Suostuin teinin huostaanottoon

Tyypillinen nainen kun tulee vaikeuksia ongelma siirretään muiden hoidettavaksi

Nyt oli kyllä semmosta roskaa.

Mun lapsi on huostaanotettu myös. Oli harkittu päätös, missä ajateltiin vain lapsen parasta. Alussa oli hankalaa hyväksyä sijoitus mutta kaikki mennyt hyvin.

Se että on laitoksessa ei tarkoita että voisi huonosti siellä. Ohjaajat on vanhempien sijalla ja kaikkea saa mitä tarvitsee. Myös keskustelua.

Lapsen hylännyt isä taisi olla savuisamman orvaskeden omistaja, he kun turvautuvat lisääntymisessään r-strategiaan, kun taas suomalainen yhteiskunta olettaa kaikkien panostavan jälkeläisiinsä eli K-strategiaan.

No, se joka sekaantuu etelämaalaisiin, on syypää sekä omaan että jälkeläistensä epäonneen.  Valitan, mutta itsepä lapsesi isukin valitsit.

On muuten ihan supisuomalainen isä ja yhdessä oltiin melkein 20v. Mitään merkkejä lapsensa hylkäämisestä ei ollut mutta joo, itsepähän valitsin. Mikään syyllistäminen ei kuitenkaan vedä vertoja sille, mitä itse itsestäni ajattelen. - ap, kuin myös nuorisopsykiatrian tilasta avautuva

Monet lapset ovat jo vauvaikäisestä alkaen sijaisperheissä. No joo, toki siellä yleensä on myös sijaisisä.  Ja on lapsia joilla on kaksi äitiä, ei isää. Tai alusta alkaen on vain yksinhuoltajaäidin kanssa.

Näistäkin lapsista tulee ihan kunnollisia aikuisia.

Miksi isä hylkäsi? Ei kai kukaan normaali mies niin tee, onko alkoholi-ja/tai mielenterveysongelmia ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EIkös sellaisia vara-isiä ole jossain järjestössä? Jotka siis ovat ikään kuin isän korvikkeina pojille, joilla ei isää ole ja viettävät välillä heidän kanssaan aikaa? Olisiko tällaisesta tukihenkilöstä apua? Minkä ikäinen nuori on?

Mieskaveritoiminta ei ole mitään ongelmanuorien auttamistoimintaa.

ei ole. Mutta ei ongelmanuori tarkoita vesikauhuista koiraa, joka on täysin hallitsematon. Normalisoiva seura, joka nimenomaan ei pyri hoitamaan tai auttamaan vaan olemaan maskuliinisena seurana, voi olla hyvinkin tervetullutta, jopa "ongelmanuorelle."

Vierailija kirjoitti:

Monet lapset ovat jo vauvaikäisestä alkaen sijaisperheissä. No joo, toki siellä yleensä on myös sijaisisä.  Ja on lapsia joilla on kaksi äitiä, ei isää. Tai alusta alkaen on vain yksinhuoltajaäidin kanssa.

Näistäkin lapsista tulee ihan kunnollisia aikuisia.

Miksi isä hylkäsi? Ei kai kukaan normaali mies niin tee, onko alkoholi-ja/tai mielenterveysongelmia ?

Uusi nainen/uusi perhe - ap

Mieskaveritoiminta oli ongelmien alkaessa ensimmäinen tavoite. Moni sukulainen ja kummit ottivatkin hienosti koppia. Lastensuojelun asiakkuus saatiin kuitenkin vasta 2v päästä, kun oltiin jo todella syvällä. Psykiatrinen "hoito" vasta tämän jälkeen.

Ei siis huono idea. Tällaisia on vaan käytännössä aika mahdoton löytää.

Vierailija kirjoitti:

Isä hylännyt ja nyt sitten äitikin hylkäsi. Laitoksessa pahempi olo. Mikähän logiikka taas...

Onneksi laitos ei hylkää.        Ne ainoita mihin tässä maassa voi enää luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieskaveritoiminta oli ongelmien alkaessa ensimmäinen tavoite. Moni sukulainen ja kummit ottivatkin hienosti koppia. Lastensuojelun asiakkuus saatiin kuitenkin vasta 2v päästä, kun oltiin jo todella syvällä. Psykiatrinen "hoito" vasta tämän jälkeen.

Ei siis huono idea. Tällaisia on vaan käytännössä aika mahdoton löytää.

Lisäksi tässä on se, että teini-ikäinen ei enää ole kauhean vastaanottavaisessa iässä jos joku vieras tulee korvaamaan isää joka on ollut vielä hetki sitten todella läheinen ja läsnä.

-ap

Pakko sanoa että järkyttävältä kuulostaa tuo isän suhtautuminen. Hylätä oma lapsensa, ei voi ymmärtää. Mikä on tämän uuden naisen suhtautuminen asiaan, eikö hänkään ole yhtään empaattisempi ?

