Lue keskustelun säännöt.
Olen 45 v ja yhä surullinen,sekaisin ja hukassa itseni kanssa kuin 25vuotiaanakin
29.05.2022 |
En ole löytänyt työtä jossa jaksaisin käydä. Jopa kuntouttava työtoiminta meni perselleen.
Yhtään miestä ei jaksa katsella vuotta pidempään,mielummin olen sinkku.
Kaverisuhteet kaatuneet yksi kerrallaan kun heillä on työnsä,perheensä ja harrastuksenda, en sovi kuvioon.
Päivät menevät niin ettå nukun puoleen päivään,käyn tupakalla ja roikun netissä . Ellen sitten lähde baariin päiväkaljalle,en kuitenkaan juo joka päivä enkä koe ettå minulla olisi alko-ongelma. Baari on vain tapa tavata ihmisiä .
Pelottaa tajuta ettå olen melkein 50 enkä vieläkään tiedä "Mikä haluan olla isona!"
🙈🤔
Kommentit (35)
Ei elämässä olekkaan mitään järkeä. Täytyy muiden tavoin löytää keinotekoisia asioita, joita voi yrittää fiilistellä.
Lisäksi pitää muistaa, että nämä on first world problems, kun ajattelee että 2 miljardia elää köyhyysrajan alapuolella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aseta tavoitteet itsellesi ja pysy niissä. Jos minä olisin sinä, kävisin joka päivä lenkillä, aluksi lyhyemmillä ja sitten pidemmillä, lopettaisin tupakan polton ja juomisen, alkaisin tekemään hyväntekeväisyyttä, olisin ystävällinen kaikille ihmisille, menisin baarin sijaan johonkin harrastukseen, lukisin kirjoja ja lehtiä, kuuntelisin musiikkia, siivoaisin kotisi nätiksi joka päivä. Siitä se elämä lähtisi pikku hiljaa uomilleen. Työtä ei ole kaikkien oakko tehdä, parisuhteessakaan ei tarvitse olla, mutta elämästään voi tehdä mukavaa.
Yleensä en IKINÄ käytä sanontaa "ota itseäsi niskasta kiinni", mutta nyt tekee kyllä mieleni tuon aloituksen perusteella. Tässä tulikin jo pari hyvää näkökulmaa asiaan. Kyllä se niin on, että elämä on enemmän tai vähemmän ajelehtimista välillä meillä kaikilla, mutta siihen pitää alkaa ihan itse rakentaa jotakin rytmiä ja mielekkyyttä.
Päivärytmi kuntoon, baareilut pois. Elämänhallinta ensin haltuun, sitten vaikka jotain vapaaehtoistyötä, työväenopiston kursseja, kirjastossa käymistä tms. kehittävää mikä nyt itsellesi parhaiten sopii. Jos tuntuu että on adhd-piirteitä, hankkiudu ammattilaisten luo että saat lääkityksen ja sitä myöten homman haltuun.
Tässä meille (olin pitkään samanlainen, nyt viimeinlähes nelikymppisenä on elämä vakiintunut työpaikkaan, josta pidän)
Paikallinen mielenterveystoimisto voisi olla paikka mistä hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auta sinä aloittaja mua . Minäkin olen hukassa.
Kaikkien ei tarvitse olla suoraviivaisesti eteneviä uratykkejä, ns. pienikin elämä voi olla erittäin kivaa ja tyydyttävää. Ensin sinun pitäisi päästä tuosta elämäntavasta eroon ja tosiaan alkaa rakentaa päivärytmiä ja elämänrytmiä terveemmäksi. Siitä alkaa sitten nousta niitä muitakin vaihtoehtoja pikkuhiljaa. Ei sitä elämää puolestasi voi kukaan muu elää ja rakentaa. ADHD tuli tosiaan mieleen myös, onko tutkittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Halaa ap:ta* Soimaat itseäsi liikaa. Sinun pitäisi etsiä itsestäsi ja elämääsi myönteisiä asioita. Et ansaitse kärsimystä, yritä taistella enemmän itsesi eteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvauksesi mukaan syy voi olla siinä, että olet edelleen 25-vuotias henkisesti. Joillakin ei vain ole itsellä kättä, joka ottaisi niskasta kiinni. Luuletko, että meidän työssäkäyvien elämä on aina hauskaa? Ei elämä ole ikuinen Vappu ja vapaapäivä ja nuoruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on nykypäivän ongelma, kun ei ihmiseltä vaadita mitään, se johtaa henkiseen ja fyysiseen apatiaan. Työelämässä vaatimukset taas ovat kasvaneet, joten rappunen tässä välissä on liian suuri.
Tulevat työnhakumallit taas ovat silkkaa veetuilua, kun eivät kuitenkaan johda mihinkään. Parempi olisi kisällijärjestelmä, jossa työttömät ja mielenterveyskuntoutujat laitettaisiin ikääntyvien työntekijöiden avuksi. Ongelma on vain se ettei kellään ole aikaa opettaa hitaammin oppivaa apulaista.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nykypäivän ongelma, kun ei ihmiseltä vaadita mitään, se johtaa henkiseen ja fyysiseen apatiaan. Työelämässä vaatimukset taas ovat kasvaneet, joten rappunen tässä välissä on liian suuri.
