Lue keskustelun säännöt.
Aina sanotaan että kannattaa hakea apua masennukseen, mutta...
28.05.2022 |
Olen eri mieltä. Sairastan vaikeaa masennusta ilman psykoottisia oireita (F32.2), ja nyt kun olen saanut "apua" kahdesta eri paikasta niin voin sanoa että ei olisi kyllä ikinä pitänyt hakeutua hoitoon.
Apua hakiessani olin toiveikas ja ajattelin että pääsisin keskustelemaan ongelmistani jonkun hoitajan kanssa esim. kerran kuussa ja saisin ehkä jonkun lääkityksenkin.
No, kävi ilmi että ensimmäisessä hoitopaikassani ei ollut lääkäriä lainkaan vaan tarjolla oli vain pintapuolista keskustelua (nukkumisesta, syömisestä, arjen sujumisesta jne.). Mistään ongelmistani siellä en saanut puhua ja lääkitystä varten olisi pitänyt hakeutua omalle terveysasemalle.
Mainittakoon, että odotin ensimmäistä aikaa tuohon paikkaan yli 2kk.
No, terveysasemalta sain lähetteen erikoissairaanhoitoon ja ajattelin että nyt varmaan sitten saisin kunnollista apua.
Ja kitinkontit, ainoa "hoito" mitä olen saanut oli kaikille uusille potilaille tehtävä huumeseula (valvotusti piti riisua ja kusta purkkiin, uskomattoman nöyryyttävää), huono lääkitys ja kerran kuussa lääkeseurantakäynnit. Sitä keskusteluapua ei ole tarjolla täälläkään!
Minulle sanottiin ihan suoraan että jos haluan keskustella niistä syistä miksi olen masentunut, niin se onnistuu vain (kalliissa) psykoterapiassa.
Olen masentunut tämän "hoidon" aikana entistäkin pahemmin, ja on oikeasti tosi epätoivoinen olo kun mistään ei ole mahdollista saada sellaista apua jolla olisi mitään merkitystä. Pitäisikö muuttaa johonkin toiseen kuntaan paremman hoidon toivossa vai onko masennuksen hoito näin huonoa kaikkialla Suomessa?
Kommentit (54)
Siis mistä sä olet saanut diagnoosin ja lääkityksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan on humpuukia haastella sitäsuntätä . Rahastustako ? Pitäisi ensin oikeat asiat saada muutettua ,eikä ne puhumalla parane . Konkretiaa tarvitaan ja lääkkeitäkin .
Hyvä ruoka auttaa. Luonto. Hiljaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä sä olet saanut diagnoosin ja lääkityksen?
Erikoissairaanhoidosta, akuuttipuolelta. Kävin siellä kahdesti ennen kuin hoito siirtyi mielialahäiriöpoliklinikalle.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilaa aika terveyskeskukseen psykiatriselle sairaanhoitajalle. Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa saa nimenomaan keskustella. Käsittääkseni se ei maksa mitään tai ainakin tosi vähän verrattuna terapeuttiin ja on ihan yhtä tehokasta, koska sinähän siinä keskustelet. Titteliä tärkeämpää on se, että tuo kuuntelija on hyvä tyyppi, jonka kanssa tulet toimeen. Kammottava tuo huumeseula, ihan kuin syyllistettäisiin huumeista vaikka ei käytä eikä yhtään autettaisi
Itse pääsin kyllä aikanaan juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja sain lääkkeitäkin. Terveysasemalle pääsi muistaakseni lääkärin pakeille viikossa ja olisi laittanut aikaisemminkin, mutta en kokenut, että niin hätä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistavaa luettavaa. Suomen terveydenhuolto on kammottavassa jamassa.
Asun Saksassa, sain masennusdiagnoosin jälkeen kahden vuoden maksuttoman terapian, aluksi kerran viikossa, vähitellen harvemmin. Lääkkeet sain samalta psykiatrilta ja lääkehoidon seuranta jatkui vielä pari vuotta, parin kuukauden välein kävin juttusilla jotta resepti uusittiin. Psykiatri muistutti verikokeiden ja sydänfilmin tärkeydestä psyykenlääkettä syödessä, kerran vuodessa kävin nämä tutkimukset. Hyvin paranin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä sä olet saanut diagnoosin ja lääkityksen?
