuin isoisän. Kaikkea sitä kuuleekin.
Yrittivät kuitenkin.
Vanhempi äitini sukulaisnainen vaatii yhä osuutta tai ainakin käyttöoikeutta (alkaakohan jo väsyä) kesämökkiin, jonka isäni meille sisaruksille lahjoitti. Eli kyllähän näitä omituisuuksia ilmenee. Onko kyse ahneudesta, tietämättömyydestä vai tyhmyydestä? Ehkä kaikkien noiden yhdistelmästä.
Ei olla vieläkään viitsitty kertoa että mökki myytiin jo 6 v sitten :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Mummon olisi pitänyt tehdä kirjallinen tahto niistä. Olivako edes niin arvokkaita että olisi perukirjaan merkitty, eihän siihen tavanomaisia vihkisormuksia ta halvempia koruja laitetA. Arvokorut tietenkin. ( Ja aseet, kulkuneuvot, vaikkei juuri arvoa)
Ei, vaan olisi pitänyt antaa ne korut henkilökohtaisesti jo eläessään siinä vaiheessa, kun oli vielä tolkkua jäljellä. Kuitenkin tiesi, ettei hän enää niitä koskaan tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat omisti asuntoja joiden myyntihinnat suuri osa meni ns. Kankkulan kaivoon. Oli tietysti ensin luvattu perillisille. Oli testamentti ja kaikki, jota ei noudatettu. Vanhainkoti oli kalliimpi mitä luvattu ja vei yhden asunnon rahat ihan täysin. Siitä ei jäänyt mitään muille koska vanhainkoti oli voittoa tavoitteleva ja sen hinta vaihteli. Vuosien aikana kului asunto myyntiraha siihen, joka selvisi tietysti vasta jälkeen. Kaiken lisäksi yksi sukulainen luuli/luulee että siitä jäi rahaa muille, vaikka ei jäänyt, asun itse työttömänä yksiössä ja silti oltu kateellisia peritystä omistusasunnosta, jota ei ole. Ensin vuosia luvattu perintö asunto/asunto raha, jota ei saanut. Valhe asuntorahasta levitetty vaikka minne ja ollut jatkuvia kyselyjä ja epäilyjä. Näin saa Suomessa toimia myydä perinnöt alta pois.
Siis ymmärsinkö oikein että isoäidiltä ei jäänyt perintöä, koska raha kului hoitokuluihin vanhuudessa? Olisiko hänen pitänyt kituuttaa halvassa Attendon hoivakodissa jotta työttömälle lapsenlapselle olisi jäänyt asunto? Itse ainakin aion hoivaa tarvitessani panostaa siihen hoivaan. En itse odota mitään perintöjä enkä laske mitään niiden varaan, enkä odota omienkaan perillisteni olevan minulta jäävien asuntojen varassa.
Ei ole tuosta kyse, ei saanut valita itse vanhainkoti, joutui eri alueelle kauas suvusta ja tutuista ja joutui eri kieliseen vanhainkotiin jossa ei ollut paljoa suomalaisia jotka puhuisi suomea. Sitten otettu pois rahat ja puhelin ei edes sitä saanut olla enää. Viranomaiset kehotti asua siellä ja tarjosi rahat kunnalle ja vanhainkodille, myös perintö rahat kaikki. Lisäksi mm. Syntymäpäiviä varten olisi pitänyt sukulaisten ne järjestää ja tarjoilla, koska vanhainkoti ei järjestänyt mitään ei edes kahvia, se olisi täytynyt itse tuoda mukana myös kahvi ja kaikki. Hinta oli tuhansia huoneesta. Kyllä koen että veivät rahat, etenkin kun siellä ei suomea puhuttu ja alue oli kaukana ja vieras paikka hänelle. Voi olla muille sama, mutta ei niin pitäisi olla ja lisäksi tuo ettei edes puhelin saanut olla ettei yhteyttä ulkomaailmaan. Siellä oli aula mutta ei tietokone ei puhelin.
Mikä maa kyseessä ja mikä vuosi?
Isäni pääsi onneksi suomalaiselle osastolle täällä ruotsissa.
Synttärikakut vietiin sinne kun isä täytti 80 vuotta. Hoitsut sitten tarjosivat kahvin kanssa hoidettavilleen. Itse kahviteltiin siskon ja isän kanssa hänen huoneessaan. Isä sai sitten kakkuakin tietty kun kahvitteli muitten asukkien kanssa.
Vietiin myös iso täytekakku kun isä kuoli. Ja munkkeja joskus.
Ei ne hoitsut mitään synttäreitä ole velvollisia järjestämään. Ja tarjoilut pitää sukulaisten itse järjestää.
