Vuodatusta pikkulapsiarjesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi hankkia kaksi lasta, jotka hoitaa kunnolla. kuin neljä lasta, joita ei jaksa yhtäkään hoitaa kunnolla.

Tämä. Toisaalta olen hieman vahingoniloinen kun ovat väsyneitä. Kun tietää että kun lapset kasvavat, on uudet haasteet edessä. Ei se koulun aloittamiseen lopu. Mutta itsepä halusivat.

Näin juuri. Yhdellä tutulla 5 lasta. Lisäksi kaikkien vaikeuksien ja jaksamattomuuden lisäksi usein jankataan kun rahat on aina vähissä. Yksikin tuttu laski kuinka paljon saisi lapsilisiä kun aina vaan tekisi uuden ... Ei tajuta että menot vaa kasvaa. Hullu on sellainen ukko joka tähän lähtee mukaan

Nyt kun kaikki kallistuu hirvittää lapsiperheiden puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä miksi oletin että täällä voisi olla ketään joka pystyisi ymmärtämään. Lapsia olemme tehneet, koska meillä on jokainen tärpännyt ensimmäisestä kerrasta niin kaikki ovat ihan harkitusti tehtyjä. Ja jokainen on ainutlaatuinen, rakas ja jokaista pidämme lahjana. Olemme onnekkaita kun meillä on nämä neljä ihanaa lasta. Mutta toisinaan arki on vain ihan helvetin raskasta kaikkine flunssine ja vatsatauteineen, uhmaiät, univaje, kiukuttelu, jatkuva ruuanlaitto ja siivoaminen, taistelut pukemisesta ym. Joinakon päivinä ei vain jaksaisi. Mutta syy miksi hoidan lapsia kotona on se, että nuorimmat ovat liian nuoria päiväkotiin, vanhin on jo koulussa, eli kaikki eivät ole kotona kaiken aikaa. Ja koen että jos lapset olisivat hoidossa en saisi olla heidän kanssaan niin paljon kuin haluaisin. Kuulostaa hullulta, tiedän sen.

Ap

Vali vali. Mitäs läksit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä miksi oletin että täällä voisi olla ketään joka pystyisi ymmärtämään. Lapsia olemme tehneet, koska meillä on jokainen tärpännyt ensimmäisestä kerrasta niin kaikki ovat ihan harkitusti tehtyjä. Ja jokainen on ainutlaatuinen, rakas ja jokaista pidämme lahjana. Olemme onnekkaita kun meillä on nämä neljä ihanaa lasta. Mutta toisinaan arki on vain ihan helvetin raskasta kaikkine flunssine ja vatsatauteineen, uhmaiät, univaje, kiukuttelu, jatkuva ruuanlaitto ja siivoaminen, taistelut pukemisesta ym. Joinakon päivinä ei vain jaksaisi. Mutta syy miksi hoidan lapsia kotona on se, että nuorimmat ovat liian nuoria päiväkotiin, vanhin on jo koulussa, eli kaikki eivät ole kotona kaiken aikaa. Ja koen että jos lapset olisivat hoidossa en saisi olla heidän kanssaan niin paljon kuin haluaisin. Kuulostaa hullulta, tiedän sen.

Ap

Vali vali. Mitäs läksit.

Lapsia olemme tehneet, koska meillä on jokainen tärpännyt ensimmäisestä kerrasta

Siis mitä mä luin? Tällästä syytä en olekaan kuullut ennen. Tehty sen takia monta kun tärpännyt niin hienosti kertalaakista! 🤭👏

Minä itse tarvitsen tosi paljon omaa aikaa, hiljaisuutta ja jos en saa nukkua tarpeeksi, minusta tulee hirviö. Sama miten jotkut raivoavat, jos verensokerit tipahtavat liian alas.

Tästä syystä minulla ei ole lapsia. Se olisi ihan liikaa vaadittu niiltä lapsilta, että joutuisivat elämään minunlaisen ihmisen kanssa.

