**TOUKOtaapetajain hyvänonnen perjantai**

Pahoittelut Tuutupiille, ja paljon tärppionnea jatkossa!



Alpukka kyseli pääkivusta, mulla ei siis lääketieteellistä tietoa, mutta vaan omasta kokemuksesta: Mulla oli esikoisen odotusaikaan puoleenväliin raskautta jokapäiväinen pääkipu. Oli aika hirveetä, se tuli aina pienimmästäkin rasituksesta: kun nousin ylös istumasta, kiipesin rappusia, nostin tavaran lattialta yms. ja joskus oli muutenvaan vaikka paikalla olin. Sairastan kyllä muutoinkin migreeniä, joten en tiedä liittyykö se jotenkin asiaan. Mutta terve lapsi mulle jokatapauksessa tuli:) Ja nyt mulla oli samaa pääkipua pari viikkoa taannoin (rv 5-7)mutta on jo mennyt ohi. Toivotaan että sullakin menee, tiedän miten tuskaista se on!



Mulle ei muuten kummempaa, olo on mitä mainioin. Sain nukkua tänään melkein kasiin, kun esikoinen ei aikaisemmin herättänyt. Yleensä herää 6-7 välillä..

Katseltiin miehen kanssa mun masua eilen ja oltiin sitä mieltä että kyllähän se alkaa lupaavasti pömpöttää:) Ihanaa, en tiedä mitää söpömpää kun vauvamasu!



T:minnis80 rv 8+1

Olen todella pahoillani puolestasi Tuutupii:( Toivottavasti plussaat nopeasti uudestaan.



Alpukka: Jos sinulla on juuri ollut flunssa, niin päänsärky voisi olla merkkinä poskiontelontulehduksesta. Minulla tulee valitettavan usein flunssan jälkeen poskiontelontulehdus ja sen olen oppinut tunnistamaan juuri tuosta ikävästä päänsärystä, johon eivät tunnu särkylääkkeet ollenkaan auttavan.



Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

pikaruokaravintolan työntekijä

tarjoilija

baarimestari

toimistosihteeri



Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

Helsinki

Espoo

Sipoo

Massachusetts



Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

Oprah

CSI

Teho-osasto



Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

Yhdysvallat

Jerseyn saaret

Eurooppa

Kanada



Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

Vauva

Baby Fit

Parents

sähköposti



Neljä lemppariruokaani:

Kanaa ja riisiä homejuustokastikkeella

Kinkku-homejuustopizza

Lasagne

Siskonmakkarakeitto



Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisin juuri nyt:

Maalla

Nukkumassa

Floridassa

Englannissa



Palailen synnytysteni merkeissä myöhemmin. Siitä tuleekin pitkä sepustus, toivottavasti jokujaksaa lukea.



Kolmeplusyks ja 11+2

Hei kaikille toukokuisille!



Kirjoittelen nyt ensimmäistä kertaa listalle, vaikka oonkin seurannut jo teidän muiden kirjoituksia jo pitemmän aikaa ja myötäelänyt teidän muiden suruja ja iloja :)



Mulla oli ensimmäinen neuvolakäynti eilen ja siellä sain hiukan varmuutta uskoa, että olen tosiaankin oikeassa pinossa, sillä olen jo joidenkin viikkojen ajan tuntenut iltaisin vauvan liikkeet ja sen myötä ollut kovin ihmeissäni, että missä vaiheessa raskaus oikeastaan onkaan. Nyt kuitenkin th tunnusteli kohtua ja kuunteli sydänääniä ja vaikuttaa siltä, että tuntemani liikkeet ovat jotain muuta kuin vauvan potkuja, sillä kohtu ei ole reilusti suurempi kuin näillä viikoilla (tänään 9+0) pitäisi olla eikä sydänääniä vielä saatu kuulumaan dopplerilla. Mitä lie pseudotuntemuksia sitten olleetkaan... Onneksi päästään parin kolmen viikon päästä alkuraskauden ultraan, jolloin vielä selviää tarkemmin laskettu aika (nyt siis arvioitu 18.5)



Odottelen siis toista lasta, esikoispoika syntyi 10/05 ja kokonaisuudessaan oli oikein positiivinen raskaus- ja synnytyskokemus. Hyvillä mielin siis nyt tässä tilassa taas :)



Vietämme pojan 1-vee synttäreitä nyt viikonloppuna, joten pitää poistua nyt leipomaan herkkuja, mut kirjoittelen myöhemmin lisää!