Hyvät hoitsut ja isämme viihty.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten se menee. Jos myyn metsätilani toiselle lapsistani, minun pitää makaa sille toiselle jotain?
Jos myyn metsät vaikka naapurin Jaakolle, pitääkö minun maksaa lapsilleni jotain?
En ymmärrä.
Ei tarvi maksaa mitään muuta kun verottajalle. Jäljelle jäävät rahat menee sinun tilille, eikä se kuulu muille.
Mutta sitten kun kuolet, niin alkaa tappelu rahoista.
Yleensä tällaiset asiat kannattaisi kuitenkin hoitaa ja sopia etukäteen, kun kaikki asianosaiset ovat vielä hengissä. Sillä tavalla perittäväkin pystyy myös itse vaikuttamaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Tai sitten kun ei olla pidetty yhteyttä, se papparaisen pientila muuttuu lastenlasten mielissä kartanoksi. Lentojätkä pappa ökyrikkaaksi yms. Ja sitten tullaan toiveikkaana jaolle ja petytään kun mitään ei ole kuin sätkävehkeet, tyhjä viinapullo ja raamattu. Sekä raappahousut. Paha miniähän on kaiken vienyt.
Juuri näin. Oma tapaus: isovanhemmat myi tilansa vanhemmilleni 50-luvulla. Sedät ja tädit sai rahaa tai kesämökkitontit. Yhden tädin leski joi lasten osuuden. Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu.
80-luvulla nämä isän kuolleen siskon lapset + muitakin serkkuja tulivat isoisän kuoltua vaatimaan että tila myyntiin ja rahat jakoon. Ei meinannut mennä jakeluun että vain kuolleen omaisuutta voi periä.
Siis mitä ei olisi pitänyt antaa ”Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu”
”Juuri näin. Oma tapaus: isovanhemmat myi tilansa vanhemmilleni 50-luvulla. Sedät ja tädit sai rahaa tai kesämökkitontit. Yhden tädin leski joi lasten osuuden. Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu.
80-luvulla nämä isän kuolleen siskon lapset + muitakin serkkuja tulivat isoisän kuoltua vaatimaan että tila myyntiin ja rahat jakoon. Ei meinannut mennä jakeluun että vain kuolleen omaisuutta voi periä.”
Onko tämä huonosti kirjoitettu, vai onko teillä väärinymmärrys? Isoisän kuoltua kaikki suoraan alenevassa polvessa olevat henkilöt ovat kuolinpesän osakkaita ja saamassa osuutensa perinnöstä. Myös serkkusi, vaikka heidän äitinsä/isänsä olisi kuollut siitä ”välistä”.
Toisin sanoen jos isoisäsi lapsista joku on kuollut, tämän kuolleen rintaperilliset astuvat perilliseksi hänen sijaansa.
Ymmärsin että jonku perillisen mies joi perintörahat.
En ymmärtänyt että nainen olisi ollut kuollut.
Kumma ettei kukaan serkkujen vanhemmista, elikkä perillisistä, muistuttanut lapsiaan että ovat jo perineet aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä kummallista miten nämä ns, haaskalinnut ilmaantuvat aina silloin esiin kun on esim, perinnönjako, vaikka muuten eivät olisi laittaneet suvun tai perittävän eteen tikkuakaan ristiin. Tai heistä ei ole kuulunut pihaustakaan vuosikausiin tai jopa vuosikymmeniin.
Ja naurettavinta on myös se miten nämä haaskalinnut usein sitten vasta kiinnostuvat vaikka siitä suvun mökistä metsineen, kun se on menossa testamentissa perintönä pelkästään perittävän jälkipolville, vaikka muuten asenne mökkiä kohtaan on ollut se ettei voisi se korvessa oleva "työleiri" vähempää kiinnostaa.
Näin kävi myös omassa suvussamme. Kaukaiset sukulaiset ilmaantuivat kuin taikaiskusta kun mummo alkoi olla yli 80-vuotias. Käytiin usein kylässä ja kuljeteltiin mummoa sukulaisissa ja tapahtumissa. Ja kun mummon ainoa lapsi (joka seurasi touhua huvittuneena) aikanaan peri kuten asian kuuluukin mennä, niin nämä hävisivat yhtä nopeasti. Kunhan kokeilivat onneaan, olisiko mummo tehnyt heidän hyväkseen testamentin. Hukkaan meni mielistely!
Kaikki halusivat minulle testamentatun posliiniastiaston, arvo n. 600 €. Kiistelyyn kyllästyttyäni avasi ikkunan ja heitin posliinit pihalle, toinen kerros.
Poistuessani heti paikalta kehotin niitä suut auki tuijottajia keräämään ulkoa "omansa". En tiedä miten jako onnistui, emme ole olleet yhteydessä ;)