Lastensuojelussa valtavasti väkivaltaa.

Onhan vakavia hyökkäyksiä ohjaajia kohtaan tapahtunutkin. Joku saatiin hengiltäkin.

Minusta sterilisaation ikäraja pitää laskea 22 ikävuoteen. Eikä mitään lapsirajoituksia eikä muutakaan. Kaikista ei ole vanhemmaksi.

Näinhän se on, mutta missä ihmeessä olet töissä, jos teillä ei ole vartijaa?

Kuolemantapauskin on tosiaan sattunut ja lisää on tulossa ellei jotain tapahdu. Hulluinta mitä minä olen nähnyt, oli tilanne jossa raskaana olevaa työntekijää lyötiin vatsanseudulle. Syynä oli että nuorta pyydettiin viemään roskapussi roskikseen. Tällaisesta nousi raivoon.

Hoitajat eivät ole ainoita jotka ovat joukolla lähdössä töistään. Sosiaalialalla on tapahtumassa samaa. Palkka on huonompi kuin hoitajilla ja riskit tuntuvat olevan joissain paikoissa isommat. Ainakin fyysiseen väkivaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on, mutta missä ihmeessä olet töissä, jos teillä ei ole vartijaa?

Ei lastenkodeissa ole vartijoita. Lastensuojelun sosiaalityön toimistossa vartijat ovat, mutta eivät siellä lastenkodeissa. Öisin on usein yökkö yksin töissä.

Mielisairaalat ajettiin alas joskus 1980-luvulla ja potilaat siirrettiin avohuoltoon. Moni lastensuojelulaitos pitäisi vaihtaa mielisaraalaksi eli kalterit ikkunoihin, kunnon lääkitykset, riittävä hoitajamiehitys ja sen hyväksyminen, että nämä lapset ovat sairaita, eivät elämän kolhimia. Jo kaksi vuotta suljetulla auttaa valtavasti, saadaan lääkitys kuntoon ja elämä raiteilleen. Toki tarkoittaa sitä, että ei edes leikitä kotia ja yhteisöä, vaan ollaan hoidossa.

Itse olen kanssa töissä eräässä lastensuojelun yksikössä. Mun aikanani ei ole vielä ollut väkivaltatilanteita, mutta tiedän niitäkin olleen.

Lastenkotien arki ei vain ole niin mediaseksikästä

Tämähän on vain lopputulos siitä, kun yhteiskunnan toiminta ajetaan kaikilla sektoreilla aktiivisesti alas tavoitteena vain säästöt. Aggressiivisuus ja radikalisoituminen lisääntyvät. Nyt ei saa valittaa. Mitäs tilasitte.

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaalat ajettiin alas joskus 1980-luvulla ja potilaat siirrettiin avohuoltoon. Moni lastensuojelulaitos pitäisi vaihtaa mielisaraalaksi eli kalterit ikkunoihin, kunnon lääkitykset, riittävä hoitajamiehitys ja sen hyväksyminen, että nämä lapset ovat sairaita, eivät elämän kolhimia. Jo kaksi vuotta suljetulla auttaa valtavasti, saadaan lääkitys kuntoon ja elämä raiteilleen. Toki tarkoittaa sitä, että ei edes leikitä kotia ja yhteisöä, vaan ollaan hoidossa.

Ai elämä vaan sujahtaa raiteilleen kun lapsi on kaksi vuotta suljetulla lääkittynä ja laitostuneena?

Samoja huomiota tehnyt, lapset ja nuoret voivat ihan järkyttävän huonosti nykyään. Monissa paikoissa väkivallasta on tullut normaali osa arkea ja se hyväksytään jollain todella epäterveellä tavalla. Työntekijät katoaa alalta ja pahimmat paikat tunnistaa siitä, että niissä on jatkuva työntekijä- ja sijaishaku päällä. Minäkin vaihdoin alaa.