Precious

Onnea Meriheppa hyvistä ultrauutisista!



Tässä kertomus aikaisemmista synnytyksistäni:

Ensimmäisen kanssa olin 15 päivää Kätilöopistolla sisällä ennen synnytystä korkeiden maksa-arvojen takia. Eivät kuitenkaan kai olleet hurjan korkeita, kun ei käynnistetty tai lääkitty mitenkään (mitään arvoja en enää muista). Perjantaiaamuna olin juuri päässyt viikonloppulomalle kun aamulla tuli ensimmäinen suppari. En ensin ymmärtänyt mistä oli kyse, kun tuntui selässä. Pitkin päivää suppareita tuli tosi epäsäännöllisesti, mutta sitten useammin ja kello seitsemän aikoihin palasin sairaalaan. Tunnin kuluttua pääsin saliin, tällöin auki vasta muutaman sentin. Kipu oli vielä täysin hallittavissa. Muutaman tunnin kuluttua selkääni laitettiin kaksi papulaa (kolmatta en halunnut kun sattui niin vietävästi). Auttoivat noin 1-1½ tuntia ihan mukavasti. Kello yhdeltä puhkaistiin kalvot synnytyksen vauhdittamiseksi ja vasta sitten tulivat ensimmäiset todella kivuliaat supistukset. Pyysin epiduraalin, joka auttoi tosi hyvin. Nukuimme sitten miehen kanssa (tai siis mies nukkui, minä torkahtelin aina suppareiden välissä) nelisen tuntia. Vähän ennen kuutta tuli tarve ponnistaa ja saatuani luvan ja 31 minuutin ponnistamisen jälkeen meille syntyi terve tyttö, 3.370 g ja 48 cm, raskausviikolla 41+2. Väliliha leikattiin, mutten kokenut sitä kipeäksi (en tainnut edes huomata, kun olin niin keskittynyt ponnistamiseen). Synnytyksen kestoksi merkattiin 14 h 28 min, itse laskisin kestoksi vain 10h. Toivuin todella nopeasti ja sairaalassa olimme perhehuoneessa kaksi päivää.



Toisella kerralla saavuimme Porvoon synnytyssairaalaan käynnistystä varten aamulla. Kello kymmenen kalvot puhkaistiin ja supparit alkoivat kahden tunnin kuluttua. Synnytys käynnistettiin matalien veren hyytymistekijöideni takia (tämä on ilmeisesti minulle tyypillistä ja on toistunut kaikissa raskauksissani) ja lapsen arvioidun ison koon vuoksi. Vuorossa olevilla kätilöillä oli kauhea kiire, enkä saanut epiduraaliakaan, koska anestesialääkäri oli leikkauksessa. Yritin käyttää ilokaasua, mutten varmaan osannut, kun ei sillä ollut minkäänlaista vaikutusta. Lämmin suihku auttoi jonkin aikaa. Ponnistusvaihe kesti 44 minuuttia ja meille syntyi terve poika, 4.240 g ja 53 cm, raskausviikolla 40+6. Synnytyksen kestoksi kirjattiin 6 h 55. Poika syntyi illalla, 18.44 ja olisimme lähteneet kotiin samantien, mutteivät päästäneet ¿yön selkään¿, kotiuduimme sitten seuravana aamuna kymmenen maissa. Edelleen toipuminen oli nopeaa.



Kolmas raskaus oli tuulimuna, joka todettiin np-ultrassa viikolla 13. Kaavinta seuraavana päivänä.



