Pääseekö sinkkutavoista irti?
Olen huomannut, että sinkkuna eläminen tarkoittaa sitä, että koko ajan vahvistuu yksinelämisen arki ja siihen liittyvät tavat. Käykö tässä niin, että jossain vaiheessa niistä tulee niin pysyviä, että vaikka tapaisi ihmisen, jonka kanssa haluaisi yhteiselämään, ei vaan enää itse sopeudu. Oletko tähän asiaan törmännyt? Onko ketään, joka olisi vielä vuosikymmenien sinkkuna elämisen jälkeen pystynyt tällaisen itse rakentamansa kynnyksen ylittämään?
Kommentit (24)
Sanovat, että miehille on vaikeampaa sopeutua parisuhteeseen jos on siinä ensimmäistä kertaa vasta yli kolmekymppisenä.
Luonnekysymys. Jos on kovin itsekeskeinen ihminen, parisuhde onnistuu helpommin jonkun alistuvan ja epätoivoisen kanssa.
Monet kiltit kokevat huijarisyndroomaa. Kun parisuhdeasetelmaa rakennetaan, he vähättelevät omaa arvoaan, eivätkä siksi uskalla tuoda omia tarpeita ollenkaan esiin. Sitten kun parisuhde on muuttunut tavoiksi, muutokset on jo paljon vaikeampia.
Minulla ei ole ollut pienimpiäkään vaikeuksia sopeutua. Tosin osansa ehkä sillä, että olen asunut ulkomailla monesti soluasunnoissa. Ennen nykyistä parisuhdetta ehdin asua täysin yksin yhtäjaksoisesti kahdeksan vuotta.