Lue keskustelun säännöt.
Mulla oli eilen hämmentävä kohtaaminen eräs 71-vuotiaan naisen kanssa
26.05.2022 |
Minun vinkkelistä hän on saanut elämässään paljon: on hieno ura takana ja vierellä mies, joka on ollut tuon naisen puoliso jo 50 vuotta. Tapasin myös tämän miehen. Hän vaikuttaa hienolta ja rakastavalta mieheltä.
Silti naisella oli katkeruuden häivähdys eleissään. Hän vaikutti siltä, että maailma on kohdellut häntä kaltoin. Minusta maailma on kohdellut häntä hyvin: on saanut rakkautta, arvostusta ja pysynyt terveenä.
En ymmärrä mikä tuon naisen saa katkeraksi ja jotenkin lapsekkaaksi. Miksi tällaista ihmiset eivät osaa arvostaa elämäänsä? Eivätkä ymmärrä, miten etuoikeutettuja ovat? Heillä on rakkautta, terveyttä ja rahaa.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet kateellinen ja tämä sai sinussa aikaan nämä mietteesi? Vertasit itseäsi tähän henkilöön ja mietit että pitäisi suunsa kiinni kun vertasit itseesi?
Tässäkään kommentissa ei ole päätä eikä häntää ja nelja peukutusta ylös.
Hän kertoi miten hyvin ihmisellä on asiat ja ei ole kiitollinen.
Ehkä alapeukut tuli siitä, että ap ei oikeasti voi tietää, miten hyvin ihmisellä on asiat ja onko hän kiitollinen vai ei.
Kaikki ne tunteet mitä se toinen ihminen herättää, ovat täysin ap:n vastuulla. Ap on ilmeisesti ihaillut naista kauempaa ja nyt hän pääsi lähikontaktiin. Ehkä se toinen nainen on oikeassa elämässä vielä upeampi ja ap reagoi siihen (alitajuisesti) keksimällä, että naisella onkin joku katkera pohjavire.
Se on aika yleinen käsitys, että jos ihmisellä on joku asia tosi hyvin, hänen on pakko olla onneton toisella osa-alueella. Esimerkiksi rikkailla on huonot ihmissuhteet/perheet ja kauniit ovat tyhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä veikkaan, että nainen oli tehnyt elämäntyönsä äidinkielenopettajana ja uskonut suomalaisten osaamiseen. Ap:hen törmääminen sitten pudotti maan pinnalle ja katkeroitti mielen.
Joillakin tais osua herkkään paikkaan Ap:n aloitus
On oikeasti ihmisiä, jotka eivät osaa olla kiitollisia mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet kateellinen ja tämä sai sinussa aikaan nämä mietteesi? Vertasit itseäsi tähän henkilöön ja mietit että pitäisi suunsa kiinni kun vertasit itseesi?
Tässäkään kommentissa ei ole päätä eikä häntää ja nelja peukutusta ylös.
Hän kertoi miten hyvin ihmisellä on asiat ja ei ole kiitollinen.
Ehkä alapeukut tuli siitä, että ap ei oikeasti voi tietää, miten hyvin ihmisellä on asiat ja onko hän kiitollinen vai ei.
Kaikki ne tunteet mitä se toinen ihminen herättää, ovat täysin ap:n vastuulla. Ap on ilmeisesti ihaillut naista kauempaa ja nyt hän pääsi lähikontaktiin. Ehkä se toinen nainen on oikeassa elämässä vielä upeampi ja ap reagoi siihen (alitajuisesti) keksimällä, että naisella onkin joku katkera pohjavire.
Se on aika yleinen käsitys, että jos ihmisellä on joku asia tosi hyvin, hänen on pakko olla onneton toisella osa-alueella. Esimerkiksi rikkailla on huonot ihmissuhteet/perheet ja kauniit ovat tyhmiä.
😀 että sellainen satu
Vierailija kirjoitti:
Joillakin tais osua herkkään paikkaan Ap:n aloitus
On oikeasti ihmisiä, jotka eivät osaa olla kiitollisia mistään.
Totta kai on. Mutta mitä ihmettä se toisille kuuluu?
Ensin hoetaan, että maailma ei ole kenellekään mitään velkaa, mutta sitten pitäisi kuitenkin olla aina tosi kiitollinen kaikesta, vaikka ei ole halunnut edes syntyä.