Neljäs raskaus oli myös tuulimuna, joka todettiin viikolla 12 ultrassa, johon pääsin kun neuvolassa ei kuulunut sydääniä ja takana yksi tuulimuna. Kaavinta taas seuraavana päivänä.



Kolmas synnytys: Torstaina kolme kertaa tuntui kuin jotain olisi lirahtanut ja mietin voisiko olla lapsivettä vaiko vain valkovuotoa. Sitä tuli kuitenkin niin vähän, etten uskonut sen olevan lapsivettä ja olin joka tapauksessa menossa äitiyspolille seuraavana aamuna. Äitiyspolilla sitä sitten lirahti uudelleen ja sanoivat heti, että lapsivettä on, mutta testitikku antoi negatiivisen tuloksen. Ottivat kuitenkin sisään Jorviin, kun menossa oli jo 40+2. Lauantaiaamuna lääkäri kierroksellaan paineli vatsaani ylhäältä ja vettä tuli paljon enemmän. Diagnoosiksi tuli korkea vedenmeno ja passitus käynnistettäväksi kalvojen puhkaisulla. Kalvot lopulta puhkaistiin vasta kello viisi ja kahden tunnin kuluttua alkoivat supistukset. Sain myös tipan suppareita vauhdittamaan. Olisi pitänyt kieltäytyä, nyt olin sidottu sänkyyn ja harjoittelija kävi vähän väliä kääntämässä tippaa isommalle, että saataisiin vähän vauhtia. Itse olin nukkunut huonosti edellisen yön ja olin todella väsynyt, enkä siis jaksanut vastustella. Nyt kaikki eteni ihan liian nopeasti, suppareita tuli liian tiheästi ja olivat tosi kipeitä, jotenkin en itse pysynyt mukana koko touhussa. Jälkeenpäin ajateltuna olisin tehnyt asiat toisin, olisin kieltäytynyt tipasta ja ollut pystyssä. Jossain vaiheessa pyysin epiduraalia, mutta sanottiin etten kai voi sitä saada kun hyytymistekijät ovat niin matalalla. Vaadin sitä kuitenkin, jolloin piti ottaa verikokeet, että saataisiin sen hetkiset arvot ja tuloksissa kestäisi noin tunti! No, sitten alkoi kuitenkin ponnistuttamaan ja sain luvan hiljaksiin alkaa ponnistelemaan (vauva vielä tosi korkealla). Ponnistettuani 1.03 tuntia pyytelin jo epätoivoisena sektiota. Ponnistettuani täysillä yli tunnin, ei vauva ollut siis edes vielä laskeutunut kunnolla. Lääkäri pyydettiin paikalle ja hän totesi, ettei tämä täältä tule, käytti termiä ¿korkea suora¿ eli pää oli paitsi kasvot ylöspäin myös lantiossa väärässä kulmassa. Sain sitten katetdrin ja spinaalipuudutuksen kiireellistä sektiota varten (nyt kukaan ei valittanut matalista veriarvoistani). Terve poika syntyi 00.43 ja painoi 4.070 g ja oli 52 cm pitkä, raskausviikolla 40+4. Synnytyksen kestoksi kirjattiin 3 h 33, suppareiden alkamisesta sektiopäätöksen tekoon asti. Poika pääsi isänsä hoiviin ja minä jäin ommeltavaksi. Tarvitsin lisäverta, joten taas otettiin verta tyypitystä varten. Minulla oli tässä raskaudessani ihan kamalasti turvotusta, jalat ja kädet olivat aivan pökkelöitä. Veren ottaminen ei siis sujunut kunnolla, yrittivät molemmista ranteista ja pyörittelivät neuloja ympäri, eikä tuntunut kivalta, jalasta sitten lopulta saivat. Seurauksena, että ranteissa hirveät, isot mustelmat pari viikkoa ja kauhea särky. Pääsin heräämöön, jossa sain kipulääkettä, antibiootteja, 4 pussia verta, pussin jääplasmaa ja mitä lie suoneen. Osastolle pääsin vasta kahdeksan jälkeen aamulla. Olin aivan poikki, enkä olisi voinut kuvitellakaan nousevani pystyyn seuraavana päivänä. Vasta sitä seuraavana päivänä olo alkoi olla hieman parempi ja pääsin ylös jo heti aamusta. Haavan kanssa ei ollut mitään ongelmia, siisti ja parani nopeasti, vaakasuora ja bikinirajassa (hyvin huomaamaton, kun on makkaran alla heh heh). Kipulääkettä en olisi tarvinnut enää toisena päivänä, mutta suosittelivat ottamaan, koska olivat myös tulehdukseen. Muuten oli tosi raihnainen olo, kun kaikki lihakset olivat kipeinä tuosta tajuttomasta ponnistuksesta. Mies oli ekan yhteisen yön kanssamme perhehuoneessa, mutta palasi sitten kotiin viemään ja hakemaan isompia koulusta. Vauva oli vierihoidossa koko ajan ja sain jäädä samaan huoneeseen yksikseni, kun osastolla ei ollut tunkua. Kotiin pääsimme neljän päivän kuluttua synnytyksestä. Vauvalla oli tulehdusarvot koholla (aikaisen vesien menon takia) ja laskivat tosi hitaasti, lisäksi lähtötarkastuksessa todettiin sivuääni ja ettei sikiöaikainen verenkierto ollut vielä muuttunut normaaliksi. Nuo todettiin uudessa ultrassa kahden viikon kuluttua jo normaaleiksi.

