Miksi erolasten ajatellaan kärsivän muutoksista ja toisen vanhemman puutteesta
Mutta kaikki työhön liittyvä pompottelu hyväksytään?
En ole koskaan kuullut kenenkään morkkaavan täällä esim. matkatyöläisiä siitä, että lapset joutuvat olemaan viikkoja erossa vanhemmistaan, tai työn perässä muuttavia siitä että lasten kaverit viedään ja turvallisuudentunne järkkyy. Miettiikää nyt vaikka diplomaattiperheitä? Parin vuoden välein voi tulla muutto maasta toiseen ja lapsilla ei ole tähän mitään mukistavaa. Silti en ole kuullut kenenkään tätä kauhistelevan, mutta viikkovaihdot ne on vaan hirveitä vaikka kilometrin etäisyydellä asuttaisiin.
Kenenkään ei ole tuollaisia uravalintoja pakko tehdä siinäkuin erovalintojakaan, joten voisiko joku eroja moralisoiva selittää asian?
Kommentit (5)
Säälittävä aloitus. Kaiken elämän perusta on koossa oleva perhe. Siinä ei työmatkoilla ole mitään merkitystä. Lapset tietävät, että isä tulee viiden päivän päästä takaisin.
Montako vuotta ap olet itse ollut riepoteltavana kahden ns. kodin välillä? Vai aloititko itse perinteen lapsillesi ja nyt vähän omatunto soimaa?
Onkohan sun oma käsityskyky normaali, jos et näe eroa siinä, että vanhemmat ovat eronneet verrattuna siihen, että toinen vanhempi esim. käy pitkillä työmatkoilla?
Erolasten erilaisista ongelmista on tieteellistä tutkimustietoa. Yksilötasolla toki voidaan aina jossitella, olisivatko ongelmat vielä isompia, jos jättäisi eroamatta.
Koska selvää vastausta ei ole, aikuisten täytyy vain oman perheensä kohdalta tehdä tarpeelliset päätökset niin työn, asumisen kuin perhemuodonkin suhteen. Toivon kaikille rehellisyyttä nähdä omat puutteet, ja voimaa oman riittämättömyyden hyväksymiseen.
Siksi kun kärsii. Kärsii myös matkatyöstä, siksi moni vaihtaakin työtä lasten takia. Diplomaattiperheissä muutetaan perheittäin.