Mä en yhtään tajua tota sun Taisi osua herkkään paikkaan -juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet kateellinen ja tämä sai sinussa aikaan nämä mietteesi? Vertasit itseäsi tähän henkilöön ja mietit että pitäisi suunsa kiinni kun vertasit itseesi?
Tässäkään kommentissa ei ole päätä eikä häntää ja nelja peukutusta ylös.
Hän kertoi miten hyvin ihmisellä on asiat ja ei ole kiitollinen.
Ehkä alapeukut tuli siitä, että ap ei oikeasti voi tietää, miten hyvin ihmisellä on asiat ja onko hän kiitollinen vai ei.
Kaikki ne tunteet mitä se toinen ihminen herättää, ovat täysin ap:n vastuulla. Ap on ilmeisesti ihaillut naista kauempaa ja nyt hän pääsi lähikontaktiin. Ehkä se toinen nainen on oikeassa elämässä vielä upeampi ja ap reagoi siihen (alitajuisesti) keksimällä, että naisella onkin joku katkera pohjavire.
Se on aika yleinen käsitys, että jos ihmisellä on joku asia tosi hyvin, hänen on pakko olla onneton toisella osa-alueella. Esimerkiksi rikkailla on huonot ihmissuhteet/perheet ja kauniit ovat tyhmiä.
😀 että sellainen satu
Jos olet ap, niin taisi vähän osua.
Oliko lapsia???????? Ellei niin eipä ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mä rakastan näitä keittiöpsykologeja, jotka yhden satunnaisen kohtaamisen perusteella analysoi tuntemattoman ihmisen ja sen koko elämän. Ja sitten vielä hurskaasti "hämmentyy". :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet kateellinen ja tämä sai sinussa aikaan nämä mietteesi? Vertasit itseäsi tähän henkilöön ja mietit että pitäisi suunsa kiinni kun vertasit itseesi?
Tässäkään kommentissa ei ole päätä eikä häntää ja nelja peukutusta ylös.
Hän kertoi miten hyvin ihmisellä on asiat ja ei ole kiitollinen.
Ehkä alapeukut tuli siitä, että ap ei oikeasti voi tietää, miten hyvin ihmisellä on asiat ja onko hän kiitollinen vai ei.
Kaikki ne tunteet mitä se toinen ihminen herättää, ovat täysin ap:n vastuulla. Ap on ilmeisesti ihaillut naista kauempaa ja nyt hän pääsi lähikontaktiin. Ehkä se toinen nainen on oikeassa elämässä vielä upeampi ja ap reagoi siihen (alitajuisesti) keksimällä, että naisella onkin joku katkera pohjavire.
Se on aika yleinen käsitys, että jos ihmisellä on joku asia tosi hyvin, hänen on pakko olla onneton toisella osa-alueella. Esimerkiksi rikkailla on huonot ihmissuhteet/perheet ja kauniit ovat tyhmiä.
😀 että sellainen satu
Jos olet ap, niin taisi vähän osua.
Olen Ap. Mihin olisi pitänyt osua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että mä rakastan näitä keittiöpsykologeja, jotka yhden satunnaisen kohtaamisen perusteella analysoi tuntemattoman ihmisen ja sen koko elämän. Ja sitten vielä hurskaasti "hämmentyy". :)
No tää koko ketju on täynnä keittiöpsykologeja. Apn aloituksen perusteella on tehnyt aivan hulluja johtopäätöksiä.
En oikein ymmärrä miksi jotkut ottavat niin itseensä tuon aloituksen. Hmm. Kyllä mä tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet paljon, mutteivät osaa olla kiitollisia. Jotkut saavat vaan murusia, ja ovat silti aina kunnioittavia toisia kohtaan
Tapasitkohan äitini? Ikää 71. Hän on omasta mielestään aina ollut kiusattu, häntä kohdellaan väärin, hänet yritetään tuhota jne. Hän lilluu ajoittain käsittämättömässä mielentilassa, jossa uhriutuu ja uhriutuu, muistelee kaikkea vanhaa epäoikeudenmukaisuutta ja kaupan päälle kääntää asiat tietysti niin, että hän oli täysin syytön kaikkeen. Kyllä me läheiset muistamme totuuden.... Ei ne asiat niin yksioikoisia olleet.