Ponnistusvaiheet minulla ovat aina olleet ¿pitkiä¿, koska lapseni eivät laskeudu tai kiinnity (johtuu ilmeiseti runsaasta lapsivedestä, jota minulla aina ultrataan viikolla 36-37). Laskeutuvat siis vasta oikeastaan ponnistusvaiheessa. Tavallaan ensimmäinen synnytykseni oli ¿paras¿ ja siitä on tultu alamäkeä eli pikkasen hirvittää tämä seuraava. Suunniteltu sektio olisi ¿mukava¿, mutten usko, että alkaisin kuitenkaan vaatimaan sellaista. Jos yritetään alakautta niin epiduraalin aion kuitenkin vaatia, luomu ei sovi minulle. Kiva jos joku jaksoi lukea loppuun asti:)



Kolmeplusyks ja 11+2

Tuutupiille voimia ja haleja! Itse koin keskenmenon elokuuussa rv 8+3. En toivoisi samaa kenellekään! Tuolla vauvakuume puolella on sellainen joukko kuin Haahut, jotka ovat kyllä parasta lohdutusta keskenmenon kokeneelle. Ihania ihmisia siellä liikkuu ja kokeneet tuon saman.



Mun synnytyskertomus menee kutakuinkin niin, että klo 9 oli aika äitipolille sillä ajatuksella, että käynnistetään. Rv 38+6, raskausdiabetes, synnytyspelko ja ahdas lantio olivat syynä ennen aikaiseen käynnistykseen. Äitipolilla katsoivat kohdunsuun tilanteen olevan kypsä ja olin jo 1,5cm aukikin. Klo 10 aikoihin laitettiin oksitosiinit tippumaan ja sain siinä syödä, juoda ja hengailla. Välillä otettiin sydänkäyriä. Puolen päivän aikoihin kätilö tuli kysymään, että tuntuuko jo mitään. Sanoin, että sellainen jomotus oli selässä lonkkien välisellä alueella. Kätilö sanoi, että se on hyvä merkki. Klo 14 aikoihin vaihtui toinen kätilö ja kysyi miten voin. Tuolloin sanoin, että vähän on alkanut tulemaan menkkakipuja siihen alavatsan alueelle. Lääkäri kutsuttiin paikalle ja todettiin, että olin 3cm auki. Minut vietiin saliin, jossa kalvot puhkastiin ja sitten olikin se helvetti irti. Supparit hyökkäsivät parin minuutin välein lamauttavana kipuna. Pyysin saada kaurapussia, joka lievitti ehkä 2 supparin verran. Sitten pyysin jo ilokaasua, joka aiheutti vain huonon humalan, mutta ei lievittänyt kipua. Viimein myönsin tarvitsevani epiduraalin. Sellainen nuori anestesialääkäri tuli tökkimään sitä piikkiä, eikä ymmärtänyt ollenkaan, että niiden helvetillisten suppareiden aikana ei kertakaikkiaan voinut olla paikallaan. Sitten kun kivut hetkeksi hellitti hän teki kyllä todella hyvää ja ripeää työtä ja sitten se taivas avautui. Mitään kipua ei enää tuntenut ja loppu olikin todella miellyttävää. Kätilö teki kivun lievityksessä loistavaa työtä, ja lääkitykset olivat ihan kohillaan. Mitään kipuja ei enää tuntunut! Ponnistusvaihe oli kuin kakkaa olisin vääntänyt, vaikka kätilö oli kuulema leikannut liki 10cm epparin! Tulos: poika 3120g ja 48cm! Täydet 10 pistettä sai ja synnytyksen kestoksi laitettiin 5h40min, ponnistus 45min.