Sano sille että Herää pahvi! Lopeta ruikutus, monella on asiat paljon kurjemmin ja kerro mitä ne kurjat on ja mitä hyviä teillä on. Miksi sun muuten piti hylätä se laitokseen, kun isänkin hylkääminen on satuttanut? Luuletko että toinen hylkääminen perään auttaa?

Hae isä ottamaan vastuuta. Hae lapsi pois laitoksesta.

Isän vastuuta ja heräämistä olen yrittänyt tavoitella ihan kaikella mitä minulla on. Olen selittänyt, antanut periksi ihan kaikessa, ymmärtänyt, itkenyt ja huutanut. Suhtautuminen vaihtelee siitä, että minä olen huono äiti siihen, että lapsi on niin tärviöllä että hän ei ota enää kantaa. Uusi nainen vihaa minua jostain syystä, joten hänen kantaansa tähän en tiedä.

Lasta en ole hylännyt mihinkään, vaan vaikka on laitoksessa olen monta kertaa päivässä tekemisissä sekä laitoksen että lapsen kanssa. Laitokseen laitoin, koska käytös oli niin holtittomana jatkunut niin pitkään (vuosia) ja paheni vain. En vain keksinyt enää muuta. Kaikkea hullua sitä lapsensa eteen tekee, kun tarkoitusperät menevät niin primitiiviselle tasolle kun pitää se vain hengissä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Isä hylännyt ja nyt sitten äitikin hylkäsi. Laitoksessa pahempi olo. Mikähän logiikka taas...

Ei laitoksessa olo tarkoita sitä, että äiti ei ole enää lapsen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan teini hoidossa? Toivottavasti hänellä on hyvä psykiatri.

Tämä on loistava kysymys. Lapsi jolla ei ikinä ollut mitään ongelmia ennen eroa, leimattiin moniongelmaiseksi häiriölapseksi kun vihdoin sain hänet taistelun jälkeen avun piiriin. Siinä vaiheessa viiltelyt ja joka öiset itsemurha yritykset olivat jo vaihtuneet uhmaan ja päihteisiin. Nuorten psykiatrinen hoito on ihan pelleilyä ja kolmas psykiatri meneillään ja taas aloitetaan alusta. Olen ihan rehellisesti harkinnut viiltäväni itse lapsen ranteet saadaksemme apua, olen valehdellut, liioitellut ja ollut rehellinen, mutta jos 13v on vapaaehtoisesti karkuteillä kuukauden niin hänellä on tähän maassamme oikeus.

Psykiatrista hoitoa ei saa, ellei itse nimenomaan halua ja pakkohoitoon ei pääse ellei ole tappanut itseään todistetusti ainakin kolmesti. Silloinkin osastohoidon pituus on pari päivää.

Tää on ihan höpö löpöä. Älkää uskoko.

Mun teini oli psykiatrisella 2 viikkoa. Ei käytä päihteitä eikä ole vaarallinen muille.

Sanoivat että paikat on niille jotka on vaarallisuia muille tai itselleen.

Masentunut oli ja passiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieskaveritoiminta oli ongelmien alkaessa ensimmäinen tavoite. Moni sukulainen ja kummit ottivatkin hienosti koppia. Lastensuojelun asiakkuus saatiin kuitenkin vasta 2v päästä, kun oltiin jo todella syvällä. Psykiatrinen "hoito" vasta tämän jälkeen.

Ei siis huono idea. Tällaisia on vaan käytännössä aika mahdoton löytää.

Lisäksi tässä on se, että teini-ikäinen ei enää ole kauhean vastaanottavaisessa iässä jos joku vieras tulee korvaamaan isää joka on ollut vielä hetki sitten todella läheinen ja läsnä.

-ap

Niin. Mitäpä sitä koskaan yrittämään. Ja aina löytyy syy olla kokeilematta mitään. Niin on helpompaa. Heti vaan laitokseen. Kun olisi ne kevyemmät keinot olleet niin turhia niin. Niin niin.

Vierailija kirjoitti:

Isän vastuuta ja heräämistä olen yrittänyt tavoitella ihan kaikella mitä minulla on. Olen selittänyt, antanut periksi ihan kaikessa, ymmärtänyt, itkenyt ja huutanut. Suhtautuminen vaihtelee siitä, että minä olen huono äiti siihen, että lapsi on niin tärviöllä että hän ei ota enää kantaa. Uusi nainen vihaa minua jostain syystä, joten hänen kantaansa tähän en tiedä.

Lasta en ole hylännyt mihinkään, vaan vaikka on laitoksessa olen monta kertaa päivässä tekemisissä sekä laitoksen että lapsen kanssa. Laitokseen laitoin, koska käytös oli niin holtittomana jatkunut niin pitkään (vuosia) ja paheni vain. En vain keksinyt enää muuta. Kaikkea hullua sitä lapsensa eteen tekee, kun tarkoitusperät menevät niin primitiiviselle tasolle kun pitää se vain hengissä.

-ap

Eli poika on narkomaani? MIksi et sano sitä suoraan?

Tähän järjestelmä perustuu.

Ei anneta palveluja, lapsi huostaan.

Sinussa ei ole vikaa.