Noista löytyy myös todella paljon epäpätevää porukkaa töissä eli joskus on myös ohjaajan vika jos tulee turpiin kun jatkuvasti vittuilee ja härnää.

Vietin itse nuoruuteni laitoksissa niin tiiän, esim olin tuolla muhoksella samassa paikassa missä se ohjaaja jokunen vuosi sitten tapettiin joten tiedän kyllä minkälainen mulkku oli kyseessä jo 18v sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on, mutta missä ihmeessä olet töissä, jos teillä ei ole vartijaa?

Ei lastenkodeissa ole vartijoita. Lastensuojelun sosiaalityön toimistossa vartijat ovat, mutta eivät siellä lastenkodeissa. Öisin on usein yökkö yksin töissä.

Kävin kerran työhaastattelussa tällaiseen lastensuojeluyksikköön ohjaajaksi, ja se mistä haastattelussa oltiin eniten kiinnostuneita oli että miten osaisin toimia jos nuori alkaisi esim. yövuoron aikana (yksi yökkö) käyttäytyä aggressiivisesti. Olin ihan järkyttynyt siitä millainen kuva touhusta syntyi. Olisin saanut paikan, mutta kieltäydyin kunniasta, koska henkilöstömitoitukset ja henkilökunnan koulutus kuulosti tehtäviin kuulosti vaarallisen riittämättömiltä (sekä henkilökunnan että nuorten kannalta) enkä halunnut olla osa sitä. Työtaustani oli Niuvanniemen nuoriso-osastolta jossa 12-paikkaisella nuoriso-osastolla normaalivahvuus oli 8 työntekijää, öisinkin 4, ja vieressä useita osastoja joista tullaan napin painalluksella juosten apuun.

Numero 7 jatkaa, että pahoinvoinnistahan, persoonallisuushäiriöistä nuorten väkivalta kumpuaa. Harmittaa nuortenkin puolesta se, että nuorten pahoinvointi lisääntynyt ja sille ei tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on, mutta missä ihmeessä olet töissä, jos teillä ei ole vartijaa?

En tiedä yhtään lastensuojelulaitosta, jossa olisi vartija. Vartija kutsutaan usein silloin, kun on selkeä akuuttitilanne päällä jo.

-alalla jo yli 20 vuotta

Lastensuojelulaitoksissa on lapsia ja nuoria, jotka tarvitsisivat psykiatrista osastohoitoa, mutta jonojen takia eivät sinne pääse. Lastensuojelulaitoksen työntekijät yrittävät parhaansa lasten ja nuorten voinnin parantamiseksi, vaikka eivät psykiatrinen hoitopaikka olekaan. Tämä on väärin niin alaikäisiä kuin työntekijöitäkin kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on, mutta missä ihmeessä olet töissä, jos teillä ei ole vartijaa?

Ei lastenkodeissa ole vartijoita. Lastensuojelun sosiaalityön toimistossa vartijat ovat, mutta eivät siellä lastenkodeissa. Öisin on usein yökkö yksin töissä.

Kävin kerran työhaastattelussa tällaiseen lastensuojeluyksikköön ohjaajaksi, ja se mistä haastattelussa oltiin eniten kiinnostuneita oli että miten osaisin toimia jos nuori alkaisi esim. yövuoron aikana (yksi yökkö) käyttäytyä aggressiivisesti. Olin ihan järkyttynyt siitä millainen kuva touhusta syntyi. Olisin saanut paikan, mutta kieltäydyin kunniasta, koska henkilöstömitoitukset ja henkilökunnan koulutus kuulosti tehtäviin kuulosti vaarallisen riittämättömiltä (sekä henkilökunnan että nuorten kannalta) enkä halunnut olla osa sitä. Työtaustani oli Niuvanniemen nuoriso-osastolta jossa 12-paikkaisella nuoriso-osastolla normaalivahvuus oli 8 työntekijää, öisinkin 4, ja vieressä useita osastoja joista tullaan napin painalluksella juosten apuun.