Ekani syntyi suunnitellulla sektiolla kymmenessä minuutissa... Todella miellyttävä kokemus. Nyt jos saisin päättää, ottaisin alatie synnytyksen siksi, että minusta olisi enemmän nostelemaan noita olemassa olevia - sektion kai siksi, että se oli mielestäni siistimpää touhua, kuin tuo alateitse. Toipumiseen meni noissa kahdessa kuitenkin se sama aika.



Väsymys on helpottamaan päin. Np-ultra olisi n. 3vkon päästä, eikä millään jaksaisi odottaa. Keskenmenon takia en ole voinut täysillä nauttia tästä raskaudesta, koska pelko elää koko ajan. Siksi haluaisin pian nähdä pienokaisen.



Mukavaa ja turvallista viikonloppua kaikille!



Pirpaliina rv9+0 (?)

varjokas:

[b]Tiedätkö jo tämän minusta?[/b]

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

vientisihteerin avustaja

lähihoitaja

lastenvahtija

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

Oma kotipaikkakunta aina

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

Lost

täydelliset naiset

bad girls

CSI

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

Ruotsi

Viro

Kreikka

Lappi

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

Vauva-lehti

Surfeu.fi

mtv3

kestovaippainfo.fi

Neljä lemppariruokaani:

Lasagne (oma tekemä)

Pizza

uunilohi, uudet perunat ja hollandaisekastike

kana-persikkatortillat

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisin juuri nyt:

nukkumassa

jossain etelässä lämpimässä loikoilemassa

uimassa

pussailemassa miestäni

Hei



En ole pitkään aikaan kyennyt käyttämään tietokonetta kun on ollut sen verran huono olo ja ajatuskin tietokoneesta on tuntunut pahentavan sitä. En ole siis useaan päivään lukenut kuulumisia, mutta toivon että kaikille kuuluu hyvää. Tuutupiille pahoittelut...en osaa oikein muuta sanoa



Eilen kävin äitiysneuvolassa ensimmäistä kertaa elämässäni ja se terveydenhoitaja vaikutti ihan mukavalta. Doppler-laitteella ei saatu sydänääniä kuulumaan (h 10+2), mutta en panikoi vielä kun lääkäri siellä ultrassa totesi, että minulla taaksepäin kallistunut kohtu, joten voi olla, että äänet alkavat kuulua vasta myöhemmin ja minulla on vähän ylimääräistä pehmustettakin siinä välissä. Terveydenhoitajakaan ei ollut huolissaan, epäili jo valmiiksi että tuskin kuuluvat, mutta silti yritti kuitenkin.