Erikoissairaanhoidosta, akuuttipuolelta. Kävin siellä kahdesti ennen kuin hoito siirtyi mielialahäiriöpoliklinikalle.
-ap
Erikoista toimintaa. Mulla ensimmäinen diagnoosi tuli yksityiseltä. Lopulta olin niin huonossa kunnossa, että yksityisen kautta psykiatrian osastolle. Sen jälkeen jatkui käynnit joitain vuosia psykiatrin polilla (psyk sh ja tarvittaessa lääkäri), sen jälkeen siirryin kuntoutuspolille. Väliin on mahtunut muutamia osastojaksoja ja mm. sähköhoitoa.
Ja mulla siis vaikea masennus, osastojaksoilla ollut psykoottisiaoireita myös. Olen ollut ns. suljetulla osastolla enkä ole saanut esimerkiksi ulkoilla osastojaksojen alussa.
Kuntoutuspsykoterapiaa on yritetty, mutta olen mennyt siitä todella huonoon kuntoon.
Nyt hoito on kuitenkin päättymässä ja olen päässyt palaamaan takaisin työelämään vuosien työkyvyttömyyden jälkeen. Yli kymmenen vuotta sairastin.
Tsemppiä sulle. Vaadi itsellesi keskusteluapua.
Vierailija kirjoitti:
Tilaa aika terveyskeskukseen psykiatriselle sairaanhoitajalle. Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa saa nimenomaan keskustella. Käsittääkseni se ei maksa mitään tai ainakin tosi vähän verrattuna terapeuttiin ja on ihan yhtä tehokasta, koska sinähän siinä keskustelet. Titteliä tärkeämpää on se, että tuo kuuntelija on hyvä tyyppi, jonka kanssa tulet toimeen. Kammottava tuo huumeseula, ihan kuin syyllistettäisiin huumeista vaikka ei käytä eikä yhtään autettaisi
Psykiatrisella sairaanhoitajalla on täysin eri koulutus kuin psykoterapeuteilla. Ei todellakaan ole sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaa aika terveyskeskukseen psykiatriselle sairaanhoitajalle. Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa saa nimenomaan keskustella. Käsittääkseni se ei maksa mitään tai ainakin tosi vähän verrattuna terapeuttiin ja on ihan yhtä tehokasta, koska sinähän siinä keskustelet. Titteliä tärkeämpää on se, että tuo kuuntelija on hyvä tyyppi, jonka kanssa tulet toimeen. Kammottava tuo huumeseula, ihan kuin syyllistettäisiin huumeista vaikka ei käytä eikä yhtään autettaisi
Psykiatrisella sairaanhoitajalla on täysin eri koulutus kuin psykoterapeuteilla. Ei todellakaan ole sama asia.
Kuten sanottu, tittelillä ei hoideta. Minä on ollut terapiassa sekä psykologilla että psykiatrisella sairaanhoitajalla. Voin vilpittömästi sanoa, että molempien kanssa juttelin ja molemmat kuuntelivat. Mitään eroa ei käynneissä ollut. Voin sanoa senkin, että lämmin ja empaattinen psyk. sairaanhoitaja oli kivempi, koska hän aina välillä teki muutakin kuin kuunteli; hienovaraisesti kertoi omia ajatuksiaan ja kannusti. Terapeutti ei tehnyt muuta kuin kuunteli ja jos häneltä kysyi jotain, hän pakeni vastakysymyksen taakse tyyliin "entä miltä sinusta itsestäsi tuntuu?" Ottaisin koska tahansa tuon lämminsdämisen psyk. sairaanhoitajan kuin sen terapeutin, jolla oli hiAnomman kuuloinen titteli.
Älä ole auktoriteettiuskoinen.