Sosiaalialalla asiat ovat monessa suhteessa paljon huonommin kuin terveydenhuollossa.

Meillä lasun nuoriso-osastolla on aina ollut vain yksi yökkö eikä apua muualta tule. Korkeintaan vartijan voi kutsua. Vartijahan on kierroksellaan joka käsittää koko kaupungin ja hänen saapumistaan voikin sitten odotella. Hätäkeskus on toki käytössä. Ja asiakkaissa on itsetuhoisia, psykoottisia jne.

Kiinnostaisi tietää että mitä te jotka olette lähteneet pois lastensuojelutyöstä, olette alkaneet tehdä? Itsellä on selkiytynyt se että tähän työhön en enää voi jäädä. Liikaa riskejä ja palkkaus aika matala. Työkaverit saikuttavat ihan vaan siksi että ovat väsyneitä ja osa jopa pelkää. Välillä ollaan niin tiukilla resurssin kanssa että samat tyypit tekevät aamua ja iltaa. Väsyneenä sitten selviytyvät miten kukin jaksaa.

Tässä on mielestäni selvästi nähtävissä että suuret hoivayritykset pyörittävät yksiköitä. Toisalta olen kuullut että sama työntekijäpula on myös esim. valtion lastensuojelu yksiköissä.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on vain lopputulos siitä, kun yhteiskunnan toiminta ajetaan kaikilla sektoreilla aktiivisesti alas tavoitteena vain säästöt. Aggressiivisuus ja radikalisoituminen lisääntyvät. Nyt ei saa valittaa. Mitäs tilasitte.

Itseasiassa tosi moni lastensuojelun palvelu on nykyään yksityistetty, etenkin sijoituspaikat ja lastenkodit. Säästöjä ehkä tavoitellaan, mutta ei saavuteta. Sen sijaan yksityiset kahmaisevat oikein hyvät voitot. Siellä on poliitikoilla hyvin näpit pelissä, julkisen sektorin rahaa omalle lähipiirille.

Tässä viimeaikainen juttu Paavo Väyrysen bisneksistä: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5f1fcce4-8432-4a48-bf19-e0e0ed653…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaalat ajettiin alas joskus 1980-luvulla ja potilaat siirrettiin avohuoltoon. Moni lastensuojelulaitos pitäisi vaihtaa mielisaraalaksi eli kalterit ikkunoihin, kunnon lääkitykset, riittävä hoitajamiehitys ja sen hyväksyminen, että nämä lapset ovat sairaita, eivät elämän kolhimia. Jo kaksi vuotta suljetulla auttaa valtavasti, saadaan lääkitys kuntoon ja elämä raiteilleen. Toki tarkoittaa sitä, että ei edes leikitä kotia ja yhteisöä, vaan ollaan hoidossa.

Ai elämä vaan sujahtaa raiteilleen kun lapsi on kaksi vuotta suljetulla lääkittynä ja laitostuneena?

Kyllä. Niin se meni vielä 40 vuotta sitten eli nuori sai hoitoa sairauteensa, sitä ei pidetty luonteenpiirteenä eikä siihen saanut avuksi huumeita kavereilta. Neljän seinän sisällä turvassa sai kasvaa ohi pahimman vaiheen ja sen jälkeen vähitellen osaksi yhteiskuntaa. Parempi saada täsmälääkitys kuin yleislääkkeeksi milloin mitäkin katukaupasta. Ja parempi olla turvassa suljetulla kuin myymässä itseään kadulla.

Vierailija kirjoitti:

Numero 7 jatkaa, että pahoinvoinnistahan, persoonallisuushäiriöistä nuorten väkivalta kumpuaa. Harmittaa nuortenkin puolesta se, että nuorten pahoinvointi lisääntynyt ja sille ei tehdä mitään.

Mitä sille pitäisi tehdä? Elämä on yltäkylläisempää kuin koskaan eikä se riitä nuorille, jotka on olleet ikänsä varhaiskasvatuksen ja koulun huomassa.