N40

Ymmärrän täysin tunteesi, välillä on vaan niitä päiviä, kun ei vain jaksais ja on ihan ok välillä tuntea näin. Aika menee niin nopeaan ja ennen kuin huomaatkaan, he ovat kasvaneet isoiksi ja yksi toisensa jälkeen "lentää pesästä" ja sitten tulee ikävä niitä aikoja, kun he olivat pieniä, mihin kaikki aika menikään niin nopeaan, vaikka juuri nyt ei tunnu siltä. Itsellä tätä lapsiaikaa on nyt kulunut 29 vuotta, jolloin ollut siitä asti aina huollettava. 2 lentänyt "pesästä" jo aikoja sitten ja 3 lapsenlastakin jo on. Yksi erityisnuori vielä kotona ja haasteita riittää (autismi/lievä keva), mutta jonain päivänä hänkin vielä omillaan ja mikä tyhjyys sitten toisaalta tuleekaan. Välillä ikävä niitä aikoja, kun kaikki lapset oli kotona. Yritä saada välillä aikaa ihan vain itsellesi, niin jaksaa paremmin. Kaikkea hyvää sinulle.

Ymmärrän sua ap. Just tuo vanhemmuuden ristiriitaisuus kaikkine tunteineen. Anna itsellesi lupa olla juuri sinä äitinä, aina ei tarvitse onnistua kaikessa. On ihan täysin ok ja normaalia että välillä kiehahtaa ja sitten taas tulee tuo rakkauden puuska. Ei kukaan muu ihminen elämässä pääse yhtä lähelle kuin oma lapsi. Koeta saada joku oma hetki päiviin aina kun mahdollista. Mene nukkumaan ajoissa vaikka keittiö olisi siivoamatta ym. Tai lähde illalla lenkille ja jätä mies hoitamaan nukutukset. Nauttikaa kesästä! Tuo on niin lyhyt aika elämässä, ja omalla tavallaan se onnellisin. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Kahden pienen äiti

Kuulostaahan tuo ap:n tilanne vähän samanlaiselta, miten joku selittää hyvin dramaattista on-off-parisuhdetta. "On se Ville niin rasittava, niin raivostuttava, ei saa siivottua, tekee mieli huutaa sille, mutta kun se ville on myös niin ihana ja lämmin ja rakastan sitä hirveästi, mutta tekisi mieli a mpua se kuuhun, mutta en voi olla erossakaan kun tulee ikävä ja aina on kauheen rasittavaa, kun se Ville on vieressä vaatimassa huomiota ja se syö kamalasti eikä huomioi minua tarpeeksi, mutta on se niin hyvä mies se Ville".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä miksi oletin että täällä voisi olla ketään joka pystyisi ymmärtämään. Lapsia olemme tehneet, koska meillä on jokainen tärpännyt ensimmäisestä kerrasta niin kaikki ovat ihan harkitusti tehtyjä. Ja jokainen on ainutlaatuinen, rakas ja jokaista pidämme lahjana. Olemme onnekkaita kun meillä on nämä neljä ihanaa lasta. Mutta toisinaan arki on vain ihan helvetin raskasta kaikkine flunssine ja vatsatauteineen, uhmaiät, univaje, kiukuttelu, jatkuva ruuanlaitto ja siivoaminen, taistelut pukemisesta ym. Joinakon päivinä ei vain jaksaisi. Mutta syy miksi hoidan lapsia kotona on se, että nuorimmat ovat liian nuoria päiväkotiin, vanhin on jo koulussa, eli kaikki eivät ole kotona kaiken aikaa. Ja koen että jos lapset olisivat hoidossa en saisi olla heidän kanssaan niin paljon kuin haluaisin. Kuulostaa hullulta, tiedän sen.

Ap

Vali vali. Mitäs läksit.

Lapsia olemme tehneet, koska meillä on jokainen tärpännyt ensimmäisestä kerrasta

Siis mitä mä luin? Tällästä syytä en olekaan kuullut ennen. Tehty sen takia monta kun tärpännyt niin hienosti kertalaakista! 🤭👏

