Lastensuojelussa valtavasti väkivaltaa.

En halua valittaa kun oma kokemukseni on mitätön verrattuna aloittajaa. Itsekin jouduin töissä 6v isokokoisen pojan hakkaamisen kohteeksi itse pienikokoisensa. Tosin pienempi lapsi joten en usko että tekee niin vakavia henkisiä seurauksia.

Olen huomannut että Suomessa naisena on mahdoton välttää väkivallan kohteeksi joutumista ja siinä on aina altavastaaja koska:

Alaikäinen-laki estää että et voi tehdä mitään. Voit vain poistua paikalta.

Mies-55 kiloisena ei miehelle pärjää

Mielenterv potilaat yms julkisella paikalla-ainoa mitä uskaltaa on poistua

Kuuluu Suomessa naisen elämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on, mutta missä ihmeessä olet töissä, jos teillä ei ole vartijaa?

Ei lastenkodeissa ole vartijoita. Lastensuojelun sosiaalityön toimistossa vartijat ovat, mutta eivät siellä lastenkodeissa. Öisin on usein yökkö yksin töissä.

Jaa, kyllä jokaisessa lastenkodissa, jossa mä olen käynyt, on ollut vartijat.

Väkivaltamonopoli on aina jollakin. Ennen vanhaan se oli lastenkodin hoitajilla, ja kun hoitajat sitten lastenoikeudellisista syistä siitä luopuivat, niin se siirtyi lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää että mitä te jotka olette lähteneet pois lastensuojelutyöstä, olette alkaneet tehdä? Itsellä on selkiytynyt se että tähän työhön en enää voi jäädä. Liikaa riskejä ja palkkaus aika matala. Työkaverit saikuttavat ihan vaan siksi että ovat väsyneitä ja osa jopa pelkää. Välillä ollaan niin tiukilla resurssin kanssa että samat tyypit tekevät aamua ja iltaa. Väsyneenä sitten selviytyvät miten kukin jaksaa.

Tässä on mielestäni selvästi nähtävissä että suuret hoivayritykset pyörittävät yksiköitä. Toisalta olen kuullut että sama työntekijäpula on myös esim. valtion lastensuojelu yksiköissä.

Tietänet sijaisperheet. Yhden laitoksessa työskennelleen tiedän, joka ottikin kotiinsa lapsia. Ei sekään välttämättä helppoa ole, menetät myös vapaat ja lomat. Mutta saat tehdä kotonasi "töitä". Ja lapsiin saa ja kuuluukin kiintyä, rakastaakin kuin omaa lasta. Se auttaa oikeasti jaksamaan, kun ei ajattele työnä, vaan hoitaa lapsen koska häntä rakastaa. Tuli mitä tuli.

Joku toinen varmasti ajattelee ihan päinvastoin, mutta yhtenä vaihtoehtona. 

t. Sijaisäiti

Sijaisperhetoiminnan tiedän kyllä. Se ei kyllä tässä tilanteessa ole vaihtoehto. Enemmänkin jotain ihan muuta kuin lastensuojeluun liittyvää. Sen aika alkaa olla ohi mun kohdalla.