Mitä ajatuksia, omat vanhempani muuttavat meille asumaan

Tulisin hulluksi

Voi kamala. Oletteko molemmat koko ajan kotona?

Käytkö töissä? Mitä sitten, kun eivät enää selviä ilman pesuapuja, liikkuminen menee huonoksi ym. Karkoitat pois ja minne, kun hoivapaikkoja ei ole.

Kannattaa ajatella muutama vuosi eteen päin.

Riippuu niin paljosta. Paljonko neliöitä? Onko pihaa?

Ja ennen kaikkea; tuletteko kaikki aidosti toimeen keskenänne ja nautitte toistenne seurasta?

Kuulostaa mielestäni ihan hyvältä.

Jos kaikki ovat rauhallisia ja 'aikuisia' eikä alkoholi ole kenelläkään ongelma niin ihan hienoa, varsinkin jos on tarpeeksi tilaa.

Kyllä vanhempieni hyväksi minä ainakin yrittäisin.

Riippuu ihan täysin teidän keskinäisistä väleistänne ja erityisesti siitä, kuinka hyvin vanhempasi kunnioittavat sinun rajojasi.

Vierailija kirjoitti:

Käytkö töissä? Mitä sitten, kun eivät enää selviä ilman pesuapuja, liikkuminen menee huonoksi ym. Karkoitat pois ja minne, kun hoivapaikkoja ei ole.

Kannattaa ajatella muutama vuosi eteen päin.

Saahan sitä kotihoidon apua kotiin.

Onko teillä portaita? Millaiset pesutilat? Mahtuuko heidän huoneeseensa myös sohva tai nojatuolit sekä telkkari? Painajaista olisi kerrostaloasunto, jonne on portaat, vanhemmille pieni huone ja yksi ainoa vessa-kylppäri koko porukalle.

Olisi ihan kamalaa. Mitä se yksi huone siinä auttaa, eihän ne käy kuin nukkumassa siellä. 

Riippuu niin paljon siitä missä kunnossa vanhempasi ovat ja mitä kaikkea uskot jaksavasi. Ihan terveilläkin vanhuksilla on usein ongelmia hygienian kanssa ja sotkevat paljon, voi olla ihan erilainen päivärytmi, jos kuulo on huonontunut niin Tv huutaa aina täysillä... nää oli näitä jotka minua ärsytti. Onko heillä muistiongelmia? Itse asuin muutaman vuoden vanhojen vanhempieni kanssa kunnes kävi liian rankaksi kun muistisairaudet paheni. Olin lopulta aivan uupunut.

Mielenkiintoinen järjestely, johon puolisosikin on siis antanut täyden suostumuksensa? Oletko muuten vanhempiesi ainoa lapsi? Henkisesti kannattaa asennoitua siten ja puolisonkin kanssa jutella, että liian pitkälle ei pidä "uhrautua" vaan on tarvittaessa hyväksyttävä se mahdollinen asia, että heillä tulee olemaan vielä muukin koti/hoitopaikka elämässään. Mutta eihän sitä tiedä. Ystäväperheellä oli vuosia sitten samanlainen järjestely, miehen vanhemmat muuttivat heidän kotiinsa. Muistelen vaimon kertoneen minulle joskus, että jokainen "laittoi kassaan" saman summan kuukaudessa, joilla sitten yhteiset kulut ja ruuat maksoivat.

Kaunis ajatus. RAkastat selvästikin vanhempiasi ja myös puolisollasi on uskomattoman hyvä sydän. Kaikkea hyvää teille, onni on tehty juurikin tällaisesta pyyteettömyydestä ja välittämisestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytkö töissä? Mitä sitten, kun eivät enää selviä ilman pesuapuja, liikkuminen menee huonoksi ym. Karkoitat pois ja minne, kun hoivapaikkoja ei ole.

Kannattaa ajatella muutama vuosi eteen päin.

Saahan sitä kotihoidon apua kotiin.

Tuota, ei, jos siellä on omaiset hoitamassa.

Monissa muissa kulttuureissa ihan normikäytäntö.

Ei onnistuisi meillä, hermo menisi jo parissa päivässä. Ehkä sitten jos tontilla olisi erillinen rakennus jossa huone-pari sekä keittiö ja suihku, niin voisin pitää vanhempia päivittäin silmällä mutta ei tarvitsisi pyöriä jatkuvasti samoissa tiloissa.

Onnea teille! Toisin kuin moni muu täällä, olen varma että aikuisina olette harkinneet kaiken ettekä tehneet päätöstä kevyesti. Kaikkea hyvää!

Kunhan muistat, että vanhempasi ovat puolisosi appivanhempia ja lastesi isovanhempia... ei aina helppo yhtälö ehkä heille.

En oikein hyvällä muista niitä paria vuotta, kun äitini äiti muutti meille kahdeksi vuodeksi. Olin vähän yli kymmenen, eivätkä välit isoäitiin olleet koskaan olleet läheiset. Minusta tilanne oli outo, ja huomasin sen vaikuttavan koko perheen keskinäisiin väleihin. 

Sitten isoäitini sairastui vakavampaan sairauteen, jonka vuoksi hänen oli pakko muuttaa palvelutaloon lähelle sairaalaa; itse asuimme keskellä metsää. Ikävä juttu, mutta oli se meille muille kyllä helpotus.

Jos sinulla on sisaruksia ja heillä perheitä, kannattaa huomioida sellainen pieni sivuseikka, että teidän kodistanne tulee mummola.

Ei onnistuisi meillä sen enempää minun kuin puolisonikaan vanhempien asumine meillä, edes väliaikaisesti. Asia numero 1: Meidän talomme ei sovellu huonojalkaisen ihmisen asunnoksi. Asia numero 2: Minun mielenterveyteni.

Oletko omaishoitaja? Onko sinulla hoitokoti? Kyllähän sinne kotiin saa hoitoapua, vaikka omaisetkin hoitavat, mutta siitä pitää tietenkin maksaa, ja siihen monet vanhukset eivät suostu, kun on niin kallista, esim. siivousapu, kylvetysapu tms. Entä miten järjestätte vanhempiesi hoidon, jos haluaisitte lähteä lomalle edes viikoksi tai pariksi, vai lähtevätkö mummo ja vaari mukaan. Entäpä parisuhdeaika? Sitä ei ole.

Niin julmalta kuin se kuulostaakin, niin jos olisin samassa tilanteessa kuin ap, niin etsisin vanhemmilleni palvelutalosta tai hoitokodista asunnon. Siellä he saisivat ammattitaitoista hoitoa, jos siihen on tarvetta, ja siellä heillä olisi ikäistään seuraa, parhaassa tapauksessa vanhoja tuttaviaan. Voisimme käydä heitä siellä tervehtimässä tai toisinaan noutaa esim. sunnuntaiksi luoksemme syömään ja päiväkahville.