Ennen kaikille riitti työtä. Kaupunkibusseissakin rahastajat, pankkineidit, postikonttorit. Mahdotonta nykyään vaatia työttömän löytävän työtä.
Kaipaan aikaa, jolloin ihmisille riitti työtä. Ei tarvittu sen kummempaa koulutustakaan. Tuttavani jakoi postia yli 40 vuotta samaa reittiä. Jäi eläkkeelle 10 vuotta sitten. Ihmettelee nykyistä postin toimintaa.
Joka paikassa tarvittiin asiakaspalvelijoita. Moni nainen jäi sitä paitsi kotirouvaksi kun löysi puolison. Niin myös molemmat isoäitini. Tälläkin tavalla vapautui työpaikkoja.
Mihin perustuu se, että nyt oletetaan jokaisen löytävän työtä?
Kommentit (104)
Kaipaan takaisin sitä aikaa, että kaikkialta sai palvelua.
Suututtaa tällainen tietokoneella touhuaminen.
Minäkin muistan tuon ajan. Serkku oli rahastajana ja asui alivuokralaisena jonkun vanhan mummon luona. Naapurin poika oli apupoika ja jakoi yksiön kahden muun samassa firmassa työskentelevän kanssa. Ei jokaisella ollut kaksiota, kylpyhuonetta vain omaan käyttöön tai edes jääkaappia puhelimesta puhumattakaan.
Joten palataan tuohon mukavaan vanhaan aikaan ja hyväksytään se, että kaikilla elintaso laskee ja osalla aika paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan tuon ajan. Serkku oli rahastajana ja asui alivuokralaisena jonkun vanhan mummon luona. Naapurin poika oli apupoika ja jakoi yksiön kahden muun samassa firmassa työskentelevän kanssa. Ei jokaisella ollut kaksiota, kylpyhuonetta vain omaan käyttöön tai edes jääkaappia puhelimesta puhumattakaan.
Joten palataan tuohon mukavaan vanhaan aikaan ja hyväksytään se, että kaikilla elintaso laskee ja osalla aika paljonkin.
Toinen isoäitini oli ravintolassa kylmäkkö vuonna 1915. Tapasi hyvän työmiehen ja jäi kotiin työmiehen palkalla. Rakensivat omakotitalon ja ostivat mökin.
Toinen isoäitini oli postikonttorissa töissä samoihin aikoihin. Tapasi nimismiehen siellä ja menivät naimisiin. Tämäkin isoäiti jäi kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan tuon ajan. Serkku oli rahastajana ja asui alivuokralaisena jonkun vanhan mummon luona. Naapurin poika oli apupoika ja jakoi yksiön kahden muun samassa firmassa työskentelevän kanssa. Ei jokaisella ollut kaksiota, kylpyhuonetta vain omaan käyttöön tai edes jääkaappia puhelimesta puhumattakaan.
Joten palataan tuohon mukavaan vanhaan aikaan ja hyväksytään se, että kaikilla elintaso laskee ja osalla aika paljonkin.
Isoenoni oli valaja ja vaimonsa sairaanhoitaja. Noin vuonna 1950 ostivat uudesta kerrostalosta kaksion.
Edesmenneen naapurin isä oli 1940-luvulla putkimies. Kuoli sodassa, mutta ehti ostaa omakotitontin ja rakentaa sille talon Tampereella.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan tuon ajan. Serkku oli rahastajana ja asui alivuokralaisena jonkun vanhan mummon luona. Naapurin poika oli apupoika ja jakoi yksiön kahden muun samassa firmassa työskentelevän kanssa. Ei jokaisella ollut kaksiota, kylpyhuonetta vain omaan säästämällä käyttöön tai edes jääkaappia puhelimesta puhumattakaan.
Joten palataan tuohon mukavaan vanhaan aikaan ja hyväksytään se, että kaikilla elintaso laskee ja osalla aika paljonkin.
Toki alkuun ei ollut suuria rahoja, mutta säästämällä sai oman talon kuka vaan kunnollisessa duunariammatissakin oleva.
Olen 58v. Ollessani nuori, kävelit sisälle firmaan ja jos olit siistin näköinen, sait heti työpaikan. Sain näin monta työpaikkaa. Jos et viihtynyt jossain, sait heti uuden työn. Oi niitä aikoja.
Nykyaikana työ vaatii suurta osaamista. Ei tavallisille jampoille ole kohta enää töitä, vaan joka hommaan pitää olla erityisasiantuntija. Palveluammateissa toki töitä riittää. Töissä jota ei voi helposti korvata robotilla.