Muotoilin tuon ehkä huonosti. Lapsia ei todellakaan ole sen vuoksi, että olisi helpolla tärpännyt. Vaan käytän termiä "tehty" siksi että me olemme voineet onnekkasti päättää milloin haluamme lapsen eikä meillä ole ollut keskenmenoja tms. Ymmärrän että moni puhuu mieluummin että on saanut lapsen, etenkin jos tuo lapsen saaminen ei ole niin helppoa tai jos lapsi on tullut suunnittelematta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaahan tuo ap:n tilanne vähän samanlaiselta, miten joku selittää hyvin dramaattista on-off-parisuhdetta. "On se Ville niin rasittava, niin raivostuttava, ei saa siivottua, tekee mieli huutaa sille, mutta kun se ville on myös niin ihana ja lämmin ja rakastan sitä hirveästi, mutta tekisi mieli a mpua se kuuhun, mutta en voi olla erossakaan kun tulee ikävä ja aina on kauheen rasittavaa, kun se Ville on vieressä vaatimassa huomiota ja se syö kamalasti eikä huomioi minua tarpeeksi, mutta on se niin hyvä mies se Ville".

Säälittää lapset jos äiti käyttää heitä oman tunne-elämän sparraajana,

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin tunteesi, välillä on vaan niitä päiviä, kun ei vain jaksais ja on ihan ok välillä tuntea näin. Aika menee niin nopeaan ja ennen kuin huomaatkaan, he ovat kasvaneet isoiksi ja yksi toisensa jälkeen "lentää pesästä" ja sitten tulee ikävä niitä aikoja, kun he olivat pieniä, mihin kaikki aika menikään niin nopeaan, vaikka juuri nyt ei tunnu siltä. Itsellä tätä lapsiaikaa on nyt kulunut 29 vuotta, jolloin ollut siitä asti aina huollettava. 2 lentänyt "pesästä" jo aikoja sitten ja 3 lapsenlastakin jo on. Yksi erityisnuori vielä kotona ja haasteita riittää (autismi/lievä keva), mutta jonain päivänä hänkin vielä omillaan ja mikä tyhjyys sitten toisaalta tuleekaan. Välillä ikävä niitä aikoja, kun kaikki lapset oli kotona. Yritä saada välillä aikaa ihan vain itsellesi, niin jaksaa paremmin. Kaikkea hyvää sinulle.

Tämä juuri. Kun sen itsekin tiedostaa miten ihana ja ainutlaatuinen aika tämä on elämässä ja miten nopeasti se menee ohi. Musta on niin ihana katsoa kun lapset touhuilee yhdessä, nauravat ja juoksevat pihalla, nukahtavat kainaloon, halaavat ja kertovat rakastavansa, joku pyytää lukemaan kirjaa ja toinen levittämään hiuksiaan, taapero joka auttaa kotitöissä parhaan osaamisensa mukaan, hassut jutut ja ihanat kehitysvaiheet. Mutta kaikesta huolimatta toiset päivät ovat tosi raskaita ja sitä haluaisi vaan päästä hetkeksi lomalle ja omaan rauhaan. Äitiys on välillä kyllä niin rankkaa ja silti en sitä vaihtaisi mihinkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Millä keinoilla te suhtaudutte niihin huonoihin päiviin? Mun on tosi vaikea yrittää pysyä rauhallisena ja hyväksyä että tänään on tällaista, kun tekisi vaan mieli huutaa että suut kiinni. Ja samalla tiedän että itse opetan lapsilleni mallin siitä, miten käsitellä tilanteita ja tunteita. Sitten taas seuraavassa hetkessä mietin miten mulla voikaan olla näin ihania lapsia. Kaipaisin vain ehkä eniten sitä, että saisi välillä olla yksin ja hiljaa. Sitä että saisin nukkua kunnolla, syödä säännöllisesti, liikkua ja olla välillä itsekäs enkä aina vain olla olemassa muita varten.

Ap

Tuo on nykyään hankalaa, kun pitää käyttää tunnekasvatusta eikä enää voi huutaa lapsille jotain tyyliin "nyt suu kiinni tai seisot loppuillan arestissa" niin kuin meidän kolmekymppisten omassa lapsuudessa vielä tehtiin... Tunnekasvatus vaatii loputtomia toistoja ja siten kärsivällisyyttä ennen kuin se vähitellen alkaa tuottaa tulosta.

Tee aina vaan lisää lapsia ja valita, että olet väsynyt eikä ole yhtään omaa aikaa ja hermot menee? Elämä on valintoja, joten lopeta ruikuttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Tee aina vaan lisää lapsia ja valita, että olet väsynyt eikä ole yhtään omaa aikaa ja hermot menee? Elämä on valintoja, joten lopeta ruikuttaminen.

