Nykypäivän opiskelu korkeakoulussa

Vierailija kirjoitti:

Nainen sentään voi tehdä rikosilmoituksen jälkien perusteella. Mies ei voi tehdä naisen harjoittamasta henkisestä väkivallasta, kun ei ole todisteita muuta kuin sana vastaan sana ja oikeudessa naisia käytännössä uskotaan automaattisesti Suomessa edelleen, vaikka se henkinen väkivalta rikkoisi miehen psyykkeen.

Tämäkö on tasa-arvoa?

Näin. 

Minun miestäni on eri tahoilta syyllistetty ja pilkattu, kun hän on tarvinnut ammattiapua lastensa äidistä eroamisen aikana ja sen jälkeen. Hän on kuulemma heikko ihminen, ja tuskin edes oikea kunnon mies, kun menee tuollaisesta "rikki". 

Edelleen hän saattaa saada ahdistuskohtauksen kun tämä exä alkaa korottamaan puhelimessa ääntään. 

Myöskin siihen että mies haluaisi hoitaa pakolliset lasten asioista sopimiset sähköpostilla soittamisen/viestittelyn sijaan, (ettei hänen tarvitse nähdä nimeä luurissa täysin yllättäen) suhtauduttiin jopa hänen lapsuudenperheensä toimesta naureskellen, että "kyllä pitää pystyä asiat sopimaan soittamalla, älä ole lapsellinen katkera kitisijä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelen myös sosiaalialaa ja jokainen luokkakaveri on aivan uupunut. Opettajat totesivat voivoi

Osaisitko täsmentää, mikä niissä opinnoissasi sinua uuvuttaa? Konkreettisia esimerkkejä?

Luulen, että monilla kyse on itselle asetetuista liian suurista paineista. Oikeasti sillä ei ole mitään väliä saatko kurssista 1 vai 5. Mutta hikipinkotytöille, jotka usein ovat niitä, jotka hakeutuvat sosiaali/kasvatusalalle, elämä on pilalla, jos yhden kerran saa arvosanaksi 4. 

Tajuatko sä että keskiarvolla 1-3 ei välttämättä pääse yliopistojen vaihtokohteisiin tai esimerkiki maisteri/tohtoritutkintoon?

Ihmiset jotka niistä arvosanoista stressaa ei ole sellaisia, jotka haluavat vaan tutkinnon nopeasti ja työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan mun elämältä. Rauhoittavien ja kofeiinin yhdistelmä on jees. Teen kandia ja tähtäimenä maisterin opinnot. Teen jo nyt maisterista muutamaa kurssia. Kyseiseen kohteeseen pitää olla hyvä keskiarvo, koska sinne on kova kilpailu. Jos on tunne että kurssista tulee alle 3 arvosanaksi niin jätän kesken ja teen kesällä/ ensi vuonna. 

Tiettyinä viikkoina yöunet jää 5-6 tuntiin. 

Osa kavereista on kokeillut adhd lääkkeitä keskittymisen lisäämiseen. Niitä on hankala saada ostettua keneltäkään. 

Tuntuuhan tämä aika sairaalta, mutta jenkeissä ja aasiassa kuulemma vielä pahempi. 

Ei pelkästään kuulosta vaan se on myös sitä. Mä olen itse suorittanut kaksi maisteritutkintoa ihan ok arvosanoilla ilman sen kummempaa stressiä. Ja se olisikin ollut aika turhaa, koska koskaan ei kukaan ole halunnut työhaistatteluissa nähdä todistuksia eikä ole kysynyt opinnoista sen enempää. Pelkkä tieto tutkinnoista on aina riittänyt. 

Miksiköhän minulta on aina kysytty keskiarvoa, kun se on huono.

Koska olet vasta päässyt peruskoulusta. Ei korkeakoulutodistuksen kurssiarvosanat ketään kiinnosta. Varsinkaan työhaastattelussa. Niillä kun ei ole mitään merkitystä työssä menestymisen näkökulmasta. 

Eihän tässä puhutaan mistään työhaastatteluista! Ei kaikki halua vaan vetää tutkintoa paperille ja mennä töihin. Ei kukaan niitä arvosanoja työelämän kannalta ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään nuoret ei osaa huolehtia perusasioista: liiku, rentoudu (ja siis nuku hyvin), syö hyvin. Jotkut valvoo yöhön ja sit valittaa ku ahdistaa eikä " aika riitä". Lapsille pitäis opettaa elämistä ennen kuin muuttavat omilleen. Mutta ei voi, kun Liisa-Ville on niin herkkä.

Tämä. Aikaisemmin olemassa olevan tiedon määrä oli vielä suurempi kuin nykyään ja silti pärjättiin. Jokainen voi oppia ydinreaktoreiden suunnittelun 8h/päivässä niin sitten jää aikaa vielä ryyppäämiseen, krapulaan, paritteluun ym.

Kuka ne tulevaisuuden keksinnöt sitten keksii? :D

Miten tämä väkivaltakeskustelu liittyy tähän?