Silti ei näe hyviä asioita: Me lapset pärjäämme hyvin elämässä. Ollaan terveitä, hyvissä työpaikoissa, elämä kunnossa, lapsenlapset terveitä ja reippaita. Omassa elämässä hyvä eläke ja on varakas, lähes 50 vuoden avioliitto isän kanssa ja terveyttäkin pisaa kohtuullisissa määrin, jos ainoa lääkitys on verenpainelääkkeet. Hän on monessa asiassa ollut onnekas ja ei tiedä OIKEISTA vastoinkäymisistä mitään. Ei suostu käsittämään, millaisia surkeita tuurejakin ihmisillä on. Isäkin on joustava ja kiltti, tiedän, ettei siellä kotona ole mitään sellaista, että voisi sekään selittää näitä tunnelmia. Sitten jankuttaa ja jankuttaa vuodesta toiseen jostain, kun joku soitti parkkipirkon ilkeyttään vuonna 1994 ja kyllä häntä on kohdeltu väärin. Tai pomo sanoi ilkeästi 2001 ja takana oli silkka kateus uutta autoa kohtaan. Jos yrittää oikoa, että mitäpä noita muistella ja itsekin siinä tilanteessa... Jessus, mikä raivo repeää, kun me kehdataan puolustella hänen väärinkohteluaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä todellakaan voi tietää lyhyen tapaamisen perusteella yhtään mitään. Muka tunnistaisit kulissit? Kilin kellit!
Olen kohta 60v, taloudellisesti menee ihan kivasti, lapset aikuisia ja omillaan pärjääviä, mies ulkopuolisen silmissä kiva, hauska ja huomioiva. Takana 30 v avioliittoa. Minä olen ulkopuolisen silmissä varmaan ihan mukava mutta vähän etäinen ja syrjäänvetäytyvä.
Silti herään öisin miettimään itsemurhaa. En vain pysty tekemään sitä, en keksi siistiä ja kivutonta keinoa.
Vierailija kirjoitti:
Tapasitkohan äitini? Ikää 71. Hän on omasta mielestään aina ollut kiusattu, häntä kohdellaan väärin, hänet yritetään tuhota jne. Hän lilluu ajoittain käsittämättömässä mielentilassa, jossa uhriutuu ja uhriutuu, muistelee kaikkea vanhaa epäoikeudenmukaisuutta ja kaupan päälle kääntää asiat tietysti niin, että hän oli täysin syytön kaikkeen. Kyllä me läheiset muistamme totuuden.... Ei ne asiat niin yksioikoisia olleet.
Silti ei näe hyviä asioita: Me lapset pärjäämme hyvin elämässä. Ollaan terveitä, hyvissä työpaikoissa, elämä kunnossa, lapsenlapset terveitä ja reippaita. Omassa elämässä hyvä eläke ja on varakas, lähes 50 vuoden avioliitto isän kanssa ja terveyttäkin pisaa kohtuullisissa määrin, jos ainoa lääkitys on verenpainelääkkeet. Hän on monessa asiassa ollut onnekas ja ei tiedä OIKEISTA vastoinkäymisistä mitään. Ei suostu käsittämään, millaisia surkeita tuurejakin ihmisillä on. Isäkin on joustava ja kiltti, tiedän, ettei siellä kotona ole mitään sellaista, että voisi sekään selittää näitä tunnelmia. Sitten jankuttaa ja jankuttaa vuodesta toiseen jostain, kun joku soitti parkkipirkon ilkeyttään vuonna 1994 ja kyllä häntä on kohdeltu väärin. Tai pomo sanoi ilkeästi 2001 ja takana oli silkka kateus uutta autoa kohtaan. Jos yrittää oikoa, että mitäpä noita muistella ja itsekin siinä tilanteessa... Jessus, mikä raivo repeää, kun me kehdataan puolustella hänen väärinkohteluaan.
Masentunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä todellakaan voi tietää lyhyen tapaamisen perusteella yhtään mitään. Muka tunnistaisit kulissit? Kilin kellit!
Olen kohta 60v, taloudellisesti menee ihan kivasti, lapset aikuisia ja omillaan pärjääviä, mies ulkopuolisen silmissä kiva, hauska ja huomioiva. Takana 30 v avioliittoa. Minä olen ulkopuolisen silmissä varmaan ihan mukava mutta vähän etäinen ja syrjäänvetäytyvä.