Itse on halunnut tähän tilanteeseen joutua

Vierailija kirjoitti:

Tee aina vaan lisää lapsia ja valita, että olet väsynyt eikä ole yhtään omaa aikaa ja hermot menee? Elämä on valintoja, joten lopeta ruikuttaminen.

Päteekö tää sama kaikkeen muuhunkin elämässä, vai ainoastaan äitiyteen? Saako esimerkiksi työuupumuksesta kärsivä sanoa olevansa uupunut, vai pitääkö olla hiljaa kun itse on ammattinsa valinnut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee aina vaan lisää lapsia ja valita, että olet väsynyt eikä ole yhtään omaa aikaa ja hermot menee? Elämä on valintoja, joten lopeta ruikuttaminen.

Päteekö tää sama kaikkeen muuhunkin elämässä, vai ainoastaan äitiyteen? Saako esimerkiksi työuupumuksesta kärsivä sanoa olevansa uupunut, vai pitääkö olla hiljaa kun itse on ammattinsa valinnut?

Vähän oudot asiat verrata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee aina vaan lisää lapsia ja valita, että olet väsynyt eikä ole yhtään omaa aikaa ja hermot menee? Elämä on valintoja, joten lopeta ruikuttaminen.

Päteekö tää sama kaikkeen muuhunkin elämässä, vai ainoastaan äitiyteen? Saako esimerkiksi työuupumuksesta kärsivä sanoa olevansa uupunut, vai pitääkö olla hiljaa kun itse on ammattinsa valinnut?

Vähän oudot asiat verrata

Miten niin oudot? Molemmat ovat valintoja, molemmat tuottavat varmasti paljon mielihyvää ja ovat antoisia, molemmissa on huonoja päiviä ja molemmissa voi uupua. Onko äitiys siis ainoa tilanne jossa ei saa sanoa väsyvänsä?

Kuulostat fiksulta äidiltä, ap! Tuli mieleen, että kun opetat lapsillesi esimerkilläsi tunteiden käsittelyä myös vaikeina päivinä, älä salaa ns negatiivisiakaan tunteita. Tietenkin ne täytyy ilmaista lapsen tasoisesti, mutta on tärkeää, että lapset oppii, ettei niissä ole mitään pahaa. Ei ole hyviä tai pahoja tunteita, vaan hyviä ja huonoja tapoja käsitellä niitä. Ja jos pelkäät, ettei lapset saa saman verran huomiota syystä tai toisesta, heille voi ilmaista sanoin ja vaikka kortilla/kirjeellä, että he ovat yhtä tärkeitä ja olette yhtä kiinnostuneita jokaisen kuulumisista. Siis erikseen jokaiselle, iän mukaan ilmaistuna. Olen itse kuopus neljästä lapsesta, ja sanoisin, että vanhemman asenne lapseen ratkaisee. Se, että malttaa tutustua eri konstein jokaiseen lapseen. Ja on valtavan tärkeää opettaa lapset tukemaan toisiaan. Sellaista asennetta kaivataan maailmassa, että ihmiset tukevat toisiaan eivätkä paina alas tai halveksi. 

Olet mielenvikainen.

Vierailija kirjoitti:

Minä itse tarvitsen tosi paljon omaa aikaa, hiljaisuutta ja jos en saa nukkua tarpeeksi, minusta tulee hirviö. Sama miten jotkut raivoavat, jos verensokerit tipahtavat liian alas.

Tästä syystä minulla ei ole lapsia. Se olisi ihan liikaa vaadittu niiltä lapsilta, että joutuisivat elämään minunlaisen ihmisen kanssa.

N40

Jep, sama täällä, erityisesti tuo jälkimmäinen kappale. Minusta ei ole reilua, että minun oman itsekkään valintani takia hypoteettinen lapseni joutuisi elämään minun lapsenani, ja mahdollisesti traumatisoitumaan siitä, että en vaan pysty ole jatkuvasti läsnä toiselle. T. N28

Äidit usein on väsyneitä eikä ota apuja vastaan. Esim tässäkään ei vain halua lapsia hoitoon