Onko tunnekasvatus pakollista varhaiskasvatusyksiköissä?
Mietin, että jos joku varhaiskasvattaja ei usko tunnekasvatukseen, niin onko hänen silti pakko käyttää tunnekasvatuksen metodeja ja lähtökohtia työssään? Vai saako hän halutessaan kasvattaa ihan perinteisellä tavalla?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsi oppii sanoittamaan ja käsittelemään tunteitaan on varhaiskasvatuksen ydinasioita. Se muodostaa pohjan niin lapsen oppimiselle oppimispolun eri vaiheissa, turvalliselle rajojen asettamiselle kuin monille muillekin tavoitteille kuten syrjäytymisen ehkäisylle. Tunnekasvatus on integroituna sisältönä kaikessa varhaiskasvatustoiminnassa, mikä tulee ihan valtakunnallisista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista.
Tuskin kuitenkaan ydinasioita, kun kyseessä on alle 7-vuotiaat. Eihän hoitajilla riitä aika välttämättä edes vaipan vaihtoon. Ydinasioita on ruokailu, itsenäisesti syömään oppiminen, vessassa käynti ja vaatteiden pukeminen päälle. Ihan perusteita ydinasioiden kuuluisi olla, ei hifistelyä, jos aika ei riitä edes perusasioihin hoitajapulan takia.
Melkoista pelleilyä tämä varhaiskasvatus. Oletteko ihan kujalla mitä päiväkodeissa tapahtuu ja mitä lapsi tarvitsee?
Varhaiskasvatus on kuten nimikin sanoo lasten kasvatusta varten. Se ei ole mikään lastenhoitopalvelu missä lapsia säilytetään vanhempien työpäivän ajan. Entinen päivähoito oli kyllä sitä, mutta päivähoitolaki on kumottu jo 7 vuotta sitten.
Ikävä kyllä. Se vanha systeemi, missä lapsia hoidettiin sen aikaa, kun vanhemmat oli töissä, oli parempi. Nyt vanhemmat ihan oikeasti luulevat, etteivät voi itse kasvattaa lastaan, koska eivät ole kuulleet milloin mistäkin trendipedagogiasta. Ja ne tädit on nykyään ihan sitä samaa ainesta, kuin ennenkin, osa on mukavia ja tykkää lapsista, osa sitten ei. Mikään pedagogia ei korvaa sitä, jos pientä lasta hoitaa, anteeksi varhaiskasvattaa, henkilö, joka ei lapsista tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsi oppii sanoittamaan ja käsittelemään tunteitaan on varhaiskasvatuksen ydinasioita. Se muodostaa pohjan niin lapsen oppimiselle oppimispolun eri vaiheissa, turvalliselle rajojen asettamiselle kuin monille muillekin tavoitteille kuten syrjäytymisen ehkäisylle. Tunnekasvatus on integroituna sisältönä kaikessa varhaiskasvatustoiminnassa, mikä tulee ihan valtakunnallisista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista.
Tuskin kuitenkaan ydinasioita, kun kyseessä on alle 7-vuotiaat. Eihän hoitajilla riitä aika välttämättä edes vaipan vaihtoon. Ydinasioita on ruokailu, itsenäisesti syömään oppiminen, vessassa käynti ja vaatteiden pukeminen päälle. Ihan perusteita ydinasioiden kuuluisi olla, ei hifistelyä, jos aika ei riitä edes perusasioihin hoitajapulan takia.
Melkoista pelleilyä tämä varhaiskasvatus. Oletteko ihan kujalla mitä päiväkodeissa tapahtuu ja mitä lapsi tarvitsee?
Varhaiskasvatus on kuten nimikin sanoo lasten kasvatusta varten. Se ei ole mikään lastenhoitopalvelu missä lapsia säilytetään vanhempien työpäivän ajan. Entinen päivähoito oli kyllä sitä, mutta päivähoitolaki on kumottu jo 7 vuotta sitten.
Kai ymmärrät, että vanhemmat sinisilmäisesti yhä luulevat, että kyseessä on kunnallinen lastenhoitopalvelu? Sen takia he lapsensa sinne vievät työpäivän ajaksi.
Päälleliimattua keinotekoista höttöä, jos sen toteuttaa erilaisten korttipakkojen avulla.
Vierailija kirjoitti:
Päälleliimattua keinotekoista höttöä, jos sen toteuttaa erilaisten korttipakkojen avulla.
Tunnekorttien lisäksi on myös tunnemittarit käytössä. :)
Suomessa on poikkesuksellisen paljon aleksitymiaa populaatiossa. Se tarkoittaa sitä, että ihmisellä on vaikeus tai kyvyttömyys tunnistaa tai kuvata omia tunteitaan ja erottaa niitä ruumiillisista tuntemuksista. Aleksitymia on se mikä tuhoaa avioliitot ja johtaa päihdeongelmiin. On hyvä, että varhaiskasvatuksessa panostetaan tähän.
Hölynpölyä.
Aina on tunnekasvatettu.
En ole mitään uutta ihmeellistä nähnyt päiväkodeissa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on poikkesuksellisen paljon aleksitymiaa populaatiossa. Se tarkoittaa sitä, että ihmisellä on vaikeus tai kyvyttömyys tunnistaa tai kuvata omia tunteitaan ja erottaa niitä ruumiillisista tuntemuksista. Aleksitymia on se mikä tuhoaa avioliitot ja johtaa päihdeongelmiin. On hyvä, että varhaiskasvatuksessa panostetaan tähän.
Höpön höpön.
Vain yksi uusi termi jolla pyritään luomaan illuusiota jostain uudesta ihmeellisestä varhaiskasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä ihmettä on tunnekasvatus?
Esim. sitä, että jos lapsi vaikka karkaa, niin siitä ei seuraa mitään perinteistä puhuttelua ja rangaistusta, vaan sen sijaan lapselle sanotaan, että "näen että olet vihainen mutta ei silti saa karata". Lähtökohta on siis tunteissa (vihainen, iloinen, kateellinen, surullinen yms.) jotka lapsen tai aikuisen pitää nimetä ja sen pohjalle sitten rakentaa tapa reagoida tunteeseen.
Tuohan on väärin tulkittu. Lapsi karkaa, koska se on hauskaa, lapsi on kiinnostunut aidan toisesta puolesta, koska siellä ruoho on vihreämpää. Lapsen pitää ymmärtää, että miksi karata ei saa, koska esim. se on vaarallista ja voi jäädä auton alle.
Samaa mieltä. Tuossa tunnekasvatushötössä kasvattaja kuvailee omia tunteitaan ja kuvittelee tietävänsä, miksi lapsi toimii niin kuin toimii.
Olen ollut päiväkodissa töissä noin 30 vuotta. Huonompaan suuntaan on menty.
Ennen oli aikaa olla lasten kanssa.
Nykyään varsinkin opejen aika menee turhanpäiväisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsi oppii sanoittamaan ja käsittelemään tunteitaan on varhaiskasvatuksen ydinasioita. Se muodostaa pohjan niin lapsen oppimiselle oppimispolun eri vaiheissa, turvalliselle rajojen asettamiselle kuin monille muillekin tavoitteille kuten syrjäytymisen ehkäisylle. Tunnekasvatus on integroituna sisältönä kaikessa varhaiskasvatustoiminnassa, mikä tulee ihan valtakunnallisista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista.
Kuulostaa aika totalitaariselta. Päivähoito ja psykoterapia menee tässä sekaisin. En usko että näin ehkäistään syrjäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut päiväkodissa töissä noin 30 vuotta. Huonompaan suuntaan on menty.
Ennen oli aikaa olla lasten kanssa.
Nykyään varsinkin opejen aika menee turhanpäiväisiin asioihin.
Minulle äitinä taas vaikuttaa, että juuri opettajat tekevät sitä tärkeintä ja vaikuttavinta varhaiskasvatusta, mistä olen ollut erittäin tyytyväinen oman lapseni kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Hölynpölyä.
Aina on tunnekasvatettu.
En ole mitään uutta ihmeellistä nähnyt päiväkodeissa nyt.
Ei todellakaan tunnekasvatettu ennen. Lapsi saatettiin esimerkiksi laittaa jäähylle missä oli sitten aivan yksin vaikeiden tunteidensa kanssa. Eikä sanoitettu vaan komennettiin vaan jotain että "istu" tai "ole hiljaa". Tärkeää oli se, että lapsi oli tottelevainen eikä se, että miten lapsen tunnetaidot kehittyivät.
Vierailija kirjoitti:
Tällä ehkäistään monet koulukiusaamiset ja itsetunto-ongelmat.
Mistä tiedät? Ei siitä ole mitään näyttöä, että koulukiusaaminen olisi tunnekasvatuksen myötä vähentynyt. Itsetunto lienee lapsilla parantunut, mutta koska se on tapahtunut kurittomuuden lisääntymisen kustannuksella niin en välttämättä pitäisi sitä positiivisena asiana.
Ja sää ehkä helpotat sitä omaakin työtäs pidemmällä aikavälillä, kun jaksat niitä tunne ja kaveritaitoja toistaa ja opettaa niille lapsille...
Tosin jättipäiväkodeissa tähän ei ole resursseja. Huomattu on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut päiväkodissa töissä noin 30 vuotta. Huonompaan suuntaan on menty.
Ennen oli aikaa olla lasten kanssa.
Nykyään varsinkin opejen aika menee turhanpäiväisiin asioihin.
Minulle äitinä taas vaikuttaa, että juuri opettajat tekevät sitä tärkeintä ja vaikuttavinta varhaiskasvatusta, mistä olen ollut erittäin tyytyväinen oman lapseni kohdalla.
Tämä. Hoitajien kirjoituksista näkee, että ei tunneta psykologiaa lainkaan eikä kasvatusasiatkaan ole hallussa. Lasten ihan selkeät ongelmat nähdään luonteenpiirteinä eikä lapsi saa heidän taholtaan mitään apuja. Onneksi on opettajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika tunnekasvatuksessa?
Se on yksisilmäinen ideologia joka ei perustu todellisuuteen.
Kuinka hyvin tunnet päiväkodeissa annettavaa tunnekasvatusta? Siinä lapsia opetetaan tunnistamaan omia ja muiden tunteita ja harjoitellaan vaikeiden tunteiden säätelystrategioita. En ymmärrä mitä vikaa tässä voisi olla. Perustuu kehityspsykologiaan ja ohjelmat on laadittu tieteellisin ja käytännön osaamisen perustein.
Lasten tunteiden sanoittaminen on yksi manipulaation väline. Tuloksena kaaos, kuten olemme nähneet. Pieni lapsi ei kykene erittelemään tunteitaan mutta hän kykenee oppimaan käyttäytymissäännöt.
Impulssikontrolli kehittyy lapselle, kun hän sisäistää ja erottaa oikean ja väärän.
Säännöt joiden puitteissa eletään.
Tunteilla ja fiilispohjalla menemisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että lapsi noudattaa sääntöjä ja oppii ottamaan ohjeita vastaan.
Lyö vaan toista, ainoa seuraamus on että kohta kipittää aikuinen sanoittamaan harmitus- juttujaan. Ei tommonen näytä toimivan.
Tunteita on kautta aikain käsitelty leikkien ja satujen ja näytelmien muodoissa, ihan hyvin toimii nykyäänkin.
Yllättäen hoitajilta oletetaan syvä-lapsipsykologisia(kin) taitoja ja sotketaan lasten yksilöllistä tunteiden käsittelyä tavalliseen päiväkotipäivään! Tyyliin ykislöllisen psykoterapian alkeet: miltä sinusta tuntuu, onko harmitusta, surua, mitä?
Ja kuinka hienosti tämä toteutuukaan yli20 lapsen villissä ryhmässä kun kuusi niistä saa raivarin samalla kertaa?
Älkää viitsikö.
No siis kyllä, se kuuluu nykyajan pedagogiikkaan.
Valitettavasti kentällä näkee paljon vääriä metodeja yhä edelleen monella!! :) mutta se olisi johdon tehtävä näihin puuttua.
T. Työntekijä
Varhaiskasvatus on kuten nimikin sanoo lasten kasvatusta varten. Se ei ole mikään lastenhoitopalvelu missä lapsia säilytetään vanhempien työpäivän ajan. Entinen päivähoito oli kyllä sitä, mutta päivähoitolaki on kumottu jo 7 vuotta sitten.