Lue keskustelun säännöt.
Mulla oli eilen hämmentävä kohtaaminen eräs 71-vuotiaan naisen kanssa
26.05.2022 |
Minun vinkkelistä hän on saanut elämässään paljon: on hieno ura takana ja vierellä mies, joka on ollut tuon naisen puoliso jo 50 vuotta. Tapasin myös tämän miehen. Hän vaikuttaa hienolta ja rakastavalta mieheltä.
Silti naisella oli katkeruuden häivähdys eleissään. Hän vaikutti siltä, että maailma on kohdellut häntä kaltoin. Minusta maailma on kohdellut häntä hyvin: on saanut rakkautta, arvostusta ja pysynyt terveenä.
En ymmärrä mikä tuon naisen saa katkeraksi ja jotenkin lapsekkaaksi. Miksi tällaista ihmiset eivät osaa arvostaa elämäänsä? Eivätkä ymmärrä, miten etuoikeutettuja ovat? Heillä on rakkautta, terveyttä ja rahaa.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä todellakaan voi tietää lyhyen tapaamisen perusteella yhtään mitään. Muka tunnistaisit kulissit? Kilin kellit!
Olen kohta 60v, taloudellisesti menee ihan kivasti, lapset aikuisia ja omillaan pärjääviä, mies ulkopuolisen silmissä kiva, hauska ja huomioiva. Takana 30 v avioliittoa. Minä olen ulkopuolisen silmissä varmaan ihan mukava mutta vähän etäinen ja syrjäänvetäytyvä.
Silti herään öisin miettimään itsemurhaa. En vain pysty tekemään sitä, en keksi siistiä ja kivutonta keinoa.
Ehkä Sinun pitäisi hakeutua psykologin/psykiatrin ja/tai papin tai useammankin sellaisen puheille.
Papit voi heti jättää pois laskuista. Psykiatrisen sh:n puheilla olen ollut, hänellä taisi olla silmissään jotain vikaa, silmien pyörittely ei oikein lisännyt tunnetta että ottaisi minun asiani todesta. Ennemmin tuli tunne, hohhoijaa, kylläpä sinulla on vaikeeta.
Jostain syystä en usko että psykiatristakaan olisi mitään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taas epäilen, ettei ole onnellinen avioliitossaan. Ei sitä ulkopuolinen tiedä, miten esim puoliso kohtelee, kun ollaan kaksin. Kaikkea ei vaan näe.
Erittäin totta. Olin yli 20 vuotta sitten töissä erään helsinkiläisen ns. hienostokaupunginosan terveyskeskuksessa ja joskus näin ohimennen potilaskertomuksia.
Oli yllättävää ja surullista nähdä, miten niin moni vanhempi nainen niillä main eleli kultaisten kulissien takana pelkkää väkivaltaista p-kaa epävakaan ja vakavasti alkoholisoituneen puolison kanssa.
Edessäpäin muille, he olivat "hurmaavia ja ihastuttavia pariskuntia", joiden elämä näyttäytyi lähes täydellisenä, mutta kotiolot olivat todellisuudessa vaimoille järkyttävät.
Totesin itsekseni, että eläisin mieluummin yksikseni köyhänä ja onnellisena pienessä vuokrayksiössä kuin alentuisin sellaiseen elämään satojen neliöiden kokoisessa arvohuoneistossa. Mutta rakkauksia on monenlaisia.
Voi hyvin olla, että sinä olet kohdannut sellaisen naisen, ap. Ehkäpä hänkin piti sinua etuoikeutettuna, koska sinulla oli hänen vinkkelistään nähtynä sellaista, jota hänellä ei ollut ollut moniin vuosikymmeniin (tai ehkä koskaan): täydellinen itsenäisyys ja vapaus.
Ehkä hän oli siksi hivenen katkeran oloinen.
Ehkä Sinun pitäisi hakeutua psykologin/psykiatrin ja/tai papin tai useammankin sellaisen puheille.