Vierailija kirjoitti:
Tilaa aika terveyskeskukseen psykiatriselle sairaanhoitajalle. Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa saa nimenomaan keskustella. Käsittääkseni se ei maksa mitään tai ainakin tosi vähän verrattuna terapeuttiin ja on ihan yhtä tehokasta, koska sinähän siinä keskustelet. Titteliä tärkeämpää on se, että tuo kuuntelija on hyvä tyyppi, jonka kanssa tulet toimeen. Kammottava tuo huumeseula, ihan kuin syyllistettäisiin huumeista vaikka ei käytä eikä yhtään autettaisi
Olen nyt loukussa erikoissairaanhoidossa, eli terveysasemalla ei haluta hoitaa minua kun näkevät että hoitoni on esh:ssa. Ja esh on haluton päästämään minusta irti. Olen ilmaissut tyytymättömyyteni hoitoon, ja saanut vastaukseksi lukea kannasta että olen sairaudentunnoton, hoitokielteinen ja yhteistyöhaluton.
Tuo huumeseula oli minustakin kammottava. Ei muillakaan erikoisaloilla pakoteta potilaita sellaiseen, mutta nähtävästi psyk. potilaat halutaan leimata narkomaaneiksi heti kättelyssä. Ja vielä kaikkein nöyryyttävimmällä seulontatavalla (huumeseula voitaisiin ottaa myös verikokeena).
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi niin, että meinasin saada psykoosidiagnoosin muutettuani pois väkivaltaisen läheisen luota.
Olin siis kärsinyt lähisuhdeväkivallasta pitkän aikaa ja olin todella masentunut ja ahdistunut. Kun lopulta pääsin pois, tekijä selvitti uuden osoitteeni ja alkoi vainota minua mm. tulemalla kotiovelle koputtelemaan ja odottamalla minua alaovella.
Olin todella pelokas ja masennus paheni. Hakeuduin lääkäriin ja sain reseptin masennuslääkkeeseen. Lääkäri oli kirjoittanut käynnistä mm. näin "Pt hyvin pelokas ja uskoo että läheinen haluaa satuttaa häntä" ja "mahdollisesti psykoottinen".
Seuraavalla käynnillä jouduin täyttämään jonkun kyselyn jossa kysyttiin mm. kuulenko harhoja, uskonko olevani poikkeuksellisen tärkeä henkilö, uskonko että minua seurataan ja tuntuuko että radio tai tv lähettäisivät minulle henkilökohtaisia viestejä. Läpäisin testin joten käynnit sillä lääkärillä loppuivat.
Koen kuitenkin tulleeni pahasti loukatuksi. Olen väkivallan uhri ja tekijä yrittää saada minuun kontaktia, ja jos puhun siitä niin seurauksena on psykoosiepäily. Enpä hae apua enää toiste.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi niin, että meinasin saada psykoosidiagnoosin muutettuani pois väkivaltaisen läheisen luota.
Olin siis kärsinyt lähisuhdeväkivallasta pitkän aikaa ja olin todella masentunut ja ahdistunut. Kun lopulta pääsin pois, tekijä selvitti uuden osoitteeni ja alkoi vainota minua mm. tulemalla kotiovelle koputtelemaan ja odottamalla minua alaovella.
Olin todella pelokas ja masennus paheni. Hakeuduin lääkäriin ja sain reseptin masennuslääkkeeseen. Lääkäri oli kirjoittanut käynnistä mm. näin "Pt hyvin pelokas ja uskoo että läheinen haluaa satuttaa häntä" ja "mahdollisesti psykoottinen".
Seuraavalla käynnillä jouduin täyttämään jonkun kyselyn jossa kysyttiin mm. kuulenko harhoja, uskonko olevani poikkeuksellisen tärkeä henkilö, uskonko että minua seurataan ja tuntuuko että radio tai tv lähettäisivät minulle henkilökohtaisia viestejä. Läpäisin testin joten käynnit sillä lääkärillä loppuivat.
Koen kuitenkin tulleeni pahasti loukatuksi. Olen väkivallan uhri ja tekijä yrittää saada minuun kontaktia, ja jos puhun siitä niin seurauksena on psykoosiepäily. Enpä hae apua enää toiste.
