Kuinka usein haette hesestä/muusta pikaruokalasta ruoan lapsille kun ette itse jaksa tehdä ruokaa?
Itse en koskaan. Käynnit on aina etukäteen suunniteltuja, ovat vähän kuin juhlapäivän hetkiä. Teen aina itse ruuan ja jos väsyttää niin teen silti, sitten vaan jotain helpompaa. Ei ole rahaa jatkuvasti juosta jossain Hesessä.
Kommentit (30)
Hesestä en koskaan. Pizzaa ostetaan kerran, pari kuukaudessa.
Pari kertaa vuodessa enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Joskus saa olla liian väsynyt. Muuten mennään kotiruoalla, eineksistä käytetään lähinnä kalapuikkoja.
Kovin on ankea elämä, jos Hesen majoneesissa uitettu hampurilainen on juhlaa :D:D:D:D:D
Tosi harvoin. Mieluummin vaikka eineksiä tai pakastepitsaa lähikaupasta.
Lapsi osti omilla rahoillaan, itselle paistoin makkaraa. Melko usein haetaan.
Kerran kaksi viikossa wolttaan, eikä hesestä tai mäkistä tms.
Karvakädellä käydään muutaman kerran kuukaudessa. Eineksiä silloin tällöin.
Ei tietenkään isolle porukalle usein pystyisi mutta parin hengen taloudessa se ja sama silloin tällöin hakea jotain.
Muistan, kun 1990-luvun alkupuolella mentiin äidin kanssa loman alkajaisiksi Carrolsiin tai McDonaldsiin. Silloin se oli erityistä, koska hampurilaisravintolat olivat aika uusi juttu. Vaikea kuvitella, että nykylapsille hampurilainen olisi joku erityinen juhlajuttu.
Meillä olisi rahaa käydä Hesessä vaikka 7 kertaa päivässä. Mutta emme käy koskaan, koska arvostamme ruuassa laatua. Grillikioskiltakin saa parempia burgereita kuin Hesestä.
En ikinä. Me syödään mikroruokaa.
Mä teen ihan kaikki ruoat itse, alusta lähtien. Liemet myös.
Vierailija kirjoitti:
Pari kertaa vuodessa enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Joskus saa olla liian väsynyt. Muuten mennään kotiruoalla, eineksistä käytetään lähinnä kalapuikkoja.
No, niissähän on kalaa peräti 4% :) Muutaman kerran vuoteen heseruokaa, johan siinä ajassa, mikä menee sinne mennessä keittää kunnon kotiruuat.
Muutaman kerran vuodessa lähipizzeriasta haetaan pizzat tai ostetaan Dr. Ötkerin tms. Einespizzoja.
Juuri lapset tekivät makaronilaatikon.
80-luvulla lapsilta oli pikaruoka kiellettyä. Iso lapsi sai pari kertaa sitä. Toisaalta oli jotain jälkiruokia ja kahvipöytiä.
Ei ikinä. On reissujen ja erityistilanteiden juttuja. Helpompi on keittää nuudelit tai pastat ja kalapuikot jos ei jaksa.
Jos "hese" on yleisnimi mille tahansa pikaruokalalle, josta saa hampurilaisia, niin en hakenut koskaan silloin, kun lapset olivat pieniä. Lähimpään sellaiseen oli matkaa kymmeniä kilometrejä, olisi jäähtyneet matkalla. Muutaman kerran on käyty syömässä, mm. kun käytiin kaupungissa ostamassa kouluvaatteita. Pizzat on tuotu kotiin muutaman kerran, siis elämässä eikä edes vuodessa.
Heseä tai muuta ns pikaruokalaa ei ole. Perjantaipizzat haetaan kotipizzasta pari kertaa kuussa.