Tulevat työnhakumallit taas ovat silkkaa veetuilua, kun eivät kuitenkaan johda mihinkään. Parempi olisi kisällijärjestelmä, jossa työttömät ja mielenterveyskuntoutujat laitettaisiin ikääntyvien työntekijöiden avuksi. Ongelma on vain se ettei kellään ole aikaa opettaa hitaammin oppivaa apulaista.
Sinänsä joo mutta miten liität tämän ap:n ongelmiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et "jaksa" käydä töissä, eli onko kyse siitä että olet väsynyt fyysisesti tai henkisesti vai kyllästytkö helposti etkä sen takia halua käydä? Eli mikä on syynä elämäntilanteeseesi. Oletko käynyt lääkärissä?
Älä anna elämän lipua ohi. Baarissa käymällä tapaat vain muita elämään kyllästyneitä, joilla ei ole suuntaa elämässään. Mikä muu harrastus sinua kiinnostaisi kuin vain netissä roikkuminen. Tiedätkö mistä asioista olet kiinnostunut, oletko kokeillut uusia asioita?
Ei ole niin väliä mitä haluat tehdä isona. Kunhan teet ja kokeilet edes jotain. Kyllä se sieltä lopulta löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et "jaksa" käydä töissä, eli onko kyse siitä että olet väsynyt fyysisesti tai henkisesti vai kyllästytkö helposti etkä sen takia halua käydä? Eli mikä on syynä elämäntilanteeseesi. Oletko käynyt lääkärissä?
Älä anna elämän lipua ohi. Baarissa käymällä tapaat vain muita elämään kyllästyneitä, joilla ei ole suuntaa elämässään. Mikä muu harrastus sinua kiinnostaisi kuin vain netissä roikkuminen. Tiedätkö mistä asioista olet kiinnostunut, oletko kokeillut uusia asioita?
Ei ole niin väliä mitä haluat tehdä isona. Kunhan teet ja kokeilet edes jotain. Kyllä se sieltä lopulta löytyy.
Tämä. Seura tekee sinänsä kaltaisekseen, että sitä helposti ihminen omaksuu toinen toiseltaan samanlaista ajatusmallia. Siksi olisi tärkeää päästä pois sellaisista ihmissuhteista jotka eivät lietso kipinään vaan apatiaan. Ympärillä olevilla ihmisillä on valtava vaikutus siihen miten koet tätä elämää ja sen mielekkyyttä.
Sosiaalityöntekijä voisi auttaa ap:n alkuun: ohjata mielenterveyspalveluihin ja esim. harrastuksiin.
Ap itse voi laittaa herätyskellon soimaan joka aamu klo 7 ja pakottaa itsensä uuteen rytmiin. Sänkyyn klo 22, uni tulee klo 23 mennessä. 8h yöunta on hyvä. Tämä voi olla vaikeaa, mutta kannattaa pakottaa itseä silti.
Baarikäynnit tulee lopettaa kokonaan. Jos joskus - harvoin - on aihetta juhlia kavereiden kanssa, niin sitten voi mennä. Luuseripäiväkaljat voit unohtaa.
Mene vaikka lenkille ja kuntosallille. Kaikki liikunta on hyvästä.
Ala opiskella jotain.
Syö terveellisesti.
Laita cv kuntoon jonkun avustuksella (jos on vain työttömyyttä, niin keksikää luovasti sinne jotain sisältöä). Fiksu kuva mukaan. Kysele työkkäristä työkokeilua tms.
Huomasin, että itse piristyin ja aloin liikkumaankin paljon enemmän, kun löysin hevosen, jota saa hoitaa ja ratsastaa.
Nuorena aloitin hevosharrastuksen ja vaikka moniksi vuoksiksi lopetin, niin jatkuva ikävä ja kaipaus on kulkenut mukana.
Nyt olen onnellinen, hevosen hoitaminen antaa niin paljon.
Jollekin jokin toinen harrastus voi olla se, josta saa hirveästi energiaa arkeen.
Alkoholi ja tupakointi tappaa ja aiheuttaa vain masennusta. Kannattaa lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Auta sinä aloittaja mua . Minäkin olen hukassa.
Meitä on monta. Vaikka ollut rikas elämä ja asiat kunnossa, olen aina vaan tuntenut että olen sivustakatsoja.Teatteriesitys käynnissä ja katson sivusta.
"Päivät menevät niin ettå nukun puoleen päivään,käyn tupakalla ja roikun netissä . Ellen sitten lähde baariin päiväkaljalle,en kuitenkaan juo joka päivä enkä koe ettå minulla olisi alko-ongelma. Baari on vain tapa tavata ihmisiä ."
No kyllähän se ongelmien alku ja juuri on tässä kaikessa. Et saa elämästä kiinni jos et itse luo rakennetta päiviisi, vaan nukut miten sattuu, olet koko ajan pikku hönössä ja notkut baareissa.