Ultrassa kuitenkin oli silloin kaikki kohdallaan (h 6+6) ja pulssi näkyi ja kuului. Nyt odotan sitten np-ultraa joka on 30.10 ja saan tietää virallisen lasketun ajan ja että kaikki on kunnossa edelleen. Hieman jännittää.



Väsymys vaivaa ja pahoinvointi. Oksentamista yritän välttää sillä siitä seuraa hirveä migreenimäinen päänsärky. Tänään ollut huomattavasti parempi päivä kaikin puolin, jospa tämä alkaisi helpottaa pikkuhiljaa. Hieman välillä vihlasee (nykäyksen omainen) alavatsasta, mutta mitään vuotoa ei ole ollut eikä sitä voi oikeastaan edes kivuksi sanoa, tuntemus vain. Onko muilla pientä vihlontaa?? Terveydenhoitaja epäili sen johtuvan kohdun kasvamisesta ja siitä että se " irtoilee liitoksistaan"



Hyvää viikonloppua kaikille. Itse olen koko viikonlopun töissä

varjokas:

[b]Tiedätkö jo tämän minusta?[/b]

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

tarjoilija

siivooja

nuoriso-ohjaaja

kerho-ohjaaja

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

Hyvinkää

Helsinki

Varkaus

Joroinen

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

Salkkarit

Dr. House

Kirppis

Tila

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

Kos

Lanzarote

Kreeta

Fuengirola

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

Vauva

HuutoNet

suomi24

pankki

Neljä lemppariruokaani:

pihvi

pekonipasta

kebab

kiinalainen

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisin juuri nyt:

kylpylässä

sängyssä

laivalla

ultrassa

Kysymys teille, joilla on voimakasta pahoinvointia. Oletteko pystyneet seksiä harrastamaan tämän alkuraskauden aikana ollenkaan?



Itse en voisi edes kuvitella, onneksi mieheni tukee minua tässä raskaudessa 100%, eikä ole vinkunut asiasta lainkaan. Jotenkin tulee vielä enemmän huono-olo, kun ajattelee, että joku hytkyisi päälläni...



Haluja kyllä olisi, joten toivotaan, että vointi paranee ja seksielämä palautuu...



Hetan-äiti rv 10+1

Tuutupiille minultakin voimia!



Varjokas! Mä en ole vielä nähny mitään kummosempia unia, mutta viime raskaudessa näin paljon seksiunia. Ja niin että just jonku vieraan miehen kans..=)



Ja seksistä (oliko hetan äiti, joka kyseli).. Mulla on huono olo alkanut helpottaa, mutta seksiä ei sinä aikana haluttanu kyllä tosiaan. Munki mies kyllä ymmärtää, ja jospa se tästä taas tasaantus!



Tässä vähän, mulla niiiiiin väsyttää ja palelee nyt että taidan mennä peiton alle vähäks aikaa. =)



Viikonloppuja!



miitu78 rv 10+5 (oliko? mullako huono muisti..=))

Pikaisesti kirjoittelen, kun on hääharjoitukset kirkossa tossa puol seitsemältä..



Tuutupiille paljon voimahaleja ja jaksuja!



Huomasin eilistä pinoa lukiessani,että Kaikkea_uutta on täysin saman mittainen kuin minäkin, hauskaa etten ole ainut pätkä :D



Kokeilin eilen hääpukuani ja hieman järkytyin kun ei meinannut mennä yläosa kiinni, kun tuo rintavarustus kasvanut " hieman" .. masukin näkyi kivasti puvun alta..heh.. Oma äitini kauhisteli ja sanoi että pitää ruveta pidättelemään noitten rintojen kasvua, ja tokaisi tosta masun koosta, että pitäs ruveta tekemään jotain vatsalihasliikkeitä josko se painais tota masua jotenki takaspäin.. On silläkin ihme jutut..ite kun rakastan tätä kasvavaa vauvamassua :D



2vk siis häihin aikaa ja kiire meinaa tulla..saa nähdä millainen kaaos tästä kerkeää kehittyä, huh!



