Mitä uskot että nepsy lapsestasi tulee aikuisena?

Liikunnanohjaaja tai pt todennäköisesti.

Hänestä voi tulla mitä vaan. Hänellä on päiväkodissa erityisopettajan vahva tuki. On tehnyt kasvulle hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Tämän kevään ylioppilas on laudaturin papereilla. Nappasi samaisilla papereilla jo yliopistopaikankin. Alaa en mainitse.

Onnea

Tai mitä itsestäsi tulee. Autismi periytyy.

Ihan mikä haluaa vain olla. Musta tulee "isona" kielenkääntäjä-vaakunanpiirtäjä. Haen maisterivaiheeseen kääntäjälinjalle Helsingin yliopistossa, kunhan nyt ensin valmistun kandiksi. Toivottavasti ensi vuonna.

T: aspergerdiagnoosin lapsena saanut M28 joka opiskelee ranskan kieltä pääaineenaan Helsingin yliopistossa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pääsee. Hänellä on jo paljon työkokemusta kesätöistä ja työharjoitteluista. Opiskelee AMK:ssa.

Niin monta kyyneltä olen tuon lapsen vuoksi vuodattanut, sekä surusta että onneksi myös ilosta.

Autismi periytyy. No onneksi sinä sentään sait nukkeleikkisi, vaikka lapsi siitä joutuikin kärsimään.

Minut narsistiemä diagnosoi nepsyksi koska pistin välit poikki. Jos en pärjää/ jos pärjään korkeakouluopinnoissa, johtuu se nepsyydestä.

Veikkaan että tähtää akateemiselle uralle, mikäli ei päätä ryhtyä kirjailijaksi.

On ihanaa, että lahjakas lapseni, jolla on myös haasteita, saa elää omalla tavallaan nyky-yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Minut narsistiemä diagnosoi nepsyksi koska pistin välit poikki. Jos en pärjää/ jos pärjään korkeakouluopinnoissa, johtuu se nepsyydestä.

Narsistiemä? Diagnosoi? Onko sinun äitisi psykiatri/neurologi?

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että tähtää akateemiselle uralle, mikäli ei päätä ryhtyä kirjailijaksi.

On ihanaa, että lahjakas lapseni, jolla on myös haasteita, saa elää omalla tavallaan nyky-yhteiskunnassa.

Mikä itsestäsi tuli ja miten pärjäsit haasteidesi kanssa? Saitko diagnoosia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että tähtää akateemiselle uralle, mikäli ei päätä ryhtyä kirjailijaksi.

On ihanaa, että lahjakas lapseni, jolla on myös haasteita, saa elää omalla tavallaan nyky-yhteiskunnassa.

Mikä itsestäsi tuli ja miten pärjäsit haasteidesi kanssa? Saitko diagnoosia?

Mistä tiedät, että olen itsekin nepsy? Olen kyllä. Mutta miten sen päättelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut narsistiemä diagnosoi nepsyksi koska pistin välit poikki. Jos en pärjää/ jos pärjään korkeakouluopinnoissa, johtuu se nepsyydestä.

Narsistiemä? Diagnosoi? Onko sinun äitisi psykiatri/neurologi?

Ei mutta diagnosointi on yleistä vähänkoulutettujen keskuudessa. Muita vähänkoulutettuja konsultoidaan diagnoosin vahvistamiseksi. Jos joku hovista uskaltaa olla narsistin kanssa eri mieltä, joutuu hän silmittömän vihan ja väkivallan uhriksi.

"Sano että se on sairas!"

"Miks sä puolustat sitä?!"

Olen todella iloinen jos hänestä ei tule addiktia, muuten ei väliä mitä tekee tai on tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän vanhempien ikäluokassa ei tunnettu mitään nepsyjä, vaan tämän päivän nepsyt olivat silloin ihan tavallisia ihmisiä. Ehkä osa oli tavallista kurittomampia tai teoriakeskeisempiä lapsina, mutta siinä se.

Annoin alanuolen seuraavista seikoista johtuen

- Veljelläni on adhd - aikoinaan sai mbd-diagnoosin 21-vuotiaana, sitten muutettu. Hän oli aina erikoinen ja levoton ja tutkittu lopulta itse itsensä. Syntymävuosi 1961

- Naapurissani lapsuudenkodissa on nainen, joka on nyt noin 70, eikä ole tehnyt päivääkään työtä, vaan on ollut aina eläkkeellä. Pystyy asumaan itsenäisesti, ja on käynyt kansa-/kansalaikoulun, mutta erilaisuuden näkee, mukava nainen, mutta hänelle pitää puhua helposti. Pää kallellaan

- Sama kuin edellä, vähän vanhempi, vähän vaikeampi tapaus. Kävelee pitkiä lenkkejä ja tervehtii, puhe monotonista. Muutti siihen naapuriin vanhempiensa kanssa ja jäi yksin vanhempiensa kuoltua. On edellisen kanssa hyvä ystävä

Jos näistä ei tiedä, on elänyt vähän pumpulissa ja vanhemmat ovat pitäneet huolta siitä, että ette saa olla erilaisten kanssa tekemisissä. Aikakin kultaa muistot, miettikää luokkatovereitanne, olivatko kaikki kuitenkaan ihan normaaleja?Muistakaa myös se, että oppivelvollisuuspakko tuli vasta vuonna 1986. Tästä johtuen esim. mieheni naapurissa oli hänen ikäisensä poika, joka ei koskaan käynyt koulua (s. 60-luvun alussa). Muistan kotikunnastani myös yhden pojan, joka käveli pitkiä lenkkejä, veljen ikäinen, ei ollut missään koulussa. Ei reagoinut ympäristöönsä mitenkään. Nyt tiedän, että hän oli melko stereotyyppinen autisti.  Tämä oli akateemisten vanhempien lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Meidän vanhempien ikäluokassa ei tunnettu mitään nepsyjä, vaan tämän päivän nepsyt olivat silloin ihan tavallisia ihmisiä. Ehkä osa oli tavallista kurittomampia tai teoriakeskeisempiä lapsina, mutta siinä se.

en nyt pitäis meitä kolmekymppisiä kovin vanhoina....