Yhteiskunta on muuttunut. Nykyisin esimerkiksi lähihoitajille on töitä, ja työllistymään pyrkivät työttömät yleensä opiskelevatkin lähihoitajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen 58v. Ollessani nuori, kävelit sisälle firmaan ja jos olit siistin näköinen, sait heti työpaikan. Sain näin monta työpaikkaa. Jos et viihtynyt jossain, sait heti uuden työn. Oi niitä aikoja.
Heh, olen saman ikäinen.
Ap
Minä olen 59- vuotias nainen. Kun olin nuori 1980- luvulla, oli tavallista mennä kysymään töitä suoraan yrityksistä. Yleensä samantien palkattiin, jos olit normaalinoloinen. Työelämä oli helppoa silloin. Säälin nykyajan nuoria.
laitetaan kaikki palvelut digitaaliseen muotoon ja myydään se ilmastoa säästävänä trendinä. kukaan ei ajattele kuinka paljon luontoa kuluttaa kun pitää olla päivitetty tietokone ja puhelin jotta voi suomessa elää.
samalla saadaan digitaalisuuden avulla paikannettua jos tarvitaan myös kohdennetaan mainontaa jotta yksilö saisi kulutettua entistä enemmän.
kukaan ei uskalla kysyä miten paljon ja miten tärkeitä tietoja yksilöstä on digitaalisessa muodossa eikä myöskään puhuta miten yhteiskunnassa toimitaan kun yhtenä aamuna digitaalisuutta ei enää ole?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan tuon ajan. Serkku oli rahastajana ja asui alivuokralaisena jonkun vanhan mummon luona. Naapurin poika oli apupoika ja jakoi yksiön kahden muun samassa firmassa työskentelevän kanssa. Ei jokaisella ollut kaksiota, kylpyhuonetta vain omaan käyttöön tai edes jääkaappia puhelimesta puhumattakaan.
Joten palataan tuohon mukavaan vanhaan aikaan ja hyväksytään se, että kaikilla elintaso laskee ja osalla aika paljonkin.
Muistelet heidän työuransa alkuaikoja. Ei juuri kellään itsekseen muuttaneella ollut heti omaisuutta.
Sitten alettiin säästää sitä omaa asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja on tulevaisuuden ammatti. Työskentelyä ihmisten kanssa ei voi korvata robotilla.
Joka vuosi noin 7000 naista valmistuu lähihoitajiksi. Tämä on kolmasosa yhdestä ikäluokasta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana työ vaatii suurta osaamista. Ei tavallisille jampoille ole kohta enää töitä, vaan joka hommaan pitää olla erityisasiantuntija. Palveluammateissa toki töitä riittää. Töissä jota ei voi helposti korvata robotilla.
Tämä on kyllä todellinen sääli. Itselläni on tuttava, jota kuvaa kaikista parhaiten "sekatyömies". On todella harmillista, että eipä nykyään enää missään oikein sellaisia tarvita, kun kaikki työt ovat erikseen. Ei voi olla yhtäaikaisesti edes ojankaivaja ja lautapoika.
Olen 58. Menin yhteen firmaan työhaastatteluun. Oli 3 haastattelijaa.
Sanoin heti, että en ole kylläkään kiinnostunut siitä paikasta, johon on haettu, vaan haluaisin työnjohtajaksi. Sanoivat, että se sopii. Sinne sitten menin. Olin vastavalmistunut insinööri ja työnjohtokokemusta yhdestä kesätyöpaikasta 3 kk.
Kun ei ole osaamista, ei saa töitä, yhteiskunta elättää. Mutta kannattaako ihan tosissaan tehdä niitä lapsia liuta, joita ei pysty elättämään. Edes pieni järjen käyttö olisi suotavaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 58. Menin yhteen firmaan työhaastatteluun. Oli 3 haastattelijaa.
Sanoin heti, että en ole kylläkään kiinnostunut siitä paikasta, johon on haettu, vaan haluaisin työnjohtajaksi. Sanoivat, että se sopii. Sinne sitten menin. Olin vastavalmistunut insinööri ja työnjohtokokemusta yhdestä kesätyöpaikasta 3 kk.
Tämä 1980-luvulla
Kas kun mainitsitkin tuon postinjakelun. Nehän etsivät koko ajan väkeä. Samoin mainosten jakajista on pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Automaatiosta pitäisi verottaa siitä hyötyviä.
Nyt ihmiset palvelevat itse itseään, mutta yritys vie saatavan hyödyn.
Niinhän siitä verotetaan, useampaan kertaan jopa.
1) yritykset maksavat voitostaan veroa.
2) jos yritykset maksavat tätä voittoa omistajilleen taas on verottaja välistä vetämässä.
Automaatiosta pitäisi verottaa siitä hyötyviä.
Nyt ihmiset palvelevat itse itseään, mutta yritys vie saatavan hyödyn.