Olisiko sinulle ok puoliso, jolla sellainen ammatti, ettei voisi koskaan jäädä esim sairaan lapsen kanssa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Oliko se joku kansanedustajamies, joka lähti kesken kaiken hakemaan lasta hoidosta, niin tälle hurrattiin. Vastaavassa tilanteessa naiselle oltais oltu tylyjä.

Oliko pääministeri Jyrki Katainen? Hän oli myös estynyt hoitamasta pääministerin tehtäviä kun lapsi oli sairas.

Aikoinaan kun Matti Vanhanen oli pääministerinä ja yksinhuoltaja hän työskenteli eduskunnassa vain tiistaista torstai päivään, ja loput viikosta hän tavoitti kiireellisissä tapauksessa kotoa, koska halusi hoitaa ja olla lastensa kanssa pe-ma. Ja käytäntö toimi koko vaalikauden yli ja Vanhanen tiedotti siitä julkisesti. Eikä se aiheuttanut mitään tunnemyrskyä, päinvastoin sai ihailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mun mielestä paljoa lohduta, että lentäjä tulee seuraavalla lennolla kotiin, kun päiväkodista soitetaan, että lapsi oksentaa.

Mut entäpä, jos äitikin on aivokirurgi ja leikkaus kesken?

Miten teillä on hoidettu, jos kummallakin työ, josta ei noin vain irtauduta?

Ihan tuolta varhaiskasvatuksen arjesta; näillä lapsilla aina tavoitettavissa olevat varahakijat, jos vanhempi on sellaisessa työssä ettei heti pääse lähtemään. Aika monta lasta on sairastunut kesken päivän ja vanhempi ei pääse kesken työtehtävän lähtemään. Yleensä nämä vanhemmat ovat niin fiksuja, että osaavat sanoa jo aamulla, kenelle varahakijalle kannattaa ensisijaisesti soittaa.

Meillä ei ole koskaan vaadittu mitään varahakijaa. Ihan hyvin on kelvannut tieto, että tämä työtehtävä on nyt pakko tehdä loppuun ja lähden sitten hakemaan.

Kyllä lapsella pitää olla varahakijat hoidosta ja se on ihan lakiin kirjoitettu.

Voihan olla, että vanhempi voi joutua vaikka auto-onnettomuuteen. Ei sitä lasta päiväkodista heitteille jätetä. Ja päiväkodin henkilökunnalla on omia lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu itse asiassa miehestä, eikä niinkään työstä. Jos asia sovitaan niin, että mies osoittaa ettei oleta minun automaattisesti hoitavan, joustaa muissa asioissa, pitää huolen, että minulla on muissa tilanteissa mahdollisuus asettaa oma ura edelle jne, niin silloin ei haittaa.

Jos taas miehen perusoletus olisi, että nainen hoitaa lapset ja mies takoo rahaa, en olisi hankkinut hänen kanssaan lapsia, koska tuollainen sovinismi sotii omia arvojani vastaan.

Ei tämä ole miehestä tai naisesta kiinni, vaan Suomen lainsäädännöstä. Lapsen molemmat vanhemmat ovat velvollisia jakamaan puoliksi sairaanlapsenhoidon, koska kulut (palkka) tulevat työnantajan maksettavaksi. Palkattomat poissaolot ovat sitten erikseen.

Palkanlaskijana selvitän näitä jatkuvasti ja työnantajien kanssa tehdään yhteistyötä ja vertaillaan poissaoloja.

Mikään ammatti tai työ ei suinkaan ole este vanhemman poissaololle, oli sitten isä tai äiti, jos lapsella yhteishuoltajuus. Yksinhuoltajan lapset ovat tietenkin erikseen, kun valinnan mahdollisuutta ei ole.

Ainoastaan puolustuslaitoksen kertausharjoitukset, pelastuslaitoksen suuronnettomuudet yms. vapauttavat velvollisuuden jäädä kotiin hoitamaan lasta, muut työtehtävät eivät.

Ja tämän palstan naiset, jotka yksipuolisesti hoitavat sairasta lastaan ja ovat poissa työelämästä, eikä niitä näytä työnantaja tilastoivan, sahaavat omaa oksaansa, sillä juuri heidän ansiostaan nykyään yhä useammin jätetään palkkaamatta lapsellinen nainen ja niihin palkankorotuksiin suhtaudutaan nihkeästi, koska oletettavasti hän tulee paljon kalliimmaksi kuin lapseton tai mies.

Ja millaisen mallin ja esimerkin nämä äidit antavat lapsilleen, kun suostuvat yksin kantamaan vastuun sairaanlapsenhoidosta ja isä on vapaamatkustaja perheessä. Jo päiväkodissa pienet lapsetkin ymmärtävät perheen epätasa-arvon, jos sen kaverin isä hoitaa vanhemman velvollisuutensa

Sekoitat kaksi eri asiaa: aattellisuuden ja käytännöllisyysen. Toki periaatteessa molemmat vanhemmat ovat velvollisia jakamaan hoidon tasan, mutta miksi tehdä niin, jos arki rullaa paremmin kun ei jaa tasan? Esimerkiksi minulla on joustavat työajat, joten voin hyvin olla kotona lapsen kanssa hänen ollessa kipeä, ja sitten tehdä täyden työpäivän illalla tai ottaa tunnit kiinni myöhemmin.

Kuten tässäkin ketjussa moni on kertonut, myös erilaiset työnkuvat vaikuttavat päätökseen. Taas esimerkki omasta elämästäni: mieheni on opettaja, joten hänellä on tarkkojen työaikojen lisäksi vaikeampaa olla yhtäkkiä poissa tai saada sijaista kesken päivän. Joten miksi ihmeessä hänen olisi periaatteesta vain tehtävä näin, jos minä voin tuon hoitovastuun helposti napata?

On todella kapeakatseista ajatella, että vastuu on pakko jakaa kristillisesti tasan, vain koska periaatteessa laki antaa tähän mahdollisuuden. Laki ei vaadi, että hoito jaetaan tasan, ainoastaan antaa oikeuden vanhemmille päättää itse.

Oma urakehitykseni ei tuosta miksikään muutu, vaikka olisin kotona lapsen kanssa. Miehelläni se vaikuttaisi enemmän. Toki hoidan lastani enemmän hänen ollessa kipeä, mutta en sillä opeta, että naisen tulee olla nyrkin ja hellan välissä, vaan sen, että perheessä ja parisuhteessa tehdään tiiminä töitä niin, että kaikilla on hyvä olla ja kaikki ovat tasavertaisia omalla tavallaan. Opetan joustavuutta, ja sitä, että äitikin voi mennä illalla töihin ilman, että häntä leimataan huonoksi vanhemmaksi. Opetan mieheni kiitollisuuden kautta sitä, että kannattaa hankkia puoliso, joka arvostaa, tukee ja tsemppaa - puolin ja toisin. En haluaisi opettaa lapselleni, että vaadi ihan periaatteessa 50% kaikesta ja katsokin että saat kaikki mahdolliset edut ja oikeudet käytettyä, vaikka se itse asiassa vaikeuttaisi elämääsi.

Urakehityksestä, palkkakuopastanja lasikatosta voi opettaa muullakin tavoin kuin sillä, että sokeasti seuraa jotain tarkkaa linjaa vain siksi, että periaatteessa on siihen oikeus (ja edelleen oikeus, ei velvollisuus, kuten itse sanoit).