Mutta nyt valmistautumaan harjotuksiin, heippis hei ja hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!



Sussu+Tinpu rv9+6

Tiedätkö jo tämän minusta?





Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

liikenteenohjaaja

kassatyöntekijä

ravintolatyöntekijä

lähihoitaja



Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

eräs pieni paikkakunta

rovaniemi

jkl

oulu



Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

House

Täydelliset naiset

Amyn lailla

Kylmä rinki



Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

Köpis

Tallinna

Helsinki

Vaasa



Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

vauva-lehti

suomi24

maili

moodle (kurssini sivut)



Neljä lemppariruokaani:

poronkäristys

lohikeitto

äidin tekemä jauhelihakastike

joulukinkku=))



Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisin juuri nyt:

tanssimaan tekis mieli..

tai sit ois ihana rentoutua jossain kylpylässä..

Anoppi tossa soitteli. Kertoi, että olivat appiukon kanssa päättäneet ostaa mein lapselle vaunut. Sanoin että vaunut saadaan jo, mutta matkarattaat ois ihan kivat... Vaikka onhan mistään ostoksista tosi aikaista puhua:) No, joka tapauksessa keväällä rataskauppa odottaa, jos kaikki ny menee hyvin. Nykyiset matkarattaat on siitä hyvät, että menee ihan alusta asti, ettei välttämättä vaunuja tartte autoon ahtaa liikkuessa... Tänään kerroin raskaudesta esimiehelle, aiemmin siitä on tietänyt vaan yksi työkaveri. Eipä mitään, ihan iloiselta pomokin näytti:) Sen sukkelampia kuulumisia ei täällä tänä perjantaina oo... :)

Sussu_89:

..ite kun rakastan tätä kasvavaa vauvamassua :D

2vk siis häihin aikaa ja kiire meinaa tulla..saa nähdä millainen kaaos tästä kerkeää kehittyä, huh!

Mutta nyt valmistautumaan harjotuksiin, heippis hei ja hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

Sussu+Tinpu rv9+6

Teillähän aikaisin näkyy muutosta mahassa (joku muukin kirjoitti jotain vastaavaa). Mä en ole mitään kasvua vielä havainnu. No onhan vasta rv 8, mutta silti... Monesko raskaus sulla on? Mulla vasta eka, että ehkä senkin takii ei sitte vielä näy... Ja pahoinvointi on tietty voinu vaikuttaa asiaan

Eka seksielämästä: hiljaisempaa on ollut meilläkin. Ei pahoinvoinnista johtuvaa (sitä kun ei pahemmin ole ollut) vaan älyttömästä väsymyksestä! Mieskin on ollut iltaisin tosi väsynyt kun aamulla joutuu heräämään jo kukonlaulunaikaan! No onneksi on taas viikonloppu...;)



Unista: Mä olen jo kahtena yönä nähnyt unta että meille on ultrassa sanottu että meille tulee poika!! Mikä on sinänsä hassua kun päivisin mulla on kuitenkin hiukan enemmän tyttöolo... Mites moni muuten aikoo sukupuolta kysyä?

Seksi-unia tuli nähtyä esikoista odottaessa, mutta sitten vasta vähän myöhemmässä vaiheessa...=)



Jotain oli vielä...

Teillähän on jännät paikat 2 viikon päästä! Sulla vielä senkin takia, että mahtuuko puku päälle! =)



Vatsa on myös mulla turvonnut..Mukavasti pömpöttää! Muistaakseni esikoista odottaessa ei kuitenkaan turvonnut näin pian!



Mutta nyt sohvalle oman kullan kainaloon!

Tuutupiille kovasti voimia. Todella kauheita uutisia saitte. Toivottavasti elämä voittaa ja pääset pian uuden odotuksen alkuun. Halauksia ja lämpimiä ajatuksia sinne.



-v-