Eipä tuossa virhettä tapahtunut. Olit vain niin loppu, että lääkärin oli pakko varmistaa, oliko taustalla muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä sä olet saanut diagnoosin ja lääkityksen?
Erikoissairaanhoidosta, akuuttipuolelta. Kävin siellä kahdesti ennen kuin hoito siirtyi mielialahäiriöpoliklinikalle.
-ap
Lääkitystähän voidaan säätää ja muuttaa sitä mukaa miten se toimii tai ei toimi.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaa aika terveyskeskukseen psykiatriselle sairaanhoitajalle. Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa saa nimenomaan keskustella. Käsittääkseni se ei maksa mitään tai ainakin tosi vähän verrattuna terapeuttiin ja on ihan yhtä tehokasta, koska sinähän siinä keskustelet. Titteliä tärkeämpää on se, että tuo kuuntelija on hyvä tyyppi, jonka kanssa tulet toimeen. Kammottava tuo huumeseula, ihan kuin syyllistettäisiin huumeista vaikka ei käytä eikä yhtään autettaisi
Olen nyt loukussa erikoissairaanhoidossa, eli terveysasemalla ei haluta hoitaa minua kun näkevät että hoitoni on esh:ssa. Ja esh on haluton päästämään minusta irti. Olen ilmaissut tyytymättömyyteni hoitoon, ja saanut vastaukseksi lukea kannasta että olen sairaudentunnoton, hoitokielteinen ja yhteistyöhaluton.
Tuo huumeseula oli minustakin kammottava. Ei muillakaan erikoisaloilla pakoteta potilaita sellaiseen, mutta nähtävästi psyk. potilaat halutaan leimata narkomaaneiksi heti kättelyssä. Ja vielä kaikkein nöyryyttävimmällä seulontatavalla (huumeseula voitaisiin ottaa myös verikokeena).
-ap
Apua, tämä kuulostaa joltain kauhuleffalta. Ovet suljetaan takana ja kohta olet pakkopaidassa ja vain koska kehtasit valittaa... itsellä hieman sama kokemus. Esitin muutamia terapiakriittisistä kirjoista lukemiani näkemyksiä hoitavalla henkilölle ja hän oli tämän perusteella kirjannut minut epävakaa persoonallisuushäiriöiseksi julkiseen OmaKantaa, josta kaikki lääkärit lukevat tuon väitteen ja uskovat totena. Minusta ei siis tehty mitään sen kummempia tutkimuksia, ei tarkennuksia, ei seurantoja... "diagnoosin" riitti yksi peruslääkärinvastaanottoaika ja potilaan kirjasta lukemat terapiakriittiset näkemykset. Tuo ala on umpihullu, oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä sä olet saanut diagnoosin ja lääkityksen?
Erikoissairaanhoidosta, akuuttipuolelta. Kävin siellä kahdesti ennen kuin hoito siirtyi mielialahäiriöpoliklinikalle.
-apLääkitystähän voidaan säätää ja muuttaa sitä mukaa miten se toimii tai ei toimi.
-ohis
Minulle sanottiin, että mainitsemani haitat (jokapäiväinen oksentelu ja pahoinvointi) ovat lieviä ja yleisiä, eikä syytä lääkkeen vaihtamiseen ole. Nyt olen ollut jo viime kuun alusta asti kokonaan ilman lääkettä, mutta en ole sitä hoitopaikassa kertonut koska pelkään mitä siitä seuraisi.
-ap
Näissä asioissa on valtavat kuntakohtaiset erot. Psyk sh palvelut on omassa kotikunnassa todella kiven alla. Psyk sh luokse pääsee vain tietyin kriteerein; ei saa olla liian sairas tai vastaavasti ei liian pienin oireinkaan pääse tapaamaan hoitajaa.
Monesti myös ollaan laittamassa potilaita terveysasemien terveydenhoitajien juttusille, jossa osaamisen hajonta on valtavaa.
Kolmannen sektorin palvelut kannattaa myös hyödyntää, tuolta voi löytää myös todellisia helmiä.
Uppia