Silti herään öisin miettimään itsemurhaa. En vain pysty tekemään sitä, en keksi siistiä ja kivutonta keinoa.
Miksi haudot itsemurhaa? Onko liitto huono? Miksi et lähde siitä? Miksi et yritä tehdä elämästäsi parempaa? Hautomiseen sijaan voi myös toimia. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät mitä sen kulissin takana on?
Totuus on usein tarua ihmeellisempää, sen olen näin ihmissuhdeammatissa oppinut.
Raamit saattaa olla kauniit ja upeat, mitä sieltä sisältä sitten löytyy voi olla melkoinenkin yllätys.
Koskaan ei pidä tuomita kirjaa kansien perusteella.
Luultavasti tunnistaisin kulissit. Tuntuu, ettei tuo nainen ole edes kasvanut aikuiseksi. Ehkäpä 50 vuoden avioliitto on ollut esteenä siinä?
No ei tuossa iässä enää pitäisi antaa avioliiton antaa olla esteenä aikuiseksi kasvamiselle, ehkä tuolla naisella ei vain ole ainakaan vielä ollut ulkoisesti näyttävästä menestyksestä huolimatta sisäisiä henkisiä resursseja siihen aikuiseksi kasvamiseen.
Minä tunnen näitä 40 vuotta suhteessa olleita. Ovat niiiiiin lapsen kengissä. Aina eronneita ihmisiä mollataan. Olen eri mieltä. Kun ihminen eroaa, oppii ottamaan vastuun itsestään ja onnestaan. Ei voikaan enää syyttää puolisoaan epäonnesta jne.
Kun nuorena menee yhteen niin siinä helposti jää tärkeät kehitysvaiheet elämättä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä todellakaan voi tietää lyhyen tapaamisen perusteella yhtään mitään. Muka tunnistaisit kulissit? Kilin kellit!
Olen kohta 60v, taloudellisesti menee ihan kivasti, lapset aikuisia ja omillaan pärjääviä, mies ulkopuolisen silmissä kiva, hauska ja huomioiva. Takana 30 v avioliittoa. Minä olen ulkopuolisen silmissä varmaan ihan mukava mutta vähän etäinen ja syrjäänvetäytyvä.
Silti herään öisin miettimään itsemurhaa. En vain pysty tekemään sitä, en keksi siistiä ja kivutonta keinoa.
Miksi haudot itsemurhaa? Onko liitto huono? Miksi et lähde siitä? Miksi et yritä tehdä elämästäsi parempaa? Hautomiseen sijaan voi myös toimia. Voimia!
Tapa ja tottumus, latistettu itseluottamus, kadotettu minuus, masennus (se ei näy päällepäin), huoli työllistymisestä ja pärjäämisestä (no okei, ei 60v oikeasti enää työllisty).
Ehkä riittävän pitkän hautomisen jälkeen voimia löytyy, siis lähtemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olin 40v, kaunis kesä, mukava purjevene, komea mies, kauniit hyvin puetut lapset, ihania kesäreissuja veneellä kauniisti sisustetusta pian velattomasta isosta rivitalokodista hyvältä asuin alueelta.
Eläissäni en ole ollut niin onneton, jokin oli pahasti pielessä tuossa idyllissä, syksyllä se selvisi itsellenikin kun kaikki romahti.
Mutta ulospäin elämäni näytti täydelliseltä.
Pettikö sun mies sua jonkun toisen miehen kanssa?
Omassa suvussa tällainen valittaja. Nyt kun on 75v. pieniä vaivoja ilmaantunut niin tekee suunnilleen kuolemaa vaikka on oikeasti hyvässä kunnossa. On ollut kaikin puolin hyvä ja varakas itsekkään ihmisen elämä hänellä. Onpa kiva kuunnella niitä juttuja kun itsellä vakava sairaus lapsesta asti ja se on vaikuttanut ihan kaikkeen.
Mä taas epäilen, ettei ole onnellinen avioliitossaan. Ei sitä ulkopuolinen tiedä, miten esim puoliso kohtelee, kun ollaan kaksin. Kaikkea ei vaan näe.