Lue keskustelun säännöt.
Narsistin uhrin kanssa parisuhde- onko mitään tulevaisuutta?
28.05.2022 |
Kaipaisin oikeasti vinkkejä mitä tehdä, miten edetä.
Olemme siis yli 30-vuotiaita, tapailleet noin 4kk. Mies on kiltti ja empaattinen luonne. Tiesin alusta alkaen, että hänellä takana 10 vuotta kestänyt hyvin alisteinen parisuhde, jossa nainen on määrännyt _aivan_kaikesta_. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa ollut koko suhteen ajan. Nainen on kohdellut miestä todella huonosti. Kaverit, vanhemmat, ystävät, harrastukset jäänyt silloin aikoinaan pois hänen elämästään. Välillä on vaikea kuulla kaikesta siitä paskasta jota on joutunut kokemaan, alan voida fyysisesti pahoin vaikka mikään herkkis olekaan. Tiedän että pitää tietää hänen historiansa. Ahdistuu jos esim soitan 2 krt peräkkäin pienellä välillä jos ei vastaa heti ekalla soitolla. Välillä laitan useamman viestin, en ajattele asiaa sen enempää. Kunhan kirjoittelen . Sanoo että entisessä suhteessa saattoi mennä 2 tuntia puheluun jos oli omilla vanhemmilla käymässä. Oli aina riita ja hän sai kuulla haukkuja ja uhkailua.
Heidän erosta on noin 2 vuotta ja olen ensimmäinen nainen jota tapailee nyt eron jälkeen. Aluksi kaikki oli melko kivutonta, tehtiin asioita yhdessä, meillä oli kivaa. Nyt kuitenkin mies on hieman etääntynyt, sanoo että ei ole valmis suhteeseen. Haluaa tavata ystäviään, harrastaa jne. Jonka siis ymmärrän oikein hyvin ja haluan antaa hänelle tilaa tehdä omia juttuja. Vaikka sanoo että ei ole valmis, haluaa kuitenkin nähdä, kysyy mukaan veljelleen jne. Toisena päivänä on valmis luovuttamaan ja sanoo että ei tykkää minusta tarpeeksi. Toisinaan sanoo että olen juuri sellainen nainen josta on aina haaveillut.
Seksi on ihanaa silloin kuin se onnistuu. On herkkä kaikelle, jos joku asia ei suju innostus loppuu. On hirveän epävarma itsestään ja siitä mitä tekee. On saanut kuulla olevansa huono, ruma, jne.
Näin ns normaalia elämää nähneenä on vaikea suhtautua asiaan enkä osaa olla niin ettå mies ei ahdistuisi. Kunhan avauduin. On ollut hankalaa itselläkin .
Kommentit (14)
En nyt tiedä tuosta narsistin uhrin leimata, mutta siis mies sanoo että ei ole valmis suhteeseen ja haluaa mennä ja tulla miten huvittaa?
Mikä tässä on epäselvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kans narsistin uhri, mutta tiedän kyllä haluanko haluanko olla suhteessa vai en ja kenen kanssa.
Tuo mies ei tiedä, anna sen olla äläkä ylianalysoi.
Ja kuulostaa siltä, että sillä voi olla muutakin säätöä menossa.
No varmaankaan ei mitään virallista narsistin diagnoosia eksällä.
En tiedä, olen vain ihastunut mieheen. Hyvinä päivinä meillä on tosi kivaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Älä yritä diagnosoida hänen eksäänsä, diagnosoi itsesi. Miksi haluaisit parisuhteen noin traumatisoituneen miehen kanssa? Pelastaaksesi hänet? Voidaksesi tuntea itsesi tarpeelliseksi? Saadaksesi sädekehän pääsi päälle?
Miksi et usko ansaitsevasi elämänkumppania, joka pysyy tasa-arvoiseen, normaaliin, seesteiseen parisuhteeseen? Joku tarve sinulla on taustalla, jos haluat nimenomaan tuollaisen suhteen.
Antaisin olla. En muuten ehkä noiden kuvailemiesi juttujen perusteella automaattisesti, mut se että mies välillä sanoo ettei tykkää sinusta tarpeeksi on ongelma suhteessa, joka vaatii sinulta asioita täysin yli normaalin. Älä jää miehen heittopussiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan sellaisen naisen kanssa ei kannata kuvitellakaan mitään, joka on uhriutunut, esittää, et kaikki mielenterveysongelmansa (lapsuudesta saakka?) ja traumansa ja se, ettei kykene töihin (viitsi) on narsistiexänsä vika. Jolla ei oo n diagnoosia, mikä onkin perin harvinainen, eikä kukaan muu miehen edeltäneessä tai suhteen jälkeisessä elämässä allekirjoita moista luonnehdintaa.
Pysykää kaukana, kun ihminen alkaa avautua narsistiexästään!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se - tyyppihän vedättää ihan täysillä ja näyttelee erilaisia rooleja... todennäköisesti tekee samaa useille naisille... kerää ensin säälipisteet tarkoituksella ja saa sitten teatteriesityksellään mitä haluaa... sitten onkin aika jo uusille naisille kun on saanut haluamansa... täydellinen vedättäjä siis, jätä nopeasti... uhreja on hänellä jo monia voisin lyödä siitä vetoa...
Jaa-a... Ite olen narsistin uhri ja siitä suhteesta on kohta 12 vuotta eikä oikein vieläkään suju nuo parisuhdeyritelmät, vaikka ihan tosissani aloitan ja uskon itseeni. Traumat on niin syvät, että kerran ihan vainoharhasesti ajattelin ottaa varalta pienen puukon saappaan varteen. Sitten tajusin, miten umpihullu olen ja miten mukavaa miestä tapailin. Mutta se kauhu, ahdistus, PTSD... Se vaan iskee päälle ku joku fyysinen sairaus ja silloin helposti järki häviää, vaikka järjellä tietää ettei ole samanlainen suhde, jne. Ei sillä ole väliä. On vaan pakko saada se turvan ja rauhan tunne ja se tulee vain yksin olemisesta. Silloin saa olla oma itsensä, turvassa. Muuten ajan tahtomattani itseni loppuunpalaneeksi, ihan vaan hermoston pettämisenä, ku stressi on niin kova. Eli tuskin parin vuoden jälkeen tulee mitään, mutta me ihmisethän olemme yksilöitä ja resilienssi yms on eri. Itellä on taustalla myös muuta perheväkivaltaa, joten olen ehkä tapailemaasi tyyppiä traumatisoituneempi lähtökohtaisesti. Mutta ite säälin kyllä kaikkia niitä ihmisparkoja, jotka ovat mua yrittäneet rakastaa näiden vuosien aikana. En tahallani ole ollut heitä kohtaan paha, mutta siinä tunnepainajaisessa sitä ei vaan näe selvästi. Vasta jälkiviisaana tajuan olleeni taas se hankala tai mulkku tai etäinen, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Emmä nyt oikein tiijä, iha kauheeta oli, se pakotti mut syömää porkkanaa..."
Kylmä sust välitän mut emmä nyt oikein tiijä, katotaan nyt, mä soitan sulle pusipusi.
🥱
Kiitos viestistäsi. Vaikka kyseessä on mies, osasit ehkä kertoa hänen suullaan. Elämä hänellä on mallillaan, on työ ja nyt taas ystävätkin. Näen että hän haluaisi olla kanssani ja toisaalta taas ei.
On rikkinäinen sisältä vaikka ulkoa päin näyttää ehjältä. On aika hukassa Henkisesti. Ahdistuu tosi helposti. Välillä haluaa sitoutua toisinaan taas ei. On kuin palasaippua.
Itselläni sinällään ei ole kiirettä minnekään. Olen myös eronnut ja pienen pojan äiti. Elämä on ok. Mietin vain että voiko noin traumaattisesta suhteesta koskaan toipua?
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a... Ite olen narsistin uhri ja siitä suhteesta on kohta 12 vuotta eikä oikein vieläkään suju nuo parisuhdeyritelmät, vaikka ihan tosissani aloitan ja uskon itseeni. Traumat on niin syvät, että kerran ihan vainoharhasesti ajattelin ottaa varalta pienen puukon saappaan varteen. Sitten tajusin, miten umpihullu olen ja miten mukavaa miestä tapailin. Mutta se kauhu, ahdistus, PTSD... Se vaan iskee päälle ku joku fyysinen sairaus ja silloin helposti järki häviää, vaikka järjellä tietää ettei ole samanlainen suhde, jne. Ei sillä ole väliä. On vaan pakko saada se turvan ja rauhan tunne ja se tulee vain yksin olemisesta. Silloin saa olla oma itsensä, turvassa. Muuten ajan tahtomattani itseni loppuunpalaneeksi, ihan vaan hermoston pettämisenä, ku stressi on niin kova. Eli tuskin parin vuoden jälkeen tulee mitään, mutta me ihmisethän olemme yksilöitä ja resilienssi yms on eri. Itellä on taustalla myös muuta perheväkivaltaa, joten olen ehkä tapailemaasi tyyppiä traumatisoituneempi lähtökohtaisesti. Mutta ite säälin kyllä kaikkia niitä ihmisparkoja, jotka ovat mua yrittäneet rakastaa näiden vuosien aikana. En tahallani ole ollut heitä kohtaan paha, mutta siinä tunnepainajaisessa sitä ei vaan näe selvästi. Vasta jälkiviisaana tajuan olleeni taas se hankala tai mulkku tai etäinen, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kans narsistin uhri, mutta tiedän kyllä haluanko haluanko olla suhteessa vai en ja kenen kanssa.
Tuo mies ei tiedä, anna sen olla äläkä ylianalysoi.
Ja kuulostaa siltä, että sillä voi olla muutakin säätöä menossa.
Näinpä juuri. Itsekin todella karmaisevasta suhteesta pois rimpuiltuani, en edelleenkään, yli kolme vuotta jälkeenpäin - ole mitenkään valmis suhteeseen. Yritin kovasti heti eron jälkeen, mutta kun kaikki ihan normaalitkin asiat (yhteydenpito, kysymykset mitä teen milloinkin tai mitä olen suunnitellut ajalle x) saivat aikaiseksi pakokauhun ja ahdistuksen. Pitää parantua ensin itse, suhteeseen alkaminen olisi vain pelkästään epäreilua sille toiselle osapuolelle.
Eli päästä hänet menemään. Teet palveluksen molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kans narsistin uhri, mutta tiedän kyllä haluanko haluanko olla suhteessa vai en ja kenen kanssa.
Tuo mies ei tiedä, anna sen olla äläkä ylianalysoi.
Ja kuulostaa siltä, että sillä voi olla muutakin säätöä menossa.Näinpä juuri. Itsekin todella karmaisevasta suhteesta pois rimpuiltuani, en edelleenkään, yli kolme vuotta jälkeenpäin - ole mitenkään valmis suhteeseen. Yritin kovasti heti eron jälkeen, mutta kun kaikki ihan normaalitkin asiat (yhteydenpito, kysymykset mitä teen milloinkin tai mitä olen suunnitellut ajalle x) saivat aikaiseksi pakokauhun ja ahdistuksen. Pitää parantua ensin itse, suhteeseen alkaminen olisi vain pelkästään epäreilua sille toiselle osapuolelle.
Eli päästä hänet menemään. Teet palveluksen molemmille.
Tiedän, pitäisi. Mutta aina se menee siihen että kumpikaan ei kuitenkaan halua luovuttaa. Sata kertaa ollaan puhuttu että ei ole järkeä tässä suhteessa kummankaan kannalta . Toisaalta hän odottaa että jos kuitenkin olis valmis 🤦 Molemmat sitten kyyneleet silmissä sopertaa ettei halua menettää toista.
Olet kyllä oikeassa siitä ettå hän ahdistuu jos kyselen hänen menoistaan. Tai missä on ollut vaikka töiden jälkeen . Luotan häneen siinä mielessä kyllä etten usko hänellä olevan muuta naista . Ei kertakaikkiaan pystyisi sellaiseen toimintaan tällä hetkellä.
Puhuu että pitäis minut päästään pois tästä ja silti
Suunnittelee yhteistä kesää .
Älä yritä diagnosoida hänen eksäänsä, diagnosoi itsesi. Miksi haluaisit parisuhteen noin traumatisoituneen miehen kanssa? Pelastaaksesi hänet? Voidaksesi tuntea itsesi tarpeelliseksi? Saadaksesi sädekehän pääsi päälle?
Miksi et usko ansaitsevasi elämänkumppania, joka pysyy tasa-arvoiseen, normaaliin, seesteiseen parisuhteeseen? Joku tarve sinulla on taustalla, jos haluat nimenomaan